torstai 14. toukokuuta 2009

Ihmisen ja koiran avioliitto? - Homoparien adoptio oikeus kiihdytti mieliä eduskunnassa

Keskustelu homoparien keskinäisestä adoptio-oikeudesta on kuumentanut tunteita eduskunnasta (YLE uutiset). Perussuomalaisten Pentti Oinonen totesi keskustelussa tyylittömästi, että pian varmaan ”ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa.” Siitä kansanedustajat kimpaantuivat ja esimerkiksi vihreiden Oras Tynkkynen tivasi ”kuka on esittänyt ihmisen ja koiran avioliittoa?"

Oinosen karkea eläinvertaus tuskin edesauttoi niiden edustajien asiaa, jotka pyrkivät asiallisemmin argumentein esittämään adoptiolain hylkäämistä. Oinosen kommentti kääntyy helposti mauttomaksi ja loukkaavaksi rinnastukseksi eläimiin sekaantumiseen, jollaiseksi kokoomuksen Timo Heinonen sen tulkitsi.

Yhdeltä näkökulmalta eläinvertaus saattaa silti kätkeä sisälleen sinänsä asiallisen kysymyksen: Onko avioliitto jotain annettua vai pelkkä sopimuksenvarainen sosiaalinen konstruktio (kuten vaikkapa oikeanpuoleinen liikenne)?

Loukkaantuivat samasta syystä?

On mahdollista ajatella Oinosen esittäneen vertauksensa samasta syystä kuin Tynkkynen siihen loukkaantui: Molempien mielestä avioliitto on jotain annettua - jotain minkä olemukseen kuin sisälle kirjoitettuna kuuluu, että se määrittää yhteiskunnassa vain ihmisten keskinäisiä suhteita ja tulee rajata niihin. Ei ihmisten ja eläinten. Avioliittoa ja perhettä ei voi mielivaltaisesti määritellä miten tahansa. Muussa tapauksessa sen voisi halutessa todella määritellä vaikka ihmisen ja eläimenkin väliseksi instituutioksi.

Eri asia kuka meillä sellaista oikeasti haluaisi tai ryhtyisi ehdottamaan. Silti jos avioliiton formaalinen muoto instituutiona on vain sopimuksenvarainen konstruktio, on vaikea nähdä miksi avioliittoa ei periaatteessa voisi todella määritellä ihmisen ja hauvelin väliseksi yhteiselämän muodoksi siinä missä yhden miehen ja yhden naisen, kahden miehen, kahden naisen, kolmen miehen ja kahden naisen, yhden miehen ja kolmen naisen välillä (erilaisia kombinaatioita voi miettiä loputtomiin).

Mitäs minä sanoin?

Parisuhdelakiahan perusteltiin aikanaan sillä, että perheen määritelmä on muuttunut ja avioliitto sekularisoitunut siinä määrin, että avioliiton rajaaminen vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi sortaa toisiaan rakastavien homojen oikeutta, jotka haluavat perustaa ”perheen”. Parisuhdelakikeskustelun yhteydessä kriitikot – minä mukaan lukien - varoittelivat siitä, että mikäli tämä argumentaatio menee läpi seuraavana on vuorossa vaatimus homojen adoptio-oikeudesta. Parisuhdelaki muljahti läpi, kun sitä ajavat tahot jättivät sen yhteydestä taktisesti pois vaatimuksen homoparien adoptio-oikeudesta ja monet sinisilmäiset kansanedustajat luulivat homoaktivistien tyytyvän tähän kompromissiin. He eivät halunneet leimautua suvaitsemattomiksi julkisuudessa, mutta hyväksymällä homoliikkeen lobbareiden argumentaation ampuivat itseään jalkaan.

Kaltevalla ja liukkaalla pinnalla.

Sosiaaliseen konstruktivismiin perinteisesti rakentunut tasa-arvoargumentaatio on filosofisesti ajatellen kaltevalla ja perin liukkaalla pinnalla. Omalla karkealla ja sivistymättömällä tavallaan Oinonen on saattanut kyseenalaistaa tätä usein julkilausumatonta perustusta kysymällä mihin tämän kehityksen mukaan voidaan vetää raja: ”Milloin voimme huutaa seis, tai milloin meidän kansaedustajien pitää huutaa seis?” Oinonen kyseli. Hän oli väärässä reflektoimattomissa ja karkean epäonnistuneissa sanavalinnoissaan, mutta oikeassa ajatuksensa ytimeltä: Jos konstruktivistinen näkemys hyväksytään filosofiseksi lähtökohdaksi perheen määrittelylle pistettä ei perustellusti voida laittaa mihinkään. Korkeintaan puolipiste. Kun ajat ja asenteet taas muuttuvat perhe voidaan määritellä toisinkin kuin nyt. Tämä kuitenkin johtaa anarkistiseen avioliittonäkemykseen, jonka seuraukset yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä ovat arveluttavia.

Eläimet sikseen - Entäpä polyamoria?

Oinosen ja muiden kannattaisi viisaasti karttaa eläinvertauksia, koska se on tunnetasolla liian etäinen ja kummallinen ihmisten ja eläinten ilmiselvän erilaisuuden vuoksi. Huomattavasti osuvampia ja asiallisemmpia rinnastuksia ovat ne, jotka nousevat todellisista tai ajateltavissa olevista ihmisten välisistä suhteista. Kuten vaikkapa rinnastukset polyamoriaan (kahden tai useamman pariskunnan välinen rakkaussuhde) tai useamman miehen tai naisen homoseksuaaliin polygamiaan (kolmen miehen tai kolmen naisen keskinäinen rakkaussuhde?), tai toisiaan rakastavien aikuisten lähisukulaisten muodostamiin suhteisiin. Näillä esimerkeillä poliitisen homoaktvismin hellimä kyseenalainen argumentaatio on selkeämmin esiinkaivettavissa ja kyseenalaistettavissa.

Jos avioliitto ei luonnollisen lain ja/tai Jumalan luomistyön perusteella ole annettuna rajattavissa miehen ja yhden naisen väliseksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi, vaan on muuttuvien aikojen myötä ihmisten toimesta määriteltävissä uudella tavalla, silloin se voidaan kumouksellisesti määritellä aivan miten tahansa tarpeen vaatiessa. Tästä on seurauksena monia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, joiden käsitteleminen jääköön johonkin toiseen kertaan.

Konstruktivismi kumoaa käsityksen homojen "oikeuksista".

Ristiriitaista homoaktivistien argumentaation kannalta on se, että adoptio-oikeudesta puhutaan nimenomaan ”oikeutena”. Konstruktivistinen näkemys ei perustu oikeuksien varaan, koska sellaisia ei perimmäisessä mielessä ole. On vain asioita ja ilmiöitä, jotka ovat pohjimmiltaan yhtä sopimuksenvaraisia, kuin nopeusrajoitukset, jotka talvella ovat hitaampia ja kesällä nopeampia, tai kuten oikeanpuoleinen liikenne, ja joiden muuttamiseksi ajan vaatimusten mukaan voidaan yrittää vaikuttaa.

Jos avioliitto on, kuten homoaktivistit olettavat, pelkkä juridinen määrittelykysymys, silloin voimme yhtä hyvin huoletta rajata sen taas vaikka yhden miehen ja yhden naisen väliseksi instituutioksi ilman, että kenekään "oikeuksia" loukataan. Siksi kenenkään oikeuksia ei myöskään poljeta, vaikka pidetään kiinni siitä, että adoptio tulee sallia vain aviosuhteessa keskenään elävälle miehelle ja naiselle. Sillä sipuli.

Homoparien "oikeuksista" puhuminen samaan hengenvetoon kun pidetään kiinni sosiaalisesta konstruktivismista on sisäisesti täysin epäjohdonmukaista. Oikeudet ja konstruktivismi ovat kuin eri paria sukkia. Sosiaalinen konstruktivismi on relativismia, ja relativismi ei tunne ”oikeuksia” sanan perimmäisessä merkityksessä. Oikeuksista puhumisesta on tullut propagandistista tunneviestintää, koska sana edelleen herättää voimakkaita tunteita, vaikka onkin menettänyt konstruktivismissa olennaisen sisältönsä.

Mies ja nainen - perheen perusyksikkö.

Itse uskon, että avioliitto on Jumalan säätämys, joka perustuu Jumalan ilmoitukseen siitä, mitä merkitsee olla luotu mieheksi ja naiseksi. Mutta sen rajaaminen vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi on mahdollista jossain määrin myös ei-uskonnollisin argumentein luonnollisen lain pohjalta. Sukupuolisuutemme miehinä ja naisina on kiistatta piirtynyt sillä tavoin anatomiaamme ja fysiologiaamme, että on vaikea nähdä mitä mieltä yhteiskunnalla on tukea julkisin kannustimin parisuhteita, jotka eivät edistä yhteiskunnan ja ihmissuvun jatkuvuutta, eivätkä lapsen parasta. Niinpä myös adoptio-oikeus tulisi säilyttää vain perinteisesti määritellyn perheen puitteissa. Se on vanhanaikaista, mutta niin on hengittäminenkin.

Lopuksi.

Edellä kirjoitetun tarkoitus on ollut korostaa sitä seikkaa, että Oinosen eduskuntakeskustelussa esittämät kommentit – olivatpa kuinka epäonnistuneita ja karkeita tahansa - sisältävät emotionaalisesta painolastista purettuna totuuden siemenen, jota poliittinen homoaktivismi ei tähän päivään mennessä missään vaiheessa ole kyenneet avoimessa älyllisessä keskustelussa kohtaamaan ja tunnustamaan: Jos kaksi miestä ja kaksi naista tahtovat adoptoida keskenään toistensa lapsen ja heillä on oltava siihen mahdollisuus, millä perusteella tätä hanketta ajavat kieltävät vastaavan oikeuden kolmelta mieheltä tai vakka neljältä naiselta, jotka tahtoisivat rekisteröidä rakastavan suhteensa ja adoptoida keskenään lapsen? Vai ovatko he kenties salaa sitä mieltä, että avioliitto- ja adoptio oikeutta ehkä tulisikin entisestään laajentaa?

Koko yhteiskunnan kehityksen kannalta, kuin myöskin lasten itsensä kannalta, tällainen kehitys olisi hyvä pysäyttää nyt. Laki samaa sukupuolta olevien parien keskinäisestä adoptio-oikeudesta tulee hylätä. Vai kuinka syvälle eduskunta on valmis kaivamaan maata Suomi-neidon jalkojen alta?

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Silti jos avioliiton formaalinen muoto instituutiona on vain sopimuksenvarainen konstruktio, on vaikea nähdä miksi avioliittoa ei periaatteessa voisi todella määritellä ihmisen ja hauvelin väliseksi yhteiselämän muodoksi siinä missä yhden miehen ja yhden naisen, kahden miehen, kahden naisen, kolmen miehen ja kahden naisen, yhden miehen ja kolmen naisen välillä (erilaisia kombinaatioita voi miettiä loputtomiin)."

Teologisessa tiedekunnassa opiskelu johtaa usein siihen, että henkilön tekstin ymmärtäminen vaikeutuu. Akateeminen kirjoitustyyli helposti unohtuu silloinkin, kun kuulijakunnasta moni ei ole kyseisessä yhteisössä käytetystä terminologiasta perillä, eikä ymmärrä vaikeita ilmaisuja. Vasta valmistuneet teologit pitävät usein niin vaikeasti ymmärrettäviä saarnoja, ettei perässä meinaa aina pysyä. Kun vieroitusta teologisesta tiedekunnasta on tapahtunut vähän enemmän, alkaa moni vasta ymmärtämään, että puhumisessa ja kirjoittamisessa keskeistä on se, että vastaanottaja ymmärtää, mistä on kyse. Jos vastaanottaja ei ymmärrä, teksti tai puhe jää ymmärtämättä, ja sisältö välittymättä.

Aiemmin kirjoitit hyvin selkeitä tekstejä. Olet lisännyt huomattavasti sivistyssanojen käyttöä aiempiin kirjoituksiisi verrattuna. Jos haluat, että tavalliset ihmiset ja teologisessa tiedekunnassa opiskelemattomat maallikot ymmärtävät kirjoituksiasi, kannattaa sinun harkita, voisitko ilmaista ajatuksesi helpommin ymmärrettävässä muodossa: puheet vaikkapa formaaleista muodoista intituutiona, jotka ovat (tai eivät ole) sosiaalisia konstruktioita eivät taida aueta juuri kenellekään blogisi lukijalle.

Ystävällisin terveisin
Eräs blogisi lukija

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttina edelliseen anonyymiin sanoisin, että uskoisin kyllä, ettei kielenkäyttösi sivistyssanaisuus johdu niinkään teologisesta tiedekunnasta, kuin englannista arkikielenäsi. Hurja määrä on anglismeja jokaisessa kirjoituksessa, mutta on niitä mielestäni ollut aina ennenkin teksteissäsi. Oikeastaan on aika hauskaa lukea tekstiä, jonka voi päässään kääntää suoraa englanniksi. :) Hyviä jatkoja!

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Jos avioliitto ei luonnollisen lain ja/tai Jumalan luomistyön perusteella ole annettuna rajattavissa miehen ja yhden naisen väliseksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi, vaan on muuttuvien aikojen myötä ihmisten toimesta määriteltävissä uudella tavalla, silloin se voidaan kumouksellisesti määritellä aivan miten tahansa tarpeen vaatiessa. Tästä on seurauksena monia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, joiden käsitteleminen jääköön johonkin toiseen kertaan.Olet oikeilla jäljillä. Ei siitä ole montaa vuosikymmentä, kun eri rotujen väliset avioliitot aiheuttivat kauhistelua. Musta ei saanut "saastuttaa" valkoista. Nyt tällaiset avioliitot hyväksytään. Vaikka rotujen sekoittamisella piti olla hirmuiset seuraamukset sivistyksen kannalta. Niin ne avioliittojen määritelmät muuttuvat.

O tempora,o mores?

Jani kirjoitti...

..jos jotain ei halua ymmärtää ei sitä ymmärrä.

Vanha testamentti kertoo paljon ja jos joku haluaa jättää sen varaan että ei se ole totta niin sopii minulle, itse voin sanoa että uskon raamatun teksteihin, jos viitsii katsella ympärilleen ja tutkia asioita, nii huomaa että todisteet Jeesuksen olemassa olosta on totta ja että Raamatun teksti on osaa historiassa ollut,nyt ja aina

Petra kirjoitti...

Minulle jäi hieman epäselväksi miksi koet homojen perheensisäisen adoption uhkana?
Sateenkaariperheitä on kuitenkin ollut olemassa pitkään ilman ei-biologisen vanhemman virallista vanhemmusstatustakin. Adoptio ei näy päällepäin eikä muuta arkea mitenkään, mutta selkeyttää perhesuhteita ja parantaa lapsen asemaa virallisella tasolla.

peruskristitty perussuomalainen kirjoitti...

Pakko vain mainita ensimmäisen viestin vastapainoksi, ettei tekstissä ollut missään määrin liikaa "sivistyssanoja". Teksti oli johdonmukaista, selkeää ja perusteltua. Kiitos siitä! Hienoja sanoja oli vain sen verran kuin tarve vaatii. Itselläni on suppea sanavarasto mutta en kiinnittänyt millään lailla huomiota sanojen vaikeuteen.

Hienoa lukea tänä päivänä tekstiä, joka perustuu aivan perusasioihin. Niihin perusperiaatteisiin mille Suomen nyky-yhteiskunta on aikoinaan rakentunut. Tästä pohjasta ei ole enää paljoa tukemaan kun katsoo nykyisia vaikuttajiamme

Onneksi on Timo Soini ja kumppanit, jotka pitävät yhä kaiken lähtökohtana kristillisä perustotuuksia. Näitä on harvassa, mutta kuitenkin on. Pelastetaan se mikä pelastettavissa vielä on. :) Ei siksi että uskovaisina hyötyisimme siitä, vaan siksi että uskosta osallisina saamme jakaa Jumalan viisautta kansalaistemme siunaukseksi.

vesa kirjoitti...

Hieno oivallus tuo sopimuksenvaraisen konstruktion ja "oikeuksista" puhumisen välisestä ristiriidasta! Myös mainitsemasi esimerkit olivat hyviä. Sukupuolineuraalin, lukumääräneutraalin, sukuneutraalin ja lajineutraalin liiton lisäksi voidaan tietysti vielä keskustella ikäneutraalista liitosta (ks. aihetta sivuava kirjoitukseni), jolle ei tosiaan pitäisi olla mitään estettä siinä sosiaalisesti konstruoidussa todellisuudessa, jonka pohjalta Suomen LBGT-mafia ponnistaa.

PS. Allekirjoitan aikaisemman kirjoittajan huomion anglismeista, mutta teksti on silti mielestäni täysin luettavaa (ja nuo sivistyssanat tulevat kyllä helposti tutuksi esim. humanistisilla tieteenaloilla eikä vain teologisessa tiedekunnassa).

Anonyymi kirjoitti...

"Ei siitä ole montaa vuosikymmentä, kun eri rotujen väliset avioliitot aiheuttivat kauhistelua. Musta ei saanut "saastuttaa" valkoista. Nyt tällaiset avioliitot hyväksytään. Vaikka rotujen sekoittamisella piti olla hirmuiset seuraamukset sivistyksen kannalta. Niin ne avioliittojen määritelmät muuttuvat."

Eri rotuisten avioliittoja ei yhteen aikaan pidetty suotavina, ainakaan euroopassa (esim. avioituminen juutalaisen kanssa oli kauhistus, ja myös avioliitot eri uskontokuntien kanssa ovat herättäneet pahennusta) mutta avioliiton MÄÄRITELMÄÄN ei ole missään vaiheessa kuulunut se, että molempien osapuolten olisi PAKKO olla samaa rotua. Eipä valkoisen ja punaisen suvun avioliittoja katseltu Suomessa hyvällä 1900-luvun alkupuolella... mutta nekin avioliitot olivat päteviä. Samoin kuin vaikkapa avioliitot myös eri rotujen kanssa, vaikkei niitä niin suotavina aina pidettykään, etenkään erityisen kansallistuntoisina aikoina (mitä eurooppalaisten maiden itsenäistymisajankohta esimerkiksi oli).

Avioliiton määritelmien mukaan on ollut yleensä lukeutunut noin viisi ehtoa (mitkä ovat näkyneet myös avioliittoon liittyvissä säädöksissä):

1) Henkilöt ovat eri sukupuolta
2) Avioliittosuhteessa saa olla tasan kaksi henkilöä (tästä ehdosta on poikettu joissakin ei-kristillisissä kulttuureissa, samoin kuin myös juutalaisuudessakin joissain historian vaiheissa)
3) Kumpikaan henkilö ei saa olla ennestään naimisissa
4) Naimisiin menevät eivät saa olla liian läheistä sukulaisuussuhdetta (esim. toinen toisensa jälkeläinen).
5) Naimisiin menevät ovat oman kulttuurinsa silmissä iältään avioliittoon kelvollisia (kristillisissä kulttuureissa ei ole lasten kanssa naimisiin menoa katseltu hyvällä).

Anonyymi kirjoitti...

(Kirjoitusta on hiukan lyhennetty ja muokattu. PT)

Osuit naualankantaan argumentissasi perheen ja avioliiton käsitteistä.
On hyvin epätodennäköistä, että kukaan homo-avioliittojen kannattijista
hyväksyy väitettä siitä, että avioliitto sekä perhe ovat Jumalan säätämiä
instituutteja. Jos nämä homoliittojen ja -adoptioiden kannattajat
alkavat tämän jälkeen väittää, että avioliiton ja perheen
moraalikysymykset voidaankin määritellä ihmisen toimesta, kunkin vallitsevan
kulttuurin mukaan (sosiaalinen konstruktio), ei heillä ole mitään yleistä
perustetta puhua heidän oikeuksien tulleen loukatuiksi. Kaikki oikeudet ovat nimittäin tällöin
vain subjektiivisia, ihmisen omia mielipiteitä: toisin sanoen sahanpurua korvien välissä.
Tässä subjektiivisessa maailmankatsomuksessa toisen
sahanpurun sullominen toisen ihmisen pään sisään on paitsi moraalitonta myös epäjohdonmukaista.

Kuitenkin keskustelun luonne paljastaa hyvin sen, että myös homoliittojen kannattajat selkeästi
puhuvat moraalista universaaliin sävyyn vaatiessaan itselleen oikeuksia,
joita heidän maailmankatsomuksensa ei voi oikeuttaa. Toisin sanoen,
homoliittojen kannattajat joutuvat lainamaan homo-oikeuksiensa perustelut
minun, kristityn ihmisen maailmankatsomuksesta. Samaan hengenvetoon he kuitenkin
painavat Jumalan totuutta, jonka he kyllä tietävät: Avioliitto kuuluu miehelle
ja naiselle!

Suomelle on tulossa vaikeat ajat, mutta meidän kristittyjen tehtävä on kuitenkin
seistä rohkeana Jumalan sanan rinnalla ja olla suolana meidän maassamme. Suurin
rakkaudenosoitus, jonka voimme tehdä homoille, on puhua heille evankeliumia Jeesuksesta.
Ehkä Jumala tällöin antaa heille kääntymyksen ja uskon, jonka jälkeen niin homot kuin muutkin
uskottomat voivat nauttia elämästä, johon Jumala on meidät luonut: Saamme palvoa luotuina Hänen
mahtavuuttaa maan ja taivaan Luojana, sekä ihmetellä sitä armoa, joka on kaikkien Häneen uskovien
osaksi ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa!

Terveisin, Crispus

Anonyymi kirjoitti...

Onko toinen synti toista suurempi? Miksi kirkko vastustaa homoparien vihkimistä, mutta kuitenkin sallii eronneiden menevän uudelleen naimisiin (Tietääkseni raamatun opetukset sallivat vain leskille uuden mahdollisuuden avioon, vai olenko väärässä?) Omasta mielestäni ainakin raamattua olisi seurattava joko kirjaimellisesti tai sitten joustettava tasapuolisesti kaikkien kohdalla. Nykyinen käytäntö ei ainakaan minun korvissani kuulosta kovin oikeudenmukaiselta. Eikö rakkauden ja suvaitsevaisuuden kuitenkin pitäisi olla niitä kristinuskon keskeisiä arvoja?

Anonyymi kirjoitti...

Siinäpä se. Kun ollaan lähdetty vihkimään eronneita, ollaan jo siirrytty kaltevalle pinnalle. Jos sitten hyväksytään homoseksuaalisen parisuhteen siunaaminen, sitä seurannee myös sen vihkiminen, ja sitten vähän myöhemmin mukaan tullee myös polyamoristen suhteiden siunaamisen etc... Missä se raja oikein kulkee, ettei mennä liian pitkälle?

Anonyymi kirjoitti...

"Onko toinen synti toista suurempi? Miksi kirkko vastustaa homoparien vihkimistä, mutta kuitenkin sallii eronneiden menevän uudelleen naimisiin (Tietääkseni raamatun opetukset sallivat vain leskille uuden mahdollisuuden avioon, vai olenko väärässä?)"

Raamattu kieltää uudelleenaviot, paitsi ehkä yhdessä tapauksessa. Se tapaus on haureudesta johtuva avioero (Matt 5:33). Eli jos toinen osapuoli on ollut uskoton ja pelehtinyt jonkun avioliittoon kuulumattoman kanssa, ja sen johdosta tulee avioero, niin siinä tapauksessa uusi avioliitto voi olla sallittu.

Tunnen useita teologeja, jotka eivät voi työskennellä kirkkomme pappina, koska he eivät suostu vihkimään uudelleenavioituvia. Eron kelvollinen peruste ei ole se, jos toinen on ollut liian vanhan ja rupuisen näköinen - ja sitten haluaa vaihtaa nuorempaan. Ei se toisen uskottomuuskaan hyvä syy erolle ole, mutta jos se uskottomuus vain jatkuu ja jatkuu, niin jossain vaiheessa voi tulla raja vastaan: silloin toinen omalla toiminnallaan on johtanut avioliiton tuhoon.

Rakkaus on kristinuskon keskeinen arvo, suvaitsevaisuus kaikkea kohtaan ei niinkään. Ja rakkauskin on kristinuskon arvo vain niiltä osin, kuin se toteuttaa Raamatussa olevia rakkauden määritelmiä. Jumala itse on rakkaus, ja rakkautta on toimia Jumalan tahdon mukaisesti, rakastaen Jumalaa yli kaiken muun, lähimmäistä kuten itseään, mihin sisältyy myös lähimmäisen ojentaminen siinä tilanteessa, jossa tämä toimii väärin.

Suvaitsevaisuuden kääntöpuoli voi olla heitteillejättö: toisen suvaitaan vaikka kävelevän rotkoon, kun ei haluta häiritä, vaan pidetään sitä yksilön oikeutena. Jos toinen toimii väärin, rakastava ihminen ojentaa tätä, kuin isä tai äiti rakastamaansa lasta. Kaikkea ei tarvitse antaa tehdä - ihmistä ei tarvitse heitteillejättää - juuri sen tähden, että rakastaa ihmistä. Kristitty voi arvostaa toista ihmistä, mutta olla hyväksymättä kaikkia tämän tekoja - ja pitää osaa niistä jopa väärinä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tässä asiassa tarvitse kiltti olla vaan heittää suoraan, asiallisesti ja häpeilemättä ajatus vaikkapa Oinosen tapaan siten että milloinhan aletaan vaatimaan ihmisen ja hauvelin välisen "parisuhteen" / "avioliiton" siunaamista.

Mun mielestä tuossa ei ole mitään makaaberia. Jos tuosta joku herneen nenään vetää niin se on hänen ongelmansa.

Aviomies ja aviovaimo sekä mahdolliset lapset yhteisessä kodissa. Voisiko olla enää kauniimpaa ja luonnollisempaa asiaa.

Niin on hyvä Jumala hyväksi nähnyt. Kaikenlaiset muut "perhemallit" / "perheratkaisut" ovat vain julkeaa kapinaa ja vihaa hyvän Jumalan hyvää tahtoa vastaan.

Me rikkinäiset ja keskeneräiset saviruukut luulemme jälleen tietävämme paremmin kuin Suuri Savenvalaja mikä meille on parasta.

Ei kukaan ole oikeasti ns. "homo" tai "lesbo" tai "bi" vaan homoseksuaalisuus on valhe, jonka sielunvihollinen on syöttänyt ihmisen sydämeen jonka sitten ihminen pikkuhiljaa uskoo todeksi (jos uskoo) ja alkaa ojentautua tämän valheen mukaan ja alkaa sitten elämään sen mukaista elämää.

Niin yksinkertaista se on kun vähän viitsii syvemmin asiaa ajatella.


"Tuote" nimeltä ihmiselämä meni rikki Eeden -tehtaalla siellä työtä ammoisina aikoina tehneen duunari-avioparin kohtalokkaan virheen takia. Mutta tehtaan omistajalla on asettanut tuotteellensa iankaikkisen takuun joka on lunastettu omistajan Pojan virheettömällä sijaisuhrilla.

Kannattaa ihmeessä ottaa heti yhteys elämän Valmistajaan ja tutkia jokapäivä Hänen alunperin laatimaansa elämän Käyttöohjetta rukoillen niin perit siunauksen ja iankaikkisen elämän.

Pasi Turunen kirjoitti...

”Ei siitä ole montaa vuosikymmentä, kun eri rotujen väliset avioliitot aiheuttivat kauhistelua. Musta ei saanut "saastuttaa" valkoista. Nyt tällaiset avioliitot hyväksytään. Vaikka rotujen sekoittamisella piti olla hirmuiset seuraamukset sivistyksen kannalta. Niin ne avioliittojen määritelmät muuttuvat.”Tämä vertaus ontuu niin monella tavalla, etten oikein tiedä mistä aloittaa.

1) On epäeettistä estää miehiä ja naisia avioitumasta keskenään ihonvärin vuoksi ja hyviä syitä sallia rotujen väliset avioliitot. Toisin kuin samaa sukupuolta olevien parisuhteet (”avioliitot”) eri väristen miesten ja naisten avioituminen keskenään ei millään tavalla muuta avioliiton määritelmää. Rotujen välisten avioliittojen salliminen merkitsi sitä, että tunnustetaan jokaisella naisella olevan oikeus avioitua kenen tahansa miehen kanssa ja päinvastoin. Avioliiton heteroseksuaalinen luonne ei ole muuttunut mihinkään. Ihan eri asia kuin mistä homoliitoissa on kyse. Samaa sukupuolta olevien ”avioliitto / perhe” määrittelee avioliiton ihan uudella tavalla.

2) Avioliitolla ei ole mitään tekemistä rodun kanssa. Siinä on kyse yhteisen kodin perustamisesta, jossa mies ja nainen ottavat vastuun seuraavasta sukupolvesta.

3) Rasismi, joka perustuu rotujen pitämiseen erillään on väärin. Avioliitto, joka tuo vastakkaiset sukupuolet yhteen on hyvä ja oikein.

4) On ihan eri asia lapsen sanoa ”Mun äiti (tai isä) on afrikasta” kuin sanoa ”Mulla on kaksi äitiä (tai isää)”.

5) Lisäksi vertauksessasi menee puurot ja vellit sekaisin. Siinä sotketaan eri kategorioihin kuuluvat ilmiöt keskenään; kysymykset rodusta ja ihonväristä sukupuolisen käyttäytymisen kanssa, vaikka nämä eivät ole rinnastettavissa toisiinsa. Ensin mainittu on sataprosenttisesti geneettinen ja muuttumaton, josta ei aiheudu mitään vahinkoa itselle tai toisillekaan, eikä ihonvärissä liiemmin ole kyse ihmisen käyttäytymisestä. Homoseksualismi ei ole sataprosenttisesti synnynnäinen tai muuttumatonkaan ilmiö, siitä on todistetusti merkittävää vahinkoa henkilöille itselleen ja toisille (e.g. terveysriskit), ja siinä on kyse ihmisen (sukupuolisesta) käyttäytymisestä. Näiden syiden vuoksi se kuuluu ilmiönä ehdottomasti eettisenkin arvioinnin piiriin toisin kuin kysymys ihonväristä ja rodusta.

Mustaihoinen baptistipastori Dwigth McKissic on sanonutkin osuvasti: “I’ve heard that homosexuals say that they discovered they were gay at 18 or 25 or 33 years of age. I don’t know any black people who didn’t discover their blackness until they were 25 years old.... I’ve met ‘former homosexuals.’ But I’ve never met a ‘former black person,’ other than perhaps Michael Jackson … On the subject of homosexuality and same-sex ‘marriages,’ God has spoken and He did not stutter.... God’s Word not only disapproves of homosexuality. It disapproves of those who approve of homosexuality.”

Pasi Turunen kirjoitti...

Minulle jäi hieman epäselväksi miksi koet homojen perheensisäisen adoption uhkana? Sateenkaariperheitä on kuitenkin ollut olemassa pitkään ilman ei-biologisen vanhemman virallista vanhemmusstatustakin. Adoptio ei näy päällepäin eikä muuta arkea mitenkään, mutta selkeyttää perhesuhteita ja parantaa lapsen asemaa virallisella tasolla.Hei Petra,

Kiitos kysymyksestä. Epäselvyys johtunee siitä, että kirjoitus käsitteli vain avioliiton määritelmään liittyvää ongelmatiikkaa eduskuntakeskustelun valossa. Siihen liittyen kysyisin vastakysymyksenä kuitenkin sinulta millä perusteella itse kieltäisit vaikkapa kahdelta (tai kolmelta) aikuiselta sisarukselta mahdollisuuden rekisteröidä suhteensa ja adoptoida perheensisäisesti (tai ulkoisesti)?

Mielestäni todistamisen taakka on niiden päällä, jotka haluavat määritellä perheen ja avioliiton tavalla, jollaista ei ihmissuvun historiassa koskaan ole tapahtunut. Minun – enkä halua vaikuttaa töykeältä tai epäystävälliseltä – velvollisuuteni ei ole todistaa miksi avioliitto yhä pitäisi määritelmällisesti säilyttää miehen ja naisen välisenä ja lasten sallia kasvaa isän ja äidin hoivissa, kun avioliitosta on kyse.

En myöskään näe miten mainitsemasi seikat millään tavalla tukisivat sitä näkemystä, että homoilla pitäisi olla yhteiskunnan mahdollistama oikeus perheen sisäiseen adoptioon. Tuntuu oudolta, että yhteiskunta ryhtyy tarkoituksella luomaan isättömiä ja äidittömiä perheitä, jollaisia sateenkaariperheet lähtökohtaisesti ovat. ”Sateenkaari perheitä on aina ollut”? Mitäpä ei aina olisi ollut. Sisarussuhteita ja polygamiaa on aina ollut. Adoptio ei näy arjessa, mutta selkeyttää perhesuhdetta ja parantaa lapsen asemaa? Sateenkaariperheiden lapset ovat siis juridisesti eri asemassa kuin avioliitossa olevien lapset. So what? Niin ovat yksinhuoltajienkin lapset.

Samaa sukupuolta olevien adoptio välittää lapsille sen viestin , että vastakkaisella sukupuolella ei ole väliä, eikä ole väliä puuttuuko lapselta isä tai äiti. Kyseessä on mittava yhteiskunnallinen kokeilu lasten ja seuraavien sukupolvien kustannuksella. Lisäksi kouluihin tämä kaikki heijastuu, kun aletaan opettaa, että ei ole väliä perustaako ”perheen” oman vaiko vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Lapset alkavat enenevässä määrin kokeilla homosuhteita ja altistuvat siihen liittyville terveysriskeille ym. ym.

Tässä joitakin lisäajauksia.

Mielelläni luen myös vastauksesi alussa esittämääni kysymykseen.

Aurinkoista alkukesää sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

"Mautonta!" Vihreiden Oras Tynkkynen
”Ei voi kuin ihmetellä sitä suvaitsemattomuutta, jota tässäkin salissa on, hämmästeli kokoomuksen Kataja. Heinonen säesti häntä sanomalla, että oli mautonta tuoda eläimiin sekaantuminen adoptiokeskusteluun.” http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/homoperheiden-adoptiolaki-kuohuttaa-eduskuntaa/436436

Oli huvittavaa lukea lehdistä ko. närkästyksestä nousevia kommentteja Oinosen kommenttiin.
Ne eivät pyrkineet argumentoimaan, vaan esittämään tunnekuohua. Oinosta syytettiin siis suvaitsemattomaksi (tämän mielikuvan sai ainakin Keskisuomalaisen nettiartikkelista), mutta jos nykyistä ”suvaitsevaisuus” moraalikäsitystä seuraa Oinosen kommentti oli ainoa suvaitsevainen, koska sehän salli kaiken.
Lisäksi Tynkkysen kommentti oli huvittava, koska mies on kouluajoista asti pyrkinyt eritavoin epäsovinnaiseen käytökseen ja moralisoinut toisia suvaitsemattomiksi närkästyy moisesta. (Kummallinen kommentti eläinten oikeuksien puolustajalta). Mutta ilmeisesti relativisti (käsittääkseni se konstruktivismin takana on) ei kestä vielä pahempaa relativistia.
Kalle

Unknown kirjoitti...

Kyseinen koiralausunto saattaa valitettavasti pitää paikkansa.

http://www.findance.com/uutiset/7455/nainen-naimisiin-koiran-kanssa-lapsi-adoptiolla

Joghadda kirjoitti...

"Siinä sotketaan eri kategorioihin kuuluvat ilmiöt keskenään; kysymykset rodusta ja ihonväristä sukupuolisen käyttäytymisen kanssa, vaikka nämä eivät ole rinnastettavissa toisiinsa. Ensin mainittu on sataprosenttisesti geneettinen ja muuttumaton, josta ei aiheudu mitään vahinkoa itselle tai toisillekaan, eikä ihonvärissä liiemmin ole kyse ihmisen käyttäytymisestä. Homoseksualismi ei ole sataprosenttisesti synnynnäinen tai muuttumatonkaan ilmiö, siitä on todistetusti merkittävää vahinkoa henkilöille itselleen ja toisille (e.g. terveysriskit), ja siinä on kyse ihmisen (sukupuolisesta) käyttäytymisestä."

Kertoisitko lisää niistä terveysriskeistä, joita todistettavasti liittyy homoseksuaaliseen suhteeseen, mitä ei heteroseksuaaliseen suhteeseen liittyisi? Vai tarkoitatko sitä suurta itsemurhariskiä, joka myös Homoilta-keskustelussa tuli esille?

Kirjoituksesi on hyvä ja antaa aihetta ajatuksille, kiitos siitä, vaikka kannatan avioliitto- ja myös adoptio-oikeutta homopareille.

Anonyymi kirjoitti...

Vastaus alkuperäiseen kirjoitukseen: kyllä ollaan kaltevalla pinnalla myös tuossa argumentoinnissasi. Onhan nyt väistämättä selvää, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa hyvinkin monet asiat ovat sopimuksenvaraisia, eikä tämä seikka silti estä erilaisten moraaliperiaatteiden soveltamista niistä käytävään keskusteluun. Miten olisi esimerkiksi kansalaisten yhdenvertainen kohtelu silloin, kun mikään muu asia ei estä tätä.

(Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi juuri homoasiassa näitä muita syitä mielestäsi varmasti löytyy, eikä tämän kommentin ole tarkoitus vängätä itse homoliittokysymyksestä, vaan puuttua puutteelliseen argumentaatioosi. Puutteellista se minusta nimittäin selvästi on.)

Vai onko nyt niin, että tässä relativistisessa maailmassa olisi ihan OK vaikkapa periä veroja vain niiltä, joiden sukunimi alkaa kirjaimilla L-Ö, kun kysehän on kuitenkin vain maallisesta konstruktiosta.

Sitten on tietysti helppoa tuhahdella ylimielisesti Tynkkysen suivaantumiselle, kun on ensin keksitty omat ylevät pseudoperustelut, joiden valossa Tynkkysen maailmankuva tasavertaisuuden vaatimuksineen olisi muka jotenkin "tyhjän päällä".

Järki käteen, porttiteoreetikot. Vastustakaa niitä polyamoristiliittoja ja avioitumista eläinten kanssa sitten erikseen, jos asia joskus on ajankohtainen. Niillä ei ole yhtään mitään tekemistä homoliittojen kanssa. Homoliittojen vastustamisen perusteleminen koirilla on... absurdia. Ja kyllä, minusta on täysin ymmärrettävää suivaantua siitä, että kahden aikuisen ihmisen yhteiselo yritetään rinnastaa eläimiin sekaantumiseen.

Myös tuo keskustelu avioliiton määritelmästä on osittain mielestäni pahanlaatuista saivartelua. Paras määritelmä avioliitolle lienee se, mitä käytännössä tapahtuu, ja jos valkoinen ei voi avioitua mustan kanssa, tämä omalta osaltaan kyllä määrittelee avioliittoa ko. yhteisössä. Jälkikäteen mustaa voidaan tietysti yrittää puhua valkoiseksi ;) Mustavalkoista paria on varmaan kovinkin merkittävästi lohduttanut se, että vaikka maallinen valta ei heidän liittoaan hyväksykään, sentään avioliiton "määritelmä" periaatteessa hyväksyisi. Tilulii.

Ja joo, näin paljon jälkikäteen keskusteluun liittyminen lienee turhaa, mutta välittyvätpä terveiset ainakin blogin pitäjälle.

Ja ettei nyt jotain hyvääkin: minusta on sinänsä erittäin tervetullutta, että tällaisessa moraalikeskustelussa uskaltaudutaan myös raamatun ulkopuoliselle filosofis-eettiselle argumentaatiolinjalle. Tuo relativismiajatus oli joka tapauksessa mielenkiintoinen, vaikkakin minusta harhainen.