sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Avatar elokuva - amerikkalainen unelma lannevaatteissa?

Kävimme vaimoni kanssa katsomassa James Cameronin kohutun 3D-elokuvan Avatar. Vaikka elokuvan kerronnalliset juonenkäänteet eivät katsojaa yllätä löytyy tarinan pinnan alta omalla tavallaan puhuttelevia ulottuvuuksia, joita on hvyä ajatella hiukan lähemmin. Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikoihin leffateattereihin tullut ”ympäristötietoinen” sci-fi fantasia ottaa kantaa ajankohtaiseen teemaan tavalla, jota sietää peilata hiukan myös kristinuskon suuntaan.

Olen tietokoneajan kasvatti, joka on todistanut ihmiskunnan siirtymisen laskutikuista taskulaskimiin ja IBM:n vihreänäyttöisistä lerppukoneista nykypäivän kannettaviin tietokoneisiin ja kännyköihin. Minua on aina kiehtonut mitä kaikkea tietokoneilla voidaan saada aikaan, joten olin utelias näkemään kuinka elävän kuvan ja animaation yhdistelmä ja 3D-tekniikka toimivat.

Ja toimihan se. Suurimmaksi osaksi. Kunhan aurinkolasien kaltaisiin 3D-kakkuloihin ensin tottui. Kuvitelkaa salin täydeltä ihmisiä istumassa pimeässä salissa tummat lasit silmillä kuin aurinkorannalla. Siinä oli jotain herkällä tavalla hauskaa. Häiritsevintä oli, että tummat lasit pudottivat valkokankaan valotehoa ja katsominen oli silmille välillä väsyttävää. Minusta kolmiulotteinen syvyysvaikutelma palkitsi katsojansa parhaimmillaan joidenkin lähikuvien pienissä yksityiskohdissa eikä niinkään suurissa panoramaotoksissa.

Elokuvan kerronnallinen syvyysvaikutelma onkin sitten ihan toinen juttu. Tarina jäi kieltämättä pinnalliseksi ja yksiulotteiseksi. Tästä olin kuullut jo ennakkoarvioissa. Koska vanhan viisaus kuitenkin sanoo, että kansa tykkää siitä mistä taidekriitikot eivät en antanut näille ennakkoarvioille suurta merkitystä. Kyse ei tietenkään voi olla huonosta elokuvasta vain koska se ei täytä taide-elokuvan kriteerejä. Jos tykkää Transformereista tykkää myös Avatarista.

Avatar elokuvan asetelma on yksinkertaistetun mustavalkoinen niin kerronnallisesti kuin moraalisestikin: Pandora nimisellä planeetalla asuu Na’vien humanoidirotu. Na’vit ovat Pandoran alkuperäiskansaa, alkuasukkaita, jotka elävät yhteydessä luontoon. Ihmiset himoitsevat heidän planeetaltaan löytyviä luonnonrikkauksia ja ovat valmiit karkottamaan Na’vit kodeistaan ja tuhoamaan heidän luonnollisen elinympäristön saadakseen haluamansa. Na'vit luonnollisesti puolustavat kotiaan ja elämäntapaansa. Loppu onkin sitten ”meat vs. metal”.

Tämän pinnan alla on kerronnallisia ulottuvuuksia, joita kuitenkin sietää pohtia hiukan lähemmin. Jos ei muuten, niin ainakin siksi, että on hyvä kysyä mitä meille itse asiassa markkinoidaan yli 230 miljoonan dollarin budjetilla. Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja James Cameron sanoi halunneensa tehdä elokuvan, joka jännityksen ja toiminnan ohella saisi katsojansa ajattelemaan luontoa ja ympäristöäkin. Ajankohtainen ja tärkeä aihe. Mutta miten Cameron paketoi tämän sanomansa elokuvassaan?

New Agea uudelleen lämmiteltynä

Avatarin maailmassa hyvä ja paha on yksinkertaistettu. Ihmiset hyväksikäyttävät luontoa ilman tunnontuskia. Na’vit elävät lähellä luontoa ja luonnosta. Na’vi kansalle luonto on pyhä. Ihmisille ei. Na’vi kansa rukoilee ja palvoo Äiti Maata ja omaa pyhää puutansa. Na’vit ovat Pandora planeetan onnellisia alkuasukkaita, kunnes ahne ihminen tulee ja pilaa kaiken. Na’vi kansaa uhkaavat ihmiset, jotka eivät kunnioita luontoa pyhänä, ainoastaan hyväksikäyttävät sitä.

Elokuvan viesti tuntuu selvästi olevan se, että meidän tulisi osata kunnioittaa luontoa kuvitteellisen Na’vi kansan tavoin. Ilmeisesti tähän sisältyy myös jonkinlaisen henkisen, peräti hengellisen yhteyden löytäminen luonnon kanssa. Elokuvassa ihmisrodulla ei ole minkäänlaista nähtävää henkistä tai uskonnollista vakaumusta, kun taas Na’vi kansalla on luonnonuskontonsa, joka saa heidät herkällä tavalla kunnioittamaan, suorastaan palvomaan, luontoa. Cameron uudelleen lämmittää avoimesti ja estoitta New Agesta tuttua Gaia-teoriaa Äiti maasta. Elokuva välittää katsojalleen siirappisen kiiltokuvamaisen käsityksen Na’vien pakanauskonnosta, jossa kristinuskon näkökulmasta katsottuna ”Jumalan totuus on vaihdettu valheeseen” ja ”he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa” (Room. 1:25).

Vastuu luonnosta edellyttää henkisiä arvoja?

Eräässä mielessä Cameron on tässä kuitenkin tavoittanut jotain mielenkiintoista. Avatarin voi nähdä herättävän kysymyksen siitä löytyykö sekularistisesta ajattelusta eväitä muuhun kuin luonnon hyväksikäyttöön (exploitation). Vai edellyttääkö ympäristön asianmukainen arvostaminen henkisempiä arvoja, joita ilman ihmisellä ei ole transsendentaalista vastuuntuntoa luontoa kohtaan? Vaihtoehtoja on tällöin oikeastaan kaksi: Luontoa tulee ”viljellä ja varjella”, koska se on hyvän Jumalan luoma ja ihminen on vastuussa Luojalle saamistaan hyvistä lahjoista; tai sitten luonto itsessään jumalallisettaan, jotta sitä voidaan kunnioittaa jumalan lailla. Avatarissa voi nähdä ajatuksen siitä, että nykyihmisen tarvitsee ympäristötietoisuuteensa pyhyyden kokemusta. Osallistumalla luonnonsuojeluun hän siten voi katsoa osallistuvansa kuin jumalanpalvelukseen (act of worship).

Cameron on valinnut jälkimmäisen kahdesta vaihtoehdosta. Hän yrittää herätellä ympäristövastuuta välittämällä katsojalle romanttisen kuvan Na’vien luonnonuskonnosta. Na’vien pakanuus saadaan tuntumaan vetoavalta, koska siitä on siistitty pois kaikki mikä saattaisi loukata nykyihmistä: Na’vit eivät juo metsästämiensä eläinten verta saadakseen niiden elämänvoiman, eivät uhraa lapsia tai nuoria neitsyitä hengille saadakseen paremman sadon. Cameronin elokuvan maailma kiehtoo ja vetoaa satumaisuudellaan koska se perustuu romantiikan ajan filosofiseen rousseaulaiseen myyttiin alkuperäiskansojen ”onnellisesta alkutilasta” ja ”jaloista villeistä”, jotka vasta sivistys ja yhteiskunta pilaavat. Avatarin maailma ei ole Apocalypto, jossa alkuasukkaat leikkaavat jumalilleen tuhansia ja taas tuhansia sykkiviä sydämiä elävien ihmisuhriensa rinnoista välttääkseen maailmanlopun. Cameronin Na’vi kansalla on lannevaatteista huolimatta varsin länsimaalaiset (etten sanoisi amerikkalaiset) arvot, joten mitään suurempaa moraalista jännitettä ei Na’vien ja elokuvan katsojan välillä pääse syntymään.
Na’vit ovat pohjimmiltaan hyviä. He symboloivat elokuvassa aitoa, mutta kadotettua ihmisyyttä. Käsitys ihmisen perimmäisestä hyvyydestä perustuu sekin romanttiseen ihmiskuvaan, jossa ei ole tilaa ajatukselle perisynnistä. Pahuus on romanttisen ihmiskäsityksen mukaan jotain ulkopuolista. Ihminen tekee pahaa, koska ympäristö saa hänet tekemään pahaa. Tällainen ihminen ei tarvitse lunastusta, sovitusta tai anteeksiantoa. Hän tarvitsee paremman ja puhtaamman ympäristön. Puhdistamalla luontoa puhdistamme ja lunastamme itsemme.

Cameron ottaa oikeansuuntaisesti kantaa siihen, että nykyihminen on ympäristöä vahingoittavalla tavalla menettänyt yhteytensä luontoon ja ”paluu” edellyttää kosketusta johonkin ihmistä suurempaan hengelliseen ulottuvuuteen. Myös Raamattu näkee tämän yhteyden. Ihminen vieraantuu ensin Luojasta minä seurauksena myös hänen suhteensa luotuun hämärtyy ja vääristyy. Vastuullinen suhde luontoon, jota tulisi sekä viljellä että varjella, muuttuu vastuuttomaksi hyväksikäytöksi. Kristuksessa Jumala ensin kutsuu meitä palaamaan luokseen minkä jälkeen myös suhteemme siihen mitä Jumala on luonut eheytyy.

Kaipuu paratiisiin

Jos ei katsojana häiriinny siitä, että Avatar on yli 230 miljoonalla dollarilla toteutettu kolmiulotteinen uuspakanuuden mainoselokuva voi tarinasta löytää hyväntahtoisesti tulkittuna jotain kristinuskon kannalta puhuttelevaa. Avatar heijastaa kertomuksena kaipuutamme paratiisin alkutilaan ja onneen. Cameron on yhdellä tasolla siis tehnyt tavallaan oikean diagnoosin ihmisyyden ongelmasta: Ihminen on menettänyt yhteytensä paratiisiin ja etsii tietä takaisin. Hänen tarjoamansa (pakanallinen)lääke vain on väärä.

Oikeaan osuvassa diagnoosissaan Cameron ei kuitenkaan ole mikään poikkeuksellinen tarkkanäköinen profeetta olkoonkin, että ”navi” hepreankielessä tarkoittaa profeettaa. Jo kirkkoisä Augustinus näet puhui samasta teemasta kirjassaan Tunnustuksia: Kaikki ihmiset etsivät onnellisuutta. Tämä johtuu siitä, että paratiisin onnellinen alkutila on hänen mukaansa jättänyt ihmisyyteen eräänlaisen kollektiivisen muistijäljen, joka saa meidät kaikki etsimään paluuta paratiisin tilaan ohikiitävistä ja haihtuvista onnen kokemuksista, joita tämä maailma tarjoaa. Vasta Jumalassa etsintä löytää täyttymyksensä. Kuten Augustinus sanoi: ”Jumala, sinä olet luonut meidät itseäsi varten. Ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa.”

Syvin ongelmamme ei siis ole menetetty yhteys luodun, vaan Luojan kanssa. Emme tarvitse yhteyttä Äiti Maan, vaan Taivaallisen Isän kanssa. Tämä yhteys on löydettävissä Jumalan omassa Pojassa, Jeesuksessa. Jotenkin ristiriitaista ajatella, että tämän sanomista pidetään varmaan uskonnon tuputtamisena, mutta useimmat eivät pidä 3D:nä kaksi ja puolituntia kestävän pakanallisen Äiti maa -uskonnon kiiltokuvamaista esittelyä lainkaan tuputtamisena.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Syvin ongelmamme ei siis ole menetetty yhteys luodun, vaan Luojan kanssa. Emme tarvitse yhteyttä Äiti Maan, vaan Taivaallisen Isän kanssa. Tämä yhteys on löydettävissä Jumalan omassa Pojassa, Jeesuksessa. Jotenkin ristiriitaista ajatella, että tämän sanomista pidetään varmaan uskonnon tuputtamisena, mutta useimmat eivät pidä 3D:nä kaksi ja puolituntia kestävän pakanallisen Äiti maa -uskonnon kiiltokuvamaista esittelyä lainkaan tuputtamisena.

Mutta kun kyse on fiktiivisestä elokuvasta. Metaforista. Eivät kaikki edes näe kaikkea tätä mitä itse olet Avatarissa nähnyt.

Tietenkin kyse on Gaia-myytin uudelleenlämmittelystä. Mutta itse näin tuon "Tree of Souls" -puun kuin tietokoneen näyttöpäätteenä joka on yhteydessä planeetan kokoiseen internettiin, jonka nimi on Eywa. :D Ja huomasitko Na'vien "USB-liitännät"? Kätevää. Suoraa kommunikaatiota.

Ei ympäristönsuojelu ole mitenkään muodikas trendi maailmassa, kovin moni ei todellisuudessa ota sitä tosissaan. Ja suuri osa amerikkalaisista ei edes usko että ihmisellä on mitään osuutta ilmastonmuutokseen. Moni suomalainenkin uskoo näin.

Avatarin maailma oli kieltämättä sarjakuvamainen, hyvät olivat hyviä ja pahat pahoja, mutta se sopi tähän elokuvaan. Ja kokonainen Avatar-sarja on luvassa, varsinkin kun Avatar luultavasti ohittaa Cameronin Titanicin ykköspaikaltaan.

Pandora on, paitsi paratiisimainen, myös melko julma maailma, jossa oli monenlaisia petoja. En tiedä voiko sitä suoraan verrata Raamatun Eedeniin.
Eräänlainen luonnonmukainen utopia se kuitenkin on.

Augustinus sanoi: ”Jumala, sinä olet luonut meidät itseäsi varten. Ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa.”

Kuinka ihmeessä itse sitten tunnen olevani paljon levollisempi erossa "uskon(non) harjoittamisesta?" En voi kuin ihmetellä mikä on se "lepo joka on kaikkea ymmärrystä ylempi", josta niin paljon puhutaan uskovien keskuudessa. Missähän se on?

Luulen että monetkin ihmiset haluaisivat yhteyteen Luojansa kanssa, mutta koska taivaasta ei kuulu mitään, niin se on vähän vaikeaa.

Mel Gibson ei elokuvallaan onnistunut kovinkaan hyvin viemään ihmisiä Jumalan yhteyteen. Kuinka monta kertaa ihmiset jaksaisivat katsoa Jeesuksen ristiinnaulitsemista valkokankaalta? Hei, nythän se on mahdollista jopa 3D:nä! Jeesuksen ristinkuolema 3D:nä varmasti pistäisi ihmiset polvilleen??

Ja joskus tulevaisuudessa kaikilla on virtuaalitodellisuuskypärät päässään ja he ovat itse elokuvassa ristiinnaulitsemassa Jeesusta. Siitä voisi olla jopa jotain hyötyä sielujen voittamisessa..

Avatarin jatko-osia odotellen,

Kaija

Marianne kirjoitti...

Kiitos, oli hyvä saada lukea. Jeesuksen ihmiselämän jälkeen (joka muuten uskomukseni mukaan jatkuu ylösnousseessa, sillä hänellä on naulojen lävistämät kädet ja ikuinen ymmärrys, mitä on ihmisen osa) kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina eli kukoistavaa uskomusmaailmaa Kristuksesta erilaisine vivahteineen. Pasin kirjoituksen viimeiset lauseet haastoivat etsimään ymmärrystä miksi nämä käsitykset niin lähtivät rönsyilemään. Ajattelisin osittain, koska ihmisten yksinkertaisesti on ollut ja on hyvin vaikea ymmärtää Jeesuksen ja Jumalan välistä Isä-poika - kombinaatiota. On vaikea ymmärtää mikä suuri salaisuus kätkeytyy vapaan tahdon suostumiseen ottaa päälleen kärsimys, jonka Jeesus kävi läpi. Ja että Isä sallii sen. Pyhän Hengen alusta mukana ollut elementti on myös erottamaton iankaikkisuuden loppuun asti.

Avattarien ja muiden kaltaisten keulahahmojen myötä lanseeratut gnostilaiset huokailut elävät taas kukoistustaan. Historiaa rehellisesti tutkivat ihmiset näkevät, että kristinusko alkoi elää voimakkaasti leviten, mutta gnostilaiset suuntaukset hiipuivat. Yhden tason ajattelun houkutus selittää tämän valtionuskonnoilla, kirkon valtarakennelmilla. Tuore esimerkki historian valikoivasta selittelystä on jonkin tieteen kuvalehden joulun alla ilmestynyt "Historia"-liite, jossa kolmen aukeaman voluumilla esitetään yksipuolista historian tutkailua Raamatun synnystä, jossa kaikki tieteellisesti todeksi saavutettu ymmärrys Rttusta oli sivuutettu jonkun toimittajan ambitioiden mukaisesti.

Jos kiertyy takaisin Isä ja Jeesus-kysymykseen, niin on ihan ymmärrettävää, että Jeesuksen persoonaan reagoidaan gnostilaisin opein. Jeesuksen sisällään kantama Jumalan voima oli hänen aikalaisilleenkin häkellyttävä, kiertämätön tosiasia. Kallisarvoisen vapaan tahdon turvin tätä voimaa on alettu kanavoimaan milloin mihinkin kosmisiin sfääreihin kun ei ole voitu nähdä Isän ja Jeesuksen suhdetta rakkaudellisena ja ihmiselle riittävän ymmärrettävänä. Luomiskertomukseen sisältyy kysymys, joka niin helposti keikautti kaiken luottamuksen ja kuuliaisuuden. "Onko Jumala todella sanonut?" Kertomuksen Adamin ja Eevan yhteinen ymmärrys rakkaudellisen lapseuden turvasta oli nopeasti heikoilla. Isän turva sitten suojeli heitä suuremmalta vahingolta. Eikä tämä asenne ole loppunut. Läpi historiamme olemme olleet uhanalainen laji, mitä tulee Isän turvan ymmärtämiseen. Mutta katsokaa kuka elää? Jeesus edelleen - ja iankaikkisesti. Kristinuskoa ei voi selittää häviksiin.

Minusta tämän ajan seurakunnat voisivat enemmän panostaa Isän rakkauden terveeseen ymmärtämiseen. Kuulin hiljan tapauskertomuksia siitä, miten rajusti ja rumasti raadeltujen ihmisten elämät ovat avautuneet anteeksiantamiseen ja toisten ihmisten palvelemiseen. Vain Jumalan ihmeellinen voima ja turva voi näin tehdä.

Kolminaisuuden ymmärtäminen, miten Isä Poika ja Pyhä Henki ovat totta tässä ajassa, on tarpeen. Ennenkaikkea toivon srk.tien ja hengellisten yhteisöjen eheytymistä, kykyä myös laskea marssitahtia ja olemassa olevia rakenteita syrjään, jotta piilotellut kivut ja ymmärtämättömyydet siitä, mitä Isän rakkaus todella on, voisivat parantua. Silloin on tahto paljon vapaampi ja sitoutuneempi seuraamaan ikiaikojen Jumalan hyvää tahtoa. Kun on turvallinen auktoriteetti, jossa pysyä.

Lukekaa vain tämä teksti fanaattiseksi tai miksi ikinä haluatte. Ns. suvaitsevaisuus ei usein salli sitä, että on voimaakaasti kiintynyt Vapahtajaansa. Tosin ymmärrän myös että monet suuret rakkauden teot tätä Vapahtajaa kohtaan on tehty vailla sanoja ja fanfaareja, nöyrin rakkauden teoin.

Marianne kirjoitti...

Kuten edellisestä seppustuksestani ehkä näkyy, niin en ollut vielä lukenut Kaijan tekstiä.

"Sydämen lepo" on ehkä sitäkin, että kaiken minkä tekee, tekee levosta ja luottamuksesta käsin yhdessä Jeesuksen kanssa. Ei uskonnollisena suorituksena ulos yhteydestä kurottuen, jotenkin irti Jeesuksen läsnäolosta. Ihanne olisi että oma persoona ja itsetuntemus suhteessa ympäristöön olisi similoitunut turvalliseen jumalasuhteeseen. Helpommin sanottu kuin todeksi eletty. Koskaan ei ole myöhäistä kuroa kokoon pienistä aluista uutta mahdollisuutta.

Erikoista muuten Kaija, että vaikka yleensä minusta tuntuu ymmärtämättömältä ja asiattomalta, kun Jeesusta pilkataan, niin en jotenkin automaattisesti suhtautunut niin kun tuon Gibson-kritiikkisi luin. Ehkä se olikin enemmän ärsyyntyneisyyttä Gibsonin tyyliä kohtaan. Minusta elokuva oli hyödyllinen kertaalleen katsottuna, jos sen kestää. Ei mitenkään itsetarkoituksellisesti. Tämän päivän kristityistä valtaosa ei ennen elokuvaa mahdollisesti ole kyennyt tajuamaan, mitä Jeesus kävi läpi. Enkä usko että tajuamme vieläkään.

Anonyymi kirjoitti...

Marianne:

"Sydämen lepo" on ehkä sitäkin, että kaiken minkä tekee, tekee levosta ja luottamuksesta käsin yhdessä Jeesuksen kanssa. Ei uskonnollisena suorituksena ulos yhteydestä kurottuen, jotenkin irti Jeesuksen läsnäolosta.


Helppohan sitä on tänne kirjoitella kaikenlaista. Enpä ole vielä tavannut uskovaa joka eläisi näin. Enkä nähnyt tuollaisen toimivan muutoin kuin jonkun mielikuvituksessa. Uskovat puhuvat kaikenlaista, mutta se ei kovinkaan usein näy käytännössä.

Olen agnostikko, enkä voisi koskaan olla ateisti tai väittää varmasti tietäväni että jumalaa/jumalia/jotain yliluonnollista ei ole. Kuitenkin olen sen verran vakuuttunut siitä että kristinusko ei ainakaan ole tie mihinkään totuuteen, että "Helvetti jäätyy" ennen kuin minusta tulisi uudelleen kristitty. Kiva saada tietyt pohdinnat päätökseen, että voi jatkaa muita.

Mel Gibsonin Passion of the Christ oli muuten mielestäni ihan katsottava elokuva, ei mitenkään huono. Ja ihmettelin sitä kuinka jotkut suurentelivat sen väkivaltaa ristiinnaulitsemiskohtauksessa, joka ei mielestäni ollut mitenkään kovin raaka verrattuna joihinkin toimintaleffoihin. Tietenkin joillekin uskoville/kristityille oli varmaan vaikea katsoa tuollaista kun monet haluaisivat selittää kokonaan pois tuon puolen kristinuskosta.

Enkä myöskään ymmärrä miksi Gibsonia syytettiin antisemitismistä. Juutalaiset tuomitsivat Jeesuksen, mutta roomalaiset ristiinnaulitsivat. Joten kaikissa on yhtä paljon syytä. Mutta kai kyse oli taas siitä että joitain ihmisryhmiä ei saisi edes mainita ilman että haukutaan rasistiksi tms.

Kuitenkin, aiemman kirjoitukseni pointti oli siinä että ei Jeesuksen elämästä ja kuolemasta enää saa irti kovinkaan montaa katsottavaa, varsinkaan Avatariin verrattavaa elokuvaa. Ja jos aina hakee elokuvista jotain kristillistä viitekehystä, niin tietyllä tavalla joutuu pettymään.
Kristillisyys antaa luovuudelle turhan tiukat rajat. Aika moni taiteilija/laulaja on tämän joutunut kokemaan. Millainenhan voisi esimerkiksi olla kristillinen scifi-elokuva?
Sellaista ei varmaan voisi edes tehdä.

Kaija

Anonyymi kirjoitti...

Golden Globes voittaja.

http://tinyurl.com/ybt7egw

Puoli maailmaa uskoo kohta "Äiti Maahan". :)

http://tinyurl.com/yd6gmg4

Avatarin kristillinen teema.

Kirjoittaja arvioi Avataria suhteessa New York Timesin Ross Douthatin arvosteluun, jossa syytetiin James Cameronia sortumisesta jonkinlaisen Hollywood-panteismin esittelyyn elokuvassaan. Hän myöntää että elokuva on täynnä kolonialismia ja alkuperäiskansojen puunhalailua, mutta että tarkemmin katsoen Na'vit eivät ole panteisteja, vaan palvovat Luonto Jumatarta, joka kuulee rukouksia ja joskus vastaa niihin.

Sigourney Weaverin roolihahmon nimi on "Grace Augustine", joka viittaa kristillisyyteen.

Elokuvan lopulla puhutaan "kahdesti syntymisestä", jota voi verrata uudesti syntymiseen. Ja Jake Sullyn hahmo muistuttaa erästä hyvin keskeistä hahmoa kristillisyydessä koko tarinan kannalta.

Jutun kirjoittaja Mark Silk päätyy toteamaan että Cameron on sekoittanut elokuvaan vahvoja kristillisiä teemoja ekoteemojen lisäksi.

Kyllä, Avatar on erittäin mielenkiintoinen elokuva.

Kaija

Antti Härkönen, Oulu kirjoitti...

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä blogi. Täytyy varmaan käyä Avatar katsomassa.

Sinulla on Pasi kirjoittamisen taito hallussa. Siunausta sinulle, ja kirjoitapa pian Haitin tilanteesta ajatuksiasi!

Elmeri kirjoitti...

"Syvin ongelmamme ei siis ole menetetty yhteys luodun, vaan Luojan kanssa. Emme tarvitse yhteyttä Äiti Maan, vaan Taivaallisen Isän kanssa. Tämä yhteys on löydettävissä Jumalan omassa Pojassa, Jeesuksessa. Jotenkin ristiriitaista ajatella, että tämän sanomista pidetään varmaan uskonnon tuputtamisena, mutta useimmat eivät pidä 3D:nä kaksi ja puolituntia kestävän pakanallisen Äiti maa -uskonnon kiiltokuvamaista esittelyä lainkaan tuputtamisena"

Olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Jumala on meidät luonut ja antanut luomansa maan, sekä kaiken siinä olevan ihmisen käyttöön, mutta kunnioittaen Jumalan lahjaa käytössämme.

Maailmassa li puolet ihmisistä näkee nälkää, pieni osa käyttää ruuasta suurimmanosan tai heittää sitä pois pilaantuneena.

Kannattaisi katsoa Raamatusta Jumalan lupaus Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen.

Jumala on pitänyt lupauksensa, mutta ihminen on "raiskannut" ja "tuhonnut" meille annetun Jumalan lahjan.

Siis: jokainen etsimään Jumalan yhteyttä Jeesuksen lunastustyön armosta.

Anonyymi kirjoitti...

Niin Cameronhan on jo aikaisemminkin yhdistellyt kristinuskon totuutta fiktioon mieliä hämmentävällä tavalla, mistä esimerkkinä vaikkapa dokumentti ns. Jeesuksen haudasta.

http://today.msnbc.msn.com/id/17343263/

Tämä ohjaaja, joka taisi taannoin tituleerata itseään maailman kuninkaaksikin Titanicin myötätuulen takia, näyttäisi kaipaavan nyt kipeästi puolesta rukoilemista, jotta todellinen hallitsija, Jeesus Kristus saisi ottaa korkeimman vallan hänen elämässään.

Muistakaa ihmiset siis James Cameronia ja rukoilkaa kristillisen totuuden esilletuloa tulevissa elokuvissa, sillä avatarin kaltaiset epäjumalankuvat eivät ole todellakaan vähäisesti vaikuttamassa nuoriimme/vähän vanhempiinkin.

AaJii

Anonyymi kirjoitti...

Avatar oli loistava ja ajatuksia herattava elokuva. Perinteisen, intuitiiviseen ja kokemukseen perustuvan henkisyyden ja ilmoitususkontojen valinen jannite on ollut todellinen halki tunnetun historian. Tama nakyi selkeasti mm. varhaiskristillisten kirjailijoiden, kuten Ireneuksen teksteista, kun nama kavivat dialogia ja rajanvetoa suhteessa gnostilaiseen maailmankatsomukseen.

Miksi traditionaalinen, Inkarnaatioon ja ilmoitukseen perustuva kristinusko olisi sitten oikeampi kuin sisaiseen intuitioon ja ymmarrykseen perustuva gnostilaistyyppinen hengellisyys? Eiko sisainen "valaistuminen" ja oma kokemus sitten riita ja miksi ei? Nama ovat tarkeita kysymyksia, joihin mielestani jokaisen kristityn tulisi osata vastata.

Keskustelin askettain ystavani kanssa ja han kertoi olevansa tata nykya ns. gnostilainen, esoteerinen kristitty. Han antoi minulle luettavaksi John Lamb Lashin kirjan, Not in His Image, joka sai hanet vakuuttuneeksi gnostilaisuudesta. Taytyy kylla myontaa, etta kyseessa on yksi suurimpia gnostilaisen tekemia haasteita kristilliselle uskolle sitten toisen vuosisadan. Uskon, etta koydenveto ristin hullutuksen ja gnostilaisen jumalkipinan valilla jatkunee niin kauan kuin Herramme tulee..

http://www.conspiracyplanet.com/review.cfm?rtype=27

http://www.amazon.com/Not-His-Image-Gnostic-Ecology/dp/193149892X/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1264432253&sr=1-1#noop

Toivoisin, etta lauantain Ristituleen otettaisiin joskus aito uusgnostilainen ja kaytaisiin kunnon debatti ireneolaisessa hengessa ala Adversus haereses! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit Pasi aikanaan vuonna 2007 sovituksesta ja 2 Kor. 5:18:n sisallosta: http://uskonpuolesta.blogspot.com/2007/08/jumala-sovitti.html

Taytyypa sanoa, etta: Aivan mahtavaa tekstia!

Eksoteerisen kristinuskon julistama Evankeliumi:" "Hyva uutinen" Ristille uhratusta Jumalasta Meidan Puolestamme" on niin aarimmaisen rienaavaa, kamala, ihmisen intuitiivista hengellisyytta loukkaava uskonnollinen innovaatio, etta sen on pakko olla taydellisesti ns. luonnollisen ihmisen ulkopuolelta. Kukaan 1.vuosisadan juutalainen tai gnostilainen hellenisti ei olisi koskaan voinut keksia yhta jarjetonta ja vastenmielista oppia kuin sanoma Ristiinnaulistusta Kirkkauden Herrasta (1.Kor.2:8), ellei sen alkuunpanija olisi ollut yhta poliittisesti epakorrekti persoona kuin Jeesus Nasaretilainen. Niin poliittisesti epakorrekti tama kaveri naes oli, etta han vaitti olevansa Itse Jumala, ja sai sen tahden kuoleman tuomion:(Markus 14:61-63).

Han oli joko Itsensa Perkeleen Lahettilas, tai sitten Han oli Itse Herra Taivaasta.

Itse Veikkaan Jalkimmaisen vaihtoehdon puolesta..

Anonyymi kirjoitti...

Ei Avatar ole muuta kuin uudelleen lämmitettyä Disnyen tuotantoa. http://failblog.org/2010/01/10/avatar-plot-fail/

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan 1.vuosisadan juutalainen tai gnostilainen hellenisti ei olisi koskaan voinut keksia yhta jarjetonta ja vastenmielista oppia kuin sanoma Ristiinnaulistusta Kirkkauden Herrasta (1.Kor.2:8), ellei sen alkuunpanija olisi ollut yhta poliittisesti epakorrekti persoona kuin Jeesus Nasaretilainen. Niin poliittisesti epakorrekti tama kaveri naes oli, etta han vaitti olevansa Itse Jumala, ja sai sen tahden kuoleman tuomion:(Markus 14:61-63).

Han oli joko Itsensa Perkeleen Lahettilas, tai sitten Han oli Itse Herra Taivaasta.


Mistä sen tietää vaikka olisi ollut molempia.
Jeesuksen seuraaminen kun näyttää niin monille tarkoittavan sitä että järki lentää romukoppaan.

Toisista ihmisistä tulee monille evankelioimisobjekteja, joilla on merkitystä vain sen kannalta meneekö sanoma läpi vai ei. Muuten näistä ihmisistä ei välitetä pätkääkään. Eikä pystytä kunnolla kohtaamaan ei-uskovia.

Avatarissa oli jokaiselle jotakin, se ei ole mikään yksiulotteinen elokuva, vaikka tarina oli toisaalta jo moneen kertaan kaluttu puhtaaksi ennenkin. Jokainen näkee siinä mitä haluaa, oman tulkintansa mukaan, toinen gnostilaisuutta, toinen kristinuskoa, toinen luonnonuskontoja. Totuus on tietyllä tavalla subjektiivinen, vaikka toisaalta se on yksi.

Marianne kirjoitti...

"Toisista ihmisistä tulee monille evankelioimisobjekteja, joilla on merkitystä vain sen kannalta meneekö sanoma läpi vai ei."

Tärkeä huomio eikä sitä saisi unohtaa. Ehkä moni uskova kokee välittää suurinta rakkauden muotoa puhuessaan Jeesuksen merkityksestä toisille. Joskus lopputuloksena voi olla vain kohtaamattomuus, tunne tulleensa täysin ohikävellyksi.

Kaija viittasi aiemmin, että on helppo kirjoitella hengellisiä ihanteita netissä. Yksi vaikeus kristittyjen ilmaisussa on, että välillä puhumme kiintopisteestä horisontissa, johon haluamme itsekin tavoitella. Tämän toiset lukevat tekopyhyytenä, jollei kristityn oma elämä täytä ihanteen mittaa. Ihan aiheellinen huomio. Tosin täytyy muistuttaa, että armo ja keskeneräisyyden sietäminen ovat oleellisia elementtejä kristittyjen välisessä kanssakäymisessä. Ja kaikkien tietenkin. Eivät kristityt ole etuoikeutetussa asemassa elämään todeksi hyvän elämän elementtejä.

Aiemmin joku muistutti kysymyksestä, eikö pelkkä valaistuminen riitä, ajatuksena ilmeisesti että ilman kristinuskon ylösnousemusoppia voisi. Niin... Mietin vain että jos ihmisessä itsessään olisi kyky sisältä käsin valaistua hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, miksi edelleen on sortoa ja pahuutta lisääntyvissä määrin. Uskon ihmisen hyvyyteen tiettyyn rajaan saakka. Historia vain todistaa, että julmuudet ovat jatkuneet ja kumuloituneet. Jos ihmisen valaistumisen odotetaan tuovan tähän vastausta, miksei hyvyys jo hallitse. Jotkut odottavat, että riittävä määrä sfääreihin valaistuneita toisi uuden maailman ohi todellisen luojan. Valikoivaa aroganssia, pettävää harhaa. Ajatteluhan edellyttää toisten ihmisten pitämistä osattomina. Rttun viesti kuitenkin on että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Jeesus jopa vertasi Jlan rakkautta lintuemon haluun kerätä pienet siipiensä alle suojaan. "Mutta te ette tulleet", sanoo hän.

Itse voisi elää ilman Jeesusta. Ylösnousemusvoima tuo silloinkin uutta hyvyyttä yllättäviinkin tilanteisiin. Ajattelen kaiken hyvän minussa kumpuavan Jumalan hyvyydestä, ei silti omaa ainutlaatuista persoonaa häivyttäen. Jokainenhan on Jlan omaa työtä, hänen kuvakseen luotu ihminen, omalla tahdolla varustettu. Hänen kuvansa meissä on pysyvä, vaikka se välillä hämärtyisi. Näkökulman tarkistukseen on lupa päivittäin.

Kuulostaa ehkä hieman sekavalta ja rönsyilevältä. Ajatukset pyörivät kuitenkin saman ytimen ympärillä - uskon, Jeesuksen.

Anonyymi kirjoitti...

Mietin vain että jos ihmisessä itsessään olisi kyky sisältä käsin valaistua hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, miksi edelleen on sortoa ja pahuutta lisääntyvissä määrin.

Ns. kristittyjä on maailmassa melko paljon. Miksiköhän se "Jumala" ole kovinkaan paljon vaikuttanut näiden kristittyjen kautta. Suurinta osaa tuskin erottaa valtaväestöstä käyttäytymisen perusteella.

Marianne kirjoitti...

... mikä nostaa vastakysymyksen, miten olisi, jollei Jumala olisi lainkaan toiminut kristittyjen kautta. Kuka näkee skenaarion, mitä maailma olisi ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Ihan hyvä haaste kristityille tosin, mitä Anonyymi sanoo.

Näillä kehillä voisi jatkaa keskustelua loputtomiin.

Pompahti mieleen Archimedes joka kehitteli hienoja matemaattisia kaavojaan hiekkaan piirtäen. Joku tarmokas sotilas osui paikalle liian vauhdikkaasti, jolloin Archimedes tokaisi:"Älä sotke ympyröitäni". Solttu survaisi Archimedeen kuoliaaksi. Ei taaskaan ehtinyt kukaan kristitty väliin.

Pasi Turunen kirjoitti...

Solttu survaisi Archimedeen kuoliaaksi. Ei taaskaan ehtinyt kukaan kristitty väliin.

Ehkä siihen osaksi vaikutti se, että Archimedes taisi elää parisensataa vuotta ennen Kristuksen syntymää...

But we all got your point :)

Marianne kirjoitti...

Jep, jälkeenpäin vasta muistin että niinhän se meni :) Ajatus ei aina seuraa intuitiota, mutta kiva on kun saa nauraa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin sitten kävi että kuvaus oikeasta Irakin sodasta voitti Oscarit.

Ben Stillerinkään asu ei enteillyt voittoa.

http://www.etonline.com/media/photo/2010/03/143029/400_bstiller_100307_gbouys_afp_97518307.jpg

Ja Hyvää Naisten Päivää!