sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Obama 1, Osama 0 — Onko oikein iloita terroristin kuolemasta?

”Obama 1, Osama 0” kirjoitti Time –lehti tuoreessa numerossaan, joka oli pyhitetty maailman etsityimmän terroristin, Osama bin Ladenin surman käsittelyyn. "Obama got Osama", lehti kynäili ottaen nimistä kaiken irti. Meillä samoin kuin maailmalla keskustelua on herättänyt niin amerikkalaisten ilakointi bin Ladenin surmaamisesta kuin keskustelu koston oikeutuksesta. ”Oikeus on tapahtunut”, totesi Barak Obama televisiopuheessaan amerikkalaisille. Onko oikein iloita bin Ladenin kuolemasta?

Harvinaisella tavalla kuulin itse bin Ladenin kohtalosta suoraan Obamalta sattuessani BBC:n uutiskanavalle juuri presidentin aloittaessa puhettaan kansalleen. Tietämättä mistä oli kyse jäin kuuntelemaan. Kaikki mikä tulee ”Live from Washington” täytyy olla tärkeää, ajattelin. Ja melkoinen uutinenhan sieltä tuli.

New Yorkin pormestarina syyskuun 11. Päivänä 2001 toiminut Rudy Giuliani summasi hyvin omatkin tuntemukseni, kun hän Time –lehden tuoreessa haastattelussa kuvaili omaa ensireaktiotaan bin Laden uutiseen yhdellä sanalla: ”Helpotus”.

Tätä kirjoittaessani kaivoin pöytälaatikostani jälleen esiin syyskuun iskuista kertovan TIME –lehden syyskuulta 2001. Muistan hyvin tuon päivän ja uutiset, joita seurasin herkeämättä. Muistan kauhun: Kuka voi tehdä tällaista? Muistan käynnin kaksoistorneissa lomamatkalla 1988. Katselen kuvia lentokoneiden iskeytymisestä kaksoistorneihin. Erityisesti katson koko aukeaman kuvaa kaksoistorneista liekkejä pakoon hyppäävistä ihmisistä: Mies ja nainen pitävät toisiaan kädestä pudotessaan varmaan kuolemaan. Tämä kuva ehkä enemmän kuin mikään muu kiteyttää minulle syyskuun 11. päivän inhimillisen kauheuden.

Kuunnellessani Obaman puhetta koin helpotusta ja tyytyväisyyttä. Olinko iloinen? En siinä mielessä, että olisin kokenut jotain tarvetta lähteä kadulle juhlimaan tai ryhtyä hihkumaan riemusta. Mutta yhdyn täysin Obaman sanoihin oikeuden tapahtumisesta. Paha oli saanut palkkansa. Helpotus. En kokenut suurta tarvetta lähteä kadulle juhlimaan, mutta en kokenut suurta tarvetta itkeäkään.

Seuraavien tuntien aikana uutiset keskittyivät näyttämään kaduilla riemuitsevia ja juhlivia amerikkalaisia. Kuvat ja tunnelmat herättivät minussa ristiriitaisia tunteita. Ensimmäisenä mieleeni palautuivat vastenmieliset kuvat ja uutiset Gazasta, jossa tuhannet palestiinalaiset Hamasin kannattajat juhlivat onnistunutta terrori-iskua Israelia vastaan.

Tästä pinnallisesta yhtäläisyydestä huolimatta amerikkalaisten juhlinnalla on kuitenkin ratkaiseva moraalinen ero: Nyt ei juhlittu terrorismin voittoa ja viattomien siviilien tappamista, vaan voittoa terroristista, joka oli syypää tuhansien viattomien siviilien tappamiseen. On aivan eri asia iloita pahuudesta ja vääryydestä, kuin iloita siitä, että paha on kukistunut. Rakkauden mukaista on iloita siitä, että totuus voittaa (1 Kor. 13:6). 

En iloitse bin Ladenin kuolemasta tai hänen tappamisestaan (jota tosin pidän täysin oikeutettuna sotatoimena), mutta ymmärrän miksi monet amerikkalaiset, varsinkin New Yorkissa, iloitsivat. Jokainen, joka ei ymmärrä tekee hyvin kaivaessaan vaikkapa YouTubesta esiin syyskuun 11. päivän iskusta kuvattuja videoita. Bin Laden oli paha. Ei siksi, että hän oli muslimi. Vaan siksi, että hän oli paha. Nyt hän on pois. Kiitos Jumalalle siitä.

Kotimaa –lehden päätoimittaja Mari Teinilä paheksuu hiljattaisessa pääkirjoituksessaan monien amerikkalaisten julkista riemua bin Ladenin kuolemasta ja pitää sellaista tunteenilmaisua sopimattomana. Eikä hän toki ole ainoa tässä kritiikissään. Teinilän paheksunta tuntuu kuitenkin paikoin kovin ajatelemattomalta ja keinotekoiselta.

Pääkirjoituksensa Teinilä on otsikoinut sanoin ”Tappamisesta iloitseminen on irvokasta” (Kotimaa 12.5.2011). Mitä Teinilä arvelee bin Ladenin ja hänen roistojensa tehneen Tora Boran luolissa kuultuaan lentokoneiden osumisesta kaksoistorneihin ja 3000 viattoman ihmisen tappamisesta? Itkikö bin Laden? Japanilaisten yllätysisku Pear Harbouriin toisessa maailmansodassa oli sentään isku sotilastukikohtaan ja sen myötä jollakin tavalla ymmärrettävissä. Mutta bin Laden riemuitsi tappaessaan tuhansittain siviilejä.

Teinilä pohtii pääkirjoituksessaan syyskuun iskussa poikansa menettäneen isän reaktioita: ”Ajattelin tätä isää, kun katsoin Osama bin Ladenin tappamisesta iloitsevia amerikkalaisia. Oliko hän New Yorkin kaduilla muiden riemuitsevien joukossa?” Teinilä kysyy tarkoituksenaan ilmeisesti opastaa meitä lukijoita tuntemaan ”oikein”. Vastakysymyksenä voisi heittää Teinilälle: Oliko Teinilä New Yorkin kaduilla kun terroristien lentämät koneet iskeytyivät kaksoitorneihin?

Teinilän teksti vilisee moralisoivia latteuksia: ”Osama bin Laden oli vastuussa hirvittävistä teoista, mutta hänen tappamisensa tuskin edistää paremman maailman syntymistä.” Ikään kuin maailma olisi ollut paremmassa turvassa bin Ladenin eläessä. Teinilä ei kerro mikä on se ”parempi maailma”, josta hän puhuu ja millä tavoin bin Laden olisi myötävaikuttanut sen syntymisen puolesta muutoin kuin tapattamalla surutta ja riemumielin tuhansia viattomia siviilejä.

”Väkivalta synnyttää useimmiten lisää väkivaltaa”, Teinilä jatkaa. Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että naiset, jotka puolustautuvat raiskaajiaan vastaan synnyttävät lisää raiskauksia. Ikään kuin ei olisi mitään eroa väkivallan ja väkivallan välillä. Toisinaan väkivalta pysäytetään juuri vastaamalla siihen oikeutetulla väkivallalla. Kuten talvi- ja jatkosodassa kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.

Mitä bin Ladeniin itseensä tulee hän ei synnytä enää yhtään väkivaltaa. Al-Qaeda ja muut terroristit tietysti käyttävät jokaisen käytettävissä olevan tekosyyn, myös bin Ladenin surmaamisen, hyväkseen toteuttaakseen murhanhimoista missiotaan. Terroristien murhanhimo ei kuitenkaan johdu siitä, että lännessä satutaan iloitsemaan yhden heidän johtajansa surmaamisesta. Eikä tuota murhanhimoa hillitä yhtymällä terroristien amerikkavastaisuuteen kirjoittelemalla nöyristelevästi kuinka me täällä kadumme ja paheksumme amerikkalaisten ilakointia, siitä, että tuhansia amerikkalaisia tapattanut terroristi sai surmansa. 

”Lisäksi bin Laden oli myös ihminen, jonka elämä on pyhä teoista riippumatta. Siksi kristityn ihmisen ilmaisema ilo hänen tappamisestaan on irvokasta”, Teinilä evästää. ”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu”, sanoi Jeesus. Bin Laden tarttui ja siihen hän myös ansaitusti hukkui.

Minusta on irvokasta, Teinilän termiä lainatakseni, osoittaa niin vähän ymmärtämystä New Yorkin iskuissa rakkaansa ja läheisensä menettäneiden ihmisten tunteille, olkoon miten ”vääriä” tunteita tahansa meidän mielestämme. Nämä tunteet voivat aikanansa tasoittua ja löytää "kristillisempiä” ja paremmin reflektoituja ilmaisumuotoja kuin kaduilla juhliminen. Bin Ladenin iskuissa menetettyjä tuhansia rakkaitaan amerikkalaiset eivät sen sijaan koskaan voi saada takaisin.

Kuten presidentti Obama sanoi: ”Justice has been done.” Annetaan amerikkalaisten iloita siitä. Edes tämän hetken.

-------

22 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kyllä minustakin tappamisesta iloitseminen on irvokasta.

Irvokasta oli kun äärimuslimit iloitsivat siitä, että olivat tappaneet ihmisiä WTC-iskussa.

Irvokasta on kenen tahansa tappamisesta iloitseminen.

Helpottunut voin olla uhan pienenemisestä. Mutta tappamisesta en osaa iloita.

Minusta on törkeää vihjailla, että ihmiset, jotka pitävät törkeänä Osaman tappamisesta riemuitsemista, eivät pitäisi yhtä törkeänä riemuitsemista tappamisesta WTC-iskussa.

Nimetön kirjoitti...

Minusta on hyvä että Osamasta päästiin. Mutten menisi kadulle juhlimaan.

Parempi juhlia sitä että Ruotsi "tapettiin" jääkiekossa! Hyvä Suomi!

Jaakko Kujala kirjoitti...

Oikeutettu sotilastoimihan se oli ja varmasti hyväksi koko ihmiskunnalle (hyväksyivät äärimuslimit sitä tai eivät). Silti on kieltämättä mahdoton riemuita kenenkään kuolemasta ja kadotukseen joutumisesta (olettaen että Osama ei ollut kristitty...).

Nimetön kirjoitti...

Olen aina ajatellut, että kuolemantuomio on jossain tapauksissa ihan oikeutettua.

Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä jaetut kuolemantuomiot olivat ihan oikein ajatellen hirmutekojen suuruutta.

Tietenkin olisi aina parempi, että kuolemantuomiokin annettaisiin vasta puolueettoman oikeudenkäynnin jälkeen, niin bin Ledeninkin tapauksessa.

Nimetön kirjoitti...

Miten voit väittää, että Teinilä tuntee enemmän sympatiaa massamurhaajaa kuin hänen uhrejansa ja heidän läheistensä tuntoja kohtaan.

Tuo taitaa olla väärän todistuksen antamista ja muistaakseni jumalasiei sellaisesta tykkää, vaikka se tehtäisiin hyvässä tarkoituksessa.

Nimetön kirjoitti...

En ota kantaa mikä on oikein tai väärin ja pitääkö siitä iloita vaiko ei.
Mutta kysyisin Pasilta et miten "armeija" määritellään. Onko yksittäinen joukkio ihmisiä "armeija" vaiko ei. Onko heidän aiheuttamansa tuhot, vahingonteot, kuolonuhrit se mittari ? vaiko joku muu.
Olisko ton asian siis pitänyt hoitaa poliisi ja pidättää heidät ja viedä vaikkapa oikeuteen tehtyjen ratkaisujen sijaan?.

Pasi Turunen kirjoitti...

Miten voit väittää, että Teinilä tuntee enemmän sympatiaa massamurhaajaa kuin hänen uhrejansa ja heidän läheistensä tuntoja kohtaan.

Olet oikeassa. Luonnehdinta oli huonosti valittu ja liian kärkevä ja sellaisena epäonnistunut.

Muutin tekstiäni tuolta osin.

Kiitos palautteesta.

Nimetön kirjoitti...

Eurooppalaisten johtajien asenne tappo-uutiseen oli mielestäni huolestuttava. Natseille suotiin oikeudenkäynti, Osaman kohdalla sitä ei tarvittu. Eli terroristilta saadaan nykyään viedä ihmisoikeudet. Kuka sitten saa määrittää, oletko terroristi, jos ei oikeudenkäyntiäkään tarvitse pitää?! Maailman johtajien reaktioissa näkyi saman totalitarismin siemen, jota Osama itse edusti.

P kirjoitti...

Tappamalla vihollinen ei anneta hänelle mahdollisuutta katua, muuttua, oppia tekemästään. Voidaan tietysti ajatella että ei bin Laden olisi muuttunut. Mutta eikö tämä ole aika ei-kristillistä? Kristillisesti väitetään myös että ihminen ei ole oikeutettu päättämään ihmiselämän pituudesta. Tällä perusteella niin aborttia kuin eutanasiaa vastustetaan. Vihollisen tappaminen ei kuitenkaan ole ihmiselämän pituudesta päättämistä, vai onko Pasi?

Pasi Turunen kirjoitti...

Natseille suotiin oikeudenkäynti, Osaman kohdalla sitä ei tarvittu. Eli terroristilta saadaan nykyään viedä ihmisoikeudet[?]

Tämä on yksi tapa lähestyä asiaa. Mutta kyse minun mielestäni (ja toki voin olla väärässä, mutta näin itse näen) siitä oliko kyse poliisi- vaiko sotilasoperaatiosta. Oikeus voi toteutua sodassakin. Enkä näe terroristin ihmisoikeuksia mitenkään sortavan sen, että hän kaatuu aloittamassaan sodassa. Siihen sopii varautua jos ryhtyy sotaan.

Toki Osama olisi periaatteessa voitu (yrittää) vangita ja tuoda oikeuteen. Mutta sinänsä en itse näe mitään vikaa siinä, että asia hoidettiin sotilasoperaationa.

Osama oli julistanut sodan. Hän oli käyttänyt lentokoneita ohjuksinaan ja itsermuhapommittajia taistelijoinaan. Lopulta hän itsekin kaatui aloittamassaan sodassa. Sen pituinen se. Justice has been done.

Nimetön kirjoitti...

Arvostan Pasi Turusta Raamatun tuntijana ja opettajana korkealle.
Toivoisin että keskittyisit siihen tehtävään enempi ja jättäisit nämä turhat väittelyt vähemmälle.:)

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Natseille suotiin oikeudenkäynti, Osaman kohdalla sitä ei tarvittu. Eli terroristilta saadaan nykyään viedä ihmisoikeudet."

Tuo on hieman yksinkertaistettu historian tulkinta. Osa natseista kuoli sodassa, osa kuoli oman käden kautta, osa kuoli kiinnioton yhteydessä ja osa pääsi karkuun. Vain pieni osa saatiin tuomiolle.

Kalle

Pasi Turunen kirjoitti...

Kiitos P,

Tappamalla vihollinen ei anneta hänelle mahdollisuutta katua, muuttua, oppia tekemästään. Voidaan tietysti ajatella että ei bin Laden olisi muuttunut. Mutta eikö tämä ole aika ei-kristillistä?

Ehkä olen kyyninen kun ajattelen, että bin Ladenilla oli 10 vuotta aikaa katua, muuttua ja vaikka antautua.

Mutta viime kädessä tämä kysymyksesi bin Ladenin surmaamisen ”kristillisyydestä” palautuu sinänsä kiinnostavaan kysymykseen sodan oikeutuksesta yleensä ja onko olemassa jotain ”kristillistä” versiota oikeutetusta sodasta. Augustinushan kehitteli jälkipolvien kannalta vaikutusvaltaista teoriaa tästä.

Eli sodassa vihollisen tappaminen on periaatteessa oikein. Oikeutettu väkivallan käyttö kuuluu esivallalle pahan estämiseksi ja rankaisemiseksi. Sellaisena se kuuluu ns. maallisen regimentin ja yhteisöetiikan piiriin.

Mutta väkivalta ei ole oikeutettu milloinkaan evankeliumin levittämisessä. Siispä ”Ei!” miekkalähetykselle, mutta ”Kyllä!” esivallan oikeudelle käyttää tarvittaessa vastata pahan väkivaltaan oikeutetulla väkivallalla.

Kristillisesti väitetään myös että ihminen ei ole oikeutettu päättämään ihmiselämän pituudesta. Tällä perusteella niin aborttia kuin eutanasiaa vastustetaan. Vihollisen tappaminen ei kuitenkaan ole ihmiselämän pituudesta päättämistä, vai onko Pasi?

Kristillisessä mielessä ratkaiseva ero on uhrin moraalisella statuksella. On moraalinen ero syyttömän ja puolustuskyvyttömän ihmisen surmaamisella (abortti, eutanasia) ja toisaalta syyllisen ihmisen tuomitsemisesta kuolemaan vaikkapa henkirikoksesta (jonka tuomion oikeutuksesta ollaan toki montaa mieltä) tai toisaalta sodassa hyökkäävän valtion vihollisen tappamisella, joka jälkimmäinen voidaan nähdä osana valtiolle maallisen regimentin puitteissa kuuluvaa oikeutta puolustaa kansalaisiaan ja turvata heidän elämänsä hyökkääjän aggressiolta. Syntymättömän, puolustuskyvyttömän lapsen surmaaminen on (ja olen varma, että olet samaa mieltä) aivan eri asia kuin vaikkapa massamurhaan syyllistyneen ja sellaista suunnitelevan terroristin tappaminen sodassa.

Ymmärtänet mitä ajan takaa.

Raamattukin puolustaa esivallan oikeutta ”miekan” käyttöön (Room. 13). Vihollisen tappaminen sodassa on periaatteessa siis moraalisesti eri asia kuin abortti ja eutanasia.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että sodassakaan mikä tahansa käy. Jus ad bello sekä jus in bello näkökohdat tulee ottaa huomioon.

Asia ei siis ole nähdäkseni aivan niin simppeli kuin mitä kysymyksessäsi. Tosin monet kristityt ajattelevat tuon suuntaisesti. He eivät mielestäni ole tulleet silloin ajatelleeksi asiaa tarpeeksi. Yhdyn väitteeseen siltä osin kun kyse on viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen surmaamisesta. Sota on eri asia sikäli mikäli kun/jos on olemassa oikeutettua sotaa.

Sota ei tietenkään ole kiva asia ja rauhaan tulee pyrkiä kaikin voimin. Mutta toisinaan sotaa ei voida välttää.

Bin Laden sai surmansa aloittamassaan sodassa, eikä hän ollut aikeissa antautua. Hänen surmaamisensa oli mielestäni oikeutettu sotatoimi.

I may be wrong, but tha’ts the way I see it until someone convinces me otherwise.

Nimetön kirjoitti...

Olen Teinilän kanssa samaa mieltä, eikä se ole mitään hurskastelua.

En kannata kuolemantuomioitakaan, enkä sotia, joissa muka on joidenkin mielestä jotenkin "luvallisempaa" tappaa toinen kuin esim. jossain yllättävässä tilanteessa, jossa joku vaikka puistossa hyökkää kimppuusi ja itsepuolustukseksi tapat hänet. Tappo on tappo, vaikka sitä yrittäisi kuinka voissa paistaa tai oikeuttaa uhrilukumäärällä. Ei Hitlerkään yksin toiminut ja tappanut ketään. Ei myöskään Osama.

Jos Osama kerran "ansaitsi" tulla tapetuksi, mistä olen täysin eri mieltä (Ja kuka muuten säälii hänen 12-vuotiasta tytärtään, joka näki isänsä teurastuksen? Ei kukaan.), niin miksei sitten muut asiaan osallistuneet muslimit ansaitse samaa kohtaloa? Miksi vain verkoston johtaja, joka sanallaan käskee tappamaan, ansaitsee tulla tapetuksi, mutta eivät itse toteuttajat?

Olen sitä mieltä, että tappamalla tappaja alennutaan vain tappajan tasolle, eikä mitään muuta. Jätettäköön tuollaiset tuomiot ja rankaisut Jumalalle. Eihän kukaan raiskaajaakaan mene raiskaamaan, vaikka raiskaaja on ensin raiskannut jonkun muun.

Eikä tuuollaisista tapoista tulisi muutenkaan koskaan loppua, ja niitä myös olisi vaikka kuinka paljon enemmän, jos kaikki aina tapettaisiin sillä verukkeella, että he ovat ensin tappaneet toisia.

Nimetön kirjoitti...

vaikka kyse olisin osamasta niin tappotuomio ei ollut oikea. Elävänäkin hänet olisi saatu kiinni mutta ei ilmeisesti haluttu. Sodissa kuolee tuhansia ja tuhansia siviilejä tälläkin hetkellä. Nekin on joku sallinut, jokin valtion päämies tai virkamies. Jos vaikkapa obama vietäisiin irakiin tai afganistaniin teloitettavaksi niin ohitettaisiinko asia samanlaisella tyyneydellä? valitettavasti ei, ne valtaapitävät yleensä määrittelevät mikä on totuus, mikä on sitä hyväää ja pahaa. 3000 kuoli syyskuun 11pv. joka päivä kuolee tuhansia ja tuhansia lapsia tauteihin jotka on parannettavissa jos vain joku valtio haluaisi oikeasti niin, vaan ei halua. Tästä voisi viedä aika monta saunan taakse, yhtä paljon se olisi oikeutettua kuin osaman tappaminen.
no tämä vain minun mielipiteenäni.

Pasi Turunen kirjoitti...

...no tämä vain minun mielipiteenäni.

Ei suinkaan vain sinun. Tämä on tunnetusti myös al-Qaedan ja Osaman mielipide.

Nimetön kirjoitti...

Eikös ryövärikin pelastunut ristillä vain hetki ennen kuolemistaan? Entä jos bin Laden olisikin myöhemmin tullut katumapäälle ja kääntynyt kristityksi? Kuulostaa kieltämättä epätodennäköiselle,mutta ei kai kukaan ole Jumalalle toivoton tapaus? Toki näin ajatellen voi myös olla, että bin laden saattoi tulla uskoon vaikka juuri ennenkuin amerikkalaiset tappoivat hänet, miksipä ei? Jokatapauksessa en puollusta bin Ladenin hirmutekoja millään tavalla. Tappaminen,oli tapettava kuka hyvänsä,on mielestäni väärin.Piste. Sanoohan sen jo yksi kymmenestä käskystäkin, vai onko se uudessa liitossa enää vain ohjeellinen? Meniköhän Nobelin rauhanpalkinto sittenkään oikeaan osoitteeseen?

Nimetön kirjoitti...

Pasi kirjoitti:
"Ei suinkaan vain sinun. Tämä on tunnetusti myös al-Qaedan ja Osaman mielipide."

Onko Sinusta oikein, että tuhansia lapsia kuolee tauteihin, vaikka heidät voisi parantaa jos haluttaisiin?

Onko sellaisen pohtiminen "al-Qaedan ja Osaman mielipide"?

Nimetön kirjoitti...

Pasi Turunen kommentoi: Toki Osama olisi periaatteessa voitu (yrittää) vangita ja tuoda oikeuteen. Mutta sinänsä en itse näe mitään vikaa siinä, että asia hoidettiin sotilasoperaationa.

Komppaan Turusta. Jos Al-Qaeda joskus voitetaan samalla tavalla kuin Hitlerin Saksa aikanaan, niin vasta sitten se ja sen jäsenet saavat oikeuden oikeuteen. Sotilas tai terroristi ei siis edusta vain itseään vaan on osa sellaista kokonaisuutta, johon ei voi soveltaa samanlaisia oikeuskäytäntöjä kuin yksityisihmisiä kohtaan. Jos vain yksityishenkilö Osama olisi saatettu oikeuteen, niin "osa Osamasta" eli al-Qaeda muine jäsenineen olisi helposti voinut sabotoida normaalit oikeustoimet.

Nimetön kirjoitti...

"Deserves it! I daresay he does. Many that live deserve death. And some that die deserve life. Can you give it to them? Then do not be too eager to deal out death in judgement. For even the very wise cannot see all ends."

Operaatio Geronimossa ei ollut kyse minkään reaalisen uhan torjunnasta. Siinä tapettiin vanha mies. Kostettiin sanan täydessä merkityksessä ja tyydytettiin yhden kansakunnan verenhimo. Osaman tappaminen ei tuonut 9/11 uhreja takaisin, eikä poistanut terrorismia maailmasta.

Minua kylmää ajatus, että tällainen teko nähdään osana sitä esivaltaa, mistä Raamattu puhuu.

Saati sitten se, että tämä nähdään oikeuden toteutumisena "Justice has been done." - vaan olisiko kuitenkin niin, että terrori ei kumpua tyhjästä? Voittajat kirjoittavat historiaa ja niitä toisia tarinoita Afganistanista, Irakista, Vietnamista tai Koreasta (ja monista muista maista) ei kukaan tule koskaan kuulemaan.

Tällainen teksti saa minut yhä vakuuttunemmaksi siitä, että kristinusko ja politiikka tulee täysin erottaa toisistaan. Jumalan valtakunta ei ole stealth-helikoptereita tai verenhimoisen väkijoukon kostonhimon tyydyttämistä ja tämä täytyy uskaltaa sanoa: kosto ei ole meidän, Kristus ei kutsu meitä siihen.

Yhdysvaltalainen pastori Greg Boyd on kirjoittanut aiheesta hyvän artikkelin jo muutama vuosi sitten:

http://www.gregboyd.org/popular/washing-osamas-feet/

- S

Tomi Helminen kirjoitti...

"Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käyttämällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaa kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.
Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Matt.5:38-48

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan." Matt.7:1

Henkilökohtaisesti olen ihmisenä sitä mieltä että maailma on varmasti parempi paikka ilman Osamaa, mutta oli myös irvokasta katsella kuoleman juhlintaa. Raamatussa Jeesuksen sanoma on kuitenkin selvä, eikä kukaan joka häneen uskoo voi hyväksyä väkivaltaa missään tilanteessa.

Nimetön kirjoitti...

Justin Marttyyrin dialogi juutalaiselle Tryphoolle: Me jotka olimme täynnä sotaa, teurastusta ja kaikkea pahuutta, niin meidän sotaiset aseet ovat muuttuneet - miekat auranteriksi ja keihäämme maanviljelyksen välineiksi. (The Ante-Nicene Father, Vol. I. p. 254)

Todisteiden mukaan yhden ainoankin kristityn sotilaan olemassaolo 60-165 jKr. vuosien aikana on erittäin pieni ... Marcus Aureliuksen valtakaudella yksikään kristitty ei alkanut sotilaaksi kasteensa jälkeen. (The Early Church and the World by C. J. Cadoux (pp. 275, 276)

Toisella vuosisadalla kristinusko vahvisti ettei asepalvelus ja kristinusko ole keskenään yhteensopivia. (A Short History of Rome, by G. Ferrero and C. Barbagallo (p. 382)

Kristittyjen käyttäytyminen oli täysin toisenlaista kuin roomalaisten. ... Koska Messias oli julistanut rauhaa, niin he (kristityt) kieltäytyivät tulemasta sotilaiksi. (Our World Through the Ages, by N. Platt and M. J. Drummond (p. 125)

Ensimmäisen ja toisen vuosisadan uskovien todistus osoittaa heidän uskoneen ettei Uuden Liiton järjestyksessä ole yhtään poikkeusta koskien älä tapa käskyyn, eivätkä he osallistuneet armeijoiden sotatoimiin. Raamatun ulkopuolinen todiste ei ole Raamatun veroinen todistus, mutta koska ensimmäisen ja toisen vuosisadan uskovien todistus pitää yhtä Uuden Liiton järjestyksen kanssa, niin sen todistus on varteenotettava sekä Raamatun sanan opetuksen mukainen.

Teksti kopsattu; http://koti.phnet.fi/petripaavola/esivalta.html