keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Israel - 61 vuotta Jumalan ihmettä.

Minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne, ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. (Hes. 37:13-14)

Jerusalemin juutalaisvainojen museon (Yad Vashem) portin yläpuolelle tallennettu profeetta Hesekielin ennustus on puhutteleva muistutus vuoden 1948 tapahtumista, jolloin moderni Israelin valtio perustettiin. Viime viikolla israelissa vietettiin vuotuista juutalaisvainojen uhrien muistopäivää (Holocaust Memorial Day). Sireenit soivat kahden minuutin ajan ja koko Israel pysähtyi. Kirjaimellisesti. Tänään Israel juhlii 61-vuotisitsenäisyyspäiväänsä. Kaksi tapahtumaa liittyvät toisiinsa tavalla, jota Hesekielin ennustus dramaattisella tavalla heijastelee. Israel on ihme.

Tätä nykyä Israelissa on yli 7,4 miljoonaa kansalaista. Valtion perustamisen aikoihin väkeä oli noin 806 000. Noin 75.5 % asukkaista (5 593 000) on Israelin juutalaisia ja noin 20.2 % israelin arabeja (1 498 000). Muita ei-juutalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään on 4.3% väestöstä (320 000). Noin 70 % juutalaisista on maassasyntyneitä – “sabroja” – ja puolet heistä on toisen sukupolven israelilaisia. Vuonna 1948 Israelissa oli vain yksi kaupunki, jossa oli yli 100 000 asukasta (Tel Aviv-Jaffa; 248 000). Tänään maassa on 14 tällaista kaupunkia, joista viidessä on yli 200 000 asukasta: Jerusalem, Tel Aviv-Jaffa, Haifa, Rishon LeTzion ja Ashdod.

Israelin itsenäisyysjulistuksessa 14.5.1948 todetaan muun muassa:

”ISRAELIN VALTIO on oleva avoin juutalaisten maahanmuutolle ja hajaannuksessa asuvien kokoamiselle. Se tulee kehittämään maata kaikkien asukkaidensa hyödyksi perustuen vapaudelle, oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle, josta Israelin profeetat ovat puhuneet. Valtio tulee takaamaan täydet sosiaaliset ja poliittiset oikeudet kaikille asukkailleen riippumatta uskonnosta, rodusta tai sukupuolesta. Se tulee takaamaan uskonnon-, omantunnon-, kielen- koulutuksen ja kulttuurisen vapauden. Valtio tulee varjelemaan kaikkien uskontojen pyhiä paikkoja, ja olemaan uskollinen YK:n peruskirjan periaatteille.”

Kuudenkymmenen yhden vuoden aikana Israel on juutalaisesta valtioluonteesta huolimatta kyennyt Lähi-idän vaikeassa toimintaympäristössä itsenäisyysjulistuksensa periaatteiden eteenpäin ohjaamana luomaan demokraattisen ja taloudellisesti menestyvän yhteiskunnan, jossa kaikki kansalaiset rotuun, uskontoon, sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta nauttivat lain edessä yhtäläisistä oikeuksista. Etiopiasta tullut tummaihoinen maahanmuuttaja nauttii samoja oikeuksia kuin maassa syntynyt juutalainen tai arabi, tai venäjältä tai Euroopasta muuttanut vaaleaihoinen.

Israelissa kansalaiset nauttivat samoista poliittisista ja yhteiskunnallisista oikeuksista: Naiset ja kansalliset vähemmistöt saavat vapaasti äänestää ja osallistua vaaleihin. Oppositiopuolueet ja –lehdistö ovat sallittuja. Maassa on sanan- ja lehdistönvapaus, vapaus ja oikeus arvostella hallitusta ja sen politiikkaa ankarastikin. Maassa on uskonnonvapaus, ja kokoontumisvapaus. Juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon pyhiä paikkoja suojellaan ja kunnioitetaan. Naiset saavat liikkua kaduilla vapaasti ilman miespuolista sukulaista, ja osallistua työelämään. Jopa seksuaalivähemmistöjen asema on lailla suojattu.

Israel ei toki ole täydellinen, kuten ei mikään muukaan demokratia maailmassa. Vaikka Israelin arabien asemassa on kehittämisen varaa, he nauttivat silti periaatteessa samoista poliittista ja yhteiskunnallisista vapauksista kuin muut kansalaiset. Arabilehdistö on vapaa ilmaisemaan mielipiteensä. Arabian kieli on lisäksi maan toinen virallinen kieli heprean rinnalla ja Knessetissä, maan parlamentissa, on edustettuna 3 arabipuoluetta ja 13 arabikansanedustajaa. Arabit ja juutalaiset opiskelevat ja opettavat samoissa yliopistoissa. Maa osallistuu tämän vuoden Eurovision laulukilpailuun kappaleella, jonka juutalainen ja arabi esittävät yhdessä.

Edellä mainitut oikeudet ovat lähes olemattomat, sikäli mikäli jos niitä on lainkaan, vaikkapa Iranissa – maassa, joka on jaellut kuolemantuomioita lapsille enemmän kuin mikään muu maa maailmassa. Ainoana valtiona se teloitti lapsen vuonna 2008. Mainitut oikeudet puuttuvat kokonaan tai niitä rajoitetaan tiukasti sellaisissa maissa Israelin naapurustossa kuten Egypti, Jordania, Irak, Libanon, Libya, Syyria, Sudan ja Saudi-Arabia. Ajoittain kohtaamastaan syrjinnästä huolimatta Israelin arabivähemmistö nauttii monin verroin suuremmista vapauksista ja oikeuksista ja tasavertaisuudesta lain edessä, kuin arabit yhdessäkään Israelin naapurivaltioissa.

Puutoksistaan huolimatta Israel lyö Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona mennen tullen laudalta muut ympäröivän alueen valtiot millä tahansa mittareilla mitattuna. Siksi, vaikkapa Iranin presidentin esiintyminen hiljattain Geneven rasisminvastaisessa kokouksessa (Hitlerin syntymäpäivänä!) "luennoimassa" muukalaisvihasta, rasismista (Israel ainoana mainittuna esimerkkinä) ja ihmisoikeuksista oli irvokas tekopyhä näytelmä vailla vertaa. Ihminen, joka kutsuu Israelia rasistiseksi valtioksi on joko täysin tietämätön tosiasioista – tai antisemitisti.

Kuusikymmentäyksi vuotiaan Israelin tulevaisuus Lähi-idän levottomalla näyttämöllä vaikuttaa tällä hetkellä monella tapaa haastavalta. Jos menneisyys on mikään mittari, niin Jumalan avulla – kuten syntymästään saakka toukokuussa 1948 – Israel tulee menestymään, voittamaan vaikeudet ja vastoinkäymiset, ja kehittämään yhteiskuntaansa jatkossakin kaikkien kansalaistensa parhaaksi niiden itsenäisyysjulistuksessa mainittujen periaatteiden mukaisesti, jotka tähänkin saakka ovat sen elämää ohjanneet. Niihin kuluu myös seuraava kutsu:

”ME OJENNAMME kätemme kaikille naapurivaltioille ja niiden kansalaisille ja tarjoamme rauhaa sekä hyviä naapuruussuhteita. Me vetoamme naapureihimme yhteistyön siteiden ja keskinäisen avunannon luomiseksi omaan maahansa asumaan asettuneen juutalaisen kansan kanssa. Israelin valtio on valmis tekemään oman osuutensa yhteisissä ponnisteluissa koko Lähi-idän kehittämisen hyväksi.”

Israelin käsi on ollut ojennettuna kuusikymmentä yksi vuotta.

Toivotan omalta puoleltani Israelille ja kaikille sen kansalaisille Jumalan siunausta itsenäisyyspäivänä. Rauhan Jumala suokoon Rauhan Jerusalemille – Jeesuksessa, Vapahtajassa. En häpeä olla Israelin kristitty ystävä.

---------

Katso myös nämä:


3 kommenttia:

Timo Koivisto kirjoitti...

Hyvä Pasi! Good stuff!

Don Korsimo kirjoitti...

Toi on ihan totta. Se on joskus sääli etteivät ihmiset aina mieti sanomisiaan loppuun asti.

Nimetön kirjoitti...

Uskomatonta höpötystä! Israel saa uskovaisten mielestä tehdä mitä se haluaa!