perjantai 15. helmikuuta 2013

Mike Licona ja Jeesuksen historiallinen ylösnousemus - vastaväitteitä, osa 1

Teologian tohtori ja historioitsija Mike Licona pohdiskelee oheisessa videossa Jeesuksen ylösnousemusta vastaan esitettyjä väitteitä. Kymmenen osaisen lyhytvideosarjan ensimmäisessä osassa hän arvioi lähemmin väitettä, jonka mukaan evankeliumien ristiriitaisuuksien sanotaan osoittavan, etteivät kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta voi olla totta. 


Myth #1: Contradictions in the Gospels from Credo House on Vimeo.

Ensiksi, Liconan mukaan evankeliumikertomusten väitetyt ristiriitaisuudet ovat useimmissa tapauksissa varsin helposti harmonisoitavissa, eivätkä siksi muodosta todellista haastetta kertomusten historialliselle ytimelle.

Toiseksi, vaikka kertomusten välisiä jännitteitä ei kyettäisikään harmonisoimaan, ne koskevat historiallisen ytimen kannalta vähemmän olennaisia kehällisiä yksityiskohtia, eivätkä siten tee kertomuksista sellaisenaan epähistoriallisia. Licona käyttää esimerkkinä erilaisia silminnäkijäkertomuksia Titanicin uppoamisesta.

Itselleni tulee tästä jälkimmäisestä mieleen analoginen tapaus: Mikkelin panttivankidraama vuodelta 1986. Niille, jotka ovat sitä sukupolvea, että kyseinen Mikkelin torin laidalle elokuussa 1986 päättynyt dramaattinen tapahtumasarja ei sano mitään, kannattaa lukea Wikipediasta. Muistan itse yhä radiotoimittajan järkytyksen suorassa lähetyksessä pankkiryöstäjän auton räjähtäessä tori laidalla. Myöhemmin Iltapäivälehdet arvuuttelivat ammuttiinko yksi vai kaksi laukausta, vai ammuttiinko konetuliaseella. Erilaiset versiot eivät merkitse itse tapahtuman epähistoriallisuutta. 
Suosittelen Liconan videon katselemista.

Postaan jatkossa myös muut Liconan lyhytvideosarjan osat pienen suomenkielisen yhteenvedon ja omien reflektioiden kera.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Monet oikeusoppineet ja psykologit ovat sitä mieltä, ettei silminnäkijätodistuksia pitäisi niiden epäluotettavuuden vuoksi käyttää esimerkiksi oikeusaleissa ollenkaan.
Mutta pitää lukea tuo Wrightin kirja lähiäikoina. Janne

Kalle kirjoitti...

Janne sanoi: "Monet oikeusoppineet ja psykologit ovat sitä mieltä, ettei silminnäkijätodistuksia pitäisi niiden epäluotettavuuden vuoksi käyttää esimerkiksi oikeusaleissa ollenkaan."

Kolme seikkaa on syytä huomata. Ensinnä monissa oikeusjutuissa tunnistetaan henkilö, joka on nähty ensimmäistä kertaa ja vilaukselta, mahdollisesti vielä hämärässä valaistuksessa.
Toiseksi nykyaikana muistamista häiritsee informaatiotulva. Kolmanneksi, jos muisti oletetaan lähtökohtaisesti epäluotettavaksi, joudutaan kyseenalaistamaan myös tuomarien kuin psygologienkin muisti.