maanantai 23. joulukuuta 2013

Jeesus - Rauhanruhtinas toisille, rauhanhäiritsijä toisille

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton…”  (Jesaja 9:6) 

Vähäpätöisestä syrjäkylästä tuli maailmankuulu, kun maailman Vapahtaja, Herra ja Kuningas, Jeesus syntyi siellä.


Koko tapahtuma olisi kenties jäänyt huomaamatta elleivät enkelit olisi asiasta kuuluttaneet paimenille ja idästä tulevat kuninkaat kertoneet siitä Herodeksen hovissa.

Herodekselle kyse ei kuitenkaan ollut ilouutisesta. Jeesus, ”äsken syntynyt juutalaisten kuningas”, oli hänelle uhka, jonka eliminoimiseksi hän ryhtyi toimenpiteisiin.


Herodeksen toteuttama Betlehemin lastensurma ei ole jättänyt itsestään jälkiä historiaan evankeliumien ulkopuolelle. Toisaalta evankeliumitkaan eivät kerro Herodeksesta kaikkea, kuten sitä, että hän murhautti omat poikansa, joita piti kilpailijoina. Ja vaimonsa Mariannen. Betlehemin lastensurma on siis Herodeksen ”tyyliä”.

Tietäjien vierailu laukaisi Herodeksessa vainoharhaisen reaktion ja hän lähetti sotilaansa surmaamaan Betlehemissä syntyneet poikalapset. 

Historioitsija Josefus kertoo jotain mikä saattaa osaltaan selittää Herodeksen vainoharhaista käyttäytymistä. Josefuksen mukaan Herodes oli pienenä poikana koulutiellä kohdannut erään essealaisen miehen nimeltä Menahem. Tämä oli tervehtinyt Herodesta ”juutalaisten kuninkaana” ja profetoinut hänen tulevan kerran hallitsemaan juutalaisia.

Tässä valossa idästä saapuvien arvovieraiden kysymys äsken syntyneestä, tähden ilmoittamasta ”juutalaisten kuninkaasta” saattoi hyvinkin muistuttaa Herodesta siitä, etteivät ennusmerkit olleet leikin asia ja laukaista hänessä vainoharhaisen murhanhimon. 

Tänäkin jouluna on niitä, jotka tahtovat, kuten idästä tulleet arvovieraat, kumartaa Jeesusta tunnustaen Hänet luvatuksi kuninkaaksi, ja toisaalta niitä, jotka vain sanovat haluavansa kumartaa, mutta sydämessään haluaisivat päästä hänestä eroon, koska haluavat itse olla oman elämänsä kuninkaita katkeraan loppuun saakka.

Tuoreessa Kotimaa –lehdessä (19.12.2013) oli toimittaja Jussi Rytkösen lukemisenarvoinen kirjoitus: Jouluna Jumala syntyi. Jutun ydin ei ollut Jeesuksen syntymän ajankohdassa, vaan inkarnaation salaisuudessa, jota Rytkönen hyvin pohdiskelee tekstissään.

Rytkönen osoittaa jutussaan miten keskeinen rooli inkarnaatiolla, Jumalan lihaksitulemisella, on kristinuskon syvimmän olemuksen kannalta.

”Ihmiseksi syntymällä Jumala osoitti armonsa konkreettisimmalla mahdollisella tavalla. Ilman inkarnaatiota, lihaksi tulemista, kristinusko olisi lakihenkinen moraalioppi”, Rytkönen toteaa ingressissä.

Inkarnaation vuoksi kristinusko ei ole rinnastettavissa mihinkään muuhun uskontoon maailmassa. Inkarnaatiosta johtuen se on, kuten Rytkönen toteaa, ”kummajainen uskontojen maailmassa”. Rytkönen on oikeassa. Kaikissa muissa uskonnoissa yrittää omilla teoillaan ja moraalisella uudistumisellaan saavuttaa Jumalan hyväksynnän.

Kristinuskossa Jumala itse tulee alas ihmisten pimeään ja syntiseen maailmaan. Synnitön Kristus, lihaksi tullut Jumala, antaa henkensä syntisten puolesta, koska ihminen itse ei kykene itseänsä pelastamaan.

Jumalan armo tulee alas tähän maailmaan inkarnaatiossa, Jumalan pojan tullessa lihaksi.

Artikkelissaan Rytkönen luettelee kolme vaaraa, jolta inkarnaatio suojelee kristinuskoa.

”Ensinnäkin Jeesuksen persoona sulkee tien panteismiltä, opilta siitä, että kakki luonto ympärillämme on jumalallista”, hän kirjoittaa.

”Toiseksi ihminen itse ei ole jumala”, Rytkönen jatkaa.

”Kolmas asia, jolta inkarnaatio kristinuskoa varjelee, on muuttuminen moraaliopiksi.”

Oikeudenmukaisuus, köyhistä ja hyljeksityistä huolehtiminen ja muu sen kaltainen on Rytkösen mukaan tärkeää sinänsä. Mutta kapea-alainen eettisyys kaikkinensa ei ole kristinuskon ”kovaa ydintä” niin kuin on inkarnaatio.

Rytkönen päättää kirjoituksensa: ”Silti kirkasotsaisinkaan elämä ei vie meitä perille. Vaatimuksia olennaisempaa meille syntisille on se, että Jeesus tuli pelastamaan meidät synnin vallasta, eikä sillä tarkoiteta vain yhteiskunnallisia olosuhteita. Jouluna ihmiseksi tullut Jumala on meille toivon merkki pelastuksesta. Ihminen ei voi Jumalan vaatimuksia täyttää, vaan me tarvitsemme Kristusta, seimen lasta." 

Herodes ei katsonut tarvitsevansa seimen lasta. Päinvastoin. Herodes koki Jeesuksen uhkana, koska Jumalan Pojan tuleminen tähän maailmaan asetti kyseenalaiseksi kaiken sen minkä varaan Herodes oli elämänsä rakentanut ja minkä Herodes luuli riittävän.

Jeesus haastaa tämän maailman ajattelutavat, sen että ihminen ei, kuten Rytkönen kirjoitti,  ole Jumala. Eksistentialistifilosofi Nietzsche kerrotaan sanoneen: ”Jos jokin jumala olisi olemassa miten voin sietää sen tosiasian, että minä en ole se?” Koska hän ei voinut sietää ajatusta siitä, ettei  itse voinut olla Jumala Nietzsche kielsi, ettei mitään Jumalaa voi olla olemassa.

Kenties Jeesus laukaisee meissä, niin kuin Herodeksessa, muistoja menneisyydestä, joiden vuoksi haluaisimme mieluummin päästä hänestä eroon, kuin kumartaa häntä.

Jeesus haastaa myös itseensä ja tekoihinsa luottavan ihmisen. Ei ole merkityksetöntä miten elämme. Kuitenkin eettisinkään ihminen ei voi omilla hyvillä teoillaan ansaita pelastusta. Jos pelastus olisi saavutettavissa hyvillä teoilla Jeesuksen ei olisi tarvinnut tulla maailmaan. Jeesuksen syntymä loukkaa ihmistä, joka luottaa eettisyyteensä.

Siksi löytyy edelleen niitä, jotka Herodeksen tavoin kokevat Jeesuksen rauhanhäiritsijänä Kuitenkin jokainen, joka aidosti kumartaa seimen lasta, lihaksi tullutta Kaikkivaltiasta, löytää hänessä Jumalan lupaaman Rauhanruhtinaan.

3 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kiitos joulukirjoituksesta!

Nimetön kirjoitti...

Pasi, todella hyvä kirjoitus!! Kiitos! Ja siunattua uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Tt. nainen Pirkanmaalta

Kalle kirjoitti...

”Kolmas asia, jolta inkarnaatio kristinuskoa varjelee, on muuttuminen moraaliopiksi.”

Tämä on erittäin tärkeä huomio. Olen tavannut useita ihmisiä, joille Jeesus on vain moraaliopettaja tai suuri esimerkki, muttei kristinuskoa voi pelkistää vain moraaliopiksi.