JDS - Jeesus kuoli hengellisesti?

Radio-ohjelmassamme minulta kysyttiin hiljattain mitä mieltä olen JDS opista. JDS tulee englanninkielisistä sanoista Jesus Died Spiritually tarkoittaen Jeesuksen hengellistä kuolemaa.

Kyseessä on, nyt jo suurelta osin aika harvinaiseksi käynyt, mutta parisenkymmentä vuotta sitten erityisesti ns. menestysteologisissa piireissä suomeenkin rantautunut sovitusteoria, joka korostaa sovituksen loppuun saattamisen tapahtuneen tosiasiallisesti helvetissä: Ristin kuoleman jälkeen Jeesus väitetysti joutui helvettiin, häneen tuli saatanan luonto, hän joutui saatanan kiusaamaksi. Vasta helvetissä koetun kärsimyksen jälkeen sovitustyö oli suoritettu loppuun. Ylösnousemuksessa Jeesuksen hengen katsotaan ”uudestisyntyneen” samoin kuin meidän henkemme uudestisyntyy kun uskomme.

Tässä lähestymistavassa on useita kohtia, jotka antavat aihetta asialliseen kritiikkiin. Ensiksi, JDS oppi tarkastelee sovitusta henkisestä ja antroposentrisestä näkökulmasta. Taustalla tässä sovitusteoriassa on oletus, jonka mukaan sovitukseen on täytynyt sisältyä se, että Jeesus käy lävitse ihmisten puolesta kaikki ihmisen hengelliseen kuolemaan oletetusti tässä teoriassa liitetyt vaiheet. Koska ihminen joutui lankeemuksessa eroon Jumalasta, osalliseksi saatanan luonnosta, myös Kristuksen on täytynyt kokea tämä kaikki, jotta hän olisi sovittanut koko ihmisen. Tämä kaikki johtaa mielestäni eräänlaiseen hengelliseen taittovikaan, koska sovitusta teoretisoidaan sen kautta mitä lankeemuksen oletetaan aiheuttaneen ihmisen hengelle ja hengelliselle yhteydelle suhteessa Jumalaan. Koska kuolema oli ennen kaikkea ”hengellinen”, ja Kristus on kaikkien puolesta maistanut tätä ”kuolemaa” on sovituksenkin tämän mukaan oltava hengellinen samassa mielessä. Tällä tavoin sovitus sisäistyy, henkistyy ja siitä tulee hengellinen todellisuus, ja niin uudestisyntyminen tulkitaan tiukan antropologisen trikotomian (henki, sielu, ruumis) valossa ennen kaikkea koskettavan ihmisen henkeä. Myös sovituksen täytyy – näin uskotaan – koskettaa ennen kaikkea henkeä.

Tässä kohden JDS tulee vaarallisen lähelle gnostilaisia korostuksia vieden sovitusoppia siksi väärään suuntaan. Uusi testamentti ei näet käsittele sovitusta näin henkisesti ja antroposentrisesti. Sovitus on nähtävä sen valossa mitä uusi testamentti selkeästi opettaa Kristuksen työstä. Kristuksen työ on heijastettava ihmisen tilaan, eikä päinvastoin.

Toiseksi, väite siitä, että Jeesuksen luonto olisi muuttunut, on teologisesti ja raamatullisesti täyttä hölynpölyä. Jeesus oli sata prosenttisesti ihminen ja Jumala. Ihmisyytensä puolesta hänen täytyi kuolla viattomana, jotta hän olisi voinut kuolla sijaissovittajana syntisten puolesta. Jos hänen luontonsa olisi muuttunut uhri olisi ollut mitätön. Vanhan testamentin uhritypologiaa seuraten ainoastaan puhtaan ja virheettömän eläimen veri sai aikaan sovituksen. Saastainen tai viallinen eläin ei kelvannut sovitukseksi. Kristuksen kuolemassa vanhurskas kuolee vääräin puolesta (1 Piet. 3:8). Jumaluutensa puolesta hänen luonnossaan ei voi tapahtua mitään muutosta, koska Jumala ei voi lakata olemasta Jumala. Se, että Jumalan luonto voisi vaihtua saatanan luonnoksi, on ajatuksena täysin kestämätön.

Alla oleva luettelo sisältää 25 kohtaa, jotka mielestäni osoittavat, ettei JDS opin tulkinta sovituksesta voi pitää paikkaansa. Luettelo on osa puhettani, jonka olen aikanaan pitänyt Helsingin Kristillisessä Keskuksessa osana vapaata kesäraamattukoulu sarjaamme ja sitä voi tilata kokonaisuudessaan Kuvasta ja Sanasta otsikolla Pelastus – Kerran Golgatalla (osa 1).

JDS -oppi ei ole totta, koska

1) Jeesus sanoi ristillä "Se on täytetty!" (Joh. 19:30)
2) Jeesus sanoi ryövärille "Tänään olet oleva kanssani paratiisissa" - ei helvetissä (Luuk. 23:43)
3) Kuollessaan Jeesus uskoi henkensä Isän käsiin - ei saatanan ja demonien (Luuk. 23:46)
4) Sana rististä on Jumalan voima pelastuksesi (1 Kor. 1:17-18)
5) Synti tuomittiin Jumalan pojan lihassa (Room. 8:3)
6) Jumala sovitti poikansa lihan ruumiin kautta (Kol. 1:21-22)
7) Kuolema kukistettiin Jeesuksen ruumiin kuolemassa (Hebr. 2:14)
8) Meidät on Kristuksen ruumiin uhrilla pyhitetty kerta kaikkiaan (Hebr. 10:5, 10, 12)
9) Jeesus kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun (1 Piet. 2:24)
10) Kristuksen ruumis ja veri ovat se uhri, joka otti pois synnit (Hebr. 9 käyttää sanaa "veri" yli kymmenen kertaa ja Hebr. 10 käsittelee Jeesuksen ruumista)
11) Jeesuksen veressä tehtiin uusi liitto (Matt. 26:26-28)
12) Jeesuksen veri avasi tien kaikkein pyhimpään ja kulkemalla hänen lihansa esiripun kautta meillä on uusi elävä tie Jumalan luo (Hebr. 10:19,20)
13) Jeesuksen ristin veri tuo rauhan (Kol. 1:20)
14) Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh. 1:7)
15) Jeesuksen veri vanhurskauttaa (Room. 3:24-25 / 5:9)
16) Jeesuksen veri lunastaa (Ef. 1:7)
17) Jeesuksen veri sovittaa (Kol. 1:20)
18) Jeesuksen veren kautta pääsy Jumalan luo (Ef. 2:13)
19) Jeesuksen veri puhdistaa omantunnon (Hebr. 9:13)
20) Jeesuksen veri pyhittää (Hebr. 13:12)
21) Jeesuksen veri sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hebr. 9:12)
22) Jeesuksen veri sai aikaan iankaikkisen liiton (Hebr. 13:20) 23) Jeesuksen veri
ja liha antaa ikuisen elämän (Joh. 6:53-57) 24) Jeesuksen veri toi voiton saatanasta (Ilm. 12:11)
25) Jeesuksen veri on päästänyt / pessyt meidät synneistä ja tehnyt meistä kuningaskunnan ja Jumalan pappeja (Ilm. 1:5)

Näiden ilmoitustotuuksien valossa on paikallaan kysyä muutama kriittinen kysymys JDS opin suuntaan: Jos Jeesuksen veri sai tämän kaiken aikaan, niin mitä muuta kristitty enää voisi enää saada Jeesuksen oletetun "hengellisen kuoleman", helvetissä tapahtuvan sovittavan kärsimyksen kautta? Jos sovitus ja yhteys Jumalaan on jo saavutettu veren (joka on viittaus Jeesuksen kuoleman ruumiilliseen ulottuvuuteen sillä kyse ei ole jostain ”hengellisestä” verestä) kautta, mitä lisäarvoa oletettu hengellinen kärsimys helvetissä saavuttaa? Mitä uskovalta vielä puuttuu sellaista, mitä Jeesuksen veri yksin ei kata? Mihin perustuvat spekuloinnit hengellisessä kuolemassa saavutetusta sovituksesta, kun uusi testamentti ei lainkaan tunnu liittävän sovituksen mukanaan tuomia etuja tuonelassa, vaan maan päällä ristillä tapahtuneeseen todellisuuteen?

Ei ole sattumaa, että apostolisen evankeliumijulistuksen ytimessä ovat ilmaisut ja pyhät toimitukset (sakramentit), jotka sitovat sovitustapahtuman tiukasti ruumiilliseen todellisuuteen: Evankeliumi on sanoma rististä (1 Kor. 1:7-8). Seurakunta on pitänyt ristiä Jeesuksen sovitustyön symbolina ja halki historian muistellut Herran kärsimistä ja kuolemaa leivän ja viinin – fyysisten aineiden - muodossa, jotka symbolisoivat hänen ruumistaan ja vertaan. Koko Vt:n esikuvamaailma uhreissa puhuu siitä, että veren vuodatus tuo syntien anteeksisaamisen. Raamatun ilmoitustodellisuus alleviivaa Kristuksen lihassa tapahtuneen sovitustyön täydellisyyttä ja riittävyyttä. Kristuksen ruumiissa tapahtunut sovitustyö saa aikaan muutoksia myös ihmisen hengellisessä olemistodellisuudessa: ihminen saa yhteyden Jumalaan ja Pyhän Hengen sisimpäänsä asumaan. Mutta JDS oppi unohtaa, että sovitus ei Raamatun mukaan kosketa vain henkeä, vaan sillä on luja yhteys myös ruumiin todellisuuteen. Mehän odotamme ylösnousemusta ja uutta ruumista (1 Kor. 15).

Sitä paitsi, jos syntien sovitus tapahtui varsinaisesti vasta Jeesuksen kokiessa hengellisen kuoleman, miksi Hänen yleensäkään tarvitsi inkarnoitua, tulla lihaan, kuollakseen? Hänhän olisi voinut suorittaa sovituksen kokonaan henkimaailmassa! Suoraan taivaasta tuonelaan, ja takaisin taivaaseen.

Aadamin lankeemus tapahtui lihan ruumiissa ja toi ihmissuvun päälle kuoleman kokonaisvaltaisen todellisuuden. Aadamin lankeemus ei tapahtunut hengen maailmassa, tai ainoastaan hengellisesti. Siksi toisen Aadamin, Jeesuksen, kuolema lihan ruumiissa riittää täydellisesti sovittamaan synnit (jotka muuten aina tehdään ruumiissa ollessa) ja tuomaan uuden hengellisen elämän ja yhteyden Jumalaan, sekä ruumiin ylösnousemuksen kuolleista. Ristillä tapahtuvan sovitustyön lisäksi ei tarvittu mitään lisää, joka olisi pitänyt tapahtua hengessä helvetin tuskissa. Kun Jeesus ristillä sanoi "Se on täytetty!" niin se oli täytetty!

Kuten alussa totesin JDS oppi rantautui suomeen parisenkymmentä vuotta sitten ns. menestysteologisten piirien ulkomaisten oppi-isien vaikutuksesta. Minulla on sellainen hengellinen näppituntuma, että jopa noissa piireissä on JDS opista jo suureksi osaksi luovuttu menestysteologisen liikkeen muutoinkin tullessa hieman maltillisemmaksi. Eikä ihme. Sovitusteoriana JDS sisältää niin ilmeisiä ja karkeita raamatullisia ja teologis-filosofisia ongelmia, että se joutaakin roskakoriin.