Tuomiojan ulkoministeriö valmistelee tietä Israelin boikotoimiselle?

”Ulkoministeriö selvittää, pitäisikö Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden alkuperä ilmoittaa”, uutisoi Hesari lähes koko sivun jutussa (HS 2.8.2012). Asiasta on alustavasti jo neuvoteltu valvontaviranomaisten ja muiden ministeriöiden kesken.

Helsingin Sanomat kertoi, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan (sd) ulkoministeriöön on tullut kysymyksiä ihmisiltä, jotka ovat kiinnostuneita tietämään mistä Israelista tulevat tuotteet ovat peräisin.  Hesarin mukaan Jaffa-appelsiinien takana olevalla yhtiöllä on hedelmätarhoja ja Calvin Klein alusvaatteiden valmistajalla alihankkija siirtokunnissa.

Niinpä Israel-asioissa aina väsymätön Tuomioja onkin ministeriössään nyt ottanut kuluttajien huolen appelsiineista ja alushousuista sydämelleen.

Tuomioja suhtautuu varmasti haasteeseen asiaankuuluvalla vakavuudella, sillä onhan hänen mielestään kyse kansainvälisestä laista piittaamaton ”merirosvovaltio” —jollaiseksi hän Israelia luonnehti blogissaan 4.6.2010 (ei tosin tuolloin ulkoministerinä)—, joka lisäksi piti (tekstistä päätellen kaiketi silkkaa ilkeyttään) palestiinalaisia ”maailman suurimmassa avovankilassa”, Gazassa.

Voisi kuvitella, että siirtokunnista tulevia appelsiineja ja alushousuja vakavampi huolenaihe Suomen ulkoministeriössä olisivat Gazasta tulleet tuhannet raketit ja kranaatit. Tai Hamas, jonka poliittisessa peruskirjassa torjutaan kaikki kansainväliset rauhanaloitteet ja kiihotetaan juutalaisten kansanmurhaan.

Ajatus siirtokuntatuotteiden boikotoinnin mahdollistavista alkuperämerkinnöistä ei ole uusi.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) esitti aiemmin kesäkuussa blogissaan, että Israelin siirtokunnista tulevat tuotteet tulisi merkitä. Näin kuluttajat, jotka eivät halua tukea Israelin siirtokuntien toimintaa taloudellisesti voisivat jättää ostamatta näitä tuotteita.

Hautalan mukaan siirtokunnat ovat ”merkittävä este Lähi-idän rauhanprosessin etenemiselle”. Merkittävämpi kuin palestiinalaisten äärijärjestöjen keskeytymätön terrorismi?

Mielestäni merkittävämpi este Lähi-idän rauhanprosessille on Mahmoud Abbas, joka on kieltäytynyt neuvottelemasta rauhasta! Jopa silloin kun Netanjahu ennen kokemattomalla tavalla pysäytti kaiken rakentamistoiminnan siirtokunnissa 10 kuukaudeksi. Ja yhä edelleen.

Tuomioja ja Hautala tuntuvat ajattelevan, EU:n linjan mukaisesti, että Lähi-idän konflikti johtuu Israelin miehityksestä ja siirtokunnista. Jos Israel ja siirtokunnat saadaan pois Länsirannalta ja Gazasta niin – tämän ajattelutavan mukaan - tulee rauha ja konflikti on ohi.

Mutta hetkinen!

Israelhan vetäytyi Gazasta ja purki sinne rakennetut siirtokunnat jo 2005. ”Miehitys” päättyi eikä tullut rauhaa vaan tuhansia Hamasin raketteja.

Palestiinan vapautusrintama (PLO) perustettiin vuonna 1964 ennen vuoden 1967 ”miehitystä” ja ennen kuin Länsirannalla oli ainuttakaan siirtokuntaa ja alue oli Jordanian vastoin YK:n jakosuunnitelmaa miehittämä samoin kuin Gaza Egyptin. Mitä Palestiinaa silloin oltiin ”vapauttamassa” ja mitä ”miehitystä” vastaan taistelemassa? Jos Israelin miehitys on konfliktin syy ja rauhan este miksei ollut rauhaa silloin kun Israel ei miehittänyt Länsirantaa ?

Tosiasiassa konfliktilla ei ole juuri mitään tekemistä siirtokuntien tai ”miehityksen” kanssa. Sodat ovat syttyneet, koska arabit ovat halunneet tuhota Israelin kaikissa sen muodoissaan ja hävittyään aloittamansa sodat ovat kieltäytyneet tekemästä rauhaa.

Ajatuksen Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnöistä ja boikotoimisesta Suomessa nosti esiin Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja Finnwatchin yhteistyönä julkaisema selvitystyö ”Kielletyt hedelmät – Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin” (2012). Siihen viitattiin ohimennen myös Hesarin jutussa. Varsin nopeasti (raportti julkaistiin maaliskuussa) ovat siis selvitystyön suositukset ja linjaukset saaneet kaikupohjaa suomalaisissa poliitikoissa ja ministereissä.

Huolellinen tutustuminen Finnwatchin raporttiin paljastaa kuitenkin vakavia puutteita asian käsittelyssä. Palaan tähän kaikkeen paremmalla ajalla lähemmin tuonnempana toisessa blogikirjoituksessa.

Nyt totean vain, että selvityksen laatijoiden tapa käsitellä Lähi-idän konfliktin taustoja syineen ja seurauksineen – mikä muodostaa keskeisen perustelun raportin boikottivaatimuksille – paljastaa paikoin perustavaa laatua olevan tietämättömyyden tosiasioista. Asioista perillä olevan lukijan on mahdotonta olla välttymättä ajatukselta, että laatijoiden aatteellinen asenteellisuus on paikoin vienyt voiton kylmistä tosiasioista.

Lopputuloksena onkin kiusallisen yksipuolinen selvitys, joka paikoin johtaa lukijoitaan räikeästi harhaan. Kuten väittäessään, että Israelin rakentama turva-aita ”ei ole onnistunut Israelin määrittelemässä tavoitteessa lisätä alueen turvallisuutta…” (s.10). Tämä on täysin käsittämätöntä ja mielikuvituksellista tekstiä!

Tosiasiat osoittavat vastaansanomattomasti, että turva-aidan rakentaminen  on merkittävällä tavalla onnistunut edesauttamaan Israelin siviiliväestöön kohdistuvien terrori-iskujen pysäyttämisessä, joissa sitä ennen oli saanut surmansa lähes tuhat israelilaissiviiliä.

On lisäksi kummallista ja perin huolestuttavaa, että Finnwatchin raportissa samassa yhteydessä puhutaankin palestiinalaisterroristeista lainausmerkeissä (” ”)? Miksi ihmeessä? Näin laatijat hämärtävät kyseenalaisella tavalla turva-aidan rakentamisen todellisen syyn. Vai onko laatijoilla ollut sellainen ajatus, että palestiinalaisten itsemurha-iskut israelilaissiviilejä kohtaan eivät olekaan terrorismia, vaan jollain tavoin oikeutettua toimintaa? Jos ei, mikä tarve lainausmerkeille sanan ”palestiinalaisterroristi” ympärillä?

Mutta kuten totesin, palaan Finnwatchin raportin analyysiin lähemmin uudessa blogissa tuonnempana.

Boikottivaatimusten esittäjät, olivatpa he päättäjiä tai poliittisia aktivisteja, lienevät useat täysin vilpittömiä asiansa kanssa. Ilmiliekeissä roihuava punavihreä aatteen palo ei kuitenkaan kykene kätkemään tietämättömyyttä tosiasioista Lähi-idän konfliktin suhteen. Jos tosiasiat konfliktin taustoista eivät ole kohdallaan putoaa boikottivaatimuksilta tyystin moraalinen pohja.

Israelin boikotoimisen helpottamiseksi vaadittavat siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnät ovat lähinnä poliittista kiusantekoa. Ei Lähi-idän rauhanprosessia näillä eväillä sen enempää käynnistetä kuin viedä eteenpäinkään.

Monien kyvyttömyys ymmärtää Lähi-idän konfliktia totuudenmukaisesti sen asianmukaisissa puitteissa ajaa ihmiset askartelemaan konfliktin kannalta epäolennaisten asioiden parissa, kuten appelsiinien ja alushousujen.

Monty Pythonin argumentaatioklinikka

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!

On taas se aika vuodesta. Huomisesta eteenpäin on luvassa matkailua, mökkeilyä ja muuten vaan rentoa löysäilyä. Olen lomalla 23.7. saakka. 

Vaikka pientä "nettitissuttelua" (salaa) saattaakin ilmetä yritän pysytellä irti digimaailmasta. Tästä johtuen ei pidä ihmetellä, jos kommenttien julkaisussa ilmenee tavallista pidempää viivettä. Siellä ne pysyvät ja odottavat blogistin paluuta.

Kiitos kaikille lukijoille ja keskusteluihin osallistuneille mielenkiinnosta UP-blogia kohtaan. Tavataan kesän toisella puolella.

Siihen saakka argumentaatiota voi opiskella Monty Pytonin argumentaatioklinikalla oheisen klassikkopätkän äärellä.

Onko sauna syntiä?

Kun kerran on juhannus ja olen muutenkin juuri lähdössä kesälomalle ajattelin tämän otsikon olevan sopivan kesäinen ja keveä. Saunominen on niin suomalaista. Keveän otsikon takana on kuitenkin todellinen kysymys, joka suo mahdollisuuden hiukan valaista jotain mistä aiemmin kirjoitin UP-blogilla otsikolla "Vaikeatajuinen Raamattu?" (27.3.2012)

Otsikon kysymys liittyy erääseen sähköpostiin, jonka sain vuosia sitten. Viestin lähettäjä kertoi, että hän ei voi mennä saunaan koska 1 Moos. 9:20-27 mukaan Haam, yksi Nooan pojista, kirottiin nähtyään ”isänsä alastomuuden”. Kirjoittaja oli tästä tullut siihen johtopäätökseen, että kyseinen raamatunteksti tuomitsee saunomisen synniksi.

Olen vilpittömästi iloinen uskovista, jotka tahtovat olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima virheettömän erehtymätön Jumalan sana. Sen mitä Raamattu sanoo sen Jumala sanoo. Se mitä Raamattu sanoo on siksi kristitylle tavattoman tärkeää. 

Toisinaan omatunto voi kuitenkin jäädä tarpeettomasti kiinni asioihin, jotka perustuvat luetun tekstin syystä tai toisesta tapahtuvaan väärinymmärtämiseen.  Ehkä on tehty johtopäätöksiä, jotka eivät varsinaisesti perustu siihen mitä Raamattu tarkoittaa. Vain silloin, kun olemme ymmärtäneet oikein mitä Raamattu sanoo olemme kuuliaisia sille mitä Jumala sanoo. Muutoin olemme ”kuuliaisia” vain jonkinlaiselle kuvitelmalle siitä mitä luulemme Jumalan sanovan. Seurauksena on tarpeetonta ahdistusta ja pelkoa Jumalan tahdon rikkomisesta. 

Blogissani ”Vaikeatajuinen Raamattu?” kirjoitin siitä, että kaikki pelastukselle välttämätön on Jumalan sanassa ilmoitettu selvästi ja ymmärrettävästi. Mutta sitten on asioita, jotka kuuluvat apostoli Pietarinkin mukaan sarjaan ”yhtä ja toista vaikeatajuista”. Jumalaa kunnioittava lähestymistapa on olla valmis näkemään vaivaa vaikeatajuisten raamatunkohtien kanssa.

Sitten kirjoitin myös näin:

Kun on kyse niinkin laajasta (66 kirjaa), useita tyylilajeja (runoutta, historiaa, apokalyptiikkaa, viisauskirjallisuutta etc.) ja eri aikakausia edustavasta kirjakokoelmasta, on selvää, että aivan kaikki ei Raamatussa ole yhtä selvää. Toisinaan tekstin ymmärtäminen edellyttää lukijan ja kirjoitushetken tilanteen kuromista umpeen käytössä olevien apuvälineiden, sanakirjojen ja ajan historiaa tai tekstiä muuten käsittelevien kommentaarien avulla. Näiden avulla pyritään varmistamaan, että yhteys alkuperäisen kirjoittajan ajatuksiin ei katkea. Tavoitteenahan ei ole lukea omia lempiajatuksiaan sisälle Raamattuun ja etsiä niille tukea yksittäisistä jakeista. Pyrkimyksenä tulee olla selvittää mikä on ollut kulloisenkin tekstin alkuperäisen kirjoittajan ajatus ja sitä kautta miettiä tekstin opetusta meidän ajallemme.”

Sähköpostiviestin lähettäjän kysymys saunomisesta ja Haamin kirouksesta antaa erinomaisen tilaisuuden valaista sitä kuinka Raamatun tekstin taustoihin pureutuminen auttaa toisinaan ymmärtämään mistä on kyse ja mistä ei. 

Ensiksi huomioitava periaate on se, että Raamattu selittää itse itseään.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu, joka on heprean kielestä käännetty suomeksi sanoilla ”nähdä / paljastaa alastomuus” viittaa Vanhassa testamentissa luvattomiin sukupuolisuhteisiin. Ilmaisu ei tarkoittanut visuaalista näkemistä vaan itse tekemistä. Kyse on häveliäästä kiertoilmauksesta (eufemismi), jolla viitataan luvattomaan sukupuoliyhteyteen, kuten käy ilmi esimerkiksi 3 Mooseksen kirjan jakeista20:17 ja 19:

Jos mies ottaa vaimokseen sisarensa tai sisarpuolensa ja he näkevät toisensa alastomuuden, se on häpeällinen teko. Heidät on julkisesti poistettava kansansa keskuudesta. Mies on yhtynyt sisareensa ja sen tähden ansainnut rangaistuksen … Älä yhdy äitisi äläkä isäsi sisareen, sillä jos joku paljastaa lähisukulaisensa alastomuuden, molemmat ansaitsevat rangaistuksen.”

Muita esimerkkejä saman termin vastaavanlaisesta käytöstä löytyy vaikkapa 3 Moos. 18:19, Hes. 16:37, pari mainitakseni.

”Nähdä alastomuus” on siis, kuten edellä sanoin, kiertoilmaus. Käytämme vastaavanlaista ilmaisutekniikkaa yhä puhuessamme joskus epämiellyttävistä asioista. Esimerkiksi kun puhumme sodassa ”kaatuneista” ymmärrämme, ettei kyse ole sotilaiden kompastelusta taistelukentällä, vaan kuolemasta. Tai jos sanomme miehen ”maanneen” jonkun naisen kanssa ei kyse välttämättä ole pelkästään nukkumisesta samalla vuoteella. 

Tässä vaiheessa hikikarpalot alkavat alkaa nousta lukijan otsalle: Mistä mahtoi olla kyse siis siinä, että Haam ”näki / paljasti isänsä alastomuuden”?

Viitaten Raamatun ilmaisutapaan sekä muihin tuon ajan muinaisiin teksteihin teologian tohtori Robert Gagnon on osoittanut, että kyse on todennäköisesti ollut Haamin insestisestä yrityksestä raiskata isänsä Nooa. Gagnonin mukaan muinaisissa mesopotamialaisissa ja egyptiläisissä teksteissä kerrotaan vastaavanlaisistakin tapauksista, joissa suvun päämiehen valta-asema sukunsa ja perheensä johtajana saatettiin yrittää haastaa ja riistää häpäisemällä hänet homoseksuaalisella raiskauksella. 

Tämä selittäisi myös varsin rajulta tuntuvan kiroustuomion, jonka Haam teostaan sai. Sellaista tuskin olisi saanut pelkästä katsomisesta. Sen sijaan, että Haamin olisi onnistunut väkivaltaisesti anastaa heimonsa johtoaseman hänen jälkeläisistään tuli ”veljiensä orjienkin orja”.  Hän yritti anastaa Seemille kuuluvan esikoisaseman, mutta hänestä ei tullutkaan pää vaan häntä, veljiensä orjien orja.

Haamin teolla ja tuomiolla oli kauaskantoiset seuraukset. Hänestä polveutui Kanaan, jonka jälkeläiset asuttivat Kanaanin maan, jonka Seemistä polveutuvien patriarkkojen (Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin) jälkeläiset paljon myöhemmin valtasivat. Niiden kanaanilaisten ”kauhistusten” joukossa, joiden vuoksi Jumala nämä kansat tuomitsi antaen heidän maansa seemin jälkeläisille, mainitaan juuri insestiset ja homoseksuaaliset suhteet (2 Moos. 18 ja 20 luvut).

Tämä historia yksityiskohtineen on toki kokonaan oma laaja lukunsa. Mutta tämä hipaisu luvatun maan ja valitun kansan myöhempään historiaan Pyhissä kirjoituksissa auttaa ymmärtämään, ettei Haamin tapauksen merkitys avaudu oikein sen enempää katsomisen kuin kylpemisenkään, vaan valitun kansan pyhän historian näkökulmasta. 

Mitä me siis tähän sanomme? Pitääkö meidän saunoman, että meistä puhtaita tulisi, vaiko eikö?

Jakeet 1 Moos 9:20-27 eivät kerro meille mitään Jumalan tahdosta saunomisen suhteen. Sen sijaan Raamatun ajan kielenkäytön ja kulttuuristen taustojen tunteminen auttavat meitä asianmukaisesti kuromaan umpeen 1 Mooseksen kirjan kirjoittajan ja nykylukijan välillä vallitsevan ajallisen kuilun valaisemalla tässä tapauksessa mielenkiintoisella tavalla mistä Haamin tapauksessa todennäköisimmin on ollut kyse.

Sillä, että Haam ”näki / paljasti isänsä alastomuuden” ei siis ole mitään tekemistä saunomisen kanssa yleensä. On varmasti monia muita raamatun siveellisyyteen sellaisenaan liittyviä kohtia, jotka antavat viitteitä siitä kenen kanssa on sopivaa ja Jumalan tahdon mukaista saunoa ja kenen kanssa ei. 

Saunassa on varmasti tehty paljon syntiä niin kuin auton takapenkilläkin. Pelkästään tämän tähden ei kuitenkaan ole tarvis luopua sen enempää autoilusta kuin saunomisestakaan. Kuten on tapana sanoa abusus non tollit usum: jonkin asian väärinkäyttö ei turmele asian oikeaa käyttöä.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Ei muuta kuin hyvää juhannusta ja sauna lämpimäksi! 

-------------

PS: Olen kesälomalla 23.7. asti. Yritän vierottaa itseäni netistä kalastuksen, mökkeilyn ja muuten vaan yleisen lööbailun merkeissä.

Rkp:n sukupuolineutraali silmänkääntötemppu

Helsingin Sanomat kertoi, että Ruotsalainen kansanpuolue sallisi siviilivihkimisen samaa sukupuolta oleville pareille. Asiasta äänestettiin puoluekokouksessa. ”Edustajat eivät hyväksyneet kilpailevaa ehdotusta täysin sukupuolineutraalista avioliittolaista, koska sen tulkittiin puuttuvan kirkon toimintaan”, Hesarin nettisivuilla kerrottiin. 

Rkp:n kannan perusteella siviilivihkimisen siis tulisi olla mahdollista tulevaisuudessa samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ei kirkollisen vihkimisen.

Tämänkaltainen poliittinen temppuilu osoittaa, että Rkp:läiset päättäjät eivät lainkaan ymmärrä minkälaisen asian kanssa he ovat tekemisissä.

Rkp:n puoluekokouksen kanta perustuu sille täysin virheelliselle oletukselle, että avioliiton ymmärtäminen miehen ja naisen välisenä instituutiona on jokin uskonnollinen mielipide ja muu yhteiskunta voi, ja sen tulee, tällaisesta ”uskonnosta” vapaana alueena konstruoida avioliiton sukupuolineutraalisti.

Kuten Lappeenrannan puheenvuorossani osoitin avioliitto ei ole uskontoa. Ja yhtä vähän kuin varastamista säätelevät lait ovat uskonnollisia lakeja – olkoonkin, että Raamattukin kieltää varastamisen – on nykyinen avioliittolaki uskonnollinen laki, vain koska Raamatussa avioliitosta puhutaan miehen ja naisen välisenä instituutiona. 

Avioliitto ei ole sukupuolineutraali. Siten myöskään avioliittolaki ei asianmukaisesti voi sitä olla.

Rkp:n puoluekokouksen päätös on pelkkä bluffi, joka läpimennessään merkitsisi juuri sitä mistä nykyisestä avioliittolaista kiinnipitävät tahot ovat pyrkineet varoittamaan. Nimittäin avioliiton yhteiskunnallista radikaalia uudelleen määrittelyä.

Englannin kirkko otti hiljattain kantaa maan hallituksen esitykseen mahdollistaa "kaikille pareille, sukupuolesta riippumatta, siviilivihkiminen". Kannanotossaan kirkko moittii hallituksen esitystä käsitteellisestä sekaannuksesta. "[Hallituksen] konsultaatiopaperi antaa virheellisesti ymmärtää, että on olemassa kaksi erilaista avioliittokategoriaa, 'siviili[avioliitto]' ja 'uskonnollinen [avioliitto]. Tämä sotkee vihkiseremonian itse avioliittoinstituution kanssa," kirkon vastauksessa todetaan. Aivan samalla tavalla Rkp sekoittaa keskenään vihkiseremonian itse avioliittoon. 

Rkp:läisillä, tai muillakaan poliittisilla puolueilla, on yhtä vähän tosiasiallista valtaa määritellä avioliitto sukupuolineutraaliksi ”siviilipuolella”, kuin heillä on valtaa määritellä kuutiot ympyrän muotoisiksi ”siviilipuolella”.  Sanoa, että yhteiskunnassa ympyröitä voidaan kohdella kuin ne olisivat kuutioita, mutta kirkko voi toimia toisin,  olisi täyttä hölynpölyä ja osoitus vain siitä, ettei sanoja ymmärrä minkälaisen asian kanssa hän on tekemisissä.

Avioliitto joko on miehen ja naisen välinen instituutio ja sitä tulee sekä kirkon että valtiovallan lainsäädännön kunnioittaa sellaisena, tai sitten se ei sitä ole, jolloin sen enempää kirkolla kuin valtiovallallakaan ei ole tarvetta rajata sitä miehen ja naisen väliseksi.

On mahdollista, että käytännössä tulevaisuudessa ajaudutaan tilanteeseen, jota emerituspiispa Eero Huovinen aikanaan väläytti: Yhteiskunta hyväksyy sukupuolineutraalin avioliittolain ja kirkko luopuu omasta vihkioikeudestaan. Tällöin kirkkoa ei voitaisi velvoittaa vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkko voisi näin myös pysyä uskollisena oikealle avioliitolle.

On kuitenkin sinisilmäistä kuvitella, että kirkko saisi jäädä rauhaan näkemyksineen mikäli yhteiskunta määrittelisi avioliiton "siviilipuolella" sukupuolineutraaliksi. Onhan koko aika toitotettu, että kyse on "ihmisoikeuksista" ja "tasa-arvosta". Kuinka kauan kirkko saisi rauhassa toteuttaa tykönänsä sellaista vihkinäkemystä, jota yhteiskunnan silmissä pidetään ihmisoikeuksien vastaisena epätasa-arvona?

On sinänsä kunnioitettavaa, että Rkp on valmis sallimaan kirkolle erivapauden vihkiä vain oikeita, miesten ja naisten välisiä avioliittoja. Mutta kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan, että puoluekokouksen päätös sinänsä olisi itse avioliiton kannalta myönteinen. Päinvastoin.

Pidettiinpä sitten sukupuolineutraalia avioliittolakia hyvänä tai huonona asiana sinänsä epäselvää ei pitäisi olla se, että Rkp:n puoluekokouksen päätös merkitsee tosiasiallisesti sitä, että puolue on valmis avioliiton yhteiskunnalliseen uudelleen määrittelyyn. Ja loppujen lopuksi siitähän tässä kiistassa ennen kaikkea on kyse: mitä on avioliitto.  Ei edes siitä mitä kirkko tekee tai sen sallitaan tehdä. 

Avioliitto tulee pitää miehen ja naisen välisenä instituutiona. Nykyinen avioliittolaki on hyvä, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen eikä kaipaa tällaista keinotekoista poliittista "säätämistä" lainkaan.

Korvataanko kevätjuhlien Suvivirsi uskontoneutraalilla Suvilaululla?

Iltalehdessä 1.6. silmiini sattui Kuopion piispan, Jari Jolkkosen päätös jättää lapsensa pois heidän koulunsa lauantain kevätjuhlasta, koska siellä ei lauleta Suvivirttä: "Piispa sai tarpeekseen Suvivirsi -kiellosta". Kiistely Suvivirrestä koulujen kevätjuhlissa, ja sitä myöten eeppinen kamppailu kristinuskon asemasta suomalaisessa kulttuuriperinnössä, siis jatkuu ja saa uusia ulottuvuuksia.

Olisi ehkä mielenkiintoista nähdä seuraavatko muut piispan esimerkkiä jäämällä tulevaisuudessa pois suvivirsittömistä kevätjuhlista.  Eihän oikeutta tällaiseen maailmankatsomukselliseen mielenilmaukseen ole yksin vapaa-ajattelijoilla. Hehän leppyvät vasta kun Suomesta on tullut jonkin sortin sekulaari ”Saudi-Arabia”, josta kaikki kristinuskon symbolit on suljettu julkisista tiloista näkymättömiin neljän seinän sisään.

Myös toinen kiinnostava kehityssuunta löytyy Suvivirsikiistassa.  Lauluyhte PMMP:n Paula Vesala on sanoittanut Suvivirren uudestaan. Se oli kuunneltavissa Radio Novan nettisivuilla.

Vesalan Suvilaulu on traditionaalisella melodialla ratsastava hempeä humaanin ja kaikkivoittavan rakkauden sekä luonnon ylistys. Siinä kannetaan huolta vihreistä arvoista, luonnonsuojelusta ja utooppisesta maailmanrauhasta kansojen kesken, kuin konsanaan vihreiden puoluekokouksessa. Sanoituksessa on paikoin jopa panteistisia sävyjä. Luonto personoidaan ja siltä rukoillaan suloisuutta ja runsaita anteja ja ”ikuista metsää” ylistetään armollisista ja virvoittavista lahjoista.

Vapaa-ajattelijat tarjosivat puolestaan jo 2007 Helsingin kouluvirastolle hiukan toisenlaista, sanoittaja Miiroskarin lyhyempää (vain kolme säkeistöä) versiota Suvilaulusta koulujen yhteisissä kevätjuhlissa käytettäviksi. Uskontoneutraalia laulua perusteltiin sillä, ettei kenenkään ”tarvitse kevätjuhlan kesken poistua katsomuksellisista syistä.”

Toistaiseksi eivät koulut ole taineet syttyä näistä uusversioista.

Laulujen uudelleensanoituksessa ei sinänsä tietenkään ole mitään erikoista tai luvatonta. Onhan maallisiakin lauluja sanoitettu historian varrella uudestaan hengellisin sanoin. Eikä mikään estä tekemään sellaista jatkossakin.

Suvivirrellä on kuitenkin suuri tunnearvo ja kulttuurinen merkitys. Se on osa yhteistä kristillistä kulttuuriperintöä ja kollektiivista muistia. Siksi  Suvivirteen kajoamisessa on kieltämättä jotain erityistä.

Mikä tunne se olikaan kun kouluvuoden jäädessä taakse lapset kajauttivat yhdestä suusta kevätjuhlassa ilmoille riemullisen laulun ja kiitoksen Jumalalle edessä olevasta kesästä ja sen luonnon kauneudesta.

Myönnettäköön, ettei siinä varmaan kovin moni laulaessaan pysähtynyt ajattelemaan sanojen hengellistä merkitystä. Se tarjosi kuitenkin kevätjuhlissa vuosi vuodelta toistuvan vertaansa vailla olevan mieleen painuvan yhteisöllisen kokemuksen.

Mutta Suvivirsi on enemmän kuin pelkkä lapsuuteen kuuluva yhteinen kulttuurikokemus ja siksi siitä on tullut suomalaisen uskontovastaisen taistelun maalitaulu.Suvivirressähän on kyse rukouksesta ja kiitoksesta Jumalalle.

Niin Vesalan kuin Miiroskarin versioissa tämä kaikki on ”siivottu” pois.

Poissa on ajatus auringon lämmöstä Jumalan siunauksena, Jumalan kunniasta luonnon kauneudessa sekä Herran kansan kiitos Luojalleen hänen armostaan ja luomisteoistaan. Poissa ovat alkuperäisessä sanoituksessa iloisesti soiva kiitos Jeesukselle Kristukselle, "kirkkaimmalle paisteelle", pois riemu Pyhän Hengen virvoituksesta ja Jumalan sanan suloisuudesta sielulle.

Suvivirren taustalla voi kuulla apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvussa esiiintyvän ajatuksen Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä ja  kunniansa ihmisille luomisteoissaan:

…se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä…” (Room. 1:19-20). 

Ihmisen vastaus Jumalalle tästä kaikesta on Paavalin mukaan Jumalaa kaiken Luojana kunnioittava riemullinen kiitos ja ylistys (1:21, 25). Tämä kiitos soi ilmoille Suvivirren säkeissä.

Suvivirren alkuperäinen teema on uudelleensanoitetussa versioissa nyt korvattu - ja niin on tietysti ollut tarkoituskin - ympäripyöreällä ja osoitteettomalla kiitollisuudella luonnon kauneudesta tai, kuten Vesalan versiossa, peräti hämmentävän panteistiselta kuulostavalla kiitoksella personoidulle luonnolle!

Tämä muutos Luojasta luotuun on kuin suoraan Paavalin Roomalaiskirjeen luvusta 1. Kun ihmiset eivät halua kunnioittaa, kiittää ja ylistää Jumalaa kaiken Luojana he tulkitsevat henkisyyden luomakunnan sisäisesti ja kääntyvät ilmaisemaan Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta ja kiitollisuutta sen sijaan luoduille ja tekevät ihmisestä ja muista luoduista ylistyksen ja kiitoksen keskipisteen:

…he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisen ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi … nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.” (Room. 1:21-23, 25).

Ketään ei tietenkään pidä pakottaa vastoin tahtoaan laulamaan Suvivirttä jos ei halua. Minun puolestani saa olla laulamatta tai osallistumatta juhlaan. On lauluja, joita minäkään en suostuisi laulamaan tietyissä tilanteissa. Ymmärrän siis kyllä, ettei joku kiihkeä ateisti halua lastensa laulavan silmät loistaen riemullista ylistystä Jumalalle, jonka olemassaolo on heille yhtä vähän todellinen kuin joulupukin. Mutta eivätpä ateistit toisaalta ole kouluvirastolle esittäneet pukista ja tontuista kertovien laulujen uudelleensanoittamista, jottei kenenkään vapaa-ajattelijan lapsen tarvitsisi ”joulujuhlan kesken poistua juhlasta katsomuksellisista syistä”.

Tästä tuli mieleeni, että jos tämä suvivirsijupakka menee läpi seuraavana tulilinjalla ovat koulujen joulujuhlat ja perinteiset joululaulut. Sanokaa minun sanoneen.

Kaikesta huolimatta hyvää ja siunausrikasta kesää kaikille koululaisille.