lauantai 17. heinäkuuta 2010

Evankeliumien kirjoittajat - keitä he olivat?

Evankeliumien tarkkaavainen lukija voi huomata, että niiden kirjoittaja ei missään kohden esittele tekstissä itseään. Tässä mielessä ne kirjoitettiin alun perin nimettöminä, kuten tuon aikakauden kreikkalais-roomalaisessa bios -kirjallisuudessa, elämäkerrallisissa henkilöhistorioissa, oli tapana.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että evankeliumien kirjoittajat eivät olisi olleet tiedossa alusta alkaen. Evankelistat eivät tekstissä identifioi itseään nimeltä, mutta puhuvat tapahtumista ensimmäisessä persoonassa tai muutoin tavalla, joka selvästi edellyttää alkuperästen lukijoiden olleen tietoinen siitä kuka nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja oli.

Luukas on tästä hyvä esimerkki. Hän osoittaa evankeliuminsa henkilökohtaisesti ”Teofilos” nimiselle henkilölle. Olisi omituista, jos Teofilos ei olisi tiennyt kuka hänelle kirjoittaa. Johanneksen evankeliumin lopussa puolestaan puhutaan Jeesukselle rakkaasta opetuslapsesta tavalla, joka selvästi viittaa siihen, että alkuperäinen lukijakunta on ollut hyvin tietoinen kuka tämä salaperäinen Jeesuksen elämästä todistava kirjoittaja oli.

Kreikkalais-roomalaisen käytännön mukaan tieto nimettömänä pysyttelevästä elämäkertakirjoittajasta liitettiin mukaan kun alkuperäisestä tekstistä valmistettiin kopioita muita lukijoita varten, vaikkapa kirjastoihin, jolloin nimi ja lyhyt otsikko kirjoitettiin kirjakäärön ulkopuolelle tai sitä tarkoitusta varten kääröön liitettyyn lappuun, tai kirjamuotoisen tekstin alkuun.

Huomionarvoinen seikka on se, että meille säilyneissä alkukielisissä käsikirjoituksissa ja evankeliumifragmenteissa – niin monta kuin niitä on sellaisia, joissa papyrus tai vastaava materiaali on säilynyt eheänä teoksen alussa – nämä neljä uuden testamentin kanonista evankeliumia liitetään varhaisesta alkaen yksimielisesti ja johdonmukaisesti aina Matteus, Markus, Luukas ja Johannes nimisiin henkilöihin. Tämä yksimielisyys on huomionarvoinen peruste pitää näitä nimiä aitoperäisinä. Sama yksimielisyys vallitsee myös evankeliumin ulkopuolisten varhaiskristillisten kirjoittajien teksteissä, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisissä ja vastaavissa. Kukaan ei missään vaiheessa kiistänyt evankeliumeihin liitettyjen nimien aitoperäisyyttä.

Keitä nämä evankeliumien laatijat sitten olivat? Matteus ja Johannes olivat Jeesuksen opetuslapsia ja hänen elämäänsä liittyvien tapahtumien silminnäkijöitä. Markus ja apostoli Paavalin matkatoveri lääkäri Luukas eivät itse olleet Jeesuksen välittömiä opetuslapsia, mutta heidän evankeliuminsa perustuvat Jeesuksen apostolien ja muiden tapahtumia lähellä olleiden todistukseen.

Jossain 100 luvun alkupuolella kirjoittanut Hierapolis nimisen kaupungin piispana toiminut Papias kirjoitti: ”Matteus kokosi Jeesuksen lauselmat (= Logia), aramen kielestä ja jokainen käänsi ne niin hyvin kuin taisi.” Matteuksen sanastollisista yhtäläisyyksistä voidaan päätellä, että hänellä on myös mahdollisesti ollut käytössään Markuksen evankeliumi. Markuksen evankeliumiin liittyen Papias toteaa, että "Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkkaan, mitä muisti, ei kuitenkaan järjestyksessä…Hän ei näet ollut kuunnellut Herraa eikä seurannut häntä, mutta myöhemmin …hän seurasi Pietaria. Tämä esitti opetuksiaan tarpeen mukaan eikä tehdäkseen Herran lausuntojen kokoelmaa. Markus ei siksi tehnyt väärin kirjoittaessaan niistä… sen, mitä muisti. Hänen päämääränään oli yksi asia, se, ettei jättäisi mainitsematta mitään kuulemastaan eikä esittäisi siitä mitään väärin.” Markuksen evankeliumi perustuu siis Pietarilta peräisin olevaan silminnäkijätodistukseen.

Luukkaan nimi on varhaisesta lähtien liitetty Uuden testamenttimme kolmanteen evankeliumiin, samoin kuin Apostolien tekoihin. Häntä on pidetty juuri lääkäri Luukkaana, joka oli Paavalin matkakumppani. Evankeliuminsa johdantosanoissa, jossa Luukas tyylittelee oman aikansa kreikkalais-roomalaista historiankirjoituksen tapaa, hän nimenomaisesti sanoo keränneensä aineistoa evankeliumiinsa niiltä, ”jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä”. Luukkaalla on ollut tällaiseen tutkimiseen aikaa opetuslasten keskuudessa mahdollisesti Kesareassa pari vuotta silloin, kun hän Apostolien tekojen lukujen 21–24 mukaan saapui Paavalin matkassa Jerusalemiin, jossa syntyy mellakka, jonka seurauksena Paavali joutui kahdeksi vuodeksi vankeuteen Kesareaan. Paavalin vankeus päättyi maaherra Festuksen lähettäessä hänet meritse Roomaan väljässä kotiarestissa odottamaan keisarin edessä tapahtuvaa oikeudenkäyntiä. Tuohon tilanteeseen päättyykin Apostolien tekojen kerronta (Apt. 28:30-31).

Neljännen evankeliumin kirjoittajaksi ei varhaisesta saakka myöskään ole milloinkaan esitetty ketään muuta kuin Johannes nimistä Jeesuksen opetuslasta. Toisen vuosisadan lopulla kirjoittanut kirkkoisä Irenaeus oli Smyrnan kaupungin seurakunnan johtajana toimineen Polykarpoksen opetuslapsi. Polykarpos puolestaan oli apostoli Johanneksen opetuslapsi. Polykarpokselta Irenaeus kertoo saaneensa tiedon siitä, että Johannes aikanaan ryhtyi kirjoittamaan neljättä evankeliumia, kun häneltä pyydettiin nimenomaan ”hengellistä evankeliumia”, jossa päähuomio olisi Herran hengellisessä opetuksessa. Jotkin epäsuorat viitteet kirkkoisiltä ovat saaneet eräät tutkijat pitämään mahdollisena sitä, että Johannes olisi kenties ollut joku muu Jeesuksen läheinen opetuslapsi, kuin juuri apostoli Johannes. Mutta asialla ei ole järin ratkaisevaa merkitystä siinä mielessä, että joka tapauksessa kyseessä on aivan selvästi ollut Jeesukselle hyvin läheinen opetuslapsi ja evankeliumissa kerrottujen tapahtumien silminnäkijä.

Tiedot kirjoittajista perustuvat siis erittäin vahvaan ja yksimieliseen perimätietoon evankeliumien laatijoista. Niin pitkälle, kuin voimme tietää ei kanonisten evankeliumien kirjoittajiksi varhaisesta lähtien koskaan ole esitetty ketään muita kuin Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. He olivat joko itse Jeesuksen opetuslapsia ja kuvaamiensa tapahtumien silminnäkijöitä, tai sitten läheisesti tekemisissä silminnäkijöinä toimineiden opetuslasten kanssa.

Aivan tuorein kirjallisuuskriittinen evankeliumitutkimus on muutenkin tarjonnut vahvaa lisätukea evankeliumien silminnäkijäluonteelle. Varhaista perimätietoa niiden sisältämän aineiston palautumisesta Jeesuksen seuraajiin ei siksikään ole syytä epäillä. Rabbien ja heidän oppilaittensa tiedetään lisäksi käyttäneen muistivälineinä henkilökohtaisia muistilehtiöitä (membrana). Kirjoitettuja muistiinpanoja Jeesuksen puheista ja toiminnasta on tästä johtuen hyvin voinut liikkua kristittyjen parissa jo ennen evankeliumien lopullista kokoamista.

Niinpä "vaikka Jeesuksesta kertovat evankeliumit on kirjoitettu uskon näkökulmasta, ne ovat silti luotettavia. Usko ja historiallinen totuudenmukaisuus eivät ole väistämättä vastakkaisia," toteaa kansainvälisesti arvostettu Uuden testamentin tutkija Craig A. Evans. Teologisista syistä monet kristityt suhtautuvat evankeliumeihin historiallisesti täysin erheettöminä. Mutta historiantutkimuksen näkökulmasta katsottuna, Evans toteaa, vaikka niitä ei pidettäisikään ehdottoman erheettöminä sellaiset "väitteet, joiden mukaan evankeliumit ovat epäluotettavia, täynnä myyttejä ja legendoja, ja niin puolueellisia, ettei Jeesuksen todellisia sanoja ja tekoja niistä voida löytää, ovat sekä yliampuvia että perusteettomia."

----------------
Lisälukemistoa:
  • Richard Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses - The Gospels as Eyewitness Testimony (Eerdmans Publishing Company, 2006).
  • Richard Bauckham: The Testimony of the Beloved Disciple: Narrative, History, and Theology in the Gospel of John (Baker Academic, 2007).
  • Richard Burridge & Graham Stanton: What are the Gospels? A Comparison with Graeco-Roman Biography (Eerdmans Publishing Company, 2004).
  • Craig A. Evans: Fabricating JESUS - How Modern Scholars Distort the Gospels (InterVarsity Press, 2006).
  • Martin Hengel: Johannine Question (SCM Press, 1990).

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Minkälaiseen näkemykseen Pasi olet päätynyt evankeliumeiden lähteinä käytetyistä tekstikatkelmista? Q-lähde-, kaksoislähde- vai johonkin muuhun teoriaan?

Entä mitä mieltä olet oliko Markuksen evankeliumi vanhin evankeliumeista?

Kalle

Pasi Turunen kirjoitti...

Minulla ei ole asiaan mitään dogmaattista preferenssiä.

Kaksilähdeteoria (Matt ja Luuk käyttivät Mark+Q) on mahdollinen ja aika moni nykypäivän evankelikaalisista konservattiveistakin lähteeä tästä työhypoteesista.

Mutta esimerkiksi Q-teorialla on arvovaltaiset kriitikkonsa, kuten E. P. Sanders ja Mark Goodacre jne.

Bauckahmin Jesus and the Eyewitnesses on erinomainen ja kiinnostava uusi lähestymistapa, joka korjaa hyvin eräitä muoto- ja redaktiokritiikin perusteettomia äärinäkemyksiä korostamalla tekstien heijastamaa vahvaa silminnäkijäotetta.

Mahdollisesti Markus on vanhin. Mutta siinäkään minulla ei ole mitään vahvaa näkemystä. Perusoletushan on ollut, että lyhin on vanhin ja pidempi on sitten vähän kehittyneempi. Mutta tämäkin on ongelmallinen sitten taas kun katsotaan vaikka evankeliumien sisällä olevia perikooppeja, jotka saattavat paikoin olla Matteuksella ja Luukkaalla lyhyempiä kuin Markuksella :) - todennäköisesti tämä "lyhin on vanhin" periaatekin on korkeintaan sinne päin, mutta sitä ei pidä ottaa liian ryppyotsaisesti.

Nämä ovat tavallisen evankeliumilukijan kannalta loppupeleissä aika akateemisia kysymyksiä...

Nimetön kirjoitti...

Kovin olivat erilaisia tuon ajan hengenmiehet kuin nykyiset! Ei heille ollut tärkeää julistaa omaa nimeänsä, vaan Jeesusta!
Nykyajan "apostolit" laittavat oman nimensä aina isosti ja kirkkaasti esille! Sitten seuraa luettelo heidän tekemistään ihmeistä - ja Jeesus on jossain takavasemmalla - jos ylipäätään on edes kyytiin mahtunut!