sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Väärässä ruumiissa vaiko väärissä aatoksissa?

Miltä jos sanoisin olevani kädetön mies kädellisen ruumiissa? Lisäksi, että elääkseni täyttä elämää sekä sukupuolisesti että yleensä, ja ratkaistakseni ruumiini ja syvästi kokemani identiteetin välisen ristiriidan, minun on saatava kirurgisesti amputoida itseltäni vaikkapa täysin terve oikea käsivarteni?

Tällainen ilmiö tunnetaan nimellä apotemnofilia. Siitä on dokumentoituja esimerkkejä jo vuodelta 1785 saakka. Kyse on sinänsä ei-psykoottisista henkilöistä, jotka kokevat voimakasta eroottista viehtymystä tekeytyä henkilöksi, jolta puuttuu jokin raaja. Joissakin tapauksissa tällainen viehtymys voi olla niin voimakas, että henkilö itse kokee oman sukupuolisen identiteettinsä ristiriitaisena nykyisen ruumiillisuutensa kanssa ja haluaa siksi poistattaa jonkin sinänsä terveen ruumiinjäsenensä, esimerkiksi käden tai jalan, korjatakseen tilanteen. Kahden tämänkaltaisen henkilön tapaus sai suurta julkisuutta 1990-luvun lopulla.

Tutkija A. A. Lawrence kirjoitti tästä ilmiöstä jokunen vuosi sitten Archives of Sexual Behavior –aikakausjulkaisussa. Hänen mukaansa ainakin seuraavat asiat ovat yhteisiä apotemnofiilikoille:

1. Heille ”…on tyypillistä kokea voimakasta kiinnostusta tai pakottavaa tarvetta muuttaa kehonsa vastaamaan idealisoitua käsitystä itsestään amputoituna henkilönä.”
2. ”Tavallisesti he kuvailevat tunteidensa kehittyneen varhaisella iällä, usein ennen puberteettia.”
3. ”…Useimmat korostavat sitä, että he ennen kaikkea etsivät eheyden ja kokonaisuuden kokemusta tai tarjoutuvat korjaamaan ristiriidan, joka vallitsee heidän kehonsa ja identiteettinsä välillä.”
4. He kertovat ”…olevansa seksuaalisesti ja romanttisesti kiinnostuneita amputoiduista henkilöistä.”
5. He ”…kokevat seksuaalista kiihottumista tai mielihyvää itse tekeytyessään amputoiduksi henkilöksi.”

Lawrencen mukaan ei-homoseksuaalisten transseksuaalien ja raajojensa amputaatiota haluavien välillä on ilmiönä merkittäviä kliinisiä ja teoreettisia yhtäläisyyksiä, kuten syvä tyytymättömyys omaan ruumiiseen ja halu muuttaa sitä kirurgisesti, sekä halu matkia toivottua ruumiillisuutta tai siihen liittyvää statusta pukeutumisen ja mahdollisesti proteesien ym. avulla. Sekä ei-homoseksuaalisille transsukupuolisille henkilöille että raajojensa amputaatiota haluaville yksilöille on Lawrencen mukaan yhteistä myös heidän kokemansa eroottinen mieltymys epätavalliseen kohteeseen, ja eroottisen kohteen paikallistamisvirhe, jossa henkilö haluaa muuttaa ruumistaan eroottisesti haluamansa kohteen kaltaiseksi sen sijaan, että hän tyytyisi ainoastaan haluamaan tuota ruumiillista olomuotoa toisessa henkilössä.

Jos kokee olevansa itselleen vieraassa ruumiissa olisiko silloin muutettava omaa ruumista vai omaa ajattelua? Virhe ei näet välttämättä ole tapahtunut ensimmäisen kohdalla, vaan jälkimmäisessä.

-------------------
Tutustuttavaksi:

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Olipa hyvää pohdintaa nyt niin akuutista aiheesta kirkonkin sisällä. Kiitos.

Nimetön kirjoitti...

todella ajankohtainen aihe kieltämättä, lehtiuutisten perusteella paavikin oli ottanut kantaa vuoden lopulla asiaan. En ole lukenut mitä todella on sanottu, mutta puheessaan hänkin viittasi tuohon että vika ruumiin sijasta voikin olla aatoksissa. Itse pidän mahdollisena että tapauskohtaisesti kyse voi olla kummasta tahansa, koska ihmiset ovat yksilöitä. Oleellinen kysymys onkin, mitä transsukupuoliselle tulisi tehdä ja mitä kristityn tulisi tehdä?uskoon tullessa kun ei oikein kirkostakaan voi ulosajaa - vai voiko? Jeesus kun voi kutsua ketä tahansa.