Luukkaan evankeliumi kertoo Jeesuksen tulemisesta maailmaan. Silloin täyttyi Jumalan lupaus siitä, että ”kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden” (Luuk. 3:6). Apostolien teot kertoo Hengen tulemisesta maailmaan, jolloin täyttyi Jumalan lupaus siitä, että ”minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle”. Luukkaan evankeliumin alussa Jeesus kastetaan ja Henki tulee Hänen päällensä kyyhkysen muodossa (Luuk. 3:21-22). Apostolien tekojen alussa Jeesuksen seurakunta kastetaan Hengellä ja Henki tulee heidän päällensä ikään kuin tulisina kielinä (Apt. 2:1.-4).
Luukkaan evankeliumi päättyy siihen, että Jeesus nousee ylös taivaaseen. Apostolien tekojen alussa Henki tulee alas taivaasta.
Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan Kristuksen fyysisen ruumiin syntymisestä. Apostolien teoissa Kristuksen hengellisen ruumiin – seurakunnan – syntymisestä.
Ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa oli ihmisiä eri puolilta maailmaa ja suureksi hämmästyksekseen he kuulivat Hengellä täytettyjen kristittyjen puhuvan sen maan kielellä, jossa olivat syntyneet ”Jumalan suuria tekoja”. Ensimmäisenä kuulijoiden joukossa mainitaan ”parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset”, jotka ovat persialaisia. Siis nykyisen Iranin alueelta.
Iranilaissyntyinen vaimoni tuli 80-luvun puolivälissä Suomessa lomamatkalle tultuaan uskoon suoraan islamilaisesta pystymetsästä. Hänen tietämyksensä kristinuskosta oli olematon. Kuullessaan vain muutama päivä uskoon tulonsa jälkeen seurakunnassa ihmisten rukoilevan kielillä hän piti sitä silkkana hölynpölynä. Se tuntui olevan vähän liikaa. Olihan hänelle vasta muutama päivä sitten valjennut Jeesuksen merkitys. Kuitenkin hän sanoi Jumalalle yksin ollessaan: ”Jos tuo on totta, niin osoita se minulle. Sillä en halua pettää itseäni.”
Muutaman päivän kuluttua oli seurakunnan rukouskokous, jossa ihmiset taas rukoilivat myös kielillä. Kuka istui, kuka oli polvillaan. Silmät olivat suljetut ja kädet koholla. Kaikki rukoilivat ja pienen kotikokouksen Vaasankadulla täytti rukouksen tasainen sorina. Yhtäkkiä vaimoni säpsähti ja avasi silmänsä kesken rukouksen. Hän kuuli puheensorinan joukossa farsin, eli persian kieltä. Hetken päästä selvisi mistä suunnasta tuttu puheenparsi kuului.
Kun kokous oli loppunut vaimoni (emme vielä seurustelleet silloin. Hän oli tullut uskoon viikkoa aikaisemmin ja olimme silloin tavanneet) tuli pois lähtiessämme luokseni oven suussa ja kysyi tiesinkö, että olin puhunut farsin kieltä? ”Niinkö?” minä kysyin hämmästyneenä. En osannut sanaakaan kyseistä kieltä tai tiennyt miltä se kuulostaa. ”Mitä minä sanoin?” Olin kuulemma puhunut siitä miten Jeesus meni ristille ja sovitti maailman synnit.
Tuon rukouskokouksen jälkeen vaimoni meni kotiinsa, rukoili Herraa täyttämään hänet Hengellään, koki - kuten hän myöhemmin kertoi - kirjaimellisesti jonkun voiman tulevan päällensä, ja alkoi itsekin puhua kielillä. Tuota riemuntäyteistä kokemusta kesti hänen kohdallaan useampia tunteja. Jumala tahtoi näin poikkeuksellisen voimakkaalla tavalla koskettaa islamilaisesta taustasta uskoon tullutta nuorta naista.
Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. Hengellä täytetyt puhuvat Jumalan suuria tekoja. Vierailla tai omalla kielellään. Vaitonaisten suomalaisten kohdalla ihme tapahtuu, kun nämä alkavat puhua Jumalan teoista lähimmäisilleen edes omalla kiellään. Eikä ole suurempaa, kuin se mitä Jeesus on tehnyt kuollessaan meidän puolestamme ja noustuaan ylös kuolleista.
Helluntaipäivä muistuttaa seurakuntaa sen lähetystehtävästä. Siitä, että ihmiset "kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on" saisivat kuulla mitä Jeesus on tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti