perjantai 1. helmikuuta 2013

Uskonnollisen pluralismin haaste ei ole uusi – Jeesus on yhä ainoa tie Jumalan luo!

Luin äskettäin Melinda Pennerin blogilta (Stand To Reason) hyvän kirjoituksen uskonnollisen pluralismin haasteesta. Uskonnollisella pluralismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan kaikkia uskonnollisia näkemyksiä tulee pitää tasavertaisesti tosina. Se on läheistä sukua "suvaitsevaisuudelle".  Tosin pluralismi ei suvaitse muita näkemyksiä uskonnoista kuin oman pluralistisen näkemyksensä. Ohessa hiukan muokattu käännös Pennerin postauksesta soveltuvin osin. :
Yksi asia, joka enemmän kuin muut kristinuskossa loukkaa nykyihmistä on ajatus, että Jeesus on ainoa tie sovintoon Jumalan kanssa. Seurakuntaa kehoitetaan päivittämään evankeliuminsa nykyaikaan sopivaksi: "Jättäkää tämä loukkaava elementti. Meidän pitää tehdä evankeliumista nykyihmisen makuun sopivampi."

Uskonnollisessa pluralismissa ei ole mitään nykyaikaista. Kristinusko syntyi pluralistisen yhteiskunnan keskellä. Jos se syntyi pluralistisessa yhteiskunnassa ja siihen alun alkaen kuului tämä kapea-alainen väite ei nykyolosuhteissa ole mitään minkä pitäisi motivoida meitä muuttamaan sanomaa toiseksi.

Ensimmäisen vuosisadan Juudea oli Rooman valtakunnan siirtokunta. Roomalaiset sanoivat kristityille, että he voivat palvella Jeesusta kunhan he myös kutsuvat keisaria Herraksi. Kristityt kieltäytyivät ja maksoivat siitä hengellään. Paavali saarnasi Mars-kukkulalla ihmisille, jotka uskoivat lukuisiin eri jumaluuksiin ja kertoi heille kuka oli tosi Jumala. Jopa muinainen Israel eli pluralistisessa yhteiskunnassa kanaanilaisten ja egyptläisten jumalien keskellä, mutta he olivat yhden ainoan tosi Jumalan kansa.

Uskonnollisessa pluralismissa ei ole mitään uutta. Eikä mitään uutta ole se ympäröivän kulttuurin taholta tuleva paino, joka vaatii kompromissia sen kristinuskon ydintotuuden suhteen, että on vain yksi Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus on meille ainoa tie sovintoon tämän Jumalan kanssa.

14 kommenttia:

Andreas kirjoitti...

Sekään ei ole uutta eikä nykyaikaista, että näitä vaatimuksia esitetään usein seurakunnan sisältä.

2000-luvulla paratiisin käärmeen retoriikkaan kuuluvat mm. "nykyajan ihminen", "suvaitsevaisuus", "moniarvoisuus" ja uskonnollisen pluralismin vaatimukset.

Kiusaajahan lupaa aina näennäistä vapautta ja näennäistä oikeudenmukaisuutta.

Heikki Lahtinen kirjoitti...

"Jopa muinainen Israel eli pluralistisessa yhteiskunnassa kanaanilaisten ja egyptiläisten jumalien keskellä, mutta he olivat yhden ainoan tosi Jumalan kansa."
Totta kai eli, kun kaikki muutkin elivät..
Ja miten pluralistisia itse olivat, ilmenee hyvin kertomuksesta Salomonin temppelinrakennuksesta, johon oli tervetulleita niin foinikialaiset kuin filistealaisetkin, kunhan vain ammattitaittoa riitti. Jahve-jumala ei ollut ollenkaan mustasukkainen noihin aikoihin.
Kuva mustasukkaisesta Jahvesta muodostui vasta pakkosiirtolaisuudessa, kun siirretyllä sivistyneistöllä oli tarve puolustaa kansallista identiteettiä, mikä sitten osittain onnistuikin.
Muistakaa aina, että ei ollut mitään Raamattu-nimistä kokonaisuutta, ennen kuin se eksiilissä luotiin suht. lyhyen ajan kuluessa. Tästä on arkeologia ja muu historiantutkimus esittänyt ihan riittävästi näyttöä, ja lisää näyttää tulevan siinä tahdissa, että n. 10 vuoden välein eksegetiikka menee uusiksi

Nimetön kirjoitti...

Minua kovasti ihmetyttää miksi suvaitsevaisuus on joillekin uskoville kirosana.

Miten sitä kristityn ihmisen pitäisi käytännössä sitten toteuttaa suvaitsemattomuutta, jos suvaitsevaisuus on paha asia?

Suvaitsevaisuus (myös: suvaitsevuus) on UNESCO:n määritelmän [1] mukaan

»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. »
( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)


Ketä oikein ei ylläolevan kuvauksen mukaan saisi kohdella? Siis suvaita.

Kenellä ei saisi olla vapautta ja oikeudenmukaisutta? Vääräuskosilla? Ateisteilla?

V.

Pasi Turunen kirjoitti...

V.

Mielestäni kommentisi sinänsä tärkeine huomioineen kallistuu enemmän tai vähemmän eri aiheeseen kuin mitä postaukseni koski.

Tämä määritelmä oli keskeinen: Uskonnollisella pluralismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan kaikkia uskonnollisia näkemyksiä tulee pitää tasavertaisesti tosina.

Kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti, kuten lainauksessasi UNESCO:n tekstistä hyvin kuvaillaan. Tekstini ei kuitenkaan kritisoinut sinänsä kannatettavaa ja oikeaa periaatetta, että kaikille ihmisille tulee suoda oikeus ja vapaus vakaumuksiinsa.

Ihmisten suvaitsevainen kohtelu on kuitenkin eri asia kuin väittää, että kaikki maailmankatsomukset ovat yhtä tosia, minkä johdosta sitten kristittyjä vaaditaan luopumaan Jeesuksen ainoalaatuisuudesta pelastustienä. Sellainen vaatimus kristittyjen suuntaan on tietysti ristiriidassa lainaamasi UNESCOn tekstin kanssa jonka mukaan "ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen että toiset pitävät kiinni omastaan." Paitsi jos teemme eron argumenttien ja ihmisten välillä.

V, saanko minä vapaasti pitää kiinni vakaumuksestani, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo, ja hyväksytkö sen että pidän siitä kiinni?

Ateistina pidät tätä vakaumustani tietysti epätotena eli vääränä, mikä näkyy siinä, että argumentoit intohimoisesti kristinuskoa vastaan blogillani. Se osoittaa, että et ole uskonnollinen pluralisti (kuten en minäkään), joka - antamani määritelmän mukaan - pitää kaikkia uskonnollisia näkemyksiä tasavertaisesti tosina. Muutoin et argumentoisi kristinuskoa vastaan.

Koska et usko kristinuskon olevan totta merkitseekö sitä vastaan argumentointi, että et hyväksy kristittyjä tasavertaisina ihmisinä, ja että kiellät kristityiltä UNESCO:n mukaisen vapauden pitää kiinni vakaumuksestaan (jonka mukaan Jeesus on ainoa pelastava tie Jumalan luo)?

Jos sallit, niin vastaan puolestasi (korjaa jos olen väärässä): Ei merkitse.

Se, että uskoo oman uskontoa koskevan vakaumuksensa oikeaksi ja toisen vääräksi, ei ole sama asia kuin kieltää toisen vapaus tai oikeus vakaumukseensa. Se ei merkitse ihmisten kohtelemista eriarvoisesti. Muutoinhan ateistin näkemys olisi ymmärrettävä siten että hän ei pidä kristittyjä tasavertaisesti oikeudet omistavina ihmisinä koska ajattelee heidän olevan pahasti väärässä.

Siitä, että kaikilla tulee olla vapaus pitää kiinni vakaumuksestaan ei seuraa, että kaikki vakaumukset ovat yhtä tosia. Lienemme tästä samaa mieltä koska olemme täysin erimieltä siitä onko ateismi / kristinusko totta.

Uskonnolliseen pluralismiin kohdistamani kritiikki ei tarkouta sitä, että yhteiskunnassa tulisi vallita vain yksi näkemys ja muut olisi tukahdutettava. Siinä mielessä olen pluralisti että kannatan jokaisen vapautta ja oikeutta uskonnolliseen näkemykseensä. Olkoon sellainen näkemys miten väärä tahnsa. Kritiikkini kohdistuu filosofisesti uskonnolliseen pluralismiin totuusväittämänä, jonka mukaan, kuten kirjoitin "kaikkia uskonnollisia näkemyksiä tulee pitää tasavertaisesti tosina."

Niin kauan kuin ateistina olet sitä mieltä, että kristillinen vakaumus Jeesuksesta ainoana pelastustienä on väärä, olemme samalla puolella suhteessa määriteltyyn uskonnolliseen pluralismiin. Jos se on suvaitsematonta, niin sitten meitä on kaksi.

Kalle kirjoitti...

Heikki Lahtinen temppelissä oli osasto kaikille kansoille vielä uudentestamentin aikana. Sinänsä ihmisryhmiä ei ole estetty missään vaiheessa palvomasta Jumalaa temppelissä, mutta mitä tahansa ei sopinut Jumalaksi koroittaa ja palvoa.

Eksegetiikka on nimenomaan mennyt uusiksi, useampaan kertaan, joten vetoaminen teoriaan, että vanha testamentti olisi syntynyt kokonaisuudessaan pakkosiirtolaisuudessa ei ole itseoikeutettu teoria enää edes ns. minimalistien piirissä.

Mutta, jos jotakin voidaan vanhantestamentin tutkimuksen kehityksen osalta sanoa, niin reilu satavuotta sitten oltiin sitä mieltä, että VT oli koottu ympäröivien kansojen jumalakäsityksistä vailla minkäänlaista historiallista pohjaa. Tällöin oltiin mahdollisimman kaukana VT:n perinteisistä syntykäsityksistä. Viimeiset sata vuotta tutkimus on tullut heiluriliikkeen ääripäästä takaisinpäin.

Pasi Turunen kirjoitti...

Heikki L,

En muista nähneeni sinua blogilla aiemmin, joten toivotan sinut tervetulleeksi nyt.

Kiitos, että osallistut nimellä etkä nimimerkillä. Se nostaa pisteitä minun silmissäni blogin ylläpitäjänä huimasti.

Kun kommentointi pysyy asiallisena ja kulloisenkin postauksen aiheessa kommentit yleensä tulevat julkaistuksi. Nimellä osallistuminen nostaa todennäköisyyttä että pieni tyylikkäästi toteutettu sarkasmikin menee läpi. Nimimerkillä osallistuminen laskee julkaisemismahdollisuuksia ainakin puolella. Näillä evästyksillä, tervetuloa.

Ajatus kommenttisi sisältöön:

Muinainen Israelin yhteiskunta oli pluralistinen, osin synkretistinenkin. Jos uskonnollisella pluralismilla tarkoitetasn deskriptiivistä kuvausta yhteiskunnasta silloin muinainen yhteiskunta oli yhtä pluralistinen kuin nykyisinkin. Näin Pennerin blogissakin todetaan. Tästä ei seuraa, että pluralistinen totuusväittämä, johon ingressissä viittasin, olisi totta, ja siten Kristuksen ainoalaatuisuudesta pelastustienä tulisi luopua.

Israelin Jahve on kristinuskon mukaan aina ollut ainoa tosi Jumala riippumatta siitä miten monia epäjumalia Israelissa ennen tai jälkeen eksiilin on jumaluuksina pidetty. Kristus on ainoa tie pelastukseen riippumatta siitä, että monet edelleen uskovat teitä okevan useita. Tämä kristinuskon eksklusivistinen väite ei kumoudu tekemällä havaintoja muinaisesta monolatriasta, polyteismistä tai Raamatun tekstien syntyprosessista, jotka kaikki ovat sinänsä mielenkiintoisia kysymyksiä omalla paikallaan.

Kannattaa siis kiinnittää tarkoin huomiota siihen mistä kirjoitin, mistä en. Näin keskustelu pysyy postauksen aiheessa.

Kalle kirjoitti...

V. sanoi: "Minua kovasti ihmetyttää miksi suvaitsevaisuus on joillekin uskoville kirosana."

Minua ihmetyttää ja harmittaa sama asia, mutta kannattaisi muistaa, ettei suvaitsevaisuus aina ateisteillekaan ole itsestäänselvyys ollut siitä näkökulmasta kuin UNESCO:n määritelmää lainasit.

Nimetön kirjoitti...

On suuri armo saada uskoa Jeesukseen Vapahtajanamme, se on suurta armoa. Hän on edelleen se ainoa tie,totuus ja elämä.
Kiitos jälleen, Pasi!

Marke

Andreas kirjoitti...

Termejä "suvaitsevaisuus" ja "moniarvoisuus" ei ole enää vuosiin käytetty niiden alkuperäisessä merkityksessä.

Nykyisin suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisuudesta puhuvat äänekkäimmin ne, jotka ovat ensimmäisenä vaientamassa toisten ihmisten erilaisiin arvoihin pohjautuvia mielipiteitä.

Suomessa on esimerkiksi usein tapana poimia Yhdysvaltojen äärioikeiston, konservatiivisten kristittyjen tai jonkin muun ryhmän käyttäytymisestä esimerkkejä ns. suvaitsemattomuudesta, joita sitten paisutellaan ja kauhistellaan mediassa.

Samalla nämä kauhistelijat paljastavat kiihkoilullaan ja leimaamisellaan oman suvaitsemattomuutensa. He eivät halua ymmärtää, että aidosti moniarvoisessa yhteiskunnassa saa vapaasti esittää erilaisia mielipiteitä.

He eivät siis todellisuudessa hyväksy myöskään moniarvoisuutta (monien, siis myös omista arvoista poikkeavien erilaisten arvojen hyväksymistä), vaikka siitä usein puhuvatkin.

Nimetön kirjoitti...

Termejä "suvaitsevaisuus" ja "moniarvoisuus" ei ole enää vuosiin käytetty niiden alkuperäisessä merkityksessä.

Eikö? No missä merkityksessä ja kuka on käyttänyt? Minulle ainakin tuo merkitys on aivan selkeä.


Nykyisin suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisuudesta puhuvat äänekkäimmin ne, jotka ovat ensimmäisenä vaientamassa toisten ihmisten erilaisiin arvoihin pohjautuvia mielipiteitä.
Kuka ja missä on ollut vaientamassa mielipiteitä? En ole moista huomannut...


Suomessa on esimerkiksi usein tapana poimia Yhdysvaltojen äärioikeiston, konservatiivisten kristittyjen tai jonkin muun ryhmän käyttäytymisestä esimerkkejä ns. suvaitsemattomuudesta, joita sitten paisutellaan ja kauhistellaan mediassa.

Varmaan joku tekee noinkin. Tuollainen käytös lienee sukua sille miten jotkut leimaa ateisteja esimerkiksi kommunistien hirmutöillä...


He eivät siis todellisuudessa hyväksy myöskään moniarvoisuutta (monien, siis myös omista arvoista poikkeavien erilaisten arvojen hyväksymistä), vaikka siitä usein puhuvatkin.

Jaa ei? Ketkä siis? ja missä?

Paljon epämääräistä leimaamista tässäkin viestissä.... Suvaitsevaisuuttako?


V.

Nimetön kirjoitti...

V, saanko minä vapaasti pitää kiinni vakaumuksestani, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo, ja hyväksytkö sen että pidän siitä kiinni?
Tottakai hyväksyn. Sitähän suvaitsevaisuus on. Ihmettelen vaan miksi se on joidenkin uskovien mielestä kirosana?

Muutoin et argumentoisi kristinuskoa vastaan.
Vastaan? Onko mielestäsi ihminen, joka ei jaa samoja käsityksiä, kuin kristityt, ja uskaltaa sen ääneen sanoa, "kristinuskoa vastaan"?

Jos sallit, niin vastaan puolestasi (korjaa jos olen väärässä): Ei merkitse.

Olet oikeassa.


Se, että uskoo oman uskontoa koskevan vakaumuksensa oikeaksi ja toisen vääräksi, ei ole sama asia kuin kieltää toisen vapaus tai oikeus vakaumukseensa. Se ei merkitse ihmisten kohtelemista eriarvoisesti.
Aivan. Olen samaa mieltä. Mutta onko mielestäsi suvaitsevaista yhteiskunnassa vaatia muita toimimaan oman uskontonsa mukaisesti? Onko suvaitsevaista vaatia epätasa-arvoista kohtelua ihmisille, jotka eivät sovi jonkun uskonnon sääntöjen kaavaan? Minusta ei...

V.

Kalle kirjoitti...


V. sanoi: ”Kuka ja missä on ollut vaientamassa mielipiteitä? En ole moista huomannut...”

Sanooko jää vuoren huippuna esim. leimaaminen Kunniarotta -palkinnolla mitään? Eräs toinenkin palkinto tulee mieleen…

V sanoi: ” Varmaan joku tekee noinkin. Tuollainen käytös lienee sukua sille miten jotkut leimaa ateisteja esimerkiksi kommunistien hirmutöillä...”

Oletko sitä mieltä, että kommunismi, ei ole sekä filosofisesti, että historiallisesti merkittävä osa ateismia, toisin kuin mahdollisesti, jokin kristillisyyden marginaali-ilmiö, jota tuskin voidaan pitää merkittävänä osana kristinuskoa sen enempää filosofisesti kuin historiallisestikaan?

V. sanoi: ”Paljon epämääräistä leimaamista tässäkin viestissä.... Suvaitsevaisuuttako?”

Et kai esitä velvoittavaa moraalikritiikkiä?

V sanoi: ”Ihmettelen vaan miksi se on joidenkin uskovien mielestä kirosana?”

Missä suovaitsevaisuus on ollut kirosana? Miksi sinua ihmetyttää? Onko siinä jotakin pahaa?

V sanoi: ”Mutta onko mielestäsi suvaitsevaista yhteiskunnassa vaatia muita toimimaan oman uskontonsa mukaisesti? Onko suvaitsevaista vaatia epätasa-arvoista kohtelua ihmisille, jotka eivät sovi jonkun uskonnon sääntöjen kaavaan? Minusta ei...”

Miksi sitten ateistit jatkuvasti vaativat poistamaan omista vakaumuksellisista näkemyksistä poikkeavia käytäntöjä? Ja vaativat toisia noudattamaan omiaan?

Nimetön kirjoitti...

Sanooko jää vuoren huippuna esim. leimaaminen Kunniarotta -palkinnolla mitään? Eräs toinenkin palkinto tulee mieleen… Enpä ole moisesta palkinnosta kuullut. Täytyy googlata....
Jaa... Siis eriävän mielipiteen esilletuominen onkin "vaientamista"....

Oletko sitä mieltä, että kommunismi, ei ole sekä filosofisesti, että historiallisesti merkittävä osa ateismia, toisin kuin mahdollisesti, jokin kristillisyyden marginaali-ilmiö, jota tuskin voidaan pitää merkittävänä osana kristinuskoa sen enempää filosofisesti kuin historiallisestikaan?

Kommunismilla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on vain sitä, että ei uskoa jumaliin.

Ilmiö on ihan sama. Leimataan asiaankuulumattomasti eri tavalla ajattelevia.

Tosin esimerkiksi Suomessa uskovat vaativat erään ihmisryhmän vangitsemista vielä muuta vuosikymmen sitten... Ugandassa heidän tappamistaan vaativat he... Joten ei taida olla kyse marginaali-ilmiöstä.

Missä suovaitsevaisuus on ollut kirosana? Miksi sinua ihmetyttää? Onko siinä jotakin pahaa?
Tässäkin kirjoituksessa se mainitaan jotenkin pahana asiana... Ja monessa yhteydessä olen saanut lukea uskovien kritiikkiä suvaitsevaisuutta vastaan.

Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos se, että "ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan" ja että erilaisilla on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat on paha asia.

Et kai esitä velvoittavaa moraalikritiikkiä?
Jaa.. Vain uskovillako siihen on maailmassasi oikeus?

Miksi sitten ateistit jatkuvasti vaativat poistamaan omista vakaumuksellisista näkemyksistä poikkeavia käytäntöjä? Ja vaativat toisia noudattamaan omiaan?
Jaa vaativat. En ole huomannut, että he olisivat vaatineet uskovia muuttamaan tapojan ja käytäntöjään. Ihan vapaasti uskovat saavat uskoa keskenään. Kunhan eivät ala mestaroida toisten elämiä.

V.

Kalle kirjoitti...

V. sanoi: ”Jaa... Siis eriävän mielipiteen esilletuominen onkin "vaientamista"....”

Sanoisin, että tuossa tapauksessa se on leimaamista ja sitä tuskin voidaan pitää keskustelua edistävänä.

V. sanoi: ”Kommunismilla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on vain sitä, että ei uskoa jumaliin.”

Ehkä olisi syytä kurkistaa historian kirjat uudelleen. Vaikka kaikki ateistit eivät suinkaan ole kommunisteja, niin kommunismin filosofinen yhteys ateismiin on elimellinen. Marx katsoi, että kommunismin myötä uskonto tulee häviämään ateismin tieltä (kannattaa kurkistaa myös sellainen käsite kuin Marxilainen ateismi) ja mm. Lenin katsoi, että kristinusko tulee hävittää ateismin tieltä.

V. sanoi: ”Ilmiö on ihan sama. Leimataan asiaankuulumattomasti eri tavalla ajattelevia.”

Olet ehkä sen verran nuori, ettet tiedä, että monet ateistit pitivät aikanaan itänaapuria hienona esimerkkinä ateismista. Tilanne on toinen nyt, kun on paljastunut kokeilun ikävämpi puoli.

V. sanoi: ”Tosin esimerkiksi Suomessa uskovat vaativat erään ihmisryhmän vangitsemista vielä muuta vuosikymmen sitten... Ugandassa heidän tappamistaan vaativat he... Joten ei taida olla kyse marginaali-ilmiöstä.”

On huomattava, että lainsäädäntö vaati Suomessa...jen. Kuten myös monissa ns. ateistisissa maissa homoja kohdeltiin samalla tavalla. Eivätkä kaikki ateistit suhtaudu homoseksuaaleihin suinkaan myönteisesti nytkään.

V. sanoi: ”Tässäkin kirjoituksessa se mainitaan jotenkin pahana asiana... Ja monessa yhteydessä olen saanut lukea uskovien kritiikkiä suvaitsevaisuutta vastaan.”

Tässä keskustelussa? Siis miten? Itse olen lukenut lähinnä sellaisia kritiikkejä, joissa joko suoraan tai implisiittisesti on kritisoitu suvaitsevaisuuden uudelleenmäärittelyä – sitä, että suvaitsevaisuutta pidetään synonyymina yhtämieltä-olemiselle sen sijaa, että se olisi sietämisen synonyymi.

V. sanoi: ”Jaa.. Vain uskovillako siihen on maailmassasi oikeus?”

Edellisessä keskustelussa kovasti kiistit moraalin velvoittavuuden, niin ajattelin, ettet kai uuden bloggauksen myötä ole vaihtamassa linjaa ja jakamassa velvoittavia motraaliarvioita.

V. sanoi: ”Jaa vaativat. En ole huomannut, että he olisivat vaatineet uskovia muuttamaan tapojan ja käytäntöjään. Ihan vapaasti uskovat saavat uskoa keskenään. Kunhan eivät ala mestaroida toisten elämiä.”

Sikäli kuin muistan, niin ateistithan ovat kovasti halunneet muuttaa itselleen epämieluisia Suomalaisen kulttuurin piirteitä erityisen äänekkäästi tiettyinä juhla-aikoina, eli kuka mestaroi?