perjantai 6. elokuuta 2010

Mietteitä – Pensées III

En ehkä ole yhtä hyvä matematiikassa kuin Blaise Pascal, mutta kristinuskoa koskevien keskeneräisten mietelauseiden rustaamisessa aion vakavasti yrittää jälleen kilpailla hänen kanssaan. Jos en ajatusten syvällisyydessä niin vähintään keskeneräisyydessä.

Uskonto ja politiikka. Uskontoa ja politiikkaa ei saa, eikä edes voi, pitää erillään. Sehän olisi kuin letut ilman mansikkahilloa. Uskonto ja politiikka kuuluvat yhteen kuin hiiva ja taikina. Ne juuri on sotkettava keskenään. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteiseksi hyväksi. Uskonnolla on oma painava sanansa sanottavana siitä mikä on hyvää. Ilman uskontoa hyvä ja paha eivät ole filosofisesti edes ymmärrettäviä käsitteitä. Tärkeintä on pitää huono uskonto erillään hyvästä politiikasta ja huono politiikka hyvästä uskonnosta. Asialla on sitten tämä retorinenkin ulottuvuus. Uskonnon ja politiikan erottamista vaaditaan äänekkäästi kun halutaan marginalisoida toisenlaista poliittista näkemystä edustavan uskonnollisen henkilön poliittinen mielipide. Poliittisen vastustajan uskonnollisuus nähdään silloin suurena mainitsemisenarvoisena ongelmana. Omissa riveissä toimivan uskonnollisen henkilön poliittisissa mielipiteissä ei yleensä sitten nähdä mitään vaaraa uskonnon ja politiikan sotkeutumisessa. Riippuu siis siitä kuka uskontoa ja politiikkaa kulloinkin sotkee.

Perisynti. Ja käärme sanoi: "Mitä se kenellekään kuuluu mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään tekevät kunhan ketään ei vahingoiteta?" Niin Eeva kysyi mieheltänsä: "Rakastatko minua?" Mies vastasi ja sanoi: "Tietysti ja totisesti, ketäpä muutakaan." Niin he, mies ja hänen vaimonsa, ottivat ja söivät siitä hedelmästä. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja kaikkien heidän jälkeläistensä silmät sokeutuivat aina tähän päivään asti.

Aamurukous. "Herra, ole meille armollinen! Toivoen me katsomme sinuun. Ole joka aamu käsivarsiemme voima, hädän hetkenä pelasta meidät!" (Jes. 33:2)

Profeetallinen risti. Jeesus ei kuollut ristillä menneisyytemme, vaan tulevaisuutemme tähden. Kaikki syntimme olivat Golgatalla tulevaisuudessa. Sovitus merkitsee enemmän kuin vain mahdollisuutta saada menneet synnit anteeksi. Anteeksisaatuammekin joudumme usein vielä murehtimaan syntiemme seurauksia. Risti ei korjaa menneisyyttä. Se saadaan anteeksi. Risti korjaa tulevaisuuden. Sovitus ei luo uutta menneisyyttä, vaan uuden tulevaisuuden. Tehtyä ei saada tekemättömäksi. Jumalan kiitos, ei myöskään Golgatalla tehtyä. ”Valtaistuimella istuva lausui: ’Uudeksi minä teen kaiken’" (Ilm. 21:5).

--------
Aiemmat mietteet:

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ilman uskontoa hyvä ja paha eivät ole filosofisesti edes ymmärrettäviä käsitteitä

Ilman uskontoa hyvä ja paha ovat ymmärrettäviä käsitteitä.

Kristinusko sekä kieltää että puoltaa tappamista eri tilanteissa. Jumala itse käski VT:ssä tappamaan ihmisiä.
Ja kuitenkin käskyt kieltävät tappamasta.
Ei siis ihan yksiselitteinen asia.

Minusta Raamatun perusteella ei voi mitenkään sanoa että tappaminen on aina väärin.
Itse olen tosin aina tuntenut että tappaminen on väärin. Kenenkään ei koskaan pitäisi joutua tappamaan ketään (ajattelen esim. abortteja, rikollisten teloituksia tms) Sellaista ei pitäisi tapahtua. Se on ensimmäinen ajatukseni. Mutta miten toimia näissä erilaisissa vaikeissa tilanteissa?
Kuitenkin Jumala itse käski ihmisen tehdä näin VT:ssä.

Mutta Raamattu sivuun, mielestäni filosofiaa ja politiikkaa ei saa erottaa toisistaan. Uskonnoilla on paha taipumus määritellä todellisuus turhan kapeasti jättämättä tilaa kysymyksille. Ja sitten kysymys siitä mikä uskonto olisi se joka liitetään politiikkaan? Miksi se olisi kristinusko?

Pasi Turunen kirjoitti...

käskyt kieltävät tappamasta.

Raamatun käskyt kieltävät johdonmukaisesti murhaamisen, ei kaikkea tappamista - vaikkapa sodassa.

Kenenkään ei koskaan pitäisi joutua tappamaan ketään

Täydellisessä maailmassa näin varmaan olisi. Toivotaan, että sellaiseen joskus päästään. Kuten sanoit on olemassa erilaisia vaikeita tilanteita, jossa tarvitaan kriittistä eettistä harkintaa. Kaikki tappaminen ei ole ehdottomasti väärin (esim. itsepuolustukseksi, tai poliisin aseenkäyttö virantoimituksessa tietyin ehdoin).

...filosofiaa ja politiikkaa ei saa erottaa...

Käytin termiä "uskonto" tekstissäni siinä filosofis-maailmankatsomuksellisessa merkityksessä, jossa kyse ei välttämättä ole minkään ilmoitususkon uskonnollisista dogmeista suoranaisesti. Tämä erottelu ei lyhyeen tekstiin mahtunut. Ja muutenkin "mietteiden" henkeen kuuluu mainitsemani "keskeneräisyys", joka jättää lukijan ajatuksille tilaa :)

Uskonnoilla on paha taipumus määritellä todellisuus turhan kapeasti jättämättä tilaa kysymyksille.

Mikä tahansa maailmankatsomus määrittää todellisuutta kapeasti omasta näkökulmastaan käsin ja rajaa muita ulos. Tämä ei ole siis ole luonteenomaista yksin uskonnoille.

Ja sitten kysymys siitä mikä uskonto olisi se joka liitetään politiikkaan?

Erittäin validi ja aiheelinen kysymys. Jos minulta kysyttäisiin vastaisin, että ei mikään spesifi uskonto, sikäli kun puhutaan eri uskontojen dogmeista. Uskonnoilla on paljon yhteistä eettisesti laajassa mielessä ja yleisesti. Tämä pohjaksi. Toki mielelläni antaisin preferenssiä kristinuskolle. Mutta itse en kannata minkään uskonnon teokratiaa, sen enempää kuin uskonnotonta totalitariaakaan.

Miksi se olisi kristinusko?

Kristityn näkökulmasta tähän on yksi ainoa vastaus: Koske se on totta!

Anonyymi kirjoitti...

Käskyt kieltävät tappamasta. Kuitenkin puolustat tappamista. En ota käsittelyyn sotatilannetta tai poliisin ammattia, niissä aseen käyttö on harkittua. Mutta itsepuolustuksena tappaminen on tuomittavaa, samoin rikollisten teloitus. Entäpä abortti? Raiskatun tytön abortti? Ehkäisy? Lapsivesitutkimukset, joissa ei ihan varmasti tiedetä onko tuleva lapsi vammainen vai ei - abortoitaisiinko jo kehittynyt vauva vai ei? Lapsihan saattaisi osoittautua terveeksi. Elämää tulisi suojella. Olen katolilainen. Ihmisyyden ja inhimillisyyden puolella. Toisaalta eivätpä nämä ole miespapin murheita. Ehei - näitä pohtivat terveyden- ja sosiaalihuollonväki lasten (niin-lasten alle 18 v.) kanssa vastaanotoilla. Jospa niillä tyttärillä ja pojilla olisi ollut rakastavat kodit ja vanhemmat, vaikkapa ne homo- tai lesbovanhemmat, ei olisi tarvinnut lähteä etsimään vääränlaista rakkautta korvaamaan puuttuvaa vanhemman rakkautta.

Rakkaudesta kirjoittaessani tarkoitan tunnetta eikä sillä ole seksuaalisuuden kanssa mitään tekemistä. Enhän minäkään puolisoni kanssa ylen yhtenään heteroi lasteni ollessa läsnä. Mutta lastemme koti on meidän vanhempien välinen rakkaudellinen tunneside. Puhtaan Rakkauden alkulähteen tiedämme.

Pena kirjoitti...

Raamattu ei todellakaan kiellä kaikkea tappamista mutta minusta on vaikea tulkita asiaa niin etteikö Jeesus Kristus niin tekisi. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä jonkinmoista kaksinaismoraalia tässä luvallisen tappamisen käsitteessä, jota kristittyjen piirissäkin viljellään. Minusta tappaminen ei oikein istu "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" -sanojen kanssa mitenkään yhteen. Se joka saa sen sopimaan tekee juuri sitä politiikkaa uskonnon valekaavussa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki aina vetoavat siihen, että Jumala itse käski VT:ssä tappamaan ihmisiä. Sehän oli vanha liitto, eli lakiliitto. Jumalan oikeudenmukaisuus vaati, että paha poistettiin keskuudesta, syntiä seurasi kuolema. Jos Jumala olisi jättänyt pahan ilman rangaistusta olisi se pahasti loukannut Jumalan pyhyyttä.

Nyt elämme uuden liiton aikaa, armon aikaa. Nyt ei ketään kehoiteta tappamaan, vaan annetaan Jumalan hoitaa asiat viisautensa ja armollisuutensa mukaan. Jeesus opetti antamaan anteeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä tahansa maailmankatsomus määrittää todellisuutta kapeasti omasta näkökulmastaan käsin ja rajaa muita ulos. Tämä ei ole siis ole luonteenomaista yksin uskonnoille.

En usko että kyselevä, filosofinen maailmankatsomus voi muokata maailmaa liian kapeaksi. Se sallii itsensä muokkautua, eikä ole varsinainen valmiiksi annettu boksi jonka sisällä toimitaan, niin kuin monet uskonnot ovat.

Mutta itse en kannata minkään uskonnon teokratiaa, sen enempää kuin uskonnotonta totalitariaakaan.

En minäkään kannata uskonnotonta totalitariaa, vaan politiikkaa, jota ei olisi sidottu liikaa joihinkin dogmaattisiin näkemyksiin. Tosin ehkä nykyään taloudelliset "dogmit" on niitä kaikkein määräävimpiä joiden kumartelusta ei päästä.

Miksi se olisi kristinusko?
Kristityn näkökulmasta tähän on yksi ainoa vastaus: Koska se on totta!


Ihan samoin olisin sanonut aiemmin ollessani uskossa. Mutta en vain ole enää.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Ilman uskontoa hyvä ja paha ovat ymmärrettäviä käsitteitä."

Perustelisitko?

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Kalle:
"Ilman uskontoa hyvä ja paha ovat ymmärrettäviä käsitteitä."

Perustelisitko?


Kristinusko määrittelee pahan suhteessa Jumalaan, paha on Jumalan käskyjen rikkomista.

Se on eri asia kuin se osin synnynnäinen omatunto joka ihmisellä on. Olen sitä mieltä että omatunto on kehittynyt evoluution aikana selviytymismekanismina. Ihminen on yhteisöllinen eläin, joka vaistomaisesti kavahtaa lajitoverinsa tappamista. Kuitenkin voi toimia omaatuntoaan vastaan. Mutta tuo evoluution tuote osin määrittelee hyvän ja pahan tässä tapauksessa. Me itse määrittelemme sen, mutta emme mielivaltaisesti.

Hyvällä ja pahalla on mielestäni asteita. Joskus pitää valita kahdesta pahasta pienempi paha. Hyvään pyrkiminen on itseisarvo sinänsä. Ei siihen tarvita muuta perusteluja kuin että hyvä on hyvä.

Hyvän ja pahan käsitteet voidaan todellakin määritellä myös ilman ajatuskonstruktiota jostain Jumalasta. Ei kannata tehdä itselleen liikaa ajatuksellisia umpikujia, ettei vahingossa tee itsestään kykenemätöntä näkemään monia vaihtoehtoja samalla kertaa.
Kukaan meistä ei todella tiedä todellisuuden oikeaa luonnetta.

Anonyymi kirjoitti...

Oletat kirjoituksessasi, että omatunto on biokemiallisten prosessien tulos (vaikka kappaleen lopussa oletat meidän itse määrittelevän sen), en edes viitsi kysyä millainen olisi kemiallinen prosessi, joka voisi tuottaa immateriaalisen omantunnon. Mutta kysyn millä perusteella oletat, että omatunto ei voi olla kristillisen Jumalan luomus meissä, vaan on vain ohjaamattomien naturalististen prosessien tulos ja mikä tekee näkemyksestäsi ei-uskonnollisen? Ja mikä mutaatiossa ja luonnonvalinnassa tuottaa erottelun ja ennusteen ei-mielivaltaiselle hyvälle ja pahalle?

Anonyymi sanoi: ”Hyvään pyrkiminen on itseisarvo sinänsä. Ei siihen tarvita muuta perusteluja kuin että hyvä on hyvä.”

Olen samaa mieltä, mutta miten perustelet, että yllä esittämäsi ei ole uskonnollinen (metafyysinen) väittämä. Lisäksi jälkimmäinen lause on kehäpäätelmä.

Anonyymi sanoi: ”Hyvän ja pahan käsitteet voidaan todellakin määritellä myös ilman ajatuskonstruktiota jostain Jumalasta. Ei kannata tehdä itselleen liikaa ajatuksellisia umpikujia, ettei vahingossa tee itsestään kykenemätöntä näkemään monia vaihtoehtoja samalla kertaa.”

Mielestäni et onnistunut perusteluissasi hyvän ja pahan suhteen. Montako vaihtoehtoa mielestäsi esitit? Oman laskuni mukaan yhden, ja samalla näytät haluavan sulkea vaihtoehtoja pois. Kun lähtökohtaisesti suljet vaihtoehtoja pois, on pakko kysyä, millainen on ei-kapea-alainen kyselevä filosofinen maailmankatsomus, jota edustat?

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Kukaan meistä ei todella tiedä todellisuuden oikeaa luonnetta.”

Miten me voimme sitten tietää, että emme voi tietää? Toisekseen koko kirjoituksesi ajan esitit väitteitä todellisuuden luonteesta. Jos kerran tuon verran voidaan todellisuudesta tietää, miksi edes yritit?

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Oletat kirjoituksessasi, että omatunto on biokemiallisten prosessien tulos (vaikka kappaleen lopussa oletat meidän itse määrittelevän sen)

En välttämättä sulje pois yliluonnollisen olemassaoloa, en vain usko että se olisi jotain kristilliseen Jumalaan viittaavaa.
Uskon että omatunto on kehittynyt ihmisen kehityshistorian aikana, mutta samalla myös me itse olemme vaikuttaneet sen kehitykseen. Joten me itse määrittelemme lopulta hyvän ja pahan, sekä kehityshistoriamme prosessit.

Ja mikä mutaatiossa ja luonnonvalinnassa tuottaa erottelun ja ennusteen ei-mielivaltaiselle hyvälle ja pahalle?

En tiedä, mutta ympäristöön sopeutuminen ja siinä menestyminen luo puitteet joiden sisällä nuo hyvä ja paha määritellään. Hyvää on se mikä saa meidät menestymään ja pahaa se mikä jarruttaa lajin menestystä. Meillä on vaistomaisia estoja tappaa toisiamme, mutta samalla myös aggressiivisuutta puolustautua jos tarve vaatii. Ja metsästysvaisto (pidämme siitä) ruoan hankintaa varten. Kehittynyt ajattelumme menee usein ristiin alempien vaistojen kanssa. Taju omastatunnosta saattaa tulla juuri vuorovaikutuksessa vaistojen ja sen kyvyn välillä että pystymme katsomaan itseämme ja asioita ikäänkuin sivusta ja puntaroimaan niitä. Tajunta on kehittynyt korkeammaksi evoluution tuloksena, en tiedä miten se alkoi, mutta minun ei tarvitse välttämättä ajatella että se olisi valmiiksi luotu jonkin Jumalan toimesta.

Todellakin, hyvän perustelu hyvällä on kehäpäätelmä, mutta niin on eräällä tavalla sekin että olettaa hyvän ja pahan olemassaolon vaativan jonkin yliluonnollisen spesifisen Jumalan olemassaoloa. Jumala on tietynlainen takaportti kaikelle. Sillä voi perustella ihan mitä tahansa.

Oma maailmankatsomukseni on kyselevä, ja aihe hyvän ja pahan absoluuttisesta olemuksesta on vähän liian laaja, että sen pystyisi parilla lauseella muotoilemaan. Niin moni asia riippuu siitä mitä milläkin sanalla todella tarkoitamme.
On olemassa hyvää ja pahaa, mutta täysin absoluuttista, ihmisestä riippumatonta hyvää ja pahaa ei mielestäni ole koska en usko että on olemassa taho jotka ne täysin määrittelee. Ellei sitten ihmiskunnalla ole jokin yhteistietoisuus jossain alitajunnassa, jota monet luulevat Jumalaksi tai muuta sellaista luonnollisesti selitettävissä olevaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kalle:
Miten me voimme sitten tietää, että emme voi tietää? Toisekseen koko kirjoituksesi ajan esitit väitteitä todellisuuden luonteesta. Jos kerran tuon verran voidaan todellisuudesta tietää, miksi edes yritit?

Halusin vain sanoa asian jonka tiedän olevan totta. Me emme voi tietää todellisuuden oikeaa luonnetta. Oikeastaan emme mitään täysin varmasti.

Ethän sinäkään voi varmasti tietää että se mihin uskot on totta. Miksi kuitenkin uskot? Miksi rukoilet jotain joka harvemmin edes vastaa kenellekään?
Toisaalta ehkä entisenä uskovana tiedän syitä ihmisten uskolle Jumalaan, ja luulisin että suuri osa niistä on jollain tapaa itsekkäitä. Harvemmin ihmiset ovat vain "pamahtaneet" uskoon melkein kuin ilman omaa tahtoaan kun tuo oletettu Jumala on päättänyt pelastaa heidät. Yleensä ihminen itse tekee itsestään uskovan omalla tahdollaan. Ja kun tahto loppuu, koko juttu oli siinä. Usko on ihmisen teko.

Anonyymi kirjoitti...

"Halusin vain sanoa asian jonka tiedän olevan totta. Me emme voi tietää todellisuuden oikeaa luonnetta. Oikeastaan emme mitään täysin varmasti."

Sikäli kuin todellisuutta on pystytty tutkimaan se on osoittautunut äärimmäisen mutkikkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi jota informaatio ohjaa. Evoluutioteoria jota käytät takaporttinasi on osoittautunut riittämättömäksi sitä selittämään.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”En välttämättä sulje pois yliluonnollisen olemassaoloa, en vain usko että se olisi jotain kristilliseen Jumalaan viittaavaa.”

Tuossa tapauksessa on aika hankalaa perustella väitettä "Ilman uskontoa hyvä ja paha ovat ymmärrettäviä käsitteitä.". Jos oletat, että omantunnon kehityksen taustalla on vaikuttanut yliluonnollinen toimia, niin omatunto ei tue alkuperäistä väitettäsi enää. Jos yliluonnollinen toimija ei ole voinut vaikuttaa omantunnon kehitykseen, silloin pitäisi pystyä perustelemaan miten vain luonnolliset prosessit voivat tuottaa metafyysisiä uskomuksia.

Anonyymi sanoi: ”En tiedä, mutta ympäristöön sopeutuminen ja siinä menestyminen luo puitteet joiden sisällä nuo hyvä ja paha määritellään.”

Jos et tiedä voiko mutaatio ja luonnonvalinta tuottaa erottelun hyvälle ja pahalle miten sen pohjalta voit luottaa käsitykseesi hyvästä ja pahasta mielekkäänä? Kerrot pitkiä tarinoita siitä kuinka evoluutio tuotti ihmiselle kyvyn erottaa hyvä pahasta, vaikket tiedä kykenevätkö evoluution mekanismit edes siihen.

Anonyymi sanoi: ”Hyvää on se mikä saa meidät menestymään ja pahaa se mikä jarruttaa lajin menestystä.”

Mitä menestyksen määritelmää kannatat? Stalinistien-, natsien- vai jotakin muuta linjaa? Kaksi edellä mainittua tähtäsivät tahollaan lajin menestymiseen ja periaatteessa onnistuivat siinä, olivatko ne hyviä? (Ennen kuin viittaat kuolemaan ja tappamiseen taas pahoina asioina muista, että ne ovat luonnonvalintaa eli evoluution toinen moottori)

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Halusin vain sanoa asian jonka tiedän olevan totta. Me emme voi tietää todellisuuden oikeaa luonnetta. Oikeastaan emme mitään täysin varmasti.”

Pyrin kysymään, jos todellisuudesta ei voida saada tietoa, mistä sait sen tiedon? Lisäksi mistä sait tiedon esim., että ”Usko on ihmisen teko” ei esim. Jumalan? Nimittäin henkilöksi, joka väittää, ettei todellisuuden oikeasta luonteesta voida saada tietoa esität paljon väitteitä koskien todellisuuden oikeaa luonnetta.
Tiedon epävarmuus on kysymyksenä kokonaan toinen, kuin ettei voi saada tietoa ollenkaan.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Sikäli kuin todellisuutta on pystytty tutkimaan se on osoittautunut äärimmäisen mutkikkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi jota informaatio ohjaa. Evoluutioteoria jota käytät takaporttinasi on osoittautunut riittämättömäksi sitä selittämään.

Todellisuutta on vähän vaikea tutkia todella, koska emme koskaan pääse ulos oman päämme sisältä katsomaan asioita täysin objektiivisesti. Ja vaikka pääsisimmekin, niin luultavasti tuo tarkastelija olisi sidottu aikaan ja paikkaan. Jos esim. todellisuus olisi sommitelma äärettömiä ulottuvuuksia, kaikki hieman poikkeavia toisistaan, niin miten sellaista voisi edes havaita?
Jokaisella hetkellä haarautuvia uusia aikajanoja, jotka eivät välttämättä edes kulkisi lineaarisesti? Mistä voimme tietää todellisuudesta yhtään mitään täysin varmasti?
Perustuuko näkemyksesi ajatukseen atomien liikkeestä, "näennäisessä" fyysisessä todellisuudessamme jota voi mitata? Eräällä tavalla kai voi sanoa että todellisuus on atomien jatkuvaa liikettä ja prosesseja. Kaikki mitä näemme on muodostunut atomeista ja niitä pienemmistä osasista.
Mutta eihän sekään ole koko totuus koska vaikuttaa siltä että mielissämme on tietoinen ominaisuus joka voi muokata todellisuutta hallitsemalla fyysistä kehoamme.
Tiedämme todellisuudesta niin vähän että voi ajatella mielemme syntyneen ns. luonnollisesti, tai sitten ns. yliluonnollisesti. Minusta kumpikin vaihtoehto saattaisi olla totta. Kumpaakaan en pysty selittämään, mutta se on oma oletukseni maailman luonteesta.
Kyselevä sellainen, joka ei lyö lukkoon näitä ajatuksia. Uskonnollisen ajattelun pahin vika on sen dogmaattisuus. Asioita ei voida jättää avoimiksi.
En pidä evoluutioteoriaa minään kokonaisvaltaisena maailmanselityksenä. Olen jo ajat sitten hyväksynyt etten pysty selittämään maailmaa millään tietämistäni uskoista tai teorioista.

Muuten, olisi kiva saada linkki todellisuustutkimukseen, jonka näkemyksen esitit.

Anonyymi kirjoitti...

on aika hankalaa perustella väitettä "Ilman uskontoa hyvä ja paha ovat ymmärrettäviä käsitteitä.". Jos oletat, että omantunnon kehityksen taustalla on vaikuttanut yliluonnollinen toimia, niin omatunto ei tue alkuperäistä väitettäsi enää.

En usko että pystyn selittämään yleisin termein sitä miten voin ajatella että hyvä ja paha eivät tarvitse uskontoa, ts. yliluonnollista toimijaa ollakseen olemassa ihmisen mielessä.
Samalla olen myös sitä mieltä että ihminen ei todellakaan voi tietää kunnolla edes sitä onko hän itse olemassa, mutta toisaalta on järkevämpää pysyä jokseenkin perinteisessä todellisuuskäsityksessä, että jonkinlainen keskustelu edes olisi mahdollista. On pakko aina tehdä oletuksia ja "ottaa uskolla vastaan" joitain asioita. Asioista voi keskustella monella eri tasolla riippuen alkuoletuksista.
Tai olla keskustelematta. Entisenä uskovana minulla on myös vahva tunne siitä että ellei ole käynyt läpi samaa prosessia kuin minä, on toisaalta aivan turha saada uskovia ymmärtämään miten maailman voi myös nähdä niin ettei sitä selitä uskonnollisen uskon kautta.

Lisäksi mistä sait tiedon esim., että ”Usko on ihmisen teko” ei esim. Jumalan?

Sekin on oletus, ei varma tieto. Et voi itsekään olettaa tietäväsi asioita varmasti.
Pidän uskoa ihmisen tekona, koska en usko sen olevan totta. Sen pitäisi olla Jumalan teko, mutta kokemukseni eivät todista että näin olisi.
Kaikki aina lopulta päätyy siihen mitä kukin uskoo tai olettaa. Siihen tarkasti tietystä näkemyksestä lähtevät maailmanselitykset aina kaatuvat.

Evoluution näkökulmasta menestyminen tarkoittaa aina lajin jatkumista ja leviämistä. Sen alkuperäinen "ajatus" hyvästä on aika kapea, mutta kun tietoisuutemme kerran heräsi, me voimme määritellä näitä käsitteitä edelleen, tilanteiden mukaan. Jokin asia on aina pahempaa kuin toinen, mutta on poikkeuksia. Samoin hyvällä on asteita. Mutta epäilen aina absoluuttisia teesejä asioista. Uskovat eivät yleensä epäile, vaan ottavat monet sanat ja asiat annettuina, tehden ennakko-oletuksen tarkasti määritellystä maailmankaikkeudesta, johon kaikkien pitäisi uskoa.