sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Millainen olisi fundamentalistinen Suomi?

Helsingin Sanomien tuoreessa NYT liitteessä (pe 18.4.2008) uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen ja teologian tohtori Matti Myllykoski ovat Tuomo Väliahon jutussa Jumalan valtakunta ryhtyneet ajatusleikkiin, jossa pohditaan millainen olisi fundamentalistinen Suomi, jossa Raamattua tulkittaisiin kirjaimellisesti. Kauppatorilla voisi silloin ostaa orjan, mutta ei partakoneita. He ovat laatineet kymmenen käskyä fundamentalisti-Suomelle.

Näin mielikuvituksellisesta jutusta on mahdotonta edes loukkaantua. Jos joku on "rienakirjoituksen" johdosta jo alkanut väsäämään vastinetta Hesarin yleisönosastolle, niin ei maksa vaivaa. Ettei näet vaan kukaan luulisi, että joku kristityksi tunnustautuva Suomessa edes kaukaisesti on tunnistanut itsensä artikkelista.

"Jos koko maa on fundamentalistinen, malli on haettava islamilaisesta maailmasta, Iranista ja Saudi-Arabiasta", Myllykoski toteaa NYT liitteen mukaan. Suomi olisi mainittujen Lähi-idän maiden tapaan uskonnollinen totalitaarinen valtio. Vertailukohtaa ei Myllykosken ja Pyysäisen mukaan kannattaisi hakea edes "amerikkalaistyyppisestä fundamentalismista, joka on haastajan asemassa ja pyrkii valtaan." Pyysalon ja Myllykosken ajatusleikki tuntuu heijastelevan tekijöidensä käsitystä siitä millaista olisi islamilainen fundamentalismi, jos muslimit sattuisivat paradoksaalisesti uskomaan Koraanin sijasta Raamattuun. Tai millaista olisi kristillisyys, jos Raamattua tulkittaisiin kuin muslimit Koraania. En tiedä vastaako käsitys sen enempää kristittyjen kuin aina muslimienkaan käsitystä suhteestaan pyhiin teksteihinsä.

Ainoa asia, joka itseäni jäi askarruttamaan näitä rivejä lukiessani oli tapa, jolla juttuun liitetty kirjaimellinen raamatuntulkinta (mitä tahansa se sitten merkitseekään) yhdistetään fundamentalismi -termin kautta islamilaiseen totalitarismiin ja amerikkalaisen kristillisyyden poliittiseen valtapyrkimykseen (joka jutun mukaan ilmeisesti on oletusarvoisesti huono asia). Tällainen löytää varmasti kaikupohjaa monien lukijoiden ennakkoluuloissa mahdollisesti vahvistaen niitä monella tiedostamattomalla tasolla.

Teologian tohtori Juha Ahvion kanssa keskustelimme jokin aika sitten radio-ohjelmassani siitä mistä fundamentalismissa tarkalleen ottaen aatehistoriallisesti oli ja on kysymys. Alunperin sillä ei ole mitään tekemistä islamilaisen fanatismin, eikä edes muunkaan fanatismin kanssa. Dosentti Markku Ruotsilan kanssa taasen keskustelimme aivan äskettäin puolisen tuntia ruotien suomalaisen amerikanvastaisuuden ja siitä nousevien karikatyyrien syistä ja taustoista, sekä todellisuudesta niiden takana. Molemmat ohjelmat löytyvät Turunen -ohjelman nettiarkistosta Patmos Lähetyssäätiön sivuilta (Ahvio 02.03.08; Ruotsila 13.04.08).

Pyysiäinen ja Myllykoski ovat ajatusleikissään paljolti akateemisen liberaalin vasemmiston lapsia, joiden esikuvana on osin 1700-luvun valistustusajattelu. "Kyllästyminen väkivaltaan oli [Myllykosken mukaan] yhtenä olennaisena syynä siihen, että 1700-luvun valistusfilosofit tekivät pesäeron kirkkoon," jutussa todetaan. Fundamentalistisuomessa sen sijaan "toisinajattelijat vaiennetaan" todetaan väliotsikossa. Kun muistetaan, miten ahkerasti Ranskan vallankumouksessa giljotiinin terä leikkasi kirkonmiesten ja monien muidenkin toisinajattelijoiden päitä, en olisi niin vakuuttunut valistusfilosofian kyllästymisestä väkivaltaan.

Kuten alussa totesin, NYT -liitteen juttua on kaikesta provokatiivisuudestaan huolimatta aivan turha ottaa liian vakavasti. Ajatusleikki on suurimmaksi osaksi niin äärimmilleen viety, kieli poskella toteutettu parodia, etteivät selvästi edes Pyysiäinen ja Myllykoski itse ota todesta maalaamaansa karikatyyriä. Tutkijatkin tarvitsevat tuulettamista. Arkisen akateemiseen ja kuivakan kurinalaiseen tieteelliseen ahertamiseen tottuneet huippututkijat kaipaavat jo kesälomille. He ovat varmaan kokeneet vapauttavana elämyksenä toimittajan kutsun karistaa hetkeksi päältään kaikki tieteellisen ajattelun mukanaan tuomat pidäkkeet. Juttua lukiessa onkin kuin katselisi kahden lomalle päässeen koulupojan kirmaamista tuuhean heinäpellon halki ilman vaatteita keskipäivän auringon ja kesätuulen hyväilyssä. Pojat nauravat kontrolloimattomasti jännittäessään näkeekö kukaan heidän alastonta ja riehakasta iloitteluaan. Kesä on tullut. Gaudeamus igitur - iloitkaamme siitä!

2 kommenttia:

jukkai kirjoitti...

Hei Pasi,

Olen seurannut jonkin verran luentojasi (lähinnä kaseteilta ja netistä) ja kirjoitteluasi siitä asti kuin löysin uskon eli vuodesta 1993.
Tekemisissäsi on "meininkiä". Et väistä kysymyksiä, jotka haastavat uskon perustotuuksia. Samalla et kuitenkaan jää jumiin joihinkin kirkkopoliittisiin vääntöihin, vaan pyrit mielestäni Paavalin tavoin "olemaan kreikkalaisille kuin kreikkalainen ja juutalaisille kuin juutalainen".
Tämänkaltaista ajattelua tarvitaan mielestäni maamme kirkollisessa/kristillisessä kentässä.
Toivottavasti kommenttisi saisivat yhä enemmän huomiota ja lukijoita kirkonkin kentässä, sillä ne eivät ole uskonnollista jargonia (jota kyllä riittää), joilla ohitetaan olennainen.

P.S. Voimia kutsumuksessasi!

Unknown kirjoitti...

Ei siitä Fundamentalisti-Suomen jutusta voinut kristittynä loukkaantua, se oli lähinnä huvittava. Mutta harmittaa vain, että sen perusteella entistä useammalla Raamattua huonosti tuntevalla suomalaisella vahvistui täysin väärä käsitys kristinuskosta.

Artikkelissa puhuttiin harhaanjohtavasti Suomesta, jossa (koko) Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti. Kuitenkin juttu perustui vain hajanaisiin, valikoituihin ja kokonaissanoman valossa väärin tulkittuihin poimintoihin lähinnä Vanhasta testamentista. Fundamentalistikristittyjen tärkein henkilö Jeesus mainittiin koko jutussa vain kaksi kertaa.

Kuvatussa Fundalandissa ei siis suvaittaisi lainkaan kristittyjä, koska he perustavat käsityksensä ennen kaikkea Jeesukseen. Itse asiassa kristityt olisivat pahimpia toisinajattelijoita, joita vainottaisiin eniten. Jutun fundamentalismi oli jotain aivan muuta kuin kristillistä.

Oikeassa fundamentalistikristillisessä Suomessa tulkittaisiin koko Raamattua kirjaimellisesti, jolloin suomalaiset seuraisivat ennen kaikkea Jeesuksen esimerkkiä. Suomen tärkein laki olisi Raamatun tärkeimmän henkilön Jeesuksen tärkein käsky: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Suomessa pidettäisiin jatkuvasti riemukkaita julkisia kiitos- ja ylistysjuhlia Herran kunniaksi, ja suomalaiset kilpailisivat epäitsekkyydessä ja toistensa palvelemisessa. Inhimillisessä mielessä tiukkojenkaan lakien noudattaminen ei olisi pakkopullaa, koska fundamentalistit ottaisivat tosissaan myös ne Raamatun paikat, joissa kehotetaan tekemään kaikki ilolla ja rakkaudesta Jumalaan.

Todellisessa fundamentalistikristillisessä Suomessa ilmapiiri olisi maailman vapautunein ja iloisin.