keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mitäs minä sanoin! Paavo Arhinmäen hyökkäys kristinuskoa vastaan

Debatoin viime vuoden marraskuussa Kirkko ja Kaupunki –lehden päätoimittaja Seppo Simolan kanssa YLE:n Ajankohtainen Ykkönen lähetyksessä (24.11.2011) Helsingin ja Vantaan seurakuntien päätöksestä vetää lähetyskannatus pois herätysliikkeiltä. Totesin lähetyksen loppupuolella saman minkä aihetta käsittelevässä blogissani: Tehty päätös synnyttää asenneilmaston, joka takaa, että ajojahti ei jää tähän.

Eikä jäänyt.

Mitä seurakunnat edellä sitä ministeri Paavo Arhinmäki nyt perässä.

Kulttuuri- ja urheiluministerin ominaisuudessa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki teki päätöksen – ilmeisesti aika ensimmäisiä ministeritason päätöksiänsä – jättää Kansanlähetys ja SLEF (Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland) ilman valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea.

Syy epäämiseen oli muun muassa järjestöjen osallistuminen Älä Alistu! –kampanjaan viime vuoden maaliskuussa. Siinähän nuori ,”Anni” –nimimerkillä esiintynyt nainen kertoi uskoontulostaan, jonka seurauksena hän jätti taakseen entisen bi-seksuaalisen elämänsä. Tämä uskoontulotodistus oli niin paha asia, että se sai koko suomalaisen suvaitsevaiston raivoihinsa. Millaisia aikoja me elämmekään.

Arhinmäen perustelut ja faktat ontuvat.

SLEF ei osallistunut missään ominaisuudessa kyseiseen kampanjaan. Pikku juttu. Ministeriöstä seliteltiin, että ”päätös on tehty laajemmalla katsannolla”.

Tämä tarkoittaa suomeksi: ”Vaikka SLEF ei ollut mukana itse kampanjassa, esimerkiksi Vantaan seurakuntien lähetysjärjestöille tekemän kyselyn perusteella se kannattaa ministeriön tulkinnan mukaan kampanjan edustamaa eheytysajattelua. SLEF ei ole myöskään irtisanoutunut kampanjassa mukana olleen sisarjärjestönsä SLEY:n kannasta” (Kotimaa24.fi).

Helsingin ja Vantaan seurakuntien lähetystukipäätöstä ankarasti kritisoineessa blogissani totesin että, suhtautumisesta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on tullut seurakuntatasolla uusi puhdasoppisuuden mittari. Sitä kaivellaan ja tentataan kuin inkvisitiossa konsanaan. Ja jos sille ei löydy ”varauksetonta tukea”, niin seurauksena on kirkon vastaisku.

Sama näyttää nyt olevan linja myös Arhinmäen ministeriössä.

Ei riittänyt , että mainituista järjestöistä toisella, SLEF:llä, ei tiettävästi ollut mitään osaa eikä arpaa Älä alistu –kampanjassa, kuten ministeriöstä virheellisesti annettiin ymmärtää.  Syyksi riitti se, että Arhinmäen ministeriössä tiedetään – kuinka ollakaan – lähetyskannatuksen lakkauttaneiden seurakuntien selvityksen perusteella, että SLEF edustaa samaa ”eheytysajattelua” kuin kampanjassa mukana olleet.

Lisämiinusta tulee siitä, ettei SLEF ole irtisanoutunut kampanjasta ottamalla etäisyyttä kampanjassa mukana olleeseen sisarjärjestöönsä. 

Onko Arhinmäen ministeriöstä tulossa orwellilainen ajatuspoliisi, joka rankaisee vääristä ajatuksista? Tällaista kristittyihin järjestöihin valtiolliselta taholta kohdistuva suoranainen vaino on ennenkuulumatonta Suomessa. Sitä harjoitettiin ahkerasti aikanaan Neuvostoliitossa, kun kristinuskon vastaiset vasemmistolaiset aatteet siellä olivat vallankahvassa. 

Tämä on muuten sama Paavo Arhinmäki, joka 18. marraskuuta YLE:n Pressiklubissa syytti Israelia kansanmurhasta Gazassa ja ihmetteli, miksei NATO jo ole puuttunut asiaan. Mitään ei merkinnyt se, että Israel puolusti siviiliväestöänsä Gazasta silmittömästi ammuttuja tuhansia raketteja vastaan, eikä mitään kansanmurhaan viittaavaa ollut Gazassa käynnissä. Tästä omituisesta syytöksestä Sari Essayah ansiokkaasti haastoi Arhinmäen vastaamaan sanoistaan suorassa presidentinvaaliväitelyssä.

Eräiden toisten kristillisten järjestöjen ohella ministeriö myönsi nuoristyöntukea Islamilaiselle neuvostolle (7000 euroa)! Ministeriöstä ei tullut mieleen jostain syystä kysyä heidän kantaansa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, "eheytymiseen" ja Anni -kampanjaan.

Päätös nuorisojärjestöille jaettavasta tuesta on saanut poikkeuksellisen laajan poliittisen rintaman kyseenalaistamaan Arhinmäen päätöksen perusteet. Neljän eri poliittisen puolueen nuorisojärjestöt (KD, Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset) ottivat kantaa asiaan yhteisessä tiedotteessa ja kyseenalaistivat tuen epäämisen perusteet.
Myöskään KD naiset eivät pitäneet ratkaisun perusteita hyväksyttävinä. Viitaten Arhinmäkeä hiertävään Älä alistu! –kampanjaan KD naisten mukaan on ”täysin kestämätöntä perustaa ratkaisu tällaisiin argumentteihin, joilla rangaistaan nimenomaan yksilön omaan kokemukseen perustuvan asiallisen sanan- ja uskonnonvapauden käyttämisestä.” Ministerin päätös uhkaa KD naisten mukaan "sananvapautta ja suvaitsevaisuutta".

Kun 2000-luvun alussa kirjoitin kirjasen ”Homoseksualismi –Rakkauta ja Rajoja” (Kuva ja Sana, 2002), tokaisin eräässä pienessä kahviseurassa muutamille läheisille työtovereille: Minun arvioni on se, että kun Suomessa eräänä päivänä alkavat kristittyjen vainot, ne alkavat tästä homokysymyksestä.

Päätin 14. Marraskuuta 2011 suurta huomiota saaneen blogini ”Seppo Simola ja luterilaisen kirkon loppu” näihin sanoihin: ” …ei pidä kuvitella, että konservatiiveihin kohdistuva ajojahti olisi loppu. Se on toden teolla vasta alkamassa. Kuten William Golding kuuluisassa kirjassaan Kärpästen herra kirjoitti: Seiväs on jo teroitettu molemmista päistä.”

Inhottaa olla oikeassa.

Kohta lienee Suomen kristikansan jälleen syytä kaivaa jostain laatikon pohjalta pastori Richard Wurmbrandin aikoinaan kirjoittama vihkonen: Maanalaiseen seurakuntaan valmistautuminen. 

Millaista aikaa elämmekään. Nyt on Herran omien - niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin - syytä olla "kupeet vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä" (2 Ms. 12:11).

Vestigia terrent.


------

36 kommenttia:

Tarleena kirjoitti...

Amen!

Olli-Pekka Jalovaara kirjoitti...

Hyviä huomioita.
Tällöin kirkko tulisi itse aloittaneeksi uskovien vainot, jos asioiden kulku menee näin. Ei lainkaan mahdotonta.

Kirkko potkaisee altansa pois sen, jonka pohjalta se on rakennettu ja se jokin on Raamattu. Ilman sitä ei koko kirkkoa olisi olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa että pitää perustaa maanalainen seurakunta....

Onko se tosiaan kristinopin tärkein asia tuo homoseksuaalisuuden kimpussa oleminen?

Täytyy muistaa, että ensinnäkin on kyse harkinnanvaraisesta avustuksesta. Ja sitten onkin "vainoa" kun sitä ei myönnetä. Hei totta tosiaan! Ei ole kyse mistään rahasta johon joku järjestö olisi oikeutettu, kun tietyt kriteerit toteutuvat.

Mielestäni uskonnonvapauden nimissä kristityt saavat pitää homoutta syntinä, mutta kun aletaan mestaroida muiden elämiä ja julistaa homojen olevan samaa luokkaa kuin varkaat ja murhamiehet, mennään yli rajan.

Ja miksi pitäisi tukea lähetysjärjestöä homovihamielisyyden levittämisessä. Ugandan esimerkki kertoo mitä tällainen lähetystyö saa aikaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kerros meille Pasi paljonko SEKL sai kaikkinensa valtion rahaa viime vuonna ja paljonko se saa Arhinmäen leikkauksista huolimatta tänäkin vuonna esim. valtionosuuksina oppilaitokselleen ja kehitysyhteistyörahoina. Summa lienee jossakin 1,5-2,5 miljoonan euron välissä, vai onko enemmänkin? Ja tuota luokkaa olevia summia se on saanut vuositolkulla.

Olen Arhinmäen päätöksestä ainoastaan iloinen ja toivon, että valtiovallalta löytyy joskus viisautta poistaa se loppukin julkinen rahoitus niin Kansanlähetykseltä, Patmokselta kuin muiltakin vastaavilta. Nyt tuo raha valuu vastenmielisten ja vahingollisten kampanjojen lisäksi esim. antitieteelliseen kreationistiseen potaskaan. Sitä varsinkin Kansanlähetys tuottaa nimenomaan noiden tukirahojen mahdollistamana.

Yhteiskunta voinee jakaa vastaavat rahat tahoille, joiden toiminta ei ole yhteiskunnalle vahingollista.

Rudi kirjoitti...

Kaikesta tästä huolimatta meidän tehtävä on siunata Arhinmäkeä. Jokainen tässä maailmassa toimii eri lähtökohdista ja näkökulmista käsin ja suurimmalla osalla ihmisistä on halu tehdä hyvää, niin Arhinmäelläkin. Monet ihmiset kokevat uskovien asenteen tuomiollisena homoja kohtaan, niinkuin se valitettavasti onkin, ja haluavat puolustaa heitä tavalla ja toisella.

Meidät uskovat on kutsuttu rakastamaan ja siunaamaan, ei lietsomaan vihaa eikä negatiivisia asenteita ketään kohtaan. Ajatelkaa, miten Jumala kohtasi Paavalia, joka vainosi kristittyjä ja muutti hänen sydämensä täysin. Siunataan Arhinmäkeä (ja kaikkia muitakin päättäjiä). Se on parasta, mitä me voidaan tehdä tämän maan puolesta.

Anonyymi kirjoitti...

Meidän pitää puolustaa Jumalan sanaa, meidän pitää rukoilla ja siunata niitä, jotka ovat uskovien vastustajia, mutta me emme saisi unohtaa Jeesuksen pelastusta ja alkaa keskittymään vain yhteen asiaan mikä raamatusta on synniksi ilmoitettu. Niin paljon on muutakin syntiä..mutta kaikkien syntien sovittaja on Jeesus Kristus ja häneen meidän tulisi kääntää katseemme, ei antautua kinaamaan koko ajan jostain, mihin ei-uskovat meitä yrittää härnätä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Entisenä uskovaisena kommentoin tätä blogikirjoitusta muutamalla lauseella.

Puhumme nyt eräistä herätyskristillisistä yhdistyksistä. Näiden mukaan suurin osa suomalaisista on menossa iankaikkiseen kadotukseen. On mielestäni loogista, ettei tämä kadotukseen matkalla oleva joukko tahdo omia veroeurojaan kohdennettavan tällaisille pienten piirien uskovaislahkoille. Jos ja kun herätyskristityt fundamentalistit tekevät työtä, heidän tulee tehdä sitä omilla rahoillaan, ei _saatanan_ rahoilla. On outoa ottaa vastaan rahaa keisarilta ja nurkua, kun keisari ei rahaa anna. Eikö Jumala pidä teistä huolta?

Niin kauan kuin muistan, vainot ovat viittä vaille alkamassa. Milloin mitäkin merkkiä on pidetty vainon alkamisena. Te itse saatte puhua mitä sylki suuhun tuo. On piispaboikottia, helvetintuomiojulistuksia, näkyjä ja profetioita saatanallisesta suomalaiskansasta. Sitten, kun sanomaanne reagoidaan inhimillisesti (ei anneta rahaa), tämä on mielestänne vainoa.

Mikseivät tällaiset eksklusiiviset järjestöt lähde ulos kirkosta ja ala toimia kuten ensimmäinen srk toimi? Ja toiseksi: kannattaa odottaa niitä vainojen alkamisia ennen kuin alkaa huudella. Muuten käy niin kuin pojalle, joka huvin vuoksi ja urheilun kannalta huuteli jatkuvasti: "Susi tulee, susi tulee!"

PePa kirjoitti...

Ei kai siinä ole mitään uutta, että uskonnolliset ihmiset ristiinnaulitsevat elävän uskon? Ylipappihan se eniten veti herneitä nenään jo Jeesuksen toiminnasta. Mutta että kehdataan väittää, että meillä on uskonnonvapaus ja suvaitsevaisuutta ja sananvapaus? Se on sokeaa se näinä aikoina,

Timo Peltonen kirjoitti...

Kun nyt otit tuon NL-kortin esiin niin haluan muistuttaa miten USAssa (jossa herännäiskristillisyys on hyvin voimakasta tietyillä alueilla) ei valtio tue uskonnollisia yhteisöjä mitenkään.

Haluan myös huomauttaa, että monet muut kristilliset järjestöt saivat tukea.

Anonyymi kirjoitti...

"SLEF:llä, ei tiettävästi ollut mitään osaa eikä arpaa Älä alistu –kampanjassa,"

Eikös tämä kansanlähetys joutunut aiemmin työsuojelutarkastuksen kohteeksi, kun syrjivät homoja kertomalla etteivät palkkaa niitä?
Joten perusteluksi ei riitä, etteivät osallistuneet kampanjaan. Näyttöä ja perusteluita tehdylle päätökselle näyttäisi olevan ihan laajemmankin kokonaisarvion perusteella.

"Tämä uskoontulotodistus oli niin paha asia"

Kenenkään henkilökohtaiset kokemukset eivät ole paha asia, eikä niistä mitään kohua olisi tullutkaan. Suuttumus nousi siitä, että tehtiin kamppanja. Kyse on on ennenkaikkea siitä kamppanjasta, ei yksittäisen ihmisen kokemuksista. Tätä halutaan vähätellä korostamalla, että kyse koko asiassa olisi vain jotain yksittäisen ihmisen jutusta. Olen kuullut että nuotan sivuilla olisi ollut myös aineistoa ja perättömiä väitteitä homoseksuaalisuudesta lisäksi.
Mitä uskovat sanoisittte, jos jokin järjestö tekisi kamppanjan "älä alistu heteroksi".
Varmaan ymmärtäisitte ja suvaitsisitte?

Uskovaiset ovat tottuneet, että vetoamalla uskoon, vakaumukseen, arvoihin yms saa homoista sanoa melkin mitä haluaa. Nyt kun asia on muuttunut, niin tilanne on uusi ja on alkanut valitus vainosta, suvaitsemattomuudesta yms.
Vuosikaudet keskustelua seuranneena voin sanoa, että uskovaiset ovat saaneet sitä, mitä ovat itsellensä tilanneetkin eli toiminnalla on nykyisin seurauksensa. Ihme, että siinä on mennyt näinkin kauan.

Jarmo kirjoitti...

Tuossa edellä kirjoittanut entinen uskova (sääliksi käy häntä), sanoi oikeastaan totuuden.
Miksi Elävässä Uskossa olevien tulisi nurkua rahaa valtiolta ja sitoa itsensä taloudellisesti kuuntelemaan ja orjailemaan rahan antajan ja sen edustajien ääntä. Se on loppujen lopuksi ansa, niinkuin tämä nykyinen EU-systeemi on Suomelle täysi taloudellinen ansa ja lopuksi talouden tuho. Elävässä uskossa olevien tulisi yli seurakunta rajojen alkaa rakentamaan yhteistä rintamaa lopun ajan evankeliumin työhön ja ihmisten auttamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Puhumme nyt eräistä herätyskristillisistä yhdistyksistä. Näiden mukaan suurin osa suomalaisista on menossa iankaikkiseen kadotukseen. On mielestäni loogista, ettei tämä kadotukseen matkalla oleva joukko tahdo omia veroeurojaan kohdennettavan tällaisille pienten piirien uskovaislahkoille."

Tuo on asian yksi puoli. Toinen puoli asiaa on se, että herätyskristilliset ihmiset edustanevat ehkä 10 % Suomen väestöstä, ja maksavat siis suoraan tai epäsuorasti myös aika lailla ehkä 10 % Suomen valtion verotuloista. Suomen valtion verotulot ovat vuosittain noin 45-46 miljardia euroa. Siitä 10 % on noin 4,5 miljardia euroa.

Tästä menee toki rahaa terveydenhuoltoon, koulutukseen, valtion lainojen hoitoon jne.

Mutta yksi keskeinen näkökulma länsimaisissa demokratioissa on rahojen jakaminen suht tasapuolisesti niin, että eri tahot sitä myös takaisin saavat. Vaikka esim. moni herätyskristitty ei haluaisi verotulojaan käytettävän oman maailmankatsomuksensa vastaisia asioita edistävien järjestöjen ja laitosten toimintaan, näin toki tehdään. Vastaavasti valtio toimii toki joidenkin toisten asioiden kohdalla toisinkin päin.

Pointtini on se, että jaettaessa valtion rahaa esim. kristillisille toimijoille, voidaan asiaa ajatella myös niin, että tällöin vain jaetaan käytännössä kristittyjen itsensä maksamia vero-osuuksia osittain takaisinpäin.

Kalle kirjoitti...

On huomattava, että myös ko. järjestöjen jäsenet ja järjestöjä yksityisesti tukevat tahot maksavat veroja. Sen takia niillä on syytä olettaa, että niiden yhteiskunnallisesti tärkeitä työmuotoja tuetaan.

Mielestäni keskeistä ei ole se, että jätettiinkö rahat jakamatta, vaan miksi ne jätettiin jakamatta. Se kertoo merkittävästä ilmapiirin muutoksesta järjestöjä kohtaan. Järjestöjen linja ei ole oleellisesti muuttunut niistä vuosista jolloin tukea jaettiin, joten kyllä on selvää, että päätöksellä yritetään painostaa muuttamaan järjestöjen "väärää linjaa".

Eri järjestöillä on oikeus lausua julki omat näkemyksensä ja ajaa niitä sikäli kun ne, eivät ole laittomia. Kristllisille toimioille homoseksuaalinen käyttäytyminen on perustavalla tavalla ongelmallinen, koska se on luomisjärjestyksen vastainen. Lisäksi se on terveydellisesti riskikäyttäytymistä, joten olisi syytä olettaa, että yhteiskunnassa siihen varsinkin urheiluministeri suhtautuisi kriittisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Kah, olen juuri lukenut Dietrich Bonhoefferin aikaisesta Saksasta ja siellä esiintyneen vainon alla ilmapiiri kristittyjä ja juutalaisia kohtaan tuntui olleen hyvin samanlainen verrattuna tähän meidän aikamme nimen omaan homokysymyksestä kumpuneeseen tilanteeseen, joka minunkin mielestäni heijastaa vahvasti vainojen alkuun viittaavia piirteitä.

Pasi Turunen kirjoitti...

Mielestäni keskeistä ei ole se, että jätettiinkö rahat jakamatta, vaan miksi ne jätettiin jakamatta. Se kertoo merkittävästä ilmapiirin muutoksesta järjestöjä kohtaan.

Juuri näin.

Anonyymi kirjoitti...

Minullekin juuri Saksan natsiaikaiset vainot tulevat mieleen tämän asian yhteydessä. Se miten juutalaisista levitettiin milloin mitäkin "tietoa", siitä miten kauheita he ovat.

Ihan vastaavasti kuin jotkut uskoviksi itseään tituleeraavat puhuvat homoseksuaaleista.

Muistakaamme siis Martin Niemöllerin sanat tuosta ajasta: "Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani."

Tästä syystä puolustan homoseksuaaleja, vaikka en itse olekaan...

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Pari ajatusta syrjinnän ja vainon luonteesta ja vähän Itä-Euroopastakin:

Jos perusteltu etu jää saamatta sen vuoksi, että yksilön tai yhteisön maailmankuva ja etiikka on sidoksissa teologiaan, kysymyksessä on uskonnollinen syrjintä.

Jos etu jää saamatta jonkin tietyn teologisen näkemyksen eli yksittäisten oppien tai näistä opeista johdetun eettisen käsityksen vuoksi, kysymyksessä on opillinen syrjintä.

Silloin kun syrjintä on aktiivista, eli tarkoituksellisesti luodaan tilanteita, joissa etuja voidaan poistaa ja suoranaisesti aiheuttaa haittoja, kysymyksessä on vaino. Vainokin voi olla uskonnollista tai opillista - kohdistua kaikkiin uskontoihin, yhteen uskontoon tai yhden uskonnon joihinkin oppeihin.

Itä-Euroopassa tapahtui kommunistivallan aikana paitsi uskonnollista myös opillista syrjintää ja vainoa: valtiovalta puuttui seurakuntien opetuksen sisältöön ja myös niiden käytäntöön. Viranomaiset saattoivat sallia esim. vain tietynlaisen opetuksen Pyhästä Hengestä. Opillinen vaino saattaa olla viime kädessä seurakunnalle haitallisempaa, koska se johtaa kompromisseihin. Vainon muodot ovat monenlaisia. Niistä on kirjoittanut mm. mieheni veli kirjassaan "Seurakunnan veretön vaino: totalitäärinen valtio Jumalan seurakuntaa vastaan Bulgariassa vuosina 1960-1991". Tuoreessa muistissa ovat nämä asiat.

Tässä ministerin päätöksessä syrjintä näyttäisi olevan juuri oppiin kohdistuvaa: tietynlainen kristillinen oppi ja etiikka ei ole hyväksyttävää. Kommunistien vainot Itä-Euroopassa, silloin kun ne olivat opillisia, eivät välttämättä kohdistuneet kristinuskon ydinoppeihin - mutta tässä nykyisessä syrjinnässä ja tietynasteisessa vainossa kohteena on keskeinen osa oppia ja etiikkaa, jota ei voi muuttaa ilman, että sen sisältö muuttuu epäkristilliseksi. - Tähän uudenlaiseen "uskonpuhdistukseen" juuri viitattiinkin aloituksessa.

Anonyymi kirjoitti...

http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2009/78dfcf_JRVENP_LAPPALAINEN_2009.pdf
Jos henkilö haluaa muuttaa seksuaalista suuntautuneisuutta vapaasta tahdosta, niin miksi nykyään ei suvaita sitä?

Teille kristinuskoa kohtaan vihapuheita esittäville, lukekaa aiempi linkki tuohon eheyttämiseen.
Suvaitaan myös tätä asiaa ja suvaitsevaisuutta myös vapaamielisiltä meitä konservatiivisia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä ministerin päätöksessä syrjintä näyttäisi olevan juuri oppiin kohdistuvaa: tietynlainen kristillinen oppi ja etiikka ei ole hyväksyttävää.

Pitäisikö siis kaikille mitä tahansa oppia julistavalle antaa avustusta?

Pitäisikö saatanpalvojillekin antaa rahaa, että ei olisi vaan uskonnollista vainoa?

Vai saako jakoperusteena olla yleisesti hyväksytyt arvot, kuten tasa-arvo ja syrjinnän vastustus?

Äimän Käki kirjoitti...

Konservatiiveilla ja monilla kristityillä on outo käsitys suvaitsevaisuudesta; luullaan että suvaitsevaisuutta on suvaita heidän suvaitsemattomia ja epätasa-arvoisia päähänpistojaan ja kaikenlisäksi rahoittaa sitä. Tarvitseeko sanoa, että näin ei ole?

Jokaisella olkoon oikeus mielipiteeseen, mutta epärehelliset ja syrjivät julkilausumat saavat syystä joutua ankaran kritiikin alle.

Jos se on vainoamista, ettei valtio rahoita seksuaalivähemmistöjen syrjimistä niin, olkoon.

(P.S. jos kirkon raamatuntulkinta eriää omastanne, perustakaa oma uskontokuntanne, niin kuin ennenkin. Eikös kristinuskon haaroja ollut muistaakseni n. 16000)

Anonyymi kirjoitti...

"ministeriö myönsi nuoristyöntukea Islamilaiselle neuvostolle (7000 euroa)!"

Onko kenelläkään tarkkaa tietoa tuon järjestön toiminnasta ja näkemyksistä? Kukaan ei tunnu esittävän todisteita, vaikka tästä samasta asiasta mainitaan monissa nettikeskusteluissa.
Tietysti virheitäkin rahojen jakamisessa voi sattua. Virheen voi varmaan kerran hyväksyä, toistuvuus olisi jo tietoista epätasa-arvoista kohtelua. Jos nyt selvitys jäi puutteliseksi jonkun järjestön osalta, niin kyllä se ehditään korjata seuraavalla kerralla.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Vastaus kysymykseen 11.2. klo 10:08, joka koski kommenttiani:

Kyllä, jako tulee tehdä etukäteen selkeästi määriteltyjen jakoperusteiden mukaan. Rahoitusta saadakseen yhteisön on täytettävä nämä jakoperusteet.

Missä tapauksessa voi katsoa, että on tapahtunut uskonnollista tai opillista syrjintää kommentissani käyttämieni määritelmien mukaan?

- Jos jakoperusteet täyttävä yhteisö hylätään siksi, että se soveltaa teologisesti määriteltyä maailmankatsomusta ja etiikkaa, eli on uskonnollinen, kyseessä on uskonnollinen syrjintä.

- Jos jakoperusteet täyttävä yhteisö hylätään yhden tai muutaman maailmankatsomuksen tai etiikan osa-alueen vuoksi, kyseessä on opillinen syrjintä.

Tässä kyseisessä tapauksessa ongelma oli juuri siinä, että nämä kristilliset yhteisöt täyttivät ministeriön asettamat jakoperusteet, mutta vastoin aiempaa käytäntöä tulivat nyt hylätyksi syistä, jotka määriteltiin arvoperusteisiksi. On ilmeistä, että kysymyksessä olivat seksuaalietiikkaan liittyvät arvot. Siksi tapaus täyttää opillisen syrjinnän kriteerit.

Entä jos hakijana olisi ollut saatananpalvojayhteisö tai mikä hyvänsä uskonnollinen yhteisö, kuten kysyit. Olisiko niidenkin pitänyt saada avustusta? Ei, sillä saatananpalvoja- tms. yhteisö tuskin olisi täyttänyt ministeriön jakoperusteita. Jos tällainen yhteisö olisi saanut avustusta, kyseessä olisi ollut suosiminen.

Edellä kysyttiin toisessa postauksessa, miksi yhteiskunnan ylipäätänsä pitäisi tukea herätyskristillistä toimintaa. Katsotaan tätäkin:

Jos kysymyksessä on evankeliointi ja lähetystyö, se on ainoastaan uskoville kuuluva mandaatti. Ei toki ei-uskovien tarvitse rahoittaa sitä, että uskovat evankelioivat heitä. Verovarojen käyttäminen evankeliointityöhön olisi konseptina monessa suhteessa kyseenalainen. Uskovilla on käytössään tarpeeksi omia resursseja. Yksityisillä uskovilla, seurakunnilla ja kristilisillä yhdistyksillä on ilo ja etuoikeus julistaa evankeliumia ja rahoittaa tämä työ.

Kun kysymys on yleishyödyllisestä toiminnasta, esim. avustustyöstä, tilanne on erilainen. Ei-uskovilla ja uskovilla on yhtäläinen moraalinen velvollisuus tehdä hyvää ja auttaa hädänalaisia. Moraalinen intuitio toimia vähäosaisten hyväksi saakin niin uskovat kuin ei-uskovat toimimaan yksistyishenkilöinä monin eri tavoin ja perustamaan avustusjärjestöjä. Kukin löytää omat kanavansa ja tukikohteensa. Jeesus opetuslapsineen piti avustuskassaa yksityisten lahjoitusten varassa. Näin toimii valtaosa kristillisistä järjestöistä nykyäänkin. On yhteiskuntafilosofinen kysymys, missä määrin valtion tulisi nk. harjoittaa hyväntekeväisyyttä verovaroin ja ylipäätänsä rahoittaa erilaisia kansalaistoimintoja. Näkemykset eroavat suuresti toisistaan.

Kontekstissa, jossa valtio on ottanut tehtäväkseen kansalaisjärjestöjen tukemista, tuki on jaettava tasapuolisesti ja johdonmukaisesti perusteiden mukaan - syrjimättä tai suosimatta ketään.

Anonyymi kirjoitti...

Entä jos hakijana olisi ollut saatananpalvojayhteisö tai mikä hyvänsä uskonnollinen yhteisö, kuten kysyit. Olisiko niidenkin pitänyt saada avustusta? Ei, sillä saatananpalvoja- tms. yhteisö tuskin olisi täyttänyt ministeriön jakoperusteita. Jos tällainen yhteisö olisi saanut avustusta, kyseessä olisi ollut suosiminen.

Aivan. Ja tästähän juuri oli nytkin kyse. Koska kyseinen yhteisö toimii voimakkaasti vastoin jakoperusteita (yhden ihmisryhmän syrjintä) ei avustusta tullut.

Vai pitäisikö avustusta tulla, kun kerran syrjintä perustuu uskontoon ja oppiin?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Lisäisin vielä, että se, mitä sanoin edellisessä kommentissani kristillisestä hyväntekeväisyydestä yhteiskunnallisessa kontekstissa, ei toki ollut sen tyhjentävä kuvaus. Toin ainoastaan esiin sen moraalisen yhteisen nimittäjän, mikä on kristillisellä ja muulla hyväntekeväisyydellä.

Kristillisellä hyväntekeväisyydellä on toki syvempiä ulottuvuuksia kuin moraalisen intuition ja hyvän ihmisen velvollisuuksien täyttäminen. Sen motiivina on Kristuksen pyyteetön rakkaus, sisältönä Jumalan Sanassa olevien kehotusten täyttäminen, ja tavoitteena Jumalan tahdon toteutuminen ja viime kädessä Jumalan kunnia. Kristillisen hyväntekeväisyys- ja avustustoiminnan ulkoiset muodot ovat silti pitkälti samat kuin "maallisen" toiminnan. - Mutta näistä syvemmistä ulottuvuuksista johtuen kristillisessä hyväntekeväisyystyössä ilmenee usein erityistä moraalista sankaruutta, jonka kaikki näkevät ja tunnustavat ja johon ihminen ei pysty pelkästään omin voimin.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Vastaus kysymykseen 12.2 klo 8.57:
Katsotaan vielä näitä jakoperusteita:

Jakokriteerit perustuvat nuorisolaille, jonka "tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.” (Sitaatti on mediasta.)

Millä tavalla saatananpalvojat eivät täytä lain perusteita:
- Kuoleman kulttuuri ja itsetuhoinen pahan palvonta ovat terveitä elämäntapoja ja elämän kunnioittamista vastaan; ne edistävät sulkeutumista pieneen piiriin, eivät yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta.

Millä tavalla puhtaasti uskonnollinen projekti ei täytä lain perusteita:
- Vaikka puhtaasti uskonnollinen toiminta ja sananjulitus voi välillisesti edistää näitä tavoitteita, pelkästään uskonnollista julistusta harjoittava järjestö ei voisi vedota näihin sekundääreihin tuloksiin avustusta hakiessa. Maallista valtaa edustavan ministeriön ei tarvitse olettaa, että sisäinen muutos ja vaikutus, jonka usko saa aikaan ihmisessä, edistää näitä lain tavoitteita, vaikka niin usein tai yleensä tapahtuisikin. Ministeriö tekee päätöksensä toiminnan primäärien hyötyvaikutusten perusteella. - Kyllä me uskovina osaamme elää yhteiskunnan keskellä tämän mukaan.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat niitä kriteereitä, jotka ovat nousseet tässä asiassa erityisesti esille. On erikoista, että juuri nämä kriteerit voidaan nostaa kristilliselle etiikalle perustuvaa toimintaa vastaan, koska juuri niiden pohjaltahan voidaan laatia ylivoimainen keissi kristillisen etiikan puolesta!

Menemättä tässä yksityiskohtiin, kristillinen etiikka on tasa-arvon edistämisessä ylivertainen verrattuna ei-teistiselle maailmankatsomukselle pohjautuviin, jotka eivät viime kädessä edes pysty perustelemaan ihmisarvoa. Kristillisessä etiikassa ihmisarvo ja sen perusteella yksilöiden tasa-arvo, samoin kuin se, mikä on oikein ja väärin ja miksi meidän tulee toimia oikein, voidaan perustella ehdottomasti. Ihmisarvo ja tasa-arvo voidaan johtaa kristinuskon ydinopeista (oppi Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta). Kristillisen etiikan ja Raamatun eksplisiittien ohjeiden mukaan jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja kohdella arvokkaasti.

Vielä terveistä elämäntavoista, jotka on mainittu laissa: Jos verrataan kristillisen seksuaalietiikan mukaisten elämäntapojen terveellisyyttä homoseksuaalisen elämäntavan terveysvaikutuksiin, joihin Kallekin edellä viittasi, keissi kristillisen elämäntavan puolesta on tässäkin suhteessa aivan kiistaton.

Anonyymi kirjoitti...

"Vai pitäisikö avustusta tulla, kun kerran syrjintä perustuu uskontoon ja oppiin?"

Kaikenlainen syrjintä on väärin. Mutta nämä järjestöt joilta evättiin rahat, eivät ole syyllistyneet minkäänlaiseen syrjintään. Tämän kun ihmiset tajuaisivat!

Kalle kirjoitti...

Homoseksuaalisuuden pitäinen moraalisesti kestämättömänä ja terveydellisesti riskialttiina ei ole syrjintää.

Jos oikein ymmärsin Pasin tekstin, niin syynä rahojen eväämiseen oli suhtautuminen Älä alistu -kamppaniaan. Toisella järjestöistä ei ollut osaa kamppaniaan, mutta silti päätös oli kieltävä.

Lisäksi on huomattava, että islamilainen neuvosto suhtautuu homoseksuaalisuuteen vähintään yhtä kriittisesti ja heiltä ei evätty rahoitusta.

Kamppaniassahan oli kysymys henkilön "Anni" kokemasta muutoksesta seksuaalisessa suuntautumisessaan, ei uhkailusta tai leimaamisesta. Joten kamppania ei sisältänyt syrjintää, kohusta huolimatta. Valituksista huoliäatta kamppania ei ole saanut virallisia moitteita tai tuomioita.

Kokoonaan toinen asia on homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien leimaaminen perusteetta esim. homo fobikoiksi, ahdasmielisiksi jne.

Anonyymi kirjoitti...

Homoseksuaalisuuden pitäinen moraalisesti kestämättömänä ja terveydellisesti riskialttiina ei ole syrjintää.

Olisko kristinuskon pitäminen moraalisesti kestämättömänä syrjintää?

Ei varmaankaan, koska saahan sitä pitää mitä tahansa "moraalisesti kestämättömänä"...

Sensijaan aktiivisesti toimiminen siten, että sen ihmisryhmän elinolot heikkenisivät, jota pitää "moraalisesti kestämättömänä" varmaan onkin jo syrjintää.

V.

Anonyymi kirjoitti...

"riskikäyttäytymistä, joten olisi syytä olettaa, että yhteiskunnassa siihen varsinkin urheiluministeri suhtautuisi kriittisesti"

Millä tavalla homojen oikeudet esim avioliitto lisäävät sukupuolitauteja? Mitä teemme sitten ylipainoisille, tupakoitsijoille ym? Entä heteroille, jotka saavat jonkun seksitaudin? Jos jonkinlaisia rangaistuksia ajat takaa, niin kai sitten kaikkeen mahdolliseen on puututtava tasapuolisesti? Eikö reilumpaa olisi myös puuttua yksilötasolla, eikä sillä perusteella, että kuuluu johonkin ihmisryhmään? Onkohan tämä lähestymistapa ihan loppuun asti mietitty... Olet noista taudeista maininnut useissa keskusteluissa, joten saisit jo täsmentää näkemyksiäsi.

Kalle kirjoitti...

V: "Olisko kristinuskon pitäminen moraalisesti kestämättömänä syrjintää?"

Ei toki, ilman muuta kritiikin esittäminen pitää olla mahdollista ilman pelkoa syrjintä syytöksistä. Tästä juuri on kyse, Kansanlähetyksen kriittinen kanta on saanut osakseen (perusteettomia) syrjintäsyytöksiä ja jopa toimia, jotka mahdollisesti ovat syrjiviä.

(Toinen asia on, minkälaisia perusteita näkemykselleen on esittää ja millaisesta lähtöoletuksista kritiikkiä esittää ts. onko valmis avoimeen keskusteluun ja asettamaan kritiikkinsä perustan kriittiselle tarkastelulle avoimeksi vai pyrkiikö salaamaan sen, mutta se on kokonaan toinen keskustelu.)

V: "Sensijaan aktiivisesti toimiminen siten, että sen ihmisryhmän elinolot heikkenisivät, jota pitää 'moraalisesti kestämättömänä' varmaan onkin jo syrjintää."

Varmasti näin, sen sijaan tässä keskustelussa sen enempää kuin julkisuudessakaan ei ole tullut esille ainuttakaan seikkaa minkä perusteella keskustelun kahta kristillistä järjestöä voisi syyttää kyseisestä toiminnasta, päinvastoin.

Kalle kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Millä tavalla homojen oikeudet esim avioliitto lisäävät sukupuolitauteja?"

Olen pyrkinyt välttämään sukupuolitautien mainitsemista, koska se ei ole varsinainen argumenttini. Olen kyllä puhunut kohonneesta infektioriskistä (mutta se on laajempi käsite, kuin sukupuolitaudit) ja kohonneesta traumojen riskistä.

Anonyymi sanoi: "Mitä teemme sitten ylipainoisille, tupakoitsijoille ym? Entä heteroille, jotka saavat jonkun seksitaudin?"

Kaikille noille ryhmille pyritään antamaan kansanterveydellistä valistusta, tarjoamaan hoitoa ja esittämään moraalinen paheksunta. Toivon mukaan näille ei ainakaan järjestä erillisjärjestelyin lainsäädäntöä mennä naimisiin tupakan tai rasvan kanssa (anteeksi mauton kärjistykseni, mutta vertauksesi oli asiaton). Heterot saavat äärimmäisen harvoin sukupuolitaudin elinikäisen avioliittonsa puitteissa, vaan poiketessaan siitä, eikö niin? Mutta muut infektiot (ja traumat), joista homoseksuaalisuuden kohdalla olen kirjoittanut on toinen juttu, ne johtuvat heidän käyttämistään seksitekniikoista.

Anonyymi sanoi: "Jos jonkinlaisia rangaistuksia ajat takaa, niin kai sitten kaikkeen mahdolliseen on puututtava tasapuolisesti?"

Rangaistuksista???? En todellakaan aja homoseksuaaleille rangaistuksia. Ajattelen, että homoseksuaalisuus on jo itsessään rangaistus, jolta toivoisin heidän säästyvän. Mutten todellakaan kannata juridisia toimia heidän rankaisemisekseen.

Anonyymi sanoi: "Eikö reilumpaa olisi myös puuttua yksilötasolla, eikä sillä perusteella, että kuuluu johonkin ihmisryhmään? Onkohan tämä lähestymistapa ihan loppuun asti mietitty... Olet noista taudeista maininnut useissa keskusteluissa, joten saisit jo täsmentää näkemyksiäsi."

Ajatuksesi on periaatteessa oikea, mutta ohi maalin (kuten ensimmäisessä kappaleessa sukupuolitauti -argumentista osoitin). Homoseksuaalisuudessa ei ole vain kysymys kuulumisesta johonkin ihmisryhmään, vaan myös käyttäytymisestä. Tämä käyttäytyminen on terveydellistäriskikäyttäytymistä, vaikka esim. miespari eläisi elinikäisessä uskollisessa parisuhteessa!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä käyttäytyminen on terveydellistäriskikäyttäytymistä, vaikka esim. miespari eläisi elinikäisessä uskollisessa parisuhteessa!

En nyt tajua tätä ollenkaan.

Siis koska osa homoseksuaaleista harrastaa "terveydellistäriskikäyttäytymistä" (jota osa heteroistakin harrastaa) on kaikkia homoseksuaaleja siitä rankaistava.

En ymmärrä logiikkaasi.

V.

Kalle kirjoitti...

V. hyvä, et tainnut ymmärtää tekstiä, jota lainasit. Lainauksessa en viitannut vapaita seksisuhteita harrastavia homoseksuaaleja ja samaisia suhteita harrastavia heteroita keskenään, vaan kirjoitin, että elinikäisessä uskollisessa homosuhteessa elävä edustaa riskikäyttäytymistä, koska homoseksi itsessään on riskikäyttäytymistä, vaikka sukupuolitaudin vaaraa ei olisi.

Anonyymi kirjoitti...

V. hyvä, et tainnut ymmärtää tekstiä, jota lainasit. Lainauksessa en viitannut vapaita seksisuhteita harrastavia homoseksuaaleja ja samaisia suhteita harrastavia heteroita keskenään, vaan kirjoitin, että elinikäisessä uskollisessa homosuhteessa elävä edustaa riskikäyttäytymistä, koska homoseksi itsessään on riskikäyttäytymistä, vaikka sukupuolitaudin vaaraa ei olisi.
Kyllä ymmärsin. Sinulla on jokin tieto siitä mitä ns "homoseksi" on? Käsitykseni mukaan on erilaisia seksitekniikoita, joita niin homoseksuaalit, kuin heteroseksuaalitkin harrastavat.

Miten muka siis sellaisen homoseksuaalisen parin, joka ei harrasta ns riksitekniikoita elämä olisi riskialttiimpaa kuin heteroparin, joka harrastaa noita tekniikoita.

Siis jaotteleva asia ei ole homous tai heterous, vaan käytetty sesksitekniikka. Miksi siis rangaista homoudesta, eikä tuosta tekniikasta?

Kalle kirjoitti...

V: "Miten muka siis sellaisen homoseksuaalisen parin, joka ei harrasta ns riksitekniikoita elämä olisi riskialttiimpaa kuin heteroparin, joka harrastaa noita tekniikoita."

Pyrit asettamaan kannaltasi mahdollisimman edullisen asetelman, johon vastaus on ilmeinen, mutta näin syntyy vääristynyt kuva itse asiasta. Itse pyrin asettamaan realistisen asetelman, jolloin vertailu on milekäs (ja itse asiassa minun esittämäni vertailu oli edullinen homoseksuaaleille, jos katsotaan miten sitoutumiskykyisiä he tilastojen mukaan ovat).

Ymmärrän kyllä, että haluaisit asettaa kannaltasi edullisimman vaihtoehdon ja pyyhkiä pöydältä ikävät tosiasiat.

V: "Siis jaotteleva asia ei ole homous tai heterous, vaan käytetty sesksitekniikka. Miksi siis rangaista homoudesta, eikä tuosta tekniikasta?"

Ensinnäkään ei edelleenkään olla rankaisemassa ketään.

Toiseksi ei ole mielekästä arvioida yksittäistä tekniikkaa, kun on kyse parisuhteesta, vaan laajempaa otosta. Miten parit keskimäärin käyttäytyvät ja mikä on keskimääräinen riski. Tällöin syntyy kokonaiskuva molemmista parisuhteista, joita voidaan vertailla.

Hannu kirjoitti...

Kristillisten järjestöjen pitäisi olla täysin riippumattomia julkisen vallan määrärahoista tai tuista.