tiistai 30. heinäkuuta 2013

Abortti - Miksi ei?

Osallistuin kerran kristittyjen lääketieteenopiskelijoiden järjestämään keskustelutilaisuuteen Tampereella. Aiheena taisi olla uskon rooli julkisuudessa. Kaikkein antoisin keskustelu tapahtui kuitenkin suomalais-kansalliseen tyyliin itse tilaisuuden jälkeen kahvikupin äärellä. 

Päätoimittaja Leif Nummelan kanssa huomasimme istuvamme uteliaiden nuorten lääketieteenopiskelijoiden ympäröimänä vastaamassa heidän kysymyksiinsä abortista. He olivat selvästi joutuneet miettimään asiaa opintojensa vuoksi ja se tuntui juuri sillä hetkellä aidosti painavan eräiden mieltä.

Keskustelun edetessä mieleeni palautui valaiseva anekdootti, jonka olin lukenut Gregory Kouklilta. Siinä tiivistyy elämän puolesta –logiikan keskeisin eettinen periaate.

Abortin puolesta ja sitä vastaan voidaan esittää monenlaisia argumentteja. Tämä yksi eettinen näkökohta nousee ylitse muiden. Se on keskeisin näkökohta koko elämän puolesta –logiikan ymmärtämiseksi. Vastauksesta riippuu myös miten tulisi suhtautua kaikkiin muihin abortin puolesta esitettyihin argumentteihin. 

Lupa tappaa?

Koukl pyytää meitä kuvittelemaan mielessämme seuraavaa tilannetta:

Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”

Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?

”Mikä se on?”

Haluat luonnollisesti selvittää mikä se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt luonnollisesti katsomaan saadaksesi selvyyden siihen "mikä se on".

Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.

Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.

Miksi?

Koska niin ei saa tehdä  i h m i s i l l e.  Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollistakin tapakasvatusta. 

Yksi ainoa kysymys

Tämä yksi ainoa kysymys on abortin eettisen oikeutuksen kannalta kaikkein perustavin. Vastaus kysymykseen ”Mikä se on?” – ratkaisee abortin eettisenä kysymyksenä lähes kaikissa tapauksissa. 

Jos syntymätön ei ole ihminen on lähes yhdentekevää mitä "sille" tapahtuu. Tapa, syö se, käytä lannoitteena kukkapenkissä. Ihan sama. Jos sen sijaan syntymätön on ihminen meillä ei ole eettistä oikeutta eikä lupaa tappaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä.

Kun abortin puolustajat vetoavat joskus siihen, että ”se” on ”vain solumöykky” he osoittavat ymmärtävänsä miten eettisesti keskeisen on kysymys siitä mikä on syntymätön. 

Ihminen on ihminen hedelmöityksestä saakka

Tieteen näkökulmasta asia on yksiselitteinen. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi ihmisen anatomian ja embryologian parissa elämäntyönsä tehneen Arizonan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan emeritusprofessori Ward Kischerin artikkeliin The Corruption of Science of Human Embryology sekä Downin syndroomaan johtavan kromosomivirheen löytäneen geneetikon Jerome Lejeunen artikkeliin When Does Human Life Begin?

Kischer ja Lejeune osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että uusi ihminen saa alkunsa hedelmöityksessä. Tämän jälkeen ei ole jotain erillistä hetkeä jolloin ”ihmisyys” tulee syntymättömään lapseen, tai jolloin syntymättömästä tulee ihminen. Uusi ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Joka on tästä eri mieltä ei ole eri mieltä uskonnosta. Hän on eri mieltä tieteen kanssa. 

Se minkä kokoisia kulloinkin olemme ja missä sijaitsemme ei tee meistä ihmisiä. Meistä ei tule ihmisiä vasta synnytyskanavan ulkopuolelle siirtyessämme.

Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella - me näytämme juuri siltä miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia kuin meidän kuuluukin olla.

Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme. 

Monet abortin puolesta esitetyt väittämät ratkeavat kunhan ensin on vastattu kysymykseen ”Mikä se on?”. Elämän puolesta –argumentaation logiikka lähtee siitä, että (a) syntymätön on ihminen ja että (b) on eettisesti väärin riistää viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen elämä. 

Abortti on ruma ja ihmisarvoa alentava toimenpide.  

Kotimaa -lehden (25.7.2013)  yleisönosastolla jälkipuitiin Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivien kohupuhetta useassa mielipidekirjoituksessa. 

Eräs heistä, anestesiaerikoissairaanhoitaja E. Tapani Savolainen kirjoitti mm. näin:

Mitä tulee aborttiin ja sen vertaamiseen teurastukseen, minun sanottava arkkipiispa Mäkisen vuoksi, että jotain siitä tiedän. Olen ollut mukana sadassa raskaudenkeskeytyksessä ja väitän eläimen teurastamisen olevan sivistynyttä ja inhimillistä toimintaa. Arkkipiispa Mäkinen tuskin on kuullut, miltä kuulostaa sikiön mekaaninen tuhoaminen imulaitteistolla, enkä ala sitä myöskään tässä kuvailemaan.”

Mitä yhteiskunta voisi tehdä?

Aborttien määrä Suomessa on laskenut. Silti Suomessa tehdään noin 10 000 aborttia vuodessa. Yli 30 joka päivä, kuten Päivi Räsänen Kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa muistutti.

Tilastoja saattaa kuitenkin kaunistaa abortoivien jälkiehkäisymenetelmien yleistyminen.

Hyvä yhteiskunta tunnetaan siitä, että se pitää kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsentensä puolta. Kuka voisi olla enemmän tällaisessa asemassa kuin syntymätön lapsi. Lapsen elämää on siten suojeltava jo ennen syntymää. Viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten surmaaminen äitiensä kohtuihin ei ole humaania, eikä kuulu sivistysvaltion piirteisiin.

Jos puhuttaisiin verovaroista niin yhteiskunnan tulisi mielestäni suunnata johdonmukaisesti käytössä olevia terveydenhuollon resursseja ja varoja sellaisiin palveluihin, joissa nuoria aborttia harkitsevia äitejä rohkaistaisiin synnyttämään lapsensa ja tuettaisiin heitä tässä ennen ja jälkeen synnytyksen.

Lisäksi isät on myös saatava kantamaan vastuunsa, vaikka maksattamalla osa näin syntyneistä terveydenhuollon kustannuksista. Mikäli avioliitto ei jostain syystä houkuta, vaikka pitäisi. - "If you play like an adult, you pay like an adult".

Avioliittolakiin voitaisiin tietysti luoda lisää myönteisiä kannustimia, jotta avioliitto alkaisi uudella tavalla houkuttelemaan ja rohkaisemaan isiä kantamaan vastuun lapsistaan ja vaimoistaan. 

"Mitä jos..."

En ole tässä kirjoituksessa ryhtynyt yksityiskohtaisesti vastaamaan mahdollisiin abortin puolesta esitettyihin yleisiin väitteisiin tai mahdollisiin ”entä jos…” asetelmiin.

Erilaisten vastaantulevien tapausten tarkastelu edellä kirjoitetun valossa on toki tärkeää. Niiden ratkaisemisen kannalta tämä yksi syntymättömän ihmisen statusta ihmisenä koskeva kysymys on kuitenkin oltava paikoillaan ensin. Se on perustavalla tavalla eettinen ydinkysymys.

Emme suinkaan surmaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä vain koska he ovat meille taakka tai pidämme heitä ei-toivottuina. Raiskaus on hirvittävä rikos naista kohtaan. Silti sekään ei ole eettinen peruste surmata rikoksen kannalta täysin sivullinen henkilö, tässä tapauksessa lapsi, vaikka raskaus olisikin rikoksen seurausta. Sellaisessa tilanteessa nainen tarvitsee aivan erityistä tukea. Emme kuitenkaan surmaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä siksi, että he muistuttavat meitä traumaattisista kokemuksista. Lasta ei pidä rangaista hänen isänsä rikoksesta.

Bosnian sodan aikana 1990-luvulla Patmos Lähetyssäätiö tuki taloudellisesti auttamistoimintaa, jossa sodan uhreiksi joutuneet raiskatut naiset saivat asua turvallisessa perheryhmäkodissa, saivat kaikenlaista psykologista ja lääketieteellistä apua sekä tukea ja saivat synnyttää lapsensa. Monet naiset saivat avun tuon toiminnan kautta ja monet lapset löysivät tiensä perheisiin. Näin elämälle pelastettuja lapsia elää tänäkin päivänä.

Ainoa tapaus, jossa abortti voi olla eettisesti perusteltu on silloin, kun äidin henki on vaarassa. Tällainen on eettisesti rinnastettavissa tilanteeseen, jossa kahdesta hukkuvasta toinen on vetämässä toisenkin pinnan alle eikäole mahdollista pelastaa molempia. Silloin on eettisesti perusteltua irrottaa toinen toisesta ja pelastaa heistä toinen, etteivät molemmat huku. Tämä on äärimmäinen tapaus.  

Valtaosa Suomessa tehtävissä aborteista, lähes kaikki, tehdään kuitenkin ns. sosiaalisista syistä. 

Entä jos olet tehnyt abortin?

En ole aborttia aiemmin blogillani käsitellyt kuin kerran (Abortti - ettei totuus unohtuisi, 22.9.2008). Vaikka yllä olen käsitellyt aborttia pääasiassa eettisenä kysymyksenä se ei tarkoita, etten ymmärtäisi miten emotionaalisesti herkkä ja raskas aihe on. Varsinkin, jos joku on tehnyt lapselleen abortin.

Mutta asia ei muutu muuksi kaunistelemalla. Abortti on lääketieteellisesti ruma toimitus. Äidin se voi traumatisoida vuosiksi. Syntymättömän viattoman lapsen se tuhoaa joka kerta.
Vastaus abortin synnyttämään ahdistukseen ja syyllisyyteen ei ole syyllisyyden kieltäminen tai torjuminen. Abortti on synti, jonka saa anteeksi tunnustamalla sen Jumalalle ja turvaamalla Kristuksen täytettyyn työhön. Tätä lohtua mikään laki, etiikka tai edes tiede ei ihmiselle tarjoa. Mutta sen tarjoaa evankeliumi Jeesuksesta.

Kukaan meistä ei voi asettua toisen yläpuolelle ikään kuin olisimme itse kaikesta puhtaita ja eettisesti moitteettomia. Jokainen meistä on rikkonut Jumalaa vastaan ja tarvitsee anteeksiantamusta, jonka Hän on valmis antamaan jokaiselle Häntä katumuksessa lähestyvälle.

Tämä kutsu koskee myös vääryyttä tehneitä isiä, jotka ovat saattaneet tyttöystävänsä raskaaksi ja sitten joko hylänneet heidät kipuilemaan yksin tai pahimmassa tapauksessa painostaneet heitä aborttiin.

Kristuksen anteeksiantamus parantaa abortin aiheuttamat sisäiset haavat. Menneisyyden väärät valinnat ja virheet saa silloin jättää taakseen eikä niistä tarvitse enää kantaa syyllisyyttä. Kristuksen tähden Jumala sulkee hellästi armahtavaan syliinsä niin äidin kuin lapsenkin, joka ei koskaan saanut syntyä.

13 kommenttia:

Jyrki kirjoitti...

Kun joku vielä puolustaisi köyhiä ja vähäosaoisia yhtä ponnekkaasti . Miksi ihmeessä juuri abortti pitää nostaa yhdeksi yhteiskunnan pääasiaksi. Siksikö, että sillä saa taistelufiilistä? Onko meillä kristityillä oikeus tuomita ulkopuolisia! Ei ainakaan Paavalin mielestä, ks. 1Kor. 5:12. Odottiko Paavali roomalaisten lopettavan epäjumalille uhratun syömistä? Ei, hän edellytti sitä kristityiltä. Ei-kristitylle Paavali julisti evankeliumia ja Kristuksen seuraajiksi tulleilta hän edellytti luopumista epäjumalista. Suomi on pakanamaa. Minä julistan, että Kristuksen seuraaja ei voi tehdä aborttia. Ulkopuolisten teot tuomitsee Jumala. Vai pelkääkö joku, että Jumala tomitsee Suomen aborttien takia ja sinä joudut kärsimään siinä samalla? Tälläinen pelko on farisealaisuuden alku. Muistetaan, että Suomi ei ole Israel 2 eikä kristitty maa. Suomi ei ole luopunut Jumalasta, koska sellaisesta, jota ei ole koskaan omistanut, ei voi luopua.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Jyrki, esitit kysymyksen: ”Kun joku vielä puolustaisi köyhiä ja vähäosaoisia yhtä ponnekkaasti. Miksi ihmeessä juuri abortti pitää nostaa yhdeksi yhteiskunnan pääasiaksi?”

Abortti- ja köyhyyskysymyksen välillä on lähtökohtainen ero, joka myös vaikuttaa näihin asioihin liittyvään toimintaan ja vaikuttamiseen. Abortti, toisin kuin köyhyys, on selkeästi moraalille perustuva kysymys: onko moraalisesti väärin lopettaa ihmisen elämä? Köyhyys toki usein on seurausta siitä, että joku hyväksikäyttää toista taloudellisesti ja toimii moraalisesti väärin. Mutta köyhyydellä on myös ei-moraalisia syitä, esim. luonnonolosuhteet, tai useita yhtäaikaisia, monitahoisia rakenteellisia syitä.

Kansakunta pystyy lainsäädännöllä ilmaisemaan arvonsa ja tahtonsa niin abortti- kuin muissa yhteiskunnan moraalisissa kysymyksissä. Monet moraalisesti väärät käytännöt olisivat pitkälti korjattavissa ”yhdellä kynänvedolla”. Lainsäädännöllä voi puuttua yksittäisiin paheksuttaviin ja epäoikeudenmukaisiin asiantiloihin, jotka osaltaan edesauttavat köyhyyttä tai vaikeuttavat vähäosaisten auttamista. Näihin seikkoihin niin kristityt kuin ei-kristityt pyrkivätkin vaikuttamaan. Mutta köyhyys, toisin kuin vapaa abortti, ei sinänsä ole kiellettävissä tai poistettavissa lailla.

Kristillinen vaikuttaminen aborttiasiassa perustuu sille, että kristillisen etiikan mukaan on väärin olla estämättä pahaa tekoa, jos se on mahdollista ( Jaak. 4:17). Toiminnassa on ensinnäkin välitön näkökulma ja vaikutin: halutaan pelastaa mahdollisimman moni lapsiparka tuskaiselta kuolemalta. Siinä on myös laajempi, kauaskantoisempi näkökulma: Vapaan abortin salliminen tai kieltäminen liittyy yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan kannalta keskeiseen moraaliseen kysymykseen ”milloin on oikeutettua surmata toinen ihminen?”

Yleinen käsityshän on, että toista ei saa surmata - ainoina poikkeuksina itsensä tai toisten puolustaminen. Aborttia ja eutanasiaa tuettaessa kyseenalaistetaan näitä rajoja ja halutaan useampia poikkeuksia. Tällöin ajankohtaisiksi tulevat mm. seuraavat kysymyksenasettelut: Onko äidillä oikeus surmauttaa syntymätön lapsensa muusta syystä kuin henkensä pelastamiseksi, esim. kun hänen urheilu-uralleen koituisi haitaa (kuten eräässä tunnetussa aborttitapauksessa)? Onko ihmisellä halutessaan oikeus tulla surmatuksi? Onko meillä oikeus surmata joku, kun oletamme, ettei hänen elämänsä ole elämisen arvoista?

Kristityillä ja kaikilla kansalaisilla on itsensä, lastensa ja yhteisön turvallisuuden, humaaniuden ja terveen moraalisen ajattelun vuoksi perusteltu syy puolustaa elämää niin pitkälle kuin mahdollista. - Nämä kaksi vaikutinta, välitön ja kauaskantoinen, ovat vastaus kysymykseesi, miksi aborttiasiaa nostetaan voimakkaasti esille.

Koska nämä ovat yhteiskunnallisia, yleisinhimillisiä elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä, niitä ei voi rajoittaa pelkäksi seurakuntakuriasiaksi, josta on kysymys mainitsemassasi raamatunpaikassa (1 Kor. 5). Kristillinen vaikuttaminen näissä asioissa tapahtuukin ennen kaikkea yleisen elämää kunnioittavan etiikan pohjalta. Raamattu toki antaa vahvimmat mahdolliset perusteet ihmiselämän arvolle.

Olen kanssasi samaa mieltä (jos ymmärsin näkemyksesi oikein), ettei ole riittäviä raamatullisia ja historiallisesti yksiselitteisiä perusteita oletukselle, että kansakunnan syntisistä valinnoista välttämättä seuraisi kollektiivinen Jumalan rangaistus jo ennen maailman lopullista tuomiota. Tosin on niin, että näistä huonoista valinnoista johtuvat huonot seuraukset jo sinänsä toimivat kansakuntaa vastaan, ja se rankaisee itse itseään.

Nimetön kirjoitti...

Jyrki, olisiko mielestäsi amerikan kristittyjen neekeriorjuudenvastustajien pitänyt todeta, että me emme kristittyinä voi omistaa orjia, mutta ei ole meidän asiamme että muut niin tekevät?

Räikäisiin moraalisiin epäkohtiin tulee kiinnittää huomiota. Abortti on asia, jonka tulisi olla näkyvällä paikalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Valitettavasti aina jos joku nostaa sen esille, tulee näitä "ei tule sotkea uskontoa ja politiikkaa keskenään"-argumenttejä. Kaikki politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen perustuu ihmisten omaan maailmnkatomukseen - uskonnolliseen tai sekulaariin.

Jyrki kirjoitti...

Köyhyys, jos mikä, on moraalinen kysymys. Maailmassa on voimavaroja kaikille kohtalaiseen elintasoon, jos varat halutaan jakaa tasan. Köyhyys voidaan myös poistaa lailla. Nykyisen Suomen suunta on valitettavasti päinvastainen. Rikkaitten etuisuuksia parannetaan ja vähäosaisten pienennetään. Mirjami, hämmästyt näkemystäsi, että köyhyydelle ei voitaisi mitään?! Sille nimenomaan voidaan tehdä yhteiskunnallisesti paljon. Suomi esim. vähentää koko ajan kehitysapumäärärahojaan. Kehitysmäärärahojen määrä säädetään lailla. Kuinka moni uskova on tästä nostanut metelin? Mielestäni maapallon voimavarojen jakaminen on yhtä suuri vääryys ja tappaa enemmän ihmisiä kuin esim. abortti. Kuinkahan moni abortin puolustaja huusi hallelujaa kun W. Bush hyökkäsi Irakiin, jossa kuoli satojatuhansia ihmisiä. Tämä on pahimman luokan farisealaisuutta.

Abortti on helppo kysymys nostaa esille. Se ei vaadi sen kieltäjiltä mitään muuta kuin mielipiteen ilmaisun. Meitä abortin vastustajia aborttikysymys ei yleensä kosketa henkilökohtaisesti. Se on helppo vaatimus meille ja hyvä "pyhistelyn" kohde. Köyhyyden poistaminen vaatisi omastaan luopumista ja siihen harva uskovakaan on valmis.

Jos luet vanhan testamentin profeettoja, niin he moittivat Israelin kansaa usein köyhien riistosta. Mielenkiintoista on, että Hesekiel ei sano Sodoman tuhon syyksi seksuaalimoraalia vaan sen miten tämä kaupunkivaltio suhtautui köyhiin. Hes. 16:49 "Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään." Lue myös Jes. 10 alku. Jeesus esitti myös voi huutoja rikkaille ja itsekkäille.

Usein me abortin vastustajat sanomme, että syntymättömän lapsen abortointi on verrattavissa syntyneen ihmisen tappoon. Mutta ajattelemmeko todella näin? Jos ajattelisimme loogisesti, niin silloinhan olisi kysymyksessä murha, koska abortti on suunniteltua. Jos pidämme abortti verrattavissa syntyneen ihmisen hengen riistoon, niin LOOGISTA olisi vaatia vankeusrangaistusta abortista. Tällöin rangaistavina olisivat "palkkamurhaaja" (lääkäri), "murhan tilaaja" (vanhemmat), "murhan suunnittelijat" (sukulaiset ja ystävät). Kuulostaa aika rankalta! En ole kenenkään meistä abortin vastustajista kuullut koskaan tuovan tällaista esille. Eli käsi sydämelle, sinä, joka vastusta aborttia kiihkeästi ja rinnastat sen syntyneen ihmisen tappoon, rinnastatko sen ihan aikuisen oikeasti? Väitän, että puheistasi huolimatta teet sittenkin eron syntymättömän ja syntyneen ihmisen hengen riistolle. Miksi toin tämän esille? Koska koen, että molemmilla puolilla, abortin vastustajien ja puolustajien, tarvittaisiin näkemysten pehmenemistä. Abortti, niin kuin harva muukaan asia, on täysin mustavalkoinen. Ja siksi koska en pidä yhteiskunnallisesti tappoa tai murhaa tai orjuutta rinnasteisena aborttiin.

Onkohan kukaan tutkinut millaisissa tilanteissa ja minkä ikäiset abortteja tekevät? Itse luulen, että suurin osa aborteista tehdään nuorena. Lisäksi aborttien tekijöistä useat ovat moniongelmaisia, narkomaaneja, alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia nuoria. (Tämä on mututuntumani, voin olla väärässä.) Yksi syy abortteihin on se, että nämä moniongelmaiset nuoret eivät olisi valmiita äitiyteen ja lapset todennäköisimmin joutuisivat huostaanotettaviksi ja erilaisiin laitoksiin. Onko tämä taas riittävä syy aborttiin, en tiedä? Toisaalta Suomi on täynnä pariskuntia, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät saa. Jos biologinen äiti ei koe olevansa valmis äitiyteen moniongelmaisuutensa tähden, niin syntyneen vauvan luovuttaminen adoptioon on hyvä vaihtoehto.

Itse soisin, että abortteja ei tehtäisi, jokaisella on oikeus elämään. Itse ainakin olen onnellinen, että äitini ei tehnyt aborttia. Jos minulta tullaan kysymään neuvoa, niin suosittelen lapsen synnyttämistä ja adoptioon antamista. Mutta en uskalla mennä tuomitsemaan ketään, joka on abortin tehnyt. Soisin kuitenkin aborttilakiin jonkin verran tiukennusta, mutta täyskieltoa en missään nimessä kannata.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Jyrki, pari ajatusta kommentistasi: ”Abortti on helppo kysymys nostaa esille. Se ei vaadi sen kieltäjiltä mitään muuta kuin mielipiteen ilmaisun. Meitä abortin vastustajia aborttikysymys ei yleensä kosketa henkilökohtaisesti. Se on helppo vaatimus meille ja hyvä ’pyhistelyn’ kohde. Köyhyyden poistaminen vaatisi omastaan luopumista ja siihen harva uskovakaan on valmis.”

Kommenteistasi näkee, että ajattelussasi pyrit irtisanoutumaan kaikkinaisesta tekopyhyydestä. Yllä olevalla ilmeisesti tarkoitat, että jos paheksuu aborttia, olisi myös autettava sitä harkitsevia niin, ettei abortteja tarvitsisi tehdä.

Vakavien yhteiskunnallisten moraalisten epäkohtien paheksuminen ja vastustaminen ei toki ole tekopyhyyttä, vaikka siihen ei liittyisi omakohtaista ruohonjuuritason avustustoimintaa. Se, että jotkut voisivat oikeutetusti sanoa vapaan abortin olevan moraalisesti väärin, ei edellytä sitä, että heidän olisi sitten esim. otettava huostaansa tai muuten autettava abortoimatta jääneitä lapsia. Tämä periaate olisi monessa muussakin asiassa sovelluskelvoton.

Valistus ja mielipidevaikuttaminen ovat jo sinänsä tärkeä tapa toimia ja itse asiassa kiinteä osa yhteiskunnallisten epäkohtien muuttamisprosessia. Toki uskovat tekevät aborttiasiassa muutakin kuin ilmaisevat mielipiteitä. Kristillisillä järjestöillä on eri maissa mm. kriisikoteja lapsensa synnyttäville äideille, ja kun katujen odottaville teiniäideille opetetaan, että abortti on väärin (ja kadun menetelmillä myös äideille itselleen hengenvaarallinen), heitä myös autetaan kadulta pois ja tuetaan niin äitiä kuin lasta.

Kestämättömin perustein tehdyt abortit tuskin loppuisivat sosiaalisia tukiohjelmia lisäämällä, vaikka nämä ovatkin monissa tapauksissa erittäin tärkeitä.

Jos luet uudestaan aiemmat kommenttimme, huomaat, että keskustellessamme köyhyyden ja moraalin suhteesta itse puhuin moraalista köyhyyden syiden, sinä taas köyhien auttamisen näkökulmasta. Kun ajatellaan köyhyyttä yhteiskunnallisena tai globaalina ilmiönä, sen syistä vain osa liittyy moraaliin: Kun jotain ryhmää rajoitetaan tai hyväksikäytetään niin, ettei sillä ole mahdollisuutta vaurastua, kysymys on moraalisesta syystä. Tähän köyhien maiden tilanteeseen ja kurjuuden kierteeseen on ulkopuolisten valitettavasti vaikea vaikuttaa ja joissain tapauksissa edes antaa hätäapua niin kauan kuin vallassa ovat ne, jotka hyötyvät tästä asiaintilasta ja ongelma on sisäänrakennettu yhteiskuntaan.

Köyhyyden syy ei ole avustuksen vähäisyys, eikä köyhyys poistu vain avustusta lisäämällä. Myöskään ehdottamasi varallisuuden globaalin tasajaon moraalinen perusta ja ylipäätänsä sen vaikutus erilaisten köyhyyttä ylläpitävien rakenteiden vallitessa eivät olisi lainkaan itsestäänselviä, ja sen toteuttamismahdollisuuskin on vain teoreettinen. - Moneen asiaan voimme silti vaikuttaa, ja meillä kullakin osaltamme on moraalinen velvoitekin tehdä se, mikä on meille mahdollista (Jaak. 4:17).

Kalle kirjoitti...

Jyrki sanoi: ”Kun joku vielä puolustaisi köyhiä ja vähäosaoisia yhtä ponnekkaasti . Miksi ihmeessä juuri abortti pitää nostaa yhdeksi yhteiskunnan pääasiaksi.”

Monet kristityt puolustavat köyhiä ja silti ponnekkaasti vastustavat aborttia. Kristillinen diakonia on koko kristinuskon läpi palvellut köyhiä ja tekee sitä edelleen. Kristillisyyden piirissä on jopa luotu köyhyyden ja köyhien teologiaa esim. fransiskaanit ja vapautuksen teologia. Abortti ei ole tikunnokassa siksi, että taistelufiilis pysyisi korkealla, vaan siksi, että ihmisen oikeus elämään on loukkaamaton. Jos luovutaan ihmisen oikeudesta elämään, joudutaan uudelleen muokkaamaan luomisteologia ja sitä myöden vaihtamaan kristinusko kristillisperäiseen uskontoon.

Jyrki sanoi: ”Ei-kristitylle Paavali julisti evankeliumia ja Kristuksen seuraajiksi tulleilta hän edellytti luopumista epäjumalista.”

Epäjumalanpalvelukseen on kuulunut monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia, myös abortti.

Jyrki sanoi: ”Vai pelkääkö joku, että Jumala tuomitsee Suomen aborttien takia ja sinä joudut kärsimään siinä samalla?...”

Vaikka Suomi ei ole luopunut Jumalasta, moni suomalainen on ja vielä useampi on hylännyt kristilliset moraaliarvot. Molemmilla näillä on vakavia sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia seurauksia vaikkei mistään erityisestä tuomiosta puhuttaisikaan. Sitä mitä me kylvämme, sitä myös niitämme.

Jyrki sanoi: ”Köyhyys, jos mikä, on moraalinen kysymys. Maailmassa on voimavaroja kaikille kohtalaiseen elintasoon, jos varat halutaan jakaa tasan. Köyhyys voidaan myös poistaa lailla.”

Lailla köyhyyden poistamista on yritetty muutamaan otteeseen. Näissä yrityksissä on lopputuloksena yleensä ollut koko kansan orjuuttaminen, diktatuuri ja kaikkien tasapuolinen köyhyys. Tietysti paheksuamasi eliitin voidessa paksusti. Ongelmaksi tässä muodostuu ihmisen vapaus, vapaus valita köyhyys kuten esim. fransiskaanit aikanaan.

Jyrki sanoi: ”Kehitysmäärärahojen määrä säädetään lailla. Kuinka moni uskova on tästä nostanut metelin.”

Mm. Fida on pitänyt asiaa esillä, monen uskovan äänitorvena. Mutta periaatteellisena kysymyksenä katson, että olisi parempi, jos ihmiset voisivat itse päättää mitä antavat ja mihin, sen sijaan että verokarhu vie ja joku jossain päättää minun puolestani mitä rahoilla tehdään.

Jyrki sanoi: ”Köyhyyden poistaminen vaatisi omastaan luopumista ja siihen harva uskovakaan on valmis.”

Maailmalla tapahtuvasta hyväntekeväisyydestä suurimman osan hoitaa voimakkaan kristillisen vaikutuksen omaavat maat, joten ainakin joku jossain luopuu omastaan ja isosti.

Jyrki sanoi: ”Usein me abortin vastustajat sanomme, että syntymättömän lapsen abortointi on verrattavissa syntyneen ihmisen tappoon. Mutta ajattelemmeko todella näin?.... ”

On ehkä aika järkyttää ja todeta, että itse ajattelen juuri noin. Meillä on menossa kansallinen holokausti ja rotuhygienia ohjelma, vaikka näiden asioiden kuten murhankin ääneen sanominen tässä yhteydessä saisi ”nettiraivon” aikaan.

Jyrki sanoi: ”Miksi toin tämän esille? Koska koen, että molemmilla puolilla, abortin vastustajien ja puolustajien, tarvittaisiin näkemysten pehmenemistä.”

Miksi pitäisi pyrkiä etsimään konsensusta tässä asiassa? Ettei kukaan loukkaantuisi?

Jyrki sanoi: ”Onkohan kukaan tutkinut millaisissa tilanteissa ja minkä ikäiset abortteja tekevät? …Lisäksi aborttien tekijöistä useat ovat moniongelmaisia, …että nämä moniongelmaiset nuoret eivät olisi valmiita äitiyteen ja lapset todennäköisimmin joutuisivat huostaanotettaviksi ja erilaisiin laitoksiin.”

Ajattelussasi vaikuttaisi olevan ristiriita. Ponnekkaasti esität, että köyhyys pitäisi poistaa lailla ja valtioiden hoitaa köyhyyttä, mutta sitten pidät pahana huostaanottoa ja laitoshoitoa, jotka nimenomaan ovat valtiollisia keinoja tarjota hädänalaiselle turva. Ilmeisesti jossain määrin pidät aborttia toivottavana köyhyyden ja ”helvetillisyyden” hoitona. Mutta jos näin on, niin ollaan aika ongelmallisella pohjalla, sillä silloin köyhyyteen ei kuole vaan köyhyyden ja kurjuuden odotteen vuoksi tapetaan.

Pasi Turunen kirjoitti...

Jyrki,

Esität, että mikäli oikeasti pidämme aborttia moraalisesti vääränä koska se riistää viattoman lapsen hengen, meidän tulisi ”loogisesti” vaatia vankeusrangaistusta abortista. Jos emme vaadi, tämä puheiden ja tekojen ristiriita itse asiassa todistaa, että emme ”aikuisten oikeesti” sittenkään pidä syntymätöntä ja syntynyttä lasta samanlaisessa arvossa.

Mielestäni esittämäsi kritiikki ei osu kohteeseensa. Kerrataan kuitenkin ensiksi elämän puolesta argumentaation –logiikka: On moraalisesti väärin surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen. Syntymätön on ihminen. Siksi on väärin surmata syntymätön ihminen.

Minusta tämä periaate on eettisesti pätevä riippumatta siitä mitä ajattelemme, että siitä pitäisi loogisesti seurata käytännön tasolla.

Pyrit kuitenkin venyttämään vankilaesimerkillä elämän puolesta –logiikan äärimmilleen (redactio ad absurdum) väittämällä, että mikäli abortin vastustaja (AV) ei vaadi maksimaalista mahdollista seuraamusta eettisen periaatteen rikkomisesta hänen eettinen kantansa ei ole tosiasiallisesti aito, AV ei ”oikeasti” usko syntymättömän olevan ihminen samalla tavalla kuin syntynyt.

En pidä esimerkkiäsi kovin oikeaan osuvana.

Jyrki, mitä jos minä sanoisin, että minä tiedän, että sinun kiihkeä huolesi maailman köyhistä ei ”aikuisten oikeasti”, (se kuuluisa käsi sydämellä nyt,) ole aito? Mistä minä sen tiedän? Katsohan, jos sinä oikeasti pidät köyhyyttä suurena moraalisena vääryytenä ja köyhiä samalla tavalla ihmisinä kuin rikkaita, niin sinun pitäisi LOOGISESTI myydä kaikki ommistamasi ja antaa köyhille ja vaatia vankeusrangaistusta kaikille rikkaille riistäjille! Köyhiä kuolee koko ajan ympäri maailman siksi, että rikkaat eivät anna omastaan. Veikkaan, että et silti ole vielä kaikkea mitä omistat antanut köyhille.

Onko tosiaan niin, että mikäli et vaadi rikkaita vankilaan tai myy kaikkea mitä omistat, vakaumuksesi köyhyydestä moraalisena vääryytenä ja köyhistä samanlaisina ihmisinä ei voi olla eettisesti perusteltu eikä aito? Pitäisiköhän sinun lakata saarnaamasta köyhyyttä vastaan seurakunnassasi tai pitää siitä ylipäätään vähemmän ääntä kenties? Lakata sotkemasta uskontoa politiikkaan?

Oletetaan seuraavaksi, että olet oikeassa siinä, että ollakseni ehdottoman johdonmukainen abortin vastustajan minun pitäisi, vaatia maksimaalisia seurauksia abortin johdosta, mutta en toimi niin, vaan tyydyn muihin yrityksiin vähentää aborttien määrää. Osoittaako tämä, että elämän puolesta argumentaatio on virheellinen? Osoittaako se, että syntymätön ei ole ihminen samalla tavalla kuin syntynyt? Ei minusta. Ei vähimmässäkään määrin. Se on korkeintaan osoittanut, että en toimi johdonmukaisesti eettisen periaatteeni pohjalta. Ehkä henkilö ei ole ehtinyt miettiä näkemystään niin pitkälle, että osaisi sanoa mitä siitä pitäisi seurata äärimmilleen vietynä. Olen korkeintaan epäjohdonmukainen, ehkä tekopyhäkin, mutta abortti silti tappaa viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen.

Et ole mielestäni pystynyt osoittamaan, että abortin vastustajan motiivi ei voisi perustua aitoon ja eettisesti kestävään vakaumukseen, tai että hän ei pitäisi syntymätöntä samanlaisena ihmisenä kuin syntynyttä.

Antamasi redactio ad absurdum esimerkki toimii lähinnä retorisena vaikuttamiskeinona. Mutta se ei vähäisemmässäkään määrin horjuta elämän puolesta –argumentaatiota, jonka pohjalta on mahdollista toimia pienten syntymättömien lapsien elämän puolesta johdonmukaisemmin kuin jos seuraisimme sinun näkemystäsi, jonka mukaan syntymätön ei ole samalla tavalla ihmisarvon omaava kuin syntynyt.

Nimetön kirjoitti...

Tämä on kyllä kärjistettyä, mutta clevelandin sieppaus tapauksessa Ariel Castro tuomittiin murhasta keskenmenon aiheuttamisesta. Mielestäni ainakaan tässä tapauksessa tuomio ei ollut epäoikeuden mukainen. Mutta pitäisikö asiaan vaikuttaa se, jos keskenmenon aiheuttaa raskaana oleva äiti.

http://yle.fi/uutiset/clevelandin_sieppaaja_tuomittiin_vankeuteen_loppuiakseen/6759536

Nimetön kirjoitti...

Suomen laissa on määrätty elinkautinen murhasta. Abortin täyskieltoa kannattavien eettinen periaate on mielestäni täysin selkeä ja ehdoton. Syntymätön on ihminen ja on väärin surmata ihminen. Abortti on viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen surma. Tällainen surma taas on lain näkökulmasta murha. Siinä järjissään oleva aikuinen tappaa harkitusti toisen ihmisen. Mistä muusta voisi olla kyse kuin murhasta?
Mikäli tästä halutaan tehdä laki, niin täyskieltoa kannattavien on hyvin hankala pyristellä eroon johtopäätöksestä, että abortista tulisi antaa maksimaalinen rangaistus. Murha se on, tuosta näkökulmasta katsottuna aivan kiistatta, ja vieläpä tekotavaltaan todella brutaali.

Tämä ei ole reductio ad absurdum. Jos jonkinlaista rangaistusta abortista haluaa hahmotella teidän lähtökohdista, niin analogia murhaan on ainoa mahdollinen. Reduktio ”ihmisen elämä alkaa välittömästi hedelmöityshetkellä” on perusteltu tekstissä. Johtopäätös ei ole mitenkään absurdi, mieletön tai kärjistetty vaan aivan yksinkertaisen johdonmukainen.

Aivan hyvin voi TYYTYÄ muihin yrityksiin vähentää aborttien määrää. Ei siinä ole mitään tekopyhää. Täyskielto ei tule menemään Suomessa läpi. Maailma vaan on tällainen, että joskus pitää tyytyä vähempään kuin mitä haluaisi mutta jotain voi silti tehdä. Ja yhtä laillahan siinäkin tilanteessa, jos abortit kiellettäisiin, niin jotkut yrittäisivät hankkia aborttia salassa. Näitä ihmisiä pitäisi tietysti pyrkiä auttamaan tavalla tai toisella, etteivät he tuohon tekoon sortuisi. Eettinen periaate on sinällään kestävä ja arvostettava.

Toki pidän hieman kummallisena sitä, että minkäänlaista rangaistusta abortista ei haluta tai uskalleta ehdottaa. Vai siis onko tavoitteena edes abortin kieltäminen lailla? Tai kysytään toisin päin: jos meillä olisi Irlannin aborttilaki, niin vastustaisitteko sen lievennyksiä? Kai lainsäädännön kautta myös voitaisiin vaikuttaa päätavoitteeseen eli ihmishenkien suojelemiseen. Toimiihan se eutanasian tapauksessa. Jostain syystä sen kovan rangaistuksen säätävän lain puolesta otatte kantaa, mutta abortista ei pysty sanomaan mitään.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Muutama ajatus kysymyksestä ”onko abortti murha”:
Kun itse aikanani asioin äitiysneuvolassa, viehättävä ja lempeä kätilö otti aborttimahdollisuuden rutiininomaisesti puheeksi, vaikkei mikään viitannut siihen, että olisin halunnut keskeyttää raskauden. Oliko hän murhanhimoinen kuolemantohtori, joka voisi myös surmata taaperon leikkikentällä? Tuskin. Kyllä hän uskoakseni oli lapsirakas terveydenhoitoalan ammattilainen.

Mutta jos olisin itse tuolloin ajatellut, ettei tämä lapsi tainnutkaan olla hyvä ajatus ja kyllä minun sittenkin kannattaisi tehdä ensin tutkinto valmiiksi, ja päättänyt tehdä abortin, olisinko omalta osaltani syyllistynyt murhaan? Ehdottomasti Jumalan edessä, joskaan ei yhteiskunnan, joka tätä mahdollisuutta minulle juuri tarjosi. Surman uhri olisi ollut silmiltäni näkymättömissä ja ”palkkamurhaaja” olisi suorittanut likaisen työn, mutta silti se olisi ollut osaltani murha. Minulla olisi ollut kiistaton faktatieto ja moraalinen ymmärrys siitä, mitä olin tekemässä.

Tämän kysymyksen keskeiset kohdat ovat juuri laillisuus ja ymmärrys. Vaikka muu kuin hengen pelastamiseksi tehtävä abortti näyttäisi täyttävän murhan kriteerit (”viattoman ihmisyksilön suunniteltu ja tahallinen surma”) ja on moraalisesti ehdottoman väärä teko, sitä on vaikea nykyisessä yhteiskunnassa rinnastaa juridisesti murhaan. Murhan käsitteeseen kuuluu myös laittomuus, rikollinen motiivi. Joissakin maissa abortti on aiemmin ollut rangaistava rikos, mutta meidän yhteiskunnassamme se on jo pitkään ollut laillinen, ja jo pitkään on rakennettu käsitystä, ettei sikiö ole ihminen tai ei ainakaan itsestään tietoinen persoona, ja että äidillä on tahtoratkaisullaan moraaliset ja oikeudelliset käsitteet ylösalaisin kääntävä valta ja oikeus päättää syntymättömän lapsensa kohtalosta - niin sanotusti omasta ruumiistaan. - Jos syntymättömän lapsen oikeudet nyt tunnustettaisiin lailla ja vapaa abortti kriminalisoitaisiin, aiemman opetuksen vaikutus jatkuisi vielä pitkään.

Abortin tekevät naiset eivät siksi välttämättä tiedosta tekevänsä mitään väärää, heillä ei ole rikollisia motiiveja, ja surmatyön tekee valkotakkinen lääkäri kaupungin sairaalassa ehkä yhteiskunnan varoilla. Lääkäri, joka myös on osallinen tekoon, itse todennäköisesti ajattelee suorittavansa asiakkaalle pelkkää terveydenhoidollista toimenpidettä (näin on syytä olettaa, muuten hän tuskin kestäisi tällaisessa työssä moraalisesti). Hänelläkään ei tällöin ole rikollista motiivia.

Monet abortin tehneet naiset kokevat silti suurta syyllisyyttä ja ymmärtävät intuitiivisesti tehneensä jotain hyvin väärää. - Aborttilääkäri Kermit Gosnellin viimekeväisen oikeudenkäynnin aikana aborttiin liittyvät moraaliset kysymykset nousivat esille, kun philadelphialaisen ”kauhujen talon” tapahtumia käytiin läpi. Hänet tuomittiin useaan elinkautiseen seitsemän elävänä syntyneen abortoidun lapsen surmaamisesta teräaseella. Esiin noussut looginen ristiriita oli ilmeinen: jos abortti olisi onnistunut, surma olisi ollut laillinen. Mutta kun lapsi jäi eloon, sama toimenpide hetkeä myöhemmin äidin ruumiin ulkopuolella olikin laiton.

Näiden moraalisesti selkeämpien hetkien vastapainoksi yhteiskunnalliseen keskusteluun on maailmalla nousemassa sellainenkin termi kuin ”after-birth abortion”, terveen vastasyntyneen surmaamisen oikeuttaminen kaikissa niissä tapauksissa, joissa aborttikin on oikeutettu. Logiikkana on, että kun kerran abortti sallitaan lapsen ollessa synnytyskanavan sisäpuolella, eihän mitään ratkaisevaa tapahdu hänen siirtyessään sen toiselle puolelle - eli käänteisesti hyödynnetään syntyneen lapsen surmaamiseksi samaa argumenttia, jolla syntymättömän surmaamista on vastustettu... Näin murhan juridista käsitettä sekä moraalisia itsestäänselvyyksiä yritetään hämärtää.

Annikki kirjoitti...

Olen vuosikymmeniä ollut Jumalan armosta sielunhoitajana hengellisissä tilaisuuksissa, puhelimitse,kotona jne. Monet nuoruuden huumassa abortin läpikäyneet kantavat syvää syyllisyyttä keski-iässä ja jopa vielä vanhuudessa. Ihminen rikkoo myös itseään vastaan toimiessaan vastoin Jumalan Sanaa.

Nimetön kirjoitti...

"Raiskaus on hirvittävä rikos naista kohtaan. Silti sekään ei ole eettinen peruste surmata rikoksen kannalta täysin sivullinen henkilö, tässä tapauksessa lapsi, vaikka raskaus olisikin rikoksen seurausta. Sellaisessa tilanteessa nainen tarvitsee aivan erityistä tukea."

Kuinka monesti luulette naisen saavan tällaista erityistä tukea? Ehkä jossain sodan kriisialueilla näin voi olla, mutta ei jossain Suomen oeräkylä seurakunnassa välty nainen joka alkaa yksin odottaa yhtäkkiä lasta, juoruilta ja tuomitsemiselta. Harva puhuu seksuaalirikoksen uhriksi joutumisesta kuin aniharvoille.

Entä se kipuilu, kun joutuu sen lapsen kanssa elämään tai antamaan adoptioon. Miksi siitä kivusta tai omantunnon tuskista ei kukaan puhu? EI ole naisella kuin huonoja vaihtoehtoja valittavana! Ihan hirvittävä taakka on naisella, joka joutuu moisen rikoksen uhriksi ja vielä sitä kautta raskautuu. Pahinta mitä naiselle voi tapahtua.

Nimetön kirjoitti...

Liittyen kohtaan raiskauksesta.
"If you play like an adult, you pay like an adult".
Eli jos kaksi aikuista yhdessä ottaa riskin, niin heidän on kannettava vastuu seurauksIsta. Raiskauksessa nainen ei kuitenkaan ole suostunut mihinkään, joten miten perustelet hänen velvollisuuden luovuttaa osa ruumistaan toisen ihmisen käyttöön raskauden ajaksi? Totta, lapsi ei voi selvitä ilman kohtua jne. Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät selviä ilman elinsiirtoa, eikä tämä tosiasia kuitenkaan luo velvollisuutta toiselle luovuttaa esim. munuaista.