Espoon tuomiokapitulin päätös ei yllättänyt

Olen pettynyt, vaan en yllättynyt, Espoon tuomiokapitulin päätöksestä hylätä rovasti Liisa Tuovista vastaan tehdyt kantelut.

Asiasta kertovassa tiedotteessa (ma 29.9.08) selvitetään tuomiokapitulin perusteluita seuraavasti: ”Tuomiokapitulin mukaan rovasti Tuovinen on toteuttanut papin pastoraalista tehtävää rukoilemalla parisuhteen rekisteröineiden nuorten puolesta ja siunaamalla heitä. Hän on soveltanut rukoushetken kaavaa ottaen huomioon tilanteen erityisvaatimukset. Tässä hän on toteuttanut kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.”

Tämä tulkinta loukkaa jokaisen asioista perillä olevan ihmisen älykkyyttä. Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin pöytäkirjassa käy muun muassa ilmi, että Espoon seurakunnalle oli tehty tilavaraus nimenomaan ”häitä” varten. Vastineessaan tuomiokapitulille Tuovinen esittää nyt toimittaneensa pelkästään sielunhoidollisen ”rukoushetken”. Kenties kirkkolain ja -järjestyksen valossa tämä tulkinta on muodollisesti täsmällinen, mutta niin Tuovinen kuin tuomiokapitulikin ymmärtävät taatusti miten keinotekoista on vetäytyä tällaisten muotoseikkojen taakse. Ei ole sattumaa, että tilaisuuden toimitti kirkollisissa tiloissa Yhteysliikkeen pappi, eikä ”läsnä oleva seurakunta ilman pappia”, ja että ”osapuolten toivomuksesta” hetki oli suunniteltu puitteiltaan häätilaisuudeksi.

Tuomiokapituli osti Tuovisen selityksen siitä, että tilaisuus ei de facto voinut olla homoparin siunaamistilaisuus, koska kirkollahan ei ole virallista kaavaa sellaista varten. Rukoilemalla nuorten puolesta Tuovinen siunasi "heitä", ei "heidät". Hän siis ei ole rikkonut kirkkojärjestystä, koska ei ole voinut toimittaa sellaista siunausta, jollaista ei muodollissesti kirkossa ole olemassa kirkollisten toimitusten kirjan kansissa.

Tuovinen oli vastineessaan muistuttanut tuomiokapitulia siitäkin, että kirkolliskokouksen päätös siunauskaavan raukeamaan jättämisestä ei ole sama kuin nimenomainen kielto toimittaa siunaamisia. Se mitä ei erikseen ole kielletty on siis sallittu. Herää myös kysymys mistä siunauksesta hän nyt puhuu ikään kuin "toimituksena", kun hän samassa yhteydessä on juuri korostanut, ettei sellaista toimitusta vielä ole?

Hvittorpin leirikeskuksessa käytettiin Tuovisen mukaan kirkollisten toimitusten kirjan rukoushetkikaava, jota oli ”sovellettu tilanteen vaatimusten mukaan”. Mikä tilanne oli kyseessä ja minkälainen sovellus? Kerrataan: Espoon seurakunnan leirikeskuksen tilat oli tuomiokapitulin pöytäkirjan mukaan ennakkoon varattu ”häitä” varten. Kuten videovälähdyksistä voi nähdä tilaisuudessa pappi (Tuovinen) puhui kutsuvierasjoukon läsnä ollessa ”hääparille” alttarin ja krusifiksin edessä papillisessa varustukseessa albaan pukeutuneena, ja johdatti heidät sormusten ja lupausten antamiseen, ja siunasi parin rukoilemalla heidän puolestaan.

Jeesus sanoi osuvasti fariseuksille: ”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet” (Mark. 7:13).

Tuovisen mukaan ”oikeus kuulua yhteen jonkun kanssa, jakaa elämä ja sen arvot toisen kanssa, on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus,” todetaan Tuomiokapitulin pöytäkirjassa. Niinpä ”myös homojen ja lesbojen parisuhteen tukeminen on kansan ja kirkon syvän edun mukaista. Siihen tarvitaan Jumalan ja yhteisön siunaus.” Mutta miksi tällainen elämän jakamisen oikeus kuuluisi vain homoille ja lesboille, jos se kerran on niin perustava? Eikö yhtä lailla voitaisi järjestää rukoushetkikaavan mukainen ”sielunhoidollinen rukoushetki yksilöllisesti sovellettuna” myös kolmen naisen (tai miehen) puolesta, jotka haluavat kuulua yhteen ja jakaa elämänsä toistensa kanssa? Entä kahden heteropariskunnan puolesta polyamoristiseen suhteeseen? Muistetaan, ettei kirkko ole julkilausunut nimenomaista kieltoa siunata tällaisia elämänmuotoja?

Tuomiokapitulin päätöksessä heristetään tosin muodollisesti Tuoviselle sormea, kun siinä erikseen todetaan hänen ”menetelleen harkitsemattomasti” jättäessään tarkistamatta salliiko Espoon seurakuntayhtymä tiloissaan samaa sukupuolta olevien siunaamistilaisuuksia. Lakimiessasessori Pekka Leino jätti tuomiokapitulin päätöksestä eriävän mielipiteen.

Ystäväni Ari Puonti Aslan ry:stä analysoi edessä olevaa kehitystä minulle seuraavasti:

• Kirkko tulee sanomaan että meillä on kaksi eri näkemystä kirkossa ja meidän tulee kunnioittaa kumpiakin.
• Kun käytäntö kentällä toimii niin että siunaamista tapahtuu niin valmistellaan kaava siihen jonkin ajan kuluessa.
• Kirkko yrittää rauhoittaa konservatiiveja sillä että se toteaa että avioliitto on edelleen heteroliitto, MUTTA sen rinnalle tuodaan homoliiton siunaaminen.
• Papeille annettaan "omantunnonvapaus" joksikin aikaa mutta lain edessä se voidaan tulkita syrjinnäksi jos kieltäydyt homoparin siunaamisesta.

Tanssii pastorin kanssa. Askelkuvio on sama kuin naispappeuskeskustelussa.

Vielä kirkkoon kuuluvan Herran kansan on syytä tästedes syödä ruokansa ”kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessä, kiiruusti”. Lähdön hetki lähestyy.

Kauhajoki ja Kainin lapset

Olen miljoonien suomalaisten tavoin syvästi murheellinen Kauhajoen kauhistuttavista tapahtumista. Asia tuntuu epätodelliselta. Pahalta unelta. Silti se on totta, eikä tapahtumia pääse pakoon. Syvä surunvalitteluni uhrien omaisille ja läheisille. Rukoilen, että kaiken lohdutuksen Jumala auttaisi teitä jaksamaan läheisten menetyksen mukanaan tuoman murheen ja heidän poismenonsa jättämän tyhjyyden lävitse.

Kauhajoen kauhistuttava joukkomurha on nostanut Suomen kansainvälisten uutistoimistojen ykkösaiheeksi ja pysähdyttänyt meidät suomalaiset perusasioiden äärelle. Tragedia on herättänyt monia kysymyksiä: Miksi taas? Mistä tuhoajatukset syntyvät? Saako Suomessa aseen kuka vaan? Miksi asetta ei takavarikoitu jo maanantaina? Miltä tuntuu kun mieli järkkyy? Miten tästä eteenpäin?

Maailmalla tapahtumien uutisointi on herättänyt myös kysymään miksi suomalaisilla on niin paljon aseita? Olemme katajainen kansa, jonka asukkailla on väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi eniten aseita maailmassa Yhdysvaltojen ja Jemenin jälkeen. Suomikuvaa ja suomalaisuutta maailmalla voidaan nykyään kuvailla sanoilla: sauna, kännykkä ja käsiase.

Kauhajoen tragedia on nostanut suurennuslasin alle myös internetissä verkostoituvat ihmisvihaajat. Kauhajoen murhaaja oli jäsenenä IRC-gallerian ihmisvihaajien ryhmässä, johon kuuluu noin 360 jäsentä. Toteamus ”Ihmiset ovat tämän maailman syöpä” toivottaa uudet kävijät tervetulleiksi kyseisen ryhmän IRC sivulle. Ryhmää sitoo toisiinsa vihan-ideologia. ”Ihmiset tuhoavat luontoa ja tuottavat toisilleen surua. Siksi ihmisiä voi hyvillä mielin vihata”, toteaa ryhmään kuuluva henkilö Iltalehden –jutussa. Tappamisen ihmisvihan toteutuskeinona he tosin tuomitsevat jyrkästi. Ryhmän kuopiolaisjäsen ei silti näe mitään syytä olla vihaamatta lähes kaikkia: ”En näe, miksi minun pitäisi rakastaa jotain, josta minulle ei ole hyötyä vain siksi, että yhteiskunta niin käskee. Tätä on vähän hankala selittää,” hän sanoo. ”Lapsia en vihaa. He eivät ole tehneet mitään pahaa. En myöskään vihaa lähimmäisiäni. Heistä on minulle hyötyä, koska he tuovat hyvän mielen.”

Älä rakasta ketään, joka ei sitä ansaitse, ellei siitä ole sinulle hyötyä? Mietin missä olin törmännyt vastaavaan aikaisemmin ja kaivoin esille saatanankirkon perustajan, Anton Szandorn LaVeyn Saatanallisen Raamatun (The Satanic Bible) vuodelta 1969. Yhdeksän saatanallista teesiä, kohta 4 toteaa: ”Saatana edustaa ystävällisyyttä niitä kohtaan, jotka ovat sen ansainneet, sen sijaan, että rakkautta tuhlattaisiin kiittämättömiin.” Teesi numero 6: ”Saatana edustaa vastuullisuutta niistä, jotka ovat vastuullisia, sen sijaan, että kannettaisiin huolta psyykkisistä vampyyreistä”. Siis vain niistä kannetaan vastuuta, jotka eivät ole henkisesti taakaksi. Lisäksi saatanankirkon perustajan mukaan ”Lapset ja eläimet edustavat elämänvoimaa puhtaimmillaan ja ovat sellaisina arvokkaita ja pyhiä satanistin silmissä” (Church of Satan Youth Communiqué). Niitä, jotka eivät ansaitse tulla rakastetuiksi saa siis vihata. Paitsi lapsia ja eläimiä.

Tietenkään en tarkoita, että suomalaiset ihmisvihaajat ovat satanisteja tai ammentavat innoituksensa satanismista (vaikka eihän sitä koskaan tiedä). Kristityn ihmisen näkökulmasta ideologinen hengenheimolaisuus on silti ilmeinen. Ihminen, joka ruokkii sisimmässään vihaa, ruokkii itsessään jotain pimeydestä lähtöisin olevaa.

Kun tarkasti katsotaan, viha on syntiinlankeemuksen vuoksi luontaista meille jokaiselle. Vihassamme olemme kaikki Kainin lapsia: ”Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"(1 Moos. 4:5-7). Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion…” (Matt. 5:21–22). Apostoli Johannes varoittaa, ettei meidän tule olla Kainin kaltaisia, joka tappoi veljensä. Hän muistuttaa, että veriteon juuret menevät itse teon taakse: ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja” (1 Joh 3:15).

Viha on laiskan ja saamattoman ihmisen valinta. Rakastaminen on vaativaa, koska siinä joutuu laittamaan toisen itsensä edelle. Siksi viha on itsekäs valinta. Rakkaus on arvovalinta. Viha tulee luonnostaan. Rakastaminen vaatii Jumalalta tulevaa apua. Viha on alkuisin saatanasta. Rakkaus on Jumalasta: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1 Joh. 3:7-8).

Meidän on opittava rakastamaan, huolehtimaan heikoista ja taistelemaan syrjäytymistä vastaan. Mutta jääkö vihan ovi raolleen, ellemme kaikkien ennalaehkäisevien toimenpiteiden lisäksi tunne Jumalaa? Viranomaiset, poliitikot, terapeutit, nuorisotyöntekijät ja opettajat tekevät arvokasta työtä pyrkiessään kukin yhteiskunnallisilla vastuualueillaan varmistamaan, ettei Kauhajoen kaltaisia tragedioita pääsisi tapahtumaan. Myös kristittyjen on herättävä tekemään osansa omalla hengellisellä vastuualueellaan.

Suuresti arvostamani messiaaninen juutalainen pastori Baruch Maoz Israelista, lähetti Patmoksen lähetysjohtaja Pirkko Säilälle kuluvalla viikolla lyhyen sähköpostin: ”Hyvä Pirkko. Järkytyksellä ja surulla olemme lukeneet uutisia Kauhajoen tapahtumista. Oman itsensä varaan jätettynä ihmisluonto tuo esiin synnin syvyydet. Meidän TÄYTYY julistaa evankeliumia! Kaiken lohdutuksen Jumala lohduttakoon suomalaisia tänä aikana.”

Kääntykäämme yhdessä Jeesuksen puoleen. Rakkaus saa ihmeitä aikaan. Vihan valta murtuu. Valo voittaa pimeyden. Epätoivon sijaan tulee toivo. Merkityksettömyyden tilalle tarkoitus.

Abortti - Ettei totuus unohtuisi

Suomenruotsalaista Markuksen seurakunnan kappalaista Halvar Sandellia vastaan nostettiin rikossyyte, koska hän näytti rippikoululaisille katkelman filmiä aborttitoimenpiteestä. Juttu on edennyt esitutkintaan.

Tietojeni mukaan rippikoululaisia ei vaadittu tai painostettu katsomaan, vaan asia hoidettiin pöydän kulmalla läppärin näytöllä aiheesta käydyn keskustelun jälkeen kiinnostuneita varten tyyliin ”Jos joku haluaa nähdä katkelman, mutta ei ole pakko...”. Pätkän nähneet rippikoululaiset eivät tietämäni mukaan olleet asiasta erityisemmin traumatisoituja, mutta tapahtuneesta kuulleet vanhemmat sitäkin suivaantuneempia. Sandell sai piispa Gusav Björkstrandilta kirjallisen huomautuksen asiasta.

Herää kysymys miten asianmukaista on näyttää mitä abortissa todella tapahtuu niin äidille kuin lapselle? Vanhempien reaktioista päätellen siinä ilmeisesti tapahtuu jotain aivan kauhistuttavaa, koska toimenpidettä kuvaavan filmipätkän näyttämistä nuorille ei pidetä suotavana ja sellainen saa aikaan valtavan kohun.

Samaan aikaan televisiossa näytetään jatkuvasti ”verekseltään” kauneusleikkauksia ja muita kirurgisia toimenpiteitä ilman että kukaan pahentuu niistä. Sikailua Big Brother –talossa näytetään ilman, että vanhemmat nousevat takajaloilleen vaatimaan Sub-TV:tä vastuuseen. Nämä eivät kohauta vanhempia, mutta abortista kertovan filmipätkän näyttämistä vastustetaan kiivaasti.

Aikanaan Nürenbergin natsioikeudenkäynnissä keskeisessä asemassa kansanmurhasta selvinneiden todistajalausuntojen ohella olivat keskitysleireiltä kuvatut filminpätkät. Samaisia dokumenttikatkelmia – krematorioista, kuvia teloituksista, puskutraktoreista ja ruumiskasoista – näytetään yhä, ettei totuus tapahtumien laadusta ja laajuudesta, siitä mitä keskitysleirien muurien suojissa kansan silmiltä kätkössä todella tapahtui, unohtuisi. Aikuisillehan sellainen toki on tarkoitettu, eikä pienille lapsille.

Noiden kauheuksien keskellä saksalainen pappi Dietrich Boenhoeffer, joka vangittiin osallisuudestaan Hitlerin vastaiseen salalaiittoon, runoili vankeudessa kuuluisan virren säkeet: "Hyvyyden voimaan, ihmeelliseen suojaan, olemme hiljaa kaikki kätketyt..." Natsit teloittivat hänet aivan sodan lopulla. Sitä ennen Boenhoeffer oli ehtinyt kirjoitta myös seuraavat puhuttelevat ajatukset:

Alkion tuhoaminen äitinsä kohtuun on vastoin sitä oikeutta, jonka Jumala on antanut alkavalle elämälle. On hämäävää alkaa kyselemään onko kyse jo ihmisolennosta vai ei. Yksinkertainen tosiasia on, että Jumala varmasti tarkoitti luoda ihmisolennon ja tältä alullaan olevalta ihmiseltä on tieten tahtoen riistetty hänen elämänsä. Tämä ei ole mitään muuta kuin murha. Mitä erilaisimmat motiivit voivat johtaa kyseiseen tekoon. Silloin kun on kysymyksessä epätoivosta nouseva teko olosuhteissa, jotka johtuvat äärimmäisestä inhimillisestä taikka taloudellisesta hädästä ja kurjuudesta, saattaa teosta johtuva syyllisyys langeta pikemminkin yhteisön kuin yksilön kannettavaksi. Tällaisessa tilanteissa aivan erityisesti raha saattaa kätkeä monta kevytkenkäistä tekoa, samalla kun köyhän huomattavasti vastentahtoisempi hairahdus saattaa helpommin tulla julki. Kaikilla näillä osatekijöillä tulee epäilemättä olla varsin ratkaiseva vaikutus meidän henkilökohtaiseen sekä sielunhoidolliseen asennoitumiseemme asianosaista henkilöä kohtaan. Ne eivät silti millään tavoin muuta sitä tosiasiaa, että kyseessä on murha.
(Dietrich Bonhoeffer, Ehtics, ed. E. Bethge, trans. N. H. Smith (London, 1955), 149-50)

Hanki elämä! - Levottoman hauska video

Jos nauru pidentää ikää, niin tämä video antaa ainakin muutaman minuutin lisää.

Aina enenevä armo

”Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi. Sen tähden me emme lannistu.” 2 Kor. 4:15–16.

Miten helppoa onkaan lannistua milloin lankeemusten milloin taas vastoinkäymisten vuoksi. Lannistunut ihminen on uupunut ja väsynyt yrittämiseen. Lannistunut ihminen ei jaksa olla kiitollinen, koska ei näe mitään kiitoksen aihetta. Olen tavannut rukousjonoissa paljon eri tavoin ja eri syistä lannistuneita Herran omia. He haluaisivat olla kiitollisia ja jaksaa seuraavaan päivään, mutta vastoinkäymiset kotona, puolison kanssa, työssä, koulussa, ihmissuhteissa, jopa jumalasuhteessa, ovat vieneet voimat. Matkanteko on käynyt raskaaksi. Uupunut ei jaksa edes yrittää toivoa tai uskoa. Varmuuden vuoksi hän sammuttaa pienenkin tarjotun toivonkipinän, koska pelkää sen kuitenkin merkitsevän vain tulipaloa. Tulevaisuus on liian hyvä ollakseen totta. Kun ei siis odota mitään ei voi pettyä.

Miten usein saakaan kuulla jonkun Herralle rakkaan murehtivan allapäin sitä, mahtavatko hänen elämäänsä kasautuneet onnettomuudet merkitä sitä, että Herrakin on hylännyt hänet. Jumalakin kääntänyt selkänsä. Selvisi siis viimein Hänellekin, että ei tästä mitään tule. Armo ehtyi. Luulemme, että armo on kuin printterin muste tai kuin tuulilasin pesuneste: Se on ehdottomasti tarpeen, mutta jokaisen käyttökerran jälkeen sitä on vähemmän, kunnes se viimein loppuu - yleensä juuri kesken kaiken, kun tarve olisi suurin.

Paavalin kautta Jumalan Henki on paljastanut meille voiman lähteen: Aina enenevä armo! Paavalin mukaan Jumalan armo hänen lapsiaan kohtaan Kristuksessa ei ole vain ehtymätöntä, vaan aina enenevää. Armo ei myöskään ole ainoastaan joka päivä uusi. Sitä on tänään enemmän kuin eilen ja huomenna enemmän kuin toissapäivänä. ”Sen tähden me emme lannistu”, sanoo Paavali.

”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kuin sitä tarvitsemme”, muistuttaa heprealaiskirjeen kirjoittaja Pyhässä Hengessä (Hepr. 4:16). Rohkeus astua Jumalan eteen tulee siitä, että tietää löytävänsä avun silloin kun sitä tarvitsee. Voimme tietää löytävämme avun silloin kun tarvitsemme, koska armo on enenevää sorttia.

Vastoinkäymiset, kuinka monilukuiset tai ankarat hyvänsä, EIVÄT siis merkitse sitä, että Jumala on Sinut hylännyt. Silloinhan armo ei olisi enenevä. Kristuksen ristin tähden Hänen armonsa sinua kohtaan enenee päivä päivältä, eikä hän siksi voi kääntyä sinua vastaan. Jumala on sinun puolellasi. Saat lakata elämästä ja ajattelemasta ikään kuin hän olisi sinua vastaan (Room. 8:31).

Toiset ovat uupuneet ja lannistuneet lankeemustensa tähden. Edes lankeemuksesi ei merkitse sitä, että armo olisi ehtynyt juuri kun sitä kipeimmin tarvitset. Aina enenevä armo ei tietenkään ole tekosyy tehdä syntiä. Kuten Paavali sanoo: ”Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi suuremmaksi? Ei tietenkään” (Room. 6:1-2). Mutta samalla paljastuu sieluntuhoojan valheeksi se tunne, joka langenneelle helposti tulee, että ei Jumalakaan minua enää kuule tai rakasta, koska näin kävi. Mihin se aina enenevä armo loppuisi, kun sitä on päivittäin lisää? Sinun ei tarvitse lannistua lankeemuksesi tähden. Käänny Jumalan puoleen rohkeasti tietäen, että löydät ehtymättömän armon avuksi juuri kun sitä tarvitset. Tunnusta ja hylkää syntisi niin monta kertaa, kuin on tarvis. Mutta älä uuvu, lannistu äläkä jätä matkan tekoa kesken. Armon valtaistuimella ei lasketa käyntikertoja.

Vastoinkäymistenkin keskellä kristitty voi, kuten Paavali sanoo, kulkea lannistumatta kiitollisella mielellä, koska hän tietää Jumalan armon enenevän, ei vähenevän. Miksi et kiittäisi Häntä heti?