Billy Graham kirjoittaa tämän päivän, 28. Elokuuta, kohdalla seuraavasti:
Kiitollinen mieli
”Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen
rauha … Olkaa myös kiitollisia.” Kol. 3:15
Kiitollisuus ei ole tavanomainen reaktiomme silloin kun asiat menevät pieleen. Meillä saattaa olla satoja kiitollisuuden aiheita—mutta annapas yhdenkin pahan asian tapahtua, emme pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä!
Mutta Raamattu sanoo ”kiittäkää kaikesta” (1 Tess. 5:18). Tapahtuipa mitä tahansa meidän tulee kiittää. Kehitä elämässäsi kiitollista mieltä. Kiitä Jumalaa jokaisesta siunauksesta, jonka Hän antaa sinulle. Kiitä Häntä Kristuksesta ja siitä mitä Hän on tehnyt puolestasi. Silloinkin kun asiat menevät pieleen kiitä Häntä siitä, että asiat eivät ole vielä huonommin ja olet yhä Hänen käsissään.
Kaikissa elämän olosuhteissa kiitollinen asenne auttaa sinua reagoimaan niin kuin edesmennyt Matthew Henry, joka joutui ryöstön kohteeksi. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Minun tulee olla kiitollinen ensiksi siitä, että minua ei ole ennen ryöstetty; toiseksi siitä, että vaikka rahakukkaroni vietiin, he eivät vieneet henkeäni; kolmanneksi siitä, että vaikka he veivät kaiken mitä minulla oli, se ei ollut paljon; ja neljänneksi siitä, että se olin minä, joka ryöstettiin, eikä minä, joka ryöstin.”
Mahdanko pystyä olemaan kiitollinen tällä tavalla.Tähän asti Grahamia. C. S. Lewis puolestaan tarjoaa mielenkiintoisen ”augustiinolaisen” näkökulman:
Pyhä Augustinus Hippon kaupungistaEn väitä, että itse olisin jo oppinut olemaan tällä tavoin kiitollinen kaikesta. Mutta jatkan yrittämistä ja oppimista.
Jokainen on pannut merkille kuinka vaikeaa on pitää Jumala mielessä silloin kun kaikki on kohdallamme hyvin. Meillä on ”kaikkea mitä haluamme” on kauhea lausahdus silloin kun ”kaikkeen” ei sisälly Jumalaa. Hän on meille häiriötekijä. Kuten pyhä Augustinus jossain sanoo: ”Jumala tahtoo antaa meille jotain, mutta ei voi, koska kätemme ovat aivan täynnä – ei ole paikkaa mihin Hän sen laittaisi.” Tai kuten eräs ystäväni totesi: ”Meille Jumala on kuin laskuvarjo lentäjälle; se on olemassa hätätilanteita varten, mutta lentäjä toivoo, ettei hänen koskaan tarvitse turvautua siihen.”
Jumala, joka on luonut meidät tietää mitä me olemme. Hän myös tietää, että onnellisuutemme on Hänessä. Me emme kuitenkaan etsi onnea Hänestä niin kauan kuin Hän jättää meille jotain muuta sellaista, mistä onnea voidaan hyväksytysti etsiä. Niin kauan kuin se mitä kutsumme ”omaksi elämäksemme” pysyy suloisena me emme anna sitä Hänelle.
Mitä Jumala siis voi meidän hyväksemme muuta tehdä kuin ottaa ”omasta elämästämme” pois ne sinänsä hyväksyttävät lähteet, joista etsimme väärää onnea, ja tehdä elämästämme vähemmän suloisen? Juuri tässä, kun Jumalan kaitselmus vaikuttaa ensisilmäykseltä meistä kaikkein julmimmalta, jumalallinen nöyryys, joka korkeudesta kumartuu alas puoleemme ansaitsee korkeimman kiitoksen.
----
3 kommenttia:
Minuakin hujattiin pari muutamia päiviä sitten, ihan kadulla rahaa pyytäen. Odotin rahoja takaisin muutaman päivän, kunnes tajusin, että ei niitä tulekaan - olin siis hyväksikäytetty, ehkä tyhmä; olikohan esitys, millä lompakkoni/pankkikorttini aukesi sittenkään niin vakuuttava kuin silloin ajattelin. Olin silloin myöhässä tunnin, iäkäs äitini odotti minua paikassa johon olin hänet vienyt, ilman kännykkää, joten en saanut häneen yhteyttä. Kyyditsin toista huonokuntoista vanhusta enkä voinut häntä jättää, vaikka jo mieli tekikin, odottihan äitini. Ajatukseni olivat muualla kun kuin taivaasta nuorehko mies tulee, pyytää apua ja kättelee vakuuttavasti. Tarina ja olemus vakuuttavat molemmat: "Olen rehellinen, tarvitsen apua nyt." Kukaan muu ei ole auttanut, minun siis tulisi auttaa. Miksen auttaisi onhan se Raamatun kehoitus, auttaa ja antaa tarvitsevalle ODOTTAMATTA SAAVANSA TAKAISIN. Ja näin teen, pikainen päätös ja mies on kiitollinen puhuen rahojen palauttamisen eri tavoista ym. Tilanne on ohi ja kiirehdin matkaa ja tavatessani äitini kerron kuinka Jumala viivytti minua ilmeisesti koska yksi mies oli hädässä ja minun piti olla määrättynä aikana siinä paikassa. Muutaman päivän kuluttua kun rahoja ei kuulu, sisäinen kamppailu alkaa, oliko tämä Jumalan johdatus vai ei? Tuntuu aivankuin Herra itse olisi huijannut minua. "Minähän tein sinun tahtosi, Herra, ja sisäisen kehotuksen mukaan. Miksi annat huijata juuri meitä köyhimpiä, joilla on monasti ruokarahastakin tiukkaa?"
Tässä teidän edessänne teen tunnustuksen: Herra, annoin sinulle. Sinä et huijaa minua. Uskon sinun haluavan tehdä minut rikkaaksi, kokemuksista, sinun läheisyydestäsi ja huolenpidostasi. Sinun on myös hopeat ja kullat. Jo ennen tätä kokemusta annoit minulle ylimääräistä rahaa ja sen jälkeenkin pidät minusta ja perheestäni huolta. Sinä olet rikas antaja. Herra, tämä on julkinen rakkaudentunnustus. Sinä olet kaiken takana. Sydämeni on sinun.
JVH
PS.Sydämeni tuntien, näitä tilanteita tulee lisää. Niin helposti kiivastun, katkeroidun, napisen ja valitan. Suo minulle armo, Herra, tehdä sinun tahtosi.
g
Tosi hyvä. Pistin lyhyen sitaatin fB:iin (taas) ja linkin blogiisi. Kiitos tästä.
Lähetä kommentti