Suuri suomalainen moraaligallup Helsingin sanomien mukaan

Ensin lehdet julkaisivat suomalaisten verotietoja. Saatiin olla kateellisia. Nyt tirkistellään vuorostaan suomalaisten arvoja. Saadaan olla parempia kuin muut. Hesari nimittäin julkaisi viikonlopun numerossaan tutkimuksen suomalaisten moraalista. Se kuulemma venyy tilanteen mukaan.  Netistä jokainen voi tutustua tutkimuksen tuloksiin lähemmin ja vaihtoehtoisesti kauhistella tai ihastella millaisia me suomalaiset väitetysti olemme. Tässä vain muutamia otoksia sekä niistä nousevia haja-ajatuksia.

Suomalaisilla on kyselyn mukaan yleisesti ottaen korkea henkilökohtainen työmoraali (ei sairauslomille jos ei ole todella ole sairas) ja veroilmoituksen tekemisessä ei saa  valehdella. Pettämiseen parisuhteessa suhtaudutaan myös voittopuolisesti paheksuvasti. Tosin miehistä selvästi suurempi osa hyväksyy pettämisen kuin naisista. Sama pätee maksulliseen seksiin. Noin puolet suomalaisista suhtautuu hyväksyvästi pimeän työvoiman käyttöön. Eutanasiaa kannattaa  yli 80 prosenttia ja aborttia liki 90 prosenttia. Kuolemantuomiokin saa kannatusta lähes puolelta suomalaisväestöstä vähän riippuen ikäluokasta.

Minulla heräsi tutkimuksesta kertovia uutisia lukiessani jokunen huomio, jotka tässä jaan ihan lyhyesti.

1. Tutkimukset eivät ainoastaan kuvaile millaisia me suomalaiset väitetysti olemme. Gallupit myös ohjaavat moraalista ajattelua. Ainakin joidenkin ihmisten osalta. Ne kertovat millaisia asioita suomalaiset pitävät sopivana ja millaisia eivät. Koska monien mielestä moraali on sitä mitä yhteiskunta ja enemmistä pitää moraalisena moraaligallup myös antaa ihmisille osviittaa siitä mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja paheksuttavana. Jotkut ihmiset sitten soveltavat tätä tietoa käyttäytymiseensä. Näin gallupit luovat moraalia.

2. Gallupit kertovat kuitenkin vain sen miten suomalaiset käyttäytyvät ja mitä he uskovat moraalista, eivät miten meidän tulisi käyttäytyä ja mitä meidän tulisi moraalista uskoa. Gallupit ovat siis deskriptiivisiä (kuvailevia), eivät prespriptiivisiä (määrääviä). Aito moraalinen ajattelu ei voi rakentua galluppien yleistysten varaan. Se miten suuri määrä suomalaisista hyväksyy tai paheksuu jotain asiaa kertoo vain sen, että niin ja niin suuri määrä suomalaisia suhtautuu asiaan tietyllä tavalla. Tieto on sinänsä arvokas, mutta ei kerro mikä ihan oikeasti on eettistä ja mikä ei. Vastauksia viimeksi mainittuihin kysymyksiin on etsittävä galluppien ulkopuolelta.

3. Moraali kiinnostaa ihmisiä, koska me olemme pohjimmiltamme Jumalan kuvaksi luotuja moraalitietoisuuden omaavia olentoja. Jopa silloin, kun emme usko Jumalaan. Moraalitietoisuus ei edellytä uskoa Jumalaan. Sitä ei vain pääse pakoon. Se, että galluplukujen äärellä ihastelemme tai kauhistelemme osoittaa jokaisen uskovan syvällä sisimmässään, että on olemassa asioita, jotka ihan oikeasti ovat oikein tai väärin. Olkoonkin, että pinta-tasolla näkemykset siitä mitä asioita pidetään oikeana tai vääränä poikkeavat jossain määrin toisistaan. Silti kukaan ei voi väistää sitä yleistä tosiasiaa, että moraalisesti "oikea" ja "väärä" ovat erottamaton osa objektiivista todellisuutta.

4. Hesarin tutkimuksen mukaa suomalaisten moraali venyy tilanteen mukaan. Voi olla. Tämä viittaisi siihen, että me suomalaiset pidämme moraalia jossain määrin yksityisenä / subjektiivisena ja relativistisena kysymyksenä. Kukin määrittelee itselleen sopivan moraalin kussakin tilanteessa. Mutta tämä kertoo vain siitä miten me ymmärrämme moraalin aseman. Ei kukaan silti oikeasti ole, eikä edes pysty olemaan, johdonmukainen relativisti eettisissä kysymyksissä. Relativismi toimii silloin, kun siitä on itselle enemmän hyötyä kuin haittaa.

5. Tapio Puolimatka analysoi moraaligalluppia aika yllättävästä näkökulmasta haastatellessani häntä lauantai-illan Ristitulta –ohjelman viikon kysymykseen. Puolimatkan mukaan Hesarin gallupkyselyn tulokset kertovat muun muassa siitä, että ihmiset ovat entistä valmiimpia hyväksymään (ainakin pintatasolla) sellaisiakin asioita, jotka he syvemmällä omassatunnossaan tietävät kyllä vääräksi (esimerkiksi abortti). Tämä ristiriitaisuus johtuu siitä, että he eivät uskalla myöntää todellista pahuutta itsessään. Niinpä se on selitettävä vähemmän pahaksi, jotta siitä tulisi hyväksyttävää. Ja miksi ihmiset eivät uskalla kohdata itsessään olevaa pahuutta, vaikka syvällä sydämessään tietävät miten asia oikeasti on? Puolimatkan vastaus on yllättävä: Koska sekulaarissa yhteiskunnassa evankeliumin sanoma anteeksiantavasta Jumalasta on käymässä entistä ohuemmaksi. Nimittäin, kun tietää voivansa saada syntinsä anteeksi ei ole tarvetta peitellä, selitellä tai salata omasta sydämestään löytyvää pahuutta. Silloin uskaltaa olla avoin ja rehellinen omien moraalisten rikkomustensa suhteen. Sanoma armollisesta Jumalasta antaa rohkeutta kohdata oman pahuutensa rehellisesti ja tuoda syntinsä Jeesuksen jalkojen juureen.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.