perjantai 13. kesäkuuta 2008

Herättäkää kuolleet! - Uskon oppitunti myrskyn keskellä -

Olin kymmenkunta vuotta sitten tulkkaamassa Francis Frangipanea Tampereen vapaakirkossa järjestetyssä pastoriseminaarissa. Erityisesti mieleeni on jäänyt puhe, jossa Jumala tuntui järjestäneen käytännön oppitunnin puhujan sanoman tueksi.

Frangipane saarnasi Matt. 14:22–33 jakeista: Opetuslapset ovat yöllä järvellä myrskyn ahdistamina Jeesuksen tullessa heidän luokseen vettä pitkin. "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin,” Pietari sanoo. Jeesuksen sanan varassa Pietari astuu, kuten muistetaan, veneen laidan ylitse (By the way, ilmeisesti myrskyssä on turvallisempaa olla veneen ulkopuolella Jeesuksen kanssa kuin ilman häntä veneessä…) ja lähtee kävelemään Jeesuksen luokse. Hetken päästä seuraa molskahdus joka muistetaan halki kirkkohistorian.

Frangipane palautti tämän tutun kertomuskulun kuulijoiden mieliin ja alkoi kuvailla kuinka Jeesus opetti oppilailleen uskoa. Hän ei antanut heidän kokeilla uskon kantavuutta ja veden päällä kävelemistä Galilean järven turvallisissa rantavesissä. ”Jeesus opettaa uskoa viemällä meidät keskellä yötä, keskelle järveä, keskelle myrskyä”, Frangipane sanoi.

Frangipanen juuri kertoessa opetuslapsista keskellä yötä, keskellä järveä, keskellä myrskyä, yleisön joukosta kuuluu naispuolisen henkilön hätääntynyt huudahdus: ”Hei, täällä on yksi rouva kuollut!” Jos oikein tarkkaan kuuntelee suhisevaa vanhaa c-kasettitaltiointia puheesta, saattaa juuri ja juuri kuulla tämän saarnan keskeyttäneen yleisön joukosta kuuluvan huudahduksen.

Ääninauhalla, joka minulla yhä on tallessa, voi aistia syntyvän hämmennyksen, kun hetken hiljaisuuden jälkeen yritän kertoa Frangipanelle mitä on tapahtunut. ”What happened?” Frangipane kysäisee havaittuaan yleisön joukossa syntyneen hämmingin, joka näyttää keskittyvän yhteen kohtaan yleisöä, missä vanha sairaskohtauksen saanut rouva on vaipunut tuhkanharmaana penkkien väliin. ”They say somebody has died…” sönkötin. Frangipane katsoi minuun kysyvästi, ja minä katson yhtä hämmentyneenä takaisin kuin sanoakseni, että älä minua katso tämä on sinun kokouksesi.

Yhtäkkiä olimme keskellä yötä, keskellä järveä, keskellä myrskyä.

Tilanteen luonteen selvittyä Frangipane nykäisi minua hihasta ja riensi puhujalavalta yleisön sekaan. Minä kiiruhdin kannoilla. Oli epäselvää missä vaiheessa vanhus oli saanut sairaskohtauksen, mutta saapuessamme Frangipanen kanssa paikalle vanhan rouvan iho oli kalman kalpea. Kukaan ei yrittänyt elvyttää naista. Ympärille oli kuitenkin kerääntynyt runsaasti pastoreita vaimoineen. Lähinnä oleva naishenkilö yritti kannatella tuupertunutta vanhusta ja sanoi olevansa sairaanhoitaja. Joku kertoi, että ambulanssi oli jo soitettu paikalle. Sitä odotellessa Frangipane ei aikaillut, vaan laski kätensä naisen päälle ja alkoi rukoilla. Ystäväni Antero ”Mooses” Laukkanen sanoi hauskasti tapausta vuosien perästä muistellessamme, että milloinkaan ei ole nähty niin paljon öljypulloja yhdellä kertaa. Onneksi oltiin pastorikonferenssissa. Kuin tyhjästä, ympärille kerääntyneet pastorit vetäisivät esiin öljypulloja taskuistaan ja tarjosivat niitä Frangipanelle joka suunnalta. Minä tulkkasin huolestuneena ja hämmentyneenä Frangipanea kun hän rukoili, että Herra antaisi naisen hengen palata häneen.

Ja toden totta. Pienen hetken kuluttua väri palasi naisen kasvoille. Hän vetäisi henkeä, avasi varovasti silmänsä ja mutisi jotain, josta en hämmennykseni keskellä saanut selvää. Nainen autettiin Tampereen vapaakirkon aulaan, josta hetken perästä saapuneet ambulanssihoitajat hänet löysivät ja veivät sairaalaan hoitoon. Palasimme Frangipanen kanssa mikrofonin taakse ja hän jatkoi puhettaan siitä mihin jäätiin. Lopulta päästiin ”toiselle rannalle”.

En ole lääkäri, enkä sairaanhoitaja, osatakseni vastata epäilijöiden kysymyksiin siitä oliko nainen todella kuollut. Sen tiedän, että vanhus oli jonkin sairaskohtauksen saaneena tuupertunut penkkien väliin ja saapuessani Frangipanen kanssa hänen luokseen, hän ei näyttänyt hengittävän. Iho oli väritön, harmaa. Jonkun lähellä olleen mielestä hän oli kuollut. Hän virkosi paikallaolijoiden alettua rukoilla hänen puolestaan. Kukin päätelköön siitä mitä itse haluaa.

Oli tarkempi lääketieteellinen diagnoosi kohtauksen laadusta mikä tahansa, tapahtuneen merkitys ei siitä vähene. Mistä tahansa oli kysymys se sattui juuri Frangipanen puhuessa siitä, kuinka Jeesus opettaa seuraajilleen uskoa viemällä heidät keskellä yötä, keskelle merta, keskelle myrskyä. Meidät Hän vei sinne kesken puheen.

1 kommentti:

Sirkku Chambers kirjoitti...

Hei,
Oli kiinnostavaa lukea tapahtumasta! Tuo kirkko, jossa asia tapahtui, on lapsuuteni ja nuoruuteni kotiseurakunta... Miksi kukaan ei ole kertonut tuota merkittävää tapahtumaa minulle??? No, en kai ole ollut oikein jatkuvassa yhteydessä sinne päin... Silti tuollaisten merkittävien asioiden luulisi kulkeutuvan tarinoina eteenpäin. Mutta tietysti voi olla, että moni ei nähnyt siinä ihmettä.

Mutta kiitos, että kerroit! Se rohkaisee minua! Ja vielä erityisesti nyt, kun Suomen Vapaakirkko viettää kahden viikon kuluttua Kesäjuhliaan juuri Tampereella, ja itsekin olen menossa paikalle puuhaamaan ohjelmaa... Kaikissa merkityksissä: herätköön kuolleet!