keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Juutalaisten joukkotuhon jäljet johtavat saksalaiseen liberaaliteologiaan

”Minusta tuntuu syntiseltä nukkua lämpimässä vuoteessa, kun rakkaimmat ystäväni on tapettu tai he ovat kaatuneet väsymyksestä maahan jossakin kaukana kylmässä yössä. Vapisen, kun ajattelen niitä läheisiä ystäviäni, jotka nyt ovat joutuneet julmimpien raakalaisten käsiin, mitä maan päällä on. Ja kaikki siksi, että olemme juutalaisia!”
 -- Anne Frank, päiväkirjamerkintä torstai, 19. marraskuuta, 1942

Juutalaisuuden ja juutalaisvainojen historiaan tutustuminen tuo vastaan Euroopan lähihistorian yhden kaikkein mielipuolisimmista vaiheista. Saldona oli noin 6 miljoonan juutalaisen kylmäverinen ja byrokraattisen tehokkaasti toteutettu joukkomurha. Kaiken kukkuraksi kaikki tapahtui laillisesti!

Meille, jotka katsomme tapahtunutta monta vuosikymmentä jälkeenpäin, ei tarvitse erikseen todistella tai perustella, että Hitler oli väärässä. Sana ”väärässä” ei edes tee oikeutta hänen rikoksensa laajuudelle Se, ettei meille erikseen tarvitse todistella Hitlerin pahuuden luonnetta herättää kysymyksen siitä miksi meille ilmiselvä ei ollut sitä Hitlerin Saksassa?

Mitä ihmettä oli tapahtunut ihmisten ajatusmaailmassa, joka mahdollisti pitää juutalaisten joukkotuhoa hyväksyttävänä? Entistä järkyttävämmäksi asian tekee se tosiasia, että joukkomurha onnistuttiin toteuttamaan sivistyneessä kristillisessä Euroopassa. Kuinka ihmeessä tällainen oli mahdollista?

Notre Damen yliopiston (Indiana, Yhdysvallat) historian apulaisprofessori Doris L. Bergen tekee terävän analyysin kirjassa Pope Pius XII and the Holocaust:

”Kuten Elie Weisel on sanonut, kaikki holokaustin uhrit eivät olleet juutalaisia, mutta kaikki juutalaiset olivat uhreja. Tämän peilikuva on myös totta. Kaikki kristityt eivät seisseet syrjässä toimettomina eivätkä osallistuneet hirmutekoihin, mutta kaikki syrjässä seisojat ja tekoihin osallistuneet olivat kristittyjä. Eivät kaikki toki olleet esimerkkejä aidosta henkilökohtaisesta elävästä uskosta. Mutta yhtä lailla eivät kaikki murhatut juutalaisetkaan olleet välttämättä uskontoaan harjoittavia tai edes juutalaisen uskonnon jäseniä. Samoin ne jotka toteuttivat holokaustin olivat kristittyjä siinä merkityksessä, että heidät oli kasvatettu sellaisissa kodeissa, kouluissa ja kirkoissa, joissa luettiin ja opetettiin kristillistä Raamattua, joissa Jeesuksen syntymä ja kuolema merkitsivät vuoden huippukohtia, ja joissa Isä meidän –rukous ja kristilliset virret olivat yhtä tuttuja kuin Grimmin veljesten sadut.” (s. 109)

Juutalaisvainojen jäljet johtavat saksalaiseen yliopistomaailmaan


Holokaustin jäljet johtavat osittain 1700 ja 1800-lukujen yliopistomaailmaan ja teologisessa ajattelussakin tapahtuneisiin muutoksiin. Eero Kuparinen kirjassaan Aleksandriasta Auschwitziin osoittaa, kuinka modernin, biologisen antisemitismin nousuun 1870-luvulla osaltaan ”vaikutti myös monien teologien ja uskontofilosofien pyrkimys tulkita kristinusko uudelleen. Näitä ajattelijoita loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin ikään kuin juutalaisuuden perillisenä, ja he halusivat määritellä kristinuskon totuuden uudella tavalla” (Kuparinen, s. 149). Johann Semler (1725-91), Johann G. Fichte (1862-1814) ja Friedrich Schleiermacher (1768-1834) olivat niiden joukossa, jotka Kuparisen mukaan pyrkivät sitomaan kristinuskon länsimaisuuteen, indoeurooppalaisuuteen ja tiettyyn ihmislajiin. Vastaavasti he halusivat määritellä myös juutalaisuuden antropologisena luokkana, ihmislajiin liittyvänä määritteenä. Tähän kehitykseen liittyen Schleiermacher kiisti VT:n teologisen merkityksen kristilliselle uskolle. Jokainen teologisen tiedekunnan peruskurssit käynyt henkilö tunnistaa nimet Fichte ja Schleiermacher. Erityisesti jälkimmäistä pidetään pitkälti ns. liberaaliteologisen ajattelun isänä.

Rinnan kristinuskon ja juutalaisuuden antropologisoinnin kanssa 1800-luvulla Saksan yliopistomaailmassa vaikuttivat kehityskulut, jotka merkitsivät Raamatun ilmoituksellisen luonteen perinpohjaista murtamista. Julius Wellhausen esitti 1870-luvun lopulla kuuluisan lähdeteoriansa mooseksenkirjojen synnystä: Neljästä ristiriitaisesta lähteestä (J.D.E.P.) pakkosiirtolaisuuden jälkeen kokoonkyhätty kokonaisuus ei ollut Mooseksen kirjoittama. Siksi Vanha testamentti ei missään mielekkäässä merkityksessä voinut olla Jumalan sanaa. Sen synty edusti Wellhausenin mukaan ”juutalaista rappiota”. Koko Israelin varhaishistoria oli eksiilin l. pakkosiirtolaisuuden jälkeistä kansallista ja uskonnollista tilannetta palvelemaan luotu epähistoriallinen myytti. Wellhausen, yhdessä vaikutusvaltaisen kollegansa Herman Gunkelin (1862-1932) kanssa pitivät patriarkkakertomuksia satuina. Wellhausen erosi sittemmin teologian professorin virasta, koska katsoi opetuksellaan tekevänsä oppilaansa sopimattomiksi kirkon palvelukseen.

Huomionarvoinen on edesmenneen suomalaisen VT:n professori Timo Veijolan kuvaus Wellhausenin jalanjäljissä uskonnonhistoriallisen koulukunnan piirissä tapahtuneesta kehityksestä, joka osaltaan huipentui suureen Babel und Bibel kiistaan 1900-luvun alussa. Tuolloin Friedrich Delitzsch, yksi assyrologian perustajahahmoista, julisti puheet vanhan testamentin ilmoitusluonteesta katteettomiksi. Hän piti vanhaa testamenttia petoksena ja (kuinka ollakaan) halusi korvata sen germaanisilla sankaritaruilla(!):

"Kuuluisassa esitelmässään Babel und Bibel, jonka hän piti Berliinissä 13.2.1902 keisari Wilhelm II:n läsnä ollessa, Delitzsch julisti, että VT ei ole mitään muuta kuin heikkolaatuinen kopio babylonialaisesta kulttuurista ja vailla minkäänlaista ilmoitusarvoa. Jatkossa Delitzsch meni vielä pitemmälle leimaten koko VT:n ”suureksi petokseksi” ja halusi korvata sen saksalaisilla sankaritaruilla … Delitzschiin itseensä hänen ympärillään syntynyt polemiikki vaikutti siten, että hän kehittyi entistä radikaalimpaan suuntaan. Järkyttävä dokumentti hänen kehityksestään on vuosi ennen hänen kuolemaansa lopullisessa muodossaan ilmestynyt kaksiosainen teos Die grosse Täuschung, joka on liioittelematta suoranaista VT:n ja sen uskonnon herjaamista antisemitismin hengessä … Jeesus itse – jonka Delitzsch olettaa olleen arjalaista syntyperää – vapauttaa meidät VT:n juutalaisuuden kahleista. Lopputulokseksi jää, ettei ”VT:n kirjoilla Genesiksestä Danieliin saakka ole uskonnollisessa mielessä kerrassaan mitään merkitystä meille nyt eläville, ei varsinkaan meille kristityille”. Kantansa tueksi Delitzsch viittaa Goetheen ja Schleiermacheriin ja vannoo lopuksi vielä Jeesuksen rakkauden opin nimeen. Ei ole tarpeen ryhtyä selvittämään, millä tavalla Delitzschin ”suureen petokseen” vastattiin. Historian myöhempi kehityskulku antaa riittävän selvän vastauksen siihen, kuinka hyödyllistä itse teossa oli korvata VT germaanisella pakanuudella." (Veijola: Vanhan testamentin tutkimus ja teologia, Gummerus Oy 2003, s. 32, 44 - 45)

Samassa kirjassa Veijola viittaa toiseen saksalaiseen liberaaliteologian merkkihenkilöön Rudolf Bultmanniin, joka vuonna 1933 (Huom! Hitlerin valtaannousuvuosi) ilmestyneessä artikkelissa toteaa, että ”VT ei sellaisenaan ole meille Jumalan sanaa eikä Israelin historia ylipäätänsä ole meille mitään ilmoitusta…” (Veijola, s. 64).

Ei ole samantekevää mitä Raamatusta ajattelemme

Kuinka juutalaisten kansanmurha kristillisessä Euroopassa siis oli mahdollista? Kansanmurhan toteuttajat ja sivustaseuraajat olivat kasvaneet kristillisissä kodeissa, joille saksalainen ”tieteellinen raamattututkimus” oli vakuuttanut, että juutalaisilla ei ollut Jumalan ilmoitusta ja kansan juuret ja muinaishistoria Jumalan kansana olivat täysin keksittyjä! Israel ja juutalaiset eivät olleet Jumalan kansa. Mitä oppineet edellä sitä kansa perässä: Eurooppa oli valmis "vapautettavaksi vt:n juutalaisuuden kahleista".

Juutalaisten kansanmurhaa voidaan pitää Euroopan antisemitistisen historian siihenastisena huipentumana. Sen mahdollisti yhteiskunnan eri tasoille pesiytynyt antisemitistinen välinpitämättömyys. Vaikka suoranaista väkivaltaa kirkko ei koskaan periaatteessa virallisesti hyväksynytkään sen korkeinta johtoa myöten ei nähty ongelmaa juutalaisten marginalisoimisessa yhteiskunnan elinkeinoelämästä, heidän kansalaisoikeuksiensa rajoittamisessa ja ajamisessa gettoihin. Saksalainen liberaaliteologinen kristinuskon tulkinta saattoi hyvin elää rinnan sovussa ikivanhojen stereotypioiden kanssa (juutalaisten rahanahneus, perättömät tarinat kristittyjen lasten rituaalimurhista, ehtoollisleipien häpäisystä ja pyrkimyksistä maailmanherruuteen). Kun juutalaisen kansan pyhien tekstien merkitys Jumalan ilmoituksena oli murrettu, kansan varhaishistoria leimattu ”suureksi petokseksi” ei kristillisessä Euroopassa löytynyt riittävää ideologista, moraalista ja hengellistä vastavoimaa Hitlerin pyrkimyksille. ”Juutalaiskysymys” oli kaikkien huulilla jo kauan ennen Hitlerin valtaannousua.

Ei ole yhdentekevää minkälainen käsitys meillä on Raamatusta Jumalan ilmoituksena ja Israelin asemasta Jumalan kansana. Juutalaisvainojen historia osoittaa, että sillä mihin uskomme ja miten uskomme on merkitystä. Mielenkiintoista on, että Israelin ja juutalaisten vahvimmat ystävät sekä tukijat löytyvät nykyään niiden kristittyjen piireistä, joilla myös on korkea kunnioitus Raamattua kohtaan Jumalan sanana.

Vainojen muistopäivänä emme saa unohtaa historiaa, jotta se ei toistuisi. Ensimmäinen asia mitä emme saa unohtaa on kuitenkin Jumalan sana ja siihen kirjoitettu juutalaisen kansan historia.

----------

9 kommenttia:

Timo Koivisto kirjoitti...

Hyvä Pasi! Juuri näin.

Anonyymi kirjoitti...

Meille, jotka katsomme tapahtunutta monta vuosikymmentä jälkeenpäin, ei tarvitse erikseen todistella tai perustella, että Hitler oli väärässä. Sana ”väärässä” ei edes tee oikeutta hänen rikoksensa laajuudelle Se, ettei meille erikseen tarvitse todistella Hitlerin pahuuden luonnetta herättää kysymyksen siitä miksi meille ilmiselvä ei ollut sitä Hitlerin Saksassa?

Ja jos vähänkin katsoo omaan sydämeensä, niin näkee tuon saman pahan siellä. Jokainen meistä on potentiaalinen murhaaja. Sen todistaa jo esim. kokeet joissa ihmisiä pyydettiin antamaan kuolettava sähköisku toiselle muka koetta suorittavalle. Suurin osa antoi tämän sähköiskun vaikka kuuli kaiuttimista testattavan valitusta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment

Milgram devised his psychological study to answer the question: "Was it that Eichmann and his accomplices in the Holocaust had mutual intent, in at least with regard to the goals of the Holocaust?" In other words, "Was there a mutual sense of morality among those involved?".

Milgram kehitti psykologisen testinsä vastatakseen kysymykseen:
"Oliko Eichmanilla ja hänen kanssarikollisillaan yhteiset päämäärät mitä tulee Holokaustin lopputulokseen?" toisin sanoen, "Oliko tekijöillä yhteiset moraalikäsitykset?"

Milgram's testing suggested that it could have been that the millions of accomplices were merely following orders, despite violating their deepest moral beliefs.

Milgramin kokeet osoittivat että oli saattanut olla mahdollista että kaikki miljoonat juutalaisvainoihin osallistuneet olivat vain seuranneet muiden ohjeita huolimatta siitä että ne sotivat heidän moraaliuskomuksiaan vastaan".

Ihminen on aika pitkälti ulkoaohjautuva, ainakin massoina.
Hitler ei ollut sen pahempi kuin kukaan muukaan. Hän vain toteutti pahat ajatuksensa.
Eikö kristinuskossa pitäisi nimenomaan saarnata näin, eikä osoitella sormella kuka on suurempi syntinen? Eihän Jumalalle ole olemassa suurempia ja pienempiä syntisiä.

Mielenkiintoista on, että Israelin ja juutalaisten vahvimmat ystävät sekä tukijat löytyvät nykyään niiden kristittyjen piireistä, joilla myös on korkea kunnioitus Raamattua kohtaan Jumalan sanana.


Minusta juutalaiset ovat kansa siinä missä muutkin, en ole koskaan ymmärtänyt miksi heitä vainotaan.

Pasi Turunen kirjoitti...

Hitler ei ollut sen pahempi kuin kukaan muukaan...

Että mitä?! Ettäkö Hitlerillä ja Äiti Teresalla ei ole mitään eroa? Jotain rajaa...

Eihän Jumalalle ole olemassa suurempia ja pienempiä syntisiä.

Jeesus sanoi Pilatukselle: "Sen tähden on sen synti suurempi, joka antoi minut sinun käsiisi." (Joh. 19:11)

Kivikautisilta Uskon Puolesta -nettisivuiltani www.uskonpuolesta.fi suosittelen lukemaan artikkelin Synneillä on eroa.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaja unohtaa tuhat vuotta historiaa ennen natsismia ja myös sen että konservatiivipiirit onnistuttiin rekrytoimaan holokaustiin aivan erinomaisesti. Yhtäläisyysmerkin asettaminen liberaaliteologian ja natisismin väliin on piinaavan pinnallista.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

No on päätelmiä.

Kyllä suoraa juutalaisvihaa osoittivat niin fundamentalistit kuin liberaalit, niin katolilaiset kuin protestantit.

Onko tämän kirjoituksen päätelmien kapea ydin (lähtökohta) siinä, että jos tekstikriittisesti kyseenalaistaa esim Vanhan testamentin, niin heti on tuottamassa juutalaisvihaa?

Eettinen, subjektin toimintaa vapaasti puntaroiva vastuumoraali on täysin uskonnosta riippumaton kyky ymmärtää toisen ihmisen samankaltaisuus ja samanarvoisuus.

Totteleva, fundamentalistinen hierarkinen moraali (uskonnollinen tai poliittinen) on taas sokeaa ja keskittyy ryhmässä statuksen (hyväksynnän) saavuttamiseen.

Jos olet joskus lukenut Mooseksen kirjoja, niin Mooseshan hyökkäävänä kenraalina harrasti järjestelmällisiä kansanmurhia. Kauan ennen saksalaisia.

Anonyymi kirjoitti...

26. Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani". (Jaakob)
...
29. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."
1. Moos. 27:26,29

***

2. Ja kun Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain, niin Jumalan Henki tuli häneen.
3. Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi: "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu.
...
5. Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel!
...
9. Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona, niinkuin naarasleijona - kuka uskaltaa sitä häiritä? Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!"
4. Moos. 24:2,3,5,9

***

Jos ihmiset uskovat tämän, miksi he kiroaisivat Jaakobin heimoa, israelilaisia, juutalaisia.

Konservatiivin joka kiroaa Jaakobin heimoa on täytynyt joko kieltää edellämainittujen raamatun jakeiden Jumalallinen ja historiallisesti totuudellinen alkuperä. Jo kolmessakymmenessä vuodessa voi vanheta uusi konservatiivien sukupolvi kun seuraava sukupolvi tarkastelee edeltävän oppeja oman järkeilynsä pohjalta.

Mitä tulee fundamentalismiin, järkeily jota pidetään enemmän totuutena kuin vaikkapa raamatun vanhan testamentin ilmoitus itsestään ja alkuperästään, on sitä fundamentalismia joka ei ota huomioon alussa siteerattuja vanhan testamentin totuuksia.

***

17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Matt. 5:17,18

51. Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
52. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.
Matt. 26:51,52
///
50. Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
51. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
Luuk. 22:50,51

Anonyymi kirjoitti...

Milgramin kokeet osoittavat ihmisten olevan auktoriteettiuskoisia kun on kyse tieteestä.

Koehan ei simuloi sinänsä mitään Hitlerin Saksaa tms., vaan koeasetelma oli se, että ihmisiä kutsuttiin tieteen nimissä kokeeseen. Kokeeseen tulijat olettivat kokeen olevan vaaraton, koska he olettivat ja tiesivät kokeen järjestäjien (luotettavan maineen omaava tiedeorganisaatio) olevan sen seurauksista vastuussa.

Kokeessa olijoiden käskettiin antaa sähköshokkeja. Mukana kokeessa oli näyttelijöitä, jotka esittivät kärsivänsä sähköshokeista. Henkilö joutui ristiriitatilanteeseen: toisaalta hän tiesi, että koe ei voi olla vaarallinen, koska muuten sitä ei saisi järjestää, toisaalta taas ihminen edessä tuntui kärsivän, vaikkei niin pitänyt käydä.

Milgramin kokeen tuloksena vain hyvin harva lopetti sähköshokkien antamisen kärsivältä vaikuttavan henkilön reaktion takia. Se osoittaa jotain ihmisten auktoriteettiuskosta: jos joku tieteellinen auktoriteetti ja elämä tuntuvat olevan ristiriidassa, ihminen luottaa jostain syystä tieteelliseen auktoriteettiin. Tieteen nimissä annetut ohjeet voivat olla vaarallisia, jos ohjeet ovat turmiollisia, koska ihmiset niin helposti kyseenalaistamatta luottavat niihin.

Anonyymi kirjoitti...

http://koti.phnet.fi/petripaavola/holokaustisivut.html

Holokausti on hirvittävä muisto historiassa!

Anonyymi kirjoitti...

Se osoittaa jotain ihmisten auktoriteettiuskosta: jos joku tieteellinen auktoriteetti ja elämä tuntuvat olevan ristiriidassa, ihminen luottaa jostain syystä tieteelliseen auktoriteettiin. Tieteen nimissä annetut ohjeet voivat olla vaarallisia, jos ohjeet ovat turmiollisia, koska ihmiset niin helposti kyseenalaistamatta luottavat niihin.

Täsmälleen sama pätee uskonnollisiin auktoriteetteihin.
Niihin on pakko luottaa sokeasti siltä varalta, jos ne ovatkin kenties Jumalan asettamia johtajia itsekunkin uskovan rakennukseksi ja näin "puhuvat Jumalan suulla" ainakin osittain. Usko kun edellyttää uskomista johdatukseen ja usein se kuulemma tulee ihmisten kautta.

Kaikki riippuu siitä onko ihminen koskaan oppinut ajattelemaan todella itsenäisesti. Osa uskovista kyllä omistaa terveen järjen kyseenalaistaa ja arvostella asioita.

Tuosta sokeasta tiede-uskosta tulee mieleen että en allekirjoita sitä täysin vaikka tuo sähköshokko koe osoittaakin kuinka helposti auktoriteetit ohjaavat ihmistä.

Otetaan esimerkiksi vaikka kiista ilmastonmuutoksesta (vaikkei se Suomessa ole niin näkyvää).
Aika monet kyseenalaistavat sen takana olevan tieteen. Varsinkin taas tämän kylmän jakson vuoksi.
Tietysti voi ajatella että osa kyseenalaistaa sen lähinnä sen vuoksi että on kuullut tarpeeksi sitä vastaan suunnattua poliittista propagandaa. Tietenkään en nyt väitä että kaikki ilmastonmuutos -kritiikki olisi propagandaa, vaan on tietenkin ihan aiheellistakin kritiikkiä. Mutta suurten yhtiöiden intresseissä on paremminkin kieltää ilmastonmuutos kuin tukea sitä ja siksi uskon että on olemassa sen vastaista propagandaa. Vaikea uskoa toisinpäin.
Toisaalta myös ihmisluonnon intressi on kieltää negatiiviset tulevaisuuden uhkakuvat. Kukaan ei esim. välttämättä halua aktiivisesti ajatella sitä päivää jolloin joutuu täältä lähtemään.

Loppupäätelmä. Ihminen joka ei ole oppinut täysin itsenäisesti kyseenalaistamaan asioita, on todella altis auktoriteettien määräilylle. Tarvitaan jonkin verran rohkeutta että uskaltaa erottua joukosta. Olemme sisimmältämme laumaeläimiä.