Vuosina 345-430 jKr. eläneen kirkkoisä Augustinuksen kauniista kirjasta Tunnustukset löytyy monen muun pysähdyttävän ja koskettavan ajatuksen lomassa nämä pari kaunista rukousta:"Oi Herra, meidän Jumalamme, Sinun siipiesi suojaan me tahdomme panna toivomme. Suojele Sinä meitä ja kanna meitä! Sinä kannat pieniäkin, hamaan harmaantumiseen saakka Sinä kannat. Ainoastaan silloin, kun Sinä olet väkevyytemme, olemme me väkevät. Mutta kun väkevyytemme on omaamme, se on pelkkää heikkoutta. Meidän onnemme on aina Sinun luonasi. Ja kun olemme Sinusta olemme pois kääntyneet, olemme harhaan kääntyneet. Herra, tahdomme jo jälleen kääntyä luoksesi, ettei meitä käännytettäisi pois Sinun luotasi. Sillä sinun luonasi on täydellinen onnemme, Sinä itse, ilman mitään vajavuutta. Emme me pelkää, ettei olisi paikkaa, minne palaisimme, vaikka kerran olemme sieltä langeten sortuneetkin. Eihän meidän poissa ollessamme meidän kotimme, Sinun ikuinen kotisi, ole sortunut. "
-------
"Menkööt ja paetkoot lutoasi rauhattomat ja vääryyden tekijät. Sinä hajoitat kuitenkin varjot ja näet heidät. Ja katso, kaikki heidän ympärillään on kaunista, mutta he itse ovat rumia. Mitä vahinkoa ovat he voineet Sinulle tehdä tahi missä ovat he voineet häpäistä Sinun valtaasi, joka vanhurskaana ja koskemattomana täyttää taivaat ja maan? Sillä mihin he pakenivat, kun yrittivät paeta Sinun kasvojasi? Tahi mistä et Sinä löydä heitä? He pakenivat päästäkseen näkemästä Sinua. Mutta Sinä näet heidät, ja soaistuina he törmäävätkin Sinua vastaan. Sillä sinä et hylkää mitään luomakunnastasi. Sinua vastaan törmätessään väärintekijät syystä saavat rangaistuksensa joutuessaan Sinun lempeyttäsi karttaessaan Sinun vanhurskautesi käsiin ja kaatuessaan itse kaivamaansa kuoppaan. Nähtävästi he eivät tiedä, että Sinä olet kaikkialla ja ettei mikään paikka voi sulkea Sinua piiriinsä. Sinä yksin olet läsnä niitäkin, jotka ovat joutuneet kauas Sinusta.
Kääntykööt he siis ja etsikööt Sinua, sillä vaikka he ovat hyljänneet luojansa, Sinä et ole hyljännyt luotujasi. Kääntykööt he ja etsikööt Sinua, ja katso, siellä Sinä olet heidän sydämessään, niiden sydämessä, jotka tunnustavat syntinsä Sinulle ja heittäytyvät armosyliisi ja Sinun helmaasi itkevät matkavaivansa. Ja Sinä olet valmis kuivamaan heidän kyyneleensä. Ja erityisesti he itkevät ja itkiessään iloitsevat siitä, että Sinä, Herra, eikä kukaan ihminen, ei liha eikä veri, vaan sinä, Herra, joka heidät olet luonut, nyt uudestaan luot heidät ja lohdutat heitä."
1 kommentti:
Augustinus osasi mennä terävästi asioiden ytimeen. Mun lempirukous Augustinukselta on se kuuluisa pelagialais kriisin aloittanut: "Grant what Thou commandest, and command what Thou dost desire" (Augustinus puhui sujuvaa King James englantia:).
Tuo rukous tuli jokin aika sitten mieleen, kun olin Espoon Vapaaseurakunnan lapsityössä avustamassa ja rukoilimme työn puolesta. Eräs henkilö, joka taitaa jopa kuulua vanhimmistoon ko. srk:ssa, sanoi, että Jumala ei vaadi meiltä koskaan mitään, mitä me ei voida tehdä. Teki mieli sanoa, että tuo on niin harhaoppinen näkemys, että jopa Rooman kirkko pitäisi sitä liian pelagialaisena ja pari synodia kirosi kaikki tuolla tavalla uskovat. En sitten kuitenkaan sanonut mitään ja se on jopa jäänyt vähän kaivelemaan.
Lähetä kommentti