sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Miksi sosiaalinen media tekee ihmisistä epäsosiaalisia?

Suomalaiseen (kristilliseenkin) keskusteluun kuuluu valitettava piirre: Asioita arvioidaan usein sen perusteella kuka sanoo, ei sen perusteella mitä sanotaan. 

Samaan sarjaan kuuluu ns. motiiviarvailu, jossa itse asian sivuuttaa ryppyotsainen pohdinta siitä mikä mahtoi olla asian esittäjän todellinen motiivi esittää asiansa. 

Kuitenkin asiat joko ovat tai ei eivät ole totta ihan riippumatta siitä kuka sanoo ja mikä oli hänen motiivinsa asian esittämiselle. Motiivi voi olla väärä ja asia oikein ja totta. Tai päinvastoin motiivi oikea ja asia päin mäntyä. 

Kuten C S Lewis aikanaan huomautti ensin on kyettävä osoittamaan että sanoja on väärässä ja vasta sitten on mielekästä keskustella mikä motiivi hänellä mahtaa olla. 

Tähän liittyen kohtuuhyvä ja ajatuksiaherättävä Arno Kotron kolumni hesarista: Kuka sen sanoi?

Toinen yleinen piirre, joka tuntuu vaivaavan keskusteluita vaikkapa blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa on asiassa pysymisen vaikeus. Tätä voi pitää jo jonkinlaisena vitsauksena, joka korruptoi hyvänkin keskustelun nopeasti. 

Kokemukseni mukaan yleensä alkuperäisestä postauksesta harhaudutaan keskimäärin kahden tai kolmen kommentin jälkeen. 

Aiheesta sivuun ajautuminen saa keskusteluketjun nopeasti muistuttamaan onnettomuuspaikkaa tyyliin "kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan". 

Syy tällaiseen rönsyilyyn on usein siinä, että lukijan on ollut vaikea hahmottaa itselleen mikä on ollut tekstin varsinainen pointti, argumentti tai kohde. Niinpä kommentissa tartutaan alkuperäisen postauksen kannalta vähemmän tärkeään tai epäolennaiseen seikkaan, joka ei kuitenkaan kirjoituksen kokonaisargumentaation kannalta ole relevantti. 

Usein on havaittavissa, että tällainen keskustelun tekstin alkuperäisestä pointista sivuun ajava kommentointi nousee kommentoijan omista "lempiaiheista", jotka vilahtavat tekstissä sivuroolissa. Koske ne ovat lukijalle tärkeitä hän kaappaa keskustelun itsekkäästi kommentillaan omaan aiheeseensa ja avaa tavallaan ihan oman keskustelun varsinaisen tekstin alle.

Lääke tällaiseen rönsyilyyn on siinä, että lukija lukee tekstin huolella ja pyrkii hahmottamaan tekstin suuret päälinjat, olemaan provosoitumatta tekstissä vilahtavista "lillukanvarsista" ja keskittämään kriittiset huomionsa tekstin kannalta olennaisiin kysymyksiin. 


Yhdysvaltalainen kolumnisti ja toimittaja Dennis Prager on mielestäni osuvasti verrannut nimimerkillä kirjoittamista vahingollisuudessaan nettipornoon. Ihmiset kirjoittavat nimimerkin takaa tavalla, jolla eivät puhuisi kasvotusten. Tri Jekyl ja Mr. Hyde siis.

Omalla nimellään rehdisti kirjoittaminen on yksi parhaimpia keinoja pitää keskustelu maltillisena ja asiallisena. Nimimerkin takaa on sen sijaan helppo aukoa päätään, koska sen voi tehdä ilman itsesensuurin rajoitteita ottamatta henkilökohtaisesti vastuuta sanoistaan. 

Ei tämän syvällisempää tällä kertaa.

2 kommenttia:

Satu Niemi o.s. Laaninen kirjoitti...

Asiaa! Tässä on samasta aiheesta tuore blogiteksti myös:

http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/641/henkien_erottaminen_kykyn_tunnistaa_piilev_t_vaikuttimet

Anonyymi kirjoitti...

Todennäköisesti varsin oikeaan osuneita ajatuksia, mutta pystytkö itse perustelemaan alla olevan tekstisi muuten kuin olettamuksilla eli juuri sillä kritisoimallasi motiivien arvailulla:



"Aiheesta sivuun ajautuminen saa keskusteluketjun nopeasti muistuttamaan onnettomuuspaikkaa tyyliin "kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan".

Syy tällaiseen rönsyilyyn on usein siinä, että lukijan on ollut vaikea hahmottaa itselleen mikä on ollut tekstin varsinainen pointti, argumentti tai kohde. Niinpä kommentissa tartutaan alkuperäisen postauksen kannalta vähemmän tärkeään tai epäolennaiseen seikkaan, joka ei kuitenkaan kirjoituksen kokonaisargumentaation kannalta ole relevantti.

Usein on havaittavissa, että tällainen keskustelun tekstin alkuperäisestä pointista sivuun ajava kommentointi nousee kommentoijan omista "lempiaiheista", jotka vilahtavat tekstissä sivuroolissa. Koske ne ovat lukijalle tärkeitä hän kaappaa keskustelun itsekkäästi kommentillaan omaan aiheeseensa ja avaa tavallaan ihan oman keskustelun varsinaisen tekstin alle." (lainaus)



Voi olla, että olet oikeassa yllä olevassa syiden arvailuissa, mutta sen perusteleminen lienee yhtä vaikeaa kuin monien muiden teksin aiheesta sivuun ajatuneiden kommenteissa, joita kritisoit.

Tuolla Joensuun helluntaiseurakunnassa pitämästäsi puheesta tehdyssä kirjoitetussa versiossa esität, ettei henkien erottaminen ole toisten motiivien arvailuja. Ei välttämättä olekaan, mutta jos esim. luet tarkkaan Johanneksen evankeliumin, niin on mielestäni aika selvää, että evankeliumin kirjoittaja ja hänen evankeliumissa kuvaamansa Jeesus on juuri tällainen ihmisten motiivien arviointia harjoittava henkilö eivätkä perusteena ole pelkästään rationaaliset syyt. Toisin sanoen, Jumalan antamalla hengellisellä kyvyllä, jollainen Johanneksen evankeliumin kirjoittajalla näyttää olevan, on mahdollista arvioida ihmisten motiiveja, vaikka se ei aivan suoraan heidän teoista olisikaan havaittavissa. Onko tällainen kyky yhä olemassa, on toinen kysymys. Mielestäni on, mutta se ei tarkoita, että tällainen kyky voidaan ottaa objektiiviseksi arviointiperusteeksi ihmisten toimia arvioidessa. Tällainen kyky voi toimia kyllä perusteena lähteä hankkimaan objektiivisia perusteita subjektiivisille tuntemuksilleen. Tässä se voi toimia hypoteesina tarkemmille arvioinnille kuten monesti tieteellisessät tutkimuksessakin on asian laita.