Enkelit ja demonit – Elokuva, jota ei kannata demonisoida

Da Vinci Koodin tekijän, Dan Brownin tuotantoon perustuva tuorein elokuva Enkelit ja Demonit (ohjaus Ron Howard, pääosassa Tom Hanks) hyödyntää kansanomaista vastakkain asettelua tieteen ja uskon välillä salaliittoteorioilla höystettynä.

Yksinkertaistetun mustavalkoinen ja historiallisesti virheellinen asetelma toimii hyvin sekä kirjan että vauhdikkaan ja visuaalisesti rikkaan elokuvan pohjana. Elokuva voi toimia myös keskustelunherättäjänä kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä uskon ja tieteen suhteesta.

Pitäisikö kristittyjen katsoa tämä elokuva? Ilman muuta. Meille uskoville tyypillisen refleksinomaisen tuomitsemisen asemesta suositan tällä kertaa aloitteellisuutta. Jokaisen kristityn tulisi nyt keskustella ei uskovien ystävien kanssa Dan Brownin elokuvasta työpaikkaruokaloissa, koulujen käytävillä, kahvitauoilla jne. Eikä vain kritisoidakseen sitä mistä elokuvassa ei itse pitänyt tai kuinka elokuva antaa kristityn mielestä ”epäraamatullisen” kuvan enkeleistä ja demoneista.

Tehosteiden ja toimintajaksojen pinnan alla elokuva käsittelee teemaa uskon ja tieteen välisestä suhteesta. Tämä on aihepiiri, joka taatusti kiinnostaa myös niitä, joka muutoin kokevat kristinuskon itselleen vieraana. Elokuvan synnyttämien keskusteluiden äärellä on mahdollista oikaista näitä väärinkäsityksiä ja osoittaa mikä on ollut uskon positiivinen rooli modernin luonnontieteen kehitykselle (länsimainen luonnontiedehän syntyi kristillisyyden myötävaikutuksella) ja kuinka tieteenharjoittaminenkin nojaa eräisiin uskonvaraisiin oletuksiin, joita on mahdoton tieteellisesti ensin todistaa.

Työ- ja koulukavereiden kanssa voi varsin luontevasti syntyä elokuvan timoilta tilanteita, jotka antavat mahdollisuuden pohtia yhdessä mikä oli faktaa mikä fiktiota, mikä se ”Illuminati” oikeasti oli, onko tiede uhka uskonnolle, voiko tiede vastata ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin, onko kirkko oikeasti aina vastustanut tieteen kehitystä, miksi niin monet tiedemiehet ennen ja tänään ovat Jumalaan uskovia, onko olemassa todisteita Jumalasta jne.?.

Tietenkään kysymys ei ole mistään hengellisestä elokuvasta ja eittämättä siinä on ”voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille” (K13). Myös hengellisesti lapsille. Da Vinci Koodin tavoin dialogeissa esiintyy puolivillaisia ja huonosti perusteltuja kansanomaisen skeptisiä haasteita kristinuskon suuntaan. Hengellistä elämystä, joka ”veisi minut lähemmäs Herraa” on turha odottaa. Jos kuitenkin kykenee hetkeksi laittamaan syrjään oman pietisminsä on mahdollista hyödyntää elokuvan myötä avautuvia keskusteluhetkiä ei-uskovien kanssa evankeliuminkin kannalta hedelmällisellä tavalla. Meidän on syytä kuunnella heidän kysymyksensä ensin ennen kuin riennämme niihin vastaamaan. Enkelit ja Demonit on täynnä kysymyksiä. Jokainen niistä tarjoaa mahdollisuuden selvittä mistä kristinuskossa oikeasti on kysymys.

Erinomainen englanninkielinen nettisivusto, josta saa itselleenkin kättä pidempää ja jossa käsitellään elokuvan synnyttämiä kysymyksiä löytyy osoitteesta www.truthaboutangelsanddemons.com.

Jos ei muuta, niin elokuvan katsoneet ystävät kannattaa ohjata tämän nettisivuston äärelle.