Perjantaiaamuna, eilen, sireenit soivat kaikkialla Israelissa. Elämä kaduilla, kaupoissa, kouluissa, työpaikoilla pysähtyi hetken hiljaisuuteen kunnioittamaan juutalaisvainoissa menehtyneitä. Israel ei unohda. Mekään emme saa unohtaa. Kyse ei ole anteeksiantamattomasta muistamisesta, vaan siitä, ettei unohdus johtaisi kaiken uusiutumiseen.Oman tietokoneeni työpöydän kuvana on jo monen vuoden ajan ollut Yad Vashem museon yhteisöjen laaksosta ottamani valokuva. Massiivisen kivilabyrintin seiniin on hakattu Euroopan tuhottujen juutalaisyhteisöjen nimiä.
Mieleeni on jäänyt Auschwitzista hengissä selivytyneen prahanjuutalaisen, Pavel Stranskyn lausahdus. Kysyin Patmos lähetyssäätiön radiostudiolla hänen mielipidettään siitä esiintyykö nykypäivänä antisemitismiä.
"Esiintyykö antisemitismiä yhä? Minulla oli tapana sanoa työtovereilleni: 'Kun maailmassa tapahtuu jotain kauheaa syyttäkää siitä juutalaisia tai polkupyöräilijöitä.' Kun ystäväni ihmetellen kysyvät: 'Pavel, miksi ihmeessä polkupyöräilijöitä?' minä sanon heille: 'Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt kysyä miksi juutalaisia?'"
Stranskyn koskettava kertomus juutalaisvainoista löytyy Patmos Lähetyssäätiön nettisivuilta ja on kuulemisen arvoinen.
Nizkor! Emme unohda.
--------
Hyviä Linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti