lauantai 3. heinäkuuta 2010

Jos kaksi rakastaa toistaan... Entä jos kolme?

Kesään kuuluu hengellisten juhlien lisäksi Gay Pride tapahtuma. Ulkoministeri Alexander Stubb avasi tämän vuoden pride-tapahtuman ja vaati puheessaan homopareille täyttä adoptio-oikeutta sekä lisäksi sukupuolineutraalia avioliittoa. "On aivan käsittämätöntä, etteivät kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi adoptoida lasta vain seksuaalisen suuntautumisen vuoksi", Stubb sanoi.

Kaksi toisiaan rakastavaa? Miksi ei saman tien kolme tai neljä?

Kesäkampanjaan kuului myös oikeusministeri Tuija Braxin ulostulo ja ilmoitus, että oikeusministeriö ryhtyy syksyllä selvittämään miten Suomeenkin saataisiin pohjoismaisessa hengessä toteutettu sukupuolineutraali avioliitto. Sellainen voi olla todellisuutta jo 2012.

Tähän liitettyä lupausta siitä, että kirkolliseen vihkimiseen sukupuolineutraalilla avioliitolla ei olisi vaikutusta, sillä kirkko päättää itse, keitä vihkii kristilliseen avioliittoon, on pidettävä poliittisena bluffina.

Näinhän meille lupailtiin hartaasti nykyistä parisuhdelakia valmisteltaessa – jos nyt joku vielä muistaa edes reilu kymmenkunta vuota taaksepäin - ettei se vaikuta kirkkoon, ja ettei mitään homojen adoptiolakia valmistella. Kun alettiin valmistella adoptiolakia vakuuteltiin, ettei se suinkaan ole mikään askel kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia. Bluffi meni täydestä ja sillä saatiin ns. ”epävarmat päättäjät” lain taakse. Samoin kuin sinisilmäiset kristityt, jotka haluaisivat kovasti, että kaikki vain rakastaisivat toisiaan.

Braxin lupauksella ei ole mitään todellista katetta siksikään, että päättäjät tietävät kirkon johdossa olevien tahojen kääntäneen aikaa sitten selkänsä Jumalan sanalle sekä kristillisen kirkon historialliselle avioliittonäkemykselle ja olevan yhteiskunnallisen kehityksen talutusnuorassa. Helsingin piispaksi valittu Irja Askola kannatti ensi töikseen samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista. Sinä päivänä kun kirkko tähän ryhtyy lupaan laittaa blogini Top 10 linkkilistaan kolmeksi kuukaudeksi suoran linkin Vapaa-ajattelijoiden eroakirkosta.fi sivulle.

Jo tässä vaiheessa yhdyn täysin Uusi Tie –lehden päätoimittaja Leif Nummelan ajatuksiin siitä, että Raamatun arvovaltaan sitoutuvien kristittyjen on ”kirkon nykyisessä hengellisessä tilanteessa lakattava kokonaan käyttämästä harhaopettajien hengellisiä palveluja”.

Mutta palaan hetkeksi Stubbin ajatuksiin. Argumentit eivät näköjään ole vuosien saatossa lainkaan muuttuneet. Vain ”tyhjään tilaan” laitettu perusteltava asia on muuttunut: ”On käsittämätöntä, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät voi _____________ vain seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.” Tyhjän viivan päällä on lukenut milloin ”rekisteröidä parisuhdettaan”, ”mennä keskenään naimisiin”, ”saada kirkolta siunausta”, ”adoptoida lapsia” ynnä muuta. Retorisesti rakkausargumentti on kätevä, koska sillä voidaan perustella lähes mitä vain ja se sopii minkä tahansa homopoliittisen päämäärän ajamiseen.

Rakkausargumentti on kuitenkin yhteiskunnallisesti absurdi ja moraalifilosofisesti heikko. Kuten alussa kysyin, jos on käsittämätöntä, että kaksi toisiaan rakastavaa eivät saa adoptoida lapsia vain seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, eikö ole yhtälailla käsittämätöntä, että kolme tai neljä toisiaan rakastavaa eivät saa oman suuntautumisensa vuoksi adoptoida lasta tai mennä kolmistaan ja nelistään naimisiin, jos kerran kaksi toisiaan rakastavaa saa? Ja miksi yhteiskunta estää kahta tai kolmea toisiaan rakastavaa sukulaismiestä tai naista ”avioitumasta” ja adoptoimasta?

Eikä tähän ole mikään vastaus sanoa, että kukaan ei nyt suinkaan pyri toteuttamaan mitään noin älytöntä. Ei ole kauaakaan kuin monet pitivät samaa sukupuolta olevien parisuhdelakia – puhumattakaan homoadoptioista – täysin älyttömänä. Ajat muuttuvat. Rakkaus pysyy.

Haluan kysyä Stubbilta millä perusteella hän pyydettäessä kieltäisi kolmelta tai neljältä samaa sukupuolta olevalta mieheltä oikeuden rekisteröidä suhteensa, saada yhteisen sukunimen ja adoptoida lapsen, jos he kerran rakastavat toisiaan? Siis, jos yhteiskunnassa vahvistuvat äänet, jotka tahtovat venyttää avioliittolakia edelleen polyamorian, polygamian ynnä muihin, nyt käsittämättömiltä tuntuviin suuntiin, millä perusteella Stubb ja Brax rajoittaisivat näiden toisiaan rakastavien oikeutta siihen, mihin he samoilla rakkausperusteilla ovat valmiita antamaan oikeuden vain kahdelle? Ellei sitten ole niin, että todellisuudessa pyrkimyksenä onkin paljon pidemmälle menevää yhteiskunnallinen vallankumous, kuin mitä rohjetaan vielä ääneen lausua ja tämä on vain yksi askel siihen suuntaan.

Stubb siis käyttää rakkausargumenttia täysin absurdilla tavalla olosuhteisiin, joihin se ei lainkaan ole tarkoitettu. Se, että rakkausargumentilla voidaan perustella tällaisia yhteiskunnallisesti täysin anarkistisia ratkaisuja osoittaa, että sillä ei voida perustella avioliiton ja adoptio-oikeuden laajentamista miehen ja naisen välisen parisuhteen ulkopuolelle. Rakkausargumentti soveltuu korkeintaan hyvin suppeasti yksilöeettisiin perusteluihin siitä mitä joku omassa yksityisyydessään haluaa tehdä: ”Mitä se kenellekään kuuluu mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään tekevät ja sopivat”.

Tällaisenaankin minimalistinen rakkausperustelu on eettisesti kiistanalainen. Mutta perustelun soveltamisala pysyy sentään siellä minne se asianmukaisesti edes jollakin tavalla kuuluu: yksilöeettisiin ratkaisuihin yksilöiden välisessä yksityisessä kanssakäymisessä. Yhteiskunnallisten ratkaisujen perusteluna rakkausargumentti johtaa kaaokseen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole tehdä mahdolliseksi kaikki mitä ihmiset keskinäisestä rakkaudesta vain sattuvat saamaan päähänsä. Ja tällaiselle kaaokselle Stubb ja muut vaikuttajat ovat avanneet ovet.

Uutisten mukaan kaikki suurpuolueet ovat sukupuolineutraalin avioliiton kannalla. Tämä, samoin kuin Stubbin ja Braxin lausunto, on syytä pitää mielessä. Vaaliuurnilla tavataan.


----------

54 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pari vuotta sitten lehdissä kohistiin, kun Saksassa kaksi miestä tavatuaan ihmissyöntiä käsittelevällä nettisivulla (!?) päättivät yhteisestä sopimuksesta toteuttaa fantasiansa. Toinen halusi syödä ihmisen ja toinen halusi tulla syödyksi. Suunnitelma toteutettiin.

Pitäisikö tämä sallia? Entä jos he rakastivat toisiaan? Ja kumpikin halusi tätä? Olisiko heille pitänyt antaa adoptio-oikeus?

Anonyymi kirjoitti...

Otetaanpa iisisti. Ei tässä maailmanloppu ole tulossa.
Samppa e-suomesta.

Pasi Turunen kirjoitti...

Olen ihan kesäterässä. Voih.

Tekstiin oli tullut muutama kommentti, jotka minun oli tarkoitus julkaista. Mutta aivan käsittämättömästi painoin vahingossa "hylkää" nappia.

Pahoitteluni kaikille kommentoijille.

Jos ette näe kommenttianne, niin tässä inhimillisessä erheessä syy.

Julkaisen kommenttinne, mikäli kirjoitatte ne uudestaan.

Pahoitteluni.

Anonyymi kirjoitti...

[Löysin nimim. NarnianGirl kommentin]:

POstaan tähän linkin aiheesta puhuvaan kirkollista honodiskurssia käsittelevään artikkeliin:

http://www.uta.fi/~mt63532/docs/homopuhe.html#

Anonyymi kirjoitti...

[PT: Löysin Petri Kivikankaan lähettämän viestin:]

http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/07/04/homot-on-ihan-homoja/

Eivät ne polyavioliitotkaan ilmeisesti niin kaukana ole:

"Vastustan itse kuitenkin sukupuolineutraalia avioliittolakia, koska sekin lähtee siitä perusajatuksesta, että perheessä on kaksi aikuista. Todellisuudessahan meillä elää ihmisiä myös polyamorisissa suhteissa sekä muissa vastaavissa. Avioliittolaki pitäisikin muuttaa pikkuhiljaa sopimuslainsäädännöksi, mutta otetaan tämä nyt hyvänä ensimmäisenä askeleena siihen suuntaan."

Anonyymi kirjoitti...

Jos Raamattua tarkkaan lukee niin joillakin oli monta vaimoa ja niiden lisäksi jalkavaimoja

Anonyymi kirjoitti...

Daavid ja Salomo tekivät monen vaimon kanssa lapsia löytyy moniavioisuuskin Raamatusta samoin epäviralliset jalkavaimot jotka olivat orjattaria

Pasi Turunen kirjoitti...

Jos Raamattua tarkkaan lukee niin joillakin oli monta vaimoa ja niiden lisäksi jalkavaimoja

Ja jos tekstini "tarkkaan lukee" niin huomaa, ettei siinä käsitellä Raamattua (ja homoseksuaalisuutta Raamatussa) lainkaan. Tämä vastaus siis on vain köyhä yritys väistää tekstissäni esitetyt yhteiskunnallinen ja moraalifilosofinen argumentaatio.

Raamatussa lukee, että jotkut polttivat jopa lapsiaan Moolokille. Se mitä Raamatussa ihmiset tekevät on eri asia kuin se mitä Raamattu käskee ihmisten tehdä. Deskriptiivinen on erotettava preskriptiivisestä.

Monien raamatunhenkilöiden elämästä kerrotaan yhtä sun toista kummallista varoittavana esimerkkinä. Näin huomaa olevan myös kuvauksissa Daavidin ja Salomon (ja Simsonin ym ym ym) naisseikkailujen. Siis jos "tarkkaan lukee".

Mutta kuten sanottu. Näihin viittaaminen on vain huono yritys kääntää keskustelu pois esittämistäni moraalifilosofisista ja yhteiskunnallisista argumenteista.

Anonyymi kirjoitti...

Ja mitä tulee vanhan testamentin monivaimoisuuteen, niin niissä ei ollut kuitenkaan kyse polyamoriasta eli ryhmäseksistä, vaan kullakin miehen vaimoista oli oma majansa , joissa aviomies sitten vieraili kun sille päälle sattui.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi muka useamman ihmisen avioliitto olisi älytön?

Minulta meni kirjoituksen pointti kokonaan ns ohitse.

Onhan maailma täynnä yhteiskuntia, joissa avioliitossa voi olla useamman kanssa yhtä aikaa. Mitä erkoista siinä on?

Se on erikoista, että Suomessa ei voi.

Anonyymi kirjoitti...

Ja jos "tarkkaan lukee" Raamattuaan, niin huomaa, että moniavioisuudesta seurasi melkoisia perheongelmia.

Anonyymi kirjoitti...

Haluan kysyä Stubbilta millä perusteella hän pyydettäessä kieltäisi kolmelta tai neljältä samaa sukupuolta olevalta mieheltä oikeuden rekisteröidä suhteensa, saada yhteisen sukunimen ja adoptoida lapsen, jos he kerran rakastavat toisiaan?

No millä perusteella Pasi tämän kieltää jos kyseisten henkilöiden ainoa poikkeama "tavallisiin" ihmisiin verrattuna on seksuaalinen suuntautuminen?

Raamatun perusteella? Eikös silloin pitäisi lähteä kivittämään ihmisiä? Muutenkin outo moraalinen ohjekirja tämä raamattu joka sallii kyllä kivittämiset ja muut väkivaltaisuudet, mutta ei kahden samaa sukupuolta olevan henkilön liittoa.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko tahallan ymmärtänyt väärin? "Se joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven."

Mirja kirjoitti...

Homoseksi on synti Jumalan silmissä, synti syntien joukossa eikä krstillinen kirkko voi koskaan siunata sellaista minkä Jumala on synniksi ilmoittanut. Kirkkomme papit ja piispat ovat laiminlyöneet tehtävänsä ja vastuunsa, he eivät kerro kansalle mikä on syntiä ja ilman synnintuntoa ihminen ei voi myöskään ymmärtää Jeesuksen sovitustyön merktystä ja vastaanottaa sitä omalle kohdalleen. Kirkkomme papit ovat johdattaneet kansan pimeyteen ja eksytykseen ja tekevät sen hymyillen ja uskoen omiin valheisiinsa. Heillä oli suurin vastuu, heidän olisi pitää totuuden liekkiä yllä eikä toistaa antikristillisiä valheita. Vaikea uskoa, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten olimme kansakunta, joka luotti Jumalaan.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:"raamattu joka sallii kyllä kivittämiset ja muut väkivaltaisuudet, mutta ei kahden samaa sukupuolta olevan henkilön liittoa."

Raamattu ei salli mitä tahansa väkivaltaisuutta, eikä myöskään mitä tahansa seksuaalisuutta. Joten missä ongelma?

Homosuhdetta ei pitäisi tasapäistää heteroavioliiton kanssa esim. seuraavista kahdesta syystä. Ensinnäkin ne eivät kykene sellaisenaan edes teoriassa tuottamaan jälkeläisiä, joka on yhteiskunnallisesti aika tärkeä asia. Toisekseen miesten välinen homoseksi itsessään on riskikäyttäytymistä, joten miksi yhteiskunnassa pitäisi sellaista tukea?

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Miksi homot ylipäätään välittävät kirkollisesta avioliiton siunaamisesta kun eivät kerran usko Jumalan sanaan? Tai miksi papit eivät siunaisi heitä, koska hekään eivät usko Jumalan sanaan? Jotenkin nämä kaksi asiaa eivät tunnu oikein kohtaavan....

Anonyymi kirjoitti...

Raamattu ei salli mitä tahansa väkivaltaisuutta

Outo moraalinen ohjekirja silti kun ylipäätään sallii väkivaltaisuuden. Siinä ongelma.

Ensinnäkin ne eivät kykene sellaisenaan edes teoriassa tuottamaan jälkeläisiä, joka on yhteiskunnallisesti aika tärkeä asia.

Eikös kyseessä ole kuitenkin vähemmistö? Älä ole huolissasi, kyllä se enemmistö hoitaa tämän pallon ylikansoittamisen eli yhteiskunnallisesti tärkeitä jälkeläisiä kyllä syntyy jatkossakin, jopa liikaa?

Toisekseen miesten välinen homoseksi itsessään on riskikäyttäytymistä, joten miksi yhteiskunnassa pitäisi sellaista tukea?

Riskejä on paljon heteroidenkin käyttäytymisessä. Itse en puolla homoja, lähinnä ihmettelen uskovaisten suvaitsemattomuutta ja sitä ylireagointia mitä tämä asia on heissä herättänyt. Vaan eipä siinä ole mitään uutta.

Pasi Turunen kirjoitti...

No millä perusteella Pasi tämän kieltää jos kyseisten henkilöiden ainoa poikkeama "tavallisiin" ihmisiin verrattuna on seksuaalinen suuntautuminen?

Raamatun perusteella?


Omituinen kysymys? Tähänhän tekstissäni vastasin jo. Ikäänkuin kysyjä ei olisi lainkaan lukenut tekstiäni...

Omituinen kysymys siksikin, että periaatteessa m i n u n suinkaan ei tarvitse erikseen perustella torjuvaa kantaani kolmen tai neljän samaa sukupuolta olevan "avioliittoon" ja adoptioon. Todistamisen taakka on täysin niillä, jotka ajavat tällaista vallankumouksellista ja anarkistista muutosta yhteiskuntaan. Sinulla siis, mikäli pidät moista ratkaisua vähäisessäkään määrin perusteltuna. Pelkkä vetoaminen rakkauteen, kuten tekstissäni osoitin (jos mielestäni en osoittanut, niin kirjoita sitten siitä) ei ole riittävä peruste.

Kysymyksesi Raamatusta on epärelevantti, koska kirjoituksessani en perustanut kritiikkiäni Raamattuun.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti: "Outo moraalinen ohjekirja silti kun ylipäätään sallii väkivaltaisuuden."

Mitä outoa siinä on?

Anonyymi kirjoitti: "Eikös kyseessä ole kuitenkin vähemmistö? Älä ole huolissasi, kyllä se enemmistö hoitaa..."

Olen samaa mieltä, että homoseksuaaleja on vähemmän, ja että vain heteroseksuaalisin keinoin luonnostaan voidaan lisääntyä. Mutta ihmettelen mitä vähemmistöön vetoamisella yritit perustella?

Anonyymi kirjoitti: ”Riskejä on paljon heteroidenkin käyttäytymisessä.”

Olen samaa mieltä, mutta tässä ei ole kysymys [mistä tahansa] heteroiden käyttäytymisestä. Vaan kysymys oli aviollisesta suhteesta niin kuin se on tarkoitettu vs. homoliitto ja miksi pitäisi tai ei pitäisi niitä tasapäistää.

Anonyymi kirjoitti: ”…ihmettelen uskovaisten suvaitsemattomuutta”

Et ole sattunut huomaamaan niiden ylireagointia ja suvaitsemattomuutta, jotka haluavat muuttaa avioliittolakia laajemmaksi, silloinhan he ovat suvaitsemattomia nykyisen lain suhteen?
Mielestäni kritiikin aiheelliseksi esim. alkuperäisessä viestissäni mainitsemistani kahdesta syystä.
Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Ai että miksi ei samantien kolme tai neljä? Ei minulla ainakaan periaatteessa olisi mitään sitä vastaan. Moniavioisuus on hyvin vanha ja perinteikäs perhemalli, joka on levinnyt maailmalla pitkälle.

Mielestäni se ei ole huonosti toimiva tai epätavallisena pidettävä vain siksi, että meillä ei sitä ole. Joihinkin kulttuureihin se kuuluu ja toisiin ei. Mielestäni kysymys kolmen tai neljän suhteesta ei liity seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan kulttuuriin yleensä. Eivät vähemmistöihin
kuuluvat ole sen halukkaampia moniavioisiin suhteisiin kuin ketkään muutkaan, joten minusta sitä asiaa ei tarvitse nostaa esille tässä yhteydessä.

Ihmisillä pitäisi olla tasavertaiset oikeudet. Ei ole reilua jos vähemmistöt saisivat enemmän. Riittänee, että vähemmistöt saavat sen mitä muutkin, joten ei ole
mielekästä pohtia tälläistä vaihtoehtoa jota ei muillakaan ole, varsinkin jos tasavertaisten oikeuksienkin saaminen, joista tässä on kyse, vaatii työtä paljon. Kukaan ei ole varmasti vaatinutkaan, että kaikki tehtäsiin mahdolliseksi, mitä ihmiset keskinäisestä rakkaudestaan saavat päähänsä.

Jos rakkausperustelu on kiistanalainen, niin voivatko vastustajat tarjota perusteluja jotka eivät ole kiistanalaisia? Minusta näyttää että torjuvissa
näkemyksissä on lähes aina uskonto takana. Minä en ainakaan halua että yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään siltä pohjalta.

Anonyymi kirjoitti...

Kallelle:
Mitä outoa siinä on?

Eikö sinusta ole outoa jos kysessä on moraalinen ohjekirja, jonka pitäisi kertoa mikä on oikein ja mikä väärin? Eikö väkivalta ole aina väärin? Omasta mielestäni on.

Mutta ihmettelen mitä vähemmistöön vetoamisella yritit perustella?

Itsehän väitit, että
homosuhdetta ei pitäisi tasapäistää heteroavioliiton kanssa, koska ne eivät kykene sellaisenaan edes teoriassa tuottamaan yhteiskunnale tärkeitä jälkeläisiä.

Sitä yritin perustella, että esittämäsi syy jälkeläisten tuoton suhteen ei ole olennaisesti tärkeä, koska enemmistö tuottaa jo liikaa jälkeläisiä. Vähemmistön jälkeläisten tuottamattomuudella ei näin ollen ole merkitystä, jonka vuoksi se ei voi olla syy homosuhteen kieltämiselle.

Vaan kysymys oli aviollisesta suhteesta niin kuin se on tarkoitettu

Ja kuka, missä, milloin ja miten on määrittänyt minkälainen aviollinen suhde pitäisi olla? Ihmisen itsensä määrittelemä. Yhtä hyvin voisi olla, ettei olisi ollenkaan avioliittoja, edes heteroliittoja.
Voisin tähän vielä lisätä, että kuten jo aikaisemmin mainitsin, on mielestäni kaikki väkivalta väärin, kuten myös on väärin/luonnotonta, että kaksi saman sukupuolen edustajaa harrastaa seksiä. Ainakin jos miehistä on kyse. Luonnossa muuten esiintyy aika paljon seksiä saman sukupuolen edustajien kesken, joten aivan luonnotonta se ei siis ole. Mielipiteitä on monia.


Anonyymi kirjoitti: ”…ihmettelen uskovaisten suvaitsemattomuutta”

jotka haluavat muuttaa avioliittolakia laajemmaksi, silloinhan he ovat suvaitsemattomia nykyisen lain suhteen?

Ajat muuttuvat, laki muuttuu, ympäristö muuttuu ja ihminen sen mukana. Tiede muuttuu ja kehityy, uskonto ei. Pahimmassa tapauksessa edelleen pidetään KIRJAIMELLISESTI kiinni siitä mitä vanhaan teokseen on kirjoitettu. Muutoksen hyväksyminen on suvaitsevaa, ainainen muutoksen vastustaminen suvaitsemattomuutta.

Anonyymi kirjoitti...

On selvää, että Raamatussa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti.
Toisaalta Raamatussa suhtaudutaan kielteisesti myös eronneiden uuteen avioliittoon, jos ex-puoliso on yhä elossa. Tämä asia tulee Raamatusta aivan yksiselitteisesti esille myös itse Jeesuksen opettamana. Kuitenkään tätä kieltoa ei enää juurikaan noudateta edes kaikkein tiukimmin Raamatun sanaan pitäytyvien kristittyjen joukossa.

Eikö tässäkin asiassa ole lopulta kysymys rakkauden osoittamisesta? Ei haluta rakkauden nimissä olla liian ankaria eronneita kohtaan.

pikkukimalainen satu kirjoitti...

Tätä menoa voi käydä jossain vaiheessa niin, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttökään ei ole enää lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vaan kahden ihmisen välinen rakkaussuhde. Heikompaa osapuolta suojellaan vielä toistaiseksi, mutta "kun ihmiset on nii erilaisii ja kaikki haluu vaan rakastaa ni mitä pahaa siinä niinku on"? Katsotaan, miten jatkossa käy.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi ”Sitä yritin perustella, että esittämäsi syy jälkeläisten tuoton suhteen ei ole olennaisesti tärkeä, koska enemmistö tuottaa jo liikaa jälkeläisiä. Vähemmistön jälkeläisten tuottamattomuudella ei näin ollen ole merkitystä, jonka vuoksi se ei voi olla syy homosuhteen kieltämiselle.”

Mielestäni jälkeläisten hankkimisen kykyyn viittaava argumentti on olennainen, koska se on ko. kahdesta vaihtoehdosta ainoa yhteiskunnan jatkuvuutta tukeva vaihtoehto, siksi sitä voidaan tukea avioliiton muodossa.
Sen sijaan on epäolennaista hoitaako enemmistö liian hyvin, hyvin tai huonosti lapsien hankintaa, sillä ei voida perustella sitä, miksi homoseksuaalien tai muiden vähemmistöjen pitäisi saada perinteisestä avioliitosta poikkeavia lisäoikeuksia.

Loppuosassa pyrit vetoamaan muutokseen mm. ihmisessä. Kuitenkaan esim. sukupuolinen lisääntyminen ei ole muuttunut (eli vain heteroseksuaalisesti voidaan lisääntyä), eikä esim. miesten välinen seksi ole vähemmän riskialtista. Myöskin pyrit vetoamaan avioliiton olevan vain sopimuksellinen seikka. Vaikka niin olisi, sopimuksellisuuden perustana esim. kaksi edellä mainittua seikkaa eivät ole sopimuksista riippuvia.

Anonyymi sanoi: ”Eikö väkivalta ole aina väärin? Omasta mielestäni on.”

Tämä osa on varsinaisen aiheen ulkopuolella.
Olet siis sitä mieltä, että on väärin voimakeinoin taltuttaa väkivaltaista ihmistä, joka on vaaraksi ympäristölleen eli tällaisen ihmisen pitää saada rauhassa vahingoittaa kanssaihmisiä, koska väkivalta häntä vastaan olisi väärin.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti: "Muutoksen hyväksyminen on suvaitsevaa, ainainen muutoksen vastustaminen suvaitsemattomuutta."

Eli rekisteröityjen parisuhteiden kieltämisen puolesta kampaniointi olisi suvaitsevaa ja sen vastustaminen suvaitsematonta.

Kalle

Marko kirjoitti...

Minusta tämä saman sukupuolen avioliittoon siunaamisoikeuskysymys on aika helppo.

Ensinnäkin pitäisi miettiä minkä pohjalle kristillinen kirkko on rakentunut? - No Raamatun pohjalle!

Toiseksi: mikä siis on kirkon ylin ohje? - No Raamattu!

Raamattu tuomitsee homoseksin ja kertoo avioliiton olevan VAIN miehen ja naisen välinen juttu. Siis, jos kaksi miestä/naista välttämättä haluaa mennä naimisiin, silloin heidän pitää tehdä se maistraatin kautta!

Kirkko sitoutuu Raamattuun ja sen auktoriteettiin ja siksi se ei voi eikä halua toimia sen vastaisesti.

Jos nyt aletaan tätä Raamatun auktoriteettia muuttamaan ja kirkko antaa periksi, silloin kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko, koska se ei perusta enää Raamatun arvovaltaan.

Jos kirkon ja Raamatun arvovalta ja "vanhoillisuus" ärsyttävät, niin eroa kirkosta. Ei siihen ole pakko kuulua. Kirkon uskottavuus säilyy, jos pysytään kiinni Raamatun arvovallasta. Kuka nyt haluaa olla kirkossa, joka muuttaa moraaliaan sen mukaan miten maailma muuttuu. Sehän olisi silloin selkärangaton kirkko!

Kirkko ja yksilöuskovainen voi kuitenkin olla suvaitsevainen "oikealla tavalla" ja rakastaa seksuaalivähemmistöjäkin, ilman että se hyväksyy kuitenkaan samaasukupuolta olevat avioliitot. Ja se ongelma ei ole rakkaus vaan saman sukupuolen välinen seksi. Se on se synti.

Eli siis, jos kirkon "homosuvaitsemattomuus" ärsyttää, eroa kirkosta. Kirkon pitää pitää kiinni Raamatun arvovallasta jos se haluaa olla kristillinen kirkko.

Itse teen sen, että jos kirkko mukautuu maailman mukaan ja sallii homopariskuntien siunaamisen avioliittoon..eroan kirkosta. Vaikka siitä olen varma, että Jumala joka sitoutuu Sanaansa Raamattuun, ei ole mitään siunausta antamassa homopareille, vaikka papit miten siunaisivat. Turhaan tulevat siunaamaan, jos siunaavat!

Siunausta!

Marko

Unknown kirjoitti...

Väkivalta on väline, se ei sinänsä voi olla oikein tai väärin. Riippuu siitä mihin sitä käytetään. Jos tuo väline on oikeissa käsissä se pitää järjestystä yllä yhteiskunnassa ja suojelee heikoimpia vahvempien sorrolta.

Sivistysvaltioissa väkivallan monopoli on sisäisen turvallisuuden osalta poliisilla ja ulkoisen turvallisuuden osalta puollustusvoimilla. Tarvittaessa ne käyttävät väkivaltaa, jos muuta vaihtoehtoa ei ole ja se on hyvä ja oikein.

Joskus väkivalta on ainut vaihtoehto. Mielestäni ihmisellä on oikeus puollustaa itseään ja velvollisuus puollustaa muita.

On hyvä, että jos joku rupeaa pahoinpitelemään sinua kadulla, niin jollakin on oikeus tulla väliin ja estää tuo teko vaikka käyttäen väkivaltaa hyökkääjiä kohtaan.

Toki täydellisessä maailmassa väkivaltaa ei olisi laisinkaan ja koko tämä pohdiskelu olisi turha, emme kuitenkaan elä sellaisessa maailmassa.

Anonyymi kirjoitti...

"Vaan kysymys oli aviollisesta suhteesta niin kuin se on tarkoitettu vs. homoliitto"

Mitä ajat takaa tuolla? Avioliitto ei ole kristillinen asia, vaan se on ollut olemassa kauan ennen kristinuskoa.
Myöskin samaa sukupuolta olevien avioliittoja on ollut aiemmin olemassa.
Avioliitto on käsitteenäkin sukupuolineutraali ja tulee alunperin germaanisen kielen sanasta, joka tarkoittaa julkista ja laillista liittoa. Kirkot ja lahkot ovat erikseen, mutta mielestäni yhteiskunta ei voi ottaa uskonnosta pohjaavaa kantaa, kun päätetään jostain laista. Se ei ole reilua.

"Ensinnäkin ne eivät kykene sellaisenaan edes teoriassa tuottamaan jälkeläisiä"

Ajatteletko, että ihmissuhteiden ainoa merkitys on lasten hankkiminen? Pitäisikö avioliitto sitten kieltää kaikilta niiltä pareilta jotka eivät halua hankkia lapsia tai eivät siihen pysty?
Monilla vähemmistöihin kuuluvillakin on lapsia ja avioliitto on myös lasten etu, jos ajatellaan esim heidän asemaansa monissa asioissa. Mielestäni nuo lisääntymiskommentit osoittavat suppeaa näkemystä ihmissuhteista.

"jotka haluavat muuttaa avioliittolakia laajemmaksi, silloinhan he ovat suvaitsemattomia nykyisen lain suhteen?"

Nykyinen laki ei ole suvaitseva. Lakia on muutettava sen verran laajemmaksi, että se kohtelee ihmisiä tasa-arvoisesti. Puolison sukupuolen mukaan määräytyvä laki avioliitosta kohtelee vähemmistöjä epäoikeudenmukaisesti. Avioliitto voidaan jatkossakin ihan hyvin pitää kahden ihmisen välisenä, koska lukumäärän rajaaminen johonkin ei syrji ketään, lain ollessa kaikille sama.On eri asia rajata sukupuolta kuin määrää!

Pasi Turunen kirjoitti...

Myöskin samaa sukupuolta olevien avioliittoja on ollut aiemmin olemassa.

Täsmentäisitkö missä tarkalleen ottaen ja milloin?

Avioliitto on käsitteenäkin sukupuolineutraali ja tulee alunperin germaanisen kielen sanasta, joka tarkoittaa julkista ja laillista liittoa.

Tämä on aika paksua ja kaukaa haettua. Liitto -käsite sellaisenaan tietysti voi viitata monenlaiseen liittoon - vaikkapa valtioiden välisiin.

Instituutiona avioliitto on aina ymmärretty miehen ja naisen väliseksi.Paitsi jos sinulla on tarkempaa tietoa historiasta missä näin ei olisi ollut.

Anonyymi kirjoitti...

"Täsmentäisitkö missä tarkalleen ottaen ja milloin?"

Löysin tälläisen artikkelin aiheesta.Tutkijan mukaan todisteita on. www.msnbc.msn.com/id/20464004/

Käsittääkseni varhaisimmat maininnan miesten välisistä avioliitoista ovat muinaisesta Roomasta. Esimerkiksi keisari Nero järjesti julkiset häät puolisonsa Sporusin kanssa ja he elivät yhdessä kuten mies ja vaimo. Toinen tunnettu on keisari Elegabalusin ja Hieroclesin avioliitto.

Pasi Turunen kirjoitti...

Keisari Neron tapauksen jo tiesinkin. En vain tullut ajatelleeksi, että verenhimoinen mielipuolikeisari olisi jotenkin edustava historiallinen otos saatikka esikuva nykyiselle homoliikkeelle. Sama koskaa toista mainitsemaasi hirviökeisaria, Elegabalusta. Nämäkö siis ovat homoavioliittojen mannekiineja?

Mitä tulee antamaasi sinänsä mielenkiintoiseen uutislinkkiin, siinä lämmitetään uudestaan sama vanhentunut teesi, jonka John Boswell muutama vuosikymmen sitten esitti Syyrian ja Lähi-idän kirkkojen adelfopoiesis riitistä. Homoseksuaalinen tulkinta tästä hengellisestä "veljeksitemisen" riitistä on jo aikaa sitten kumottu, eikä kestä kriittistä tarkastelua. Mistään homoavioliitosta, ei ollut kyse sellaisessa mielessä, että se toimisi esikuvana sille mistä nykyään puhutaan.

Antamassasi artikkelilinkissä kyse on saman uskonnollis-hengellisen riitin läntisestä versiosta. "Affrèrement" lännen kirkoissa (viitaus keskiaikaisiin ranskalaiseen nimitykseen) ja "adelfopoiesis" (kreikkalainen termi) vanhastaan Syyrian ortodoksikirkoissa. Myös roomalaiskatolisessa maailmassa tämä riitti on tunnettu. Esimerkiksi Kroatiassa nimellä Ordo ad fratres faciendum, kirjaimellisesi (Order for the making of brothers).

Tämä kirkollinen riitti ei ollut mikään avioliittoriitti, jolla olisi perustettu "homoperheitä". Tällainen tulkinta heijastaa nykyisen keskustelun ja määritelmät anakronistisen virheellisesti taaksepäin.

Asiaa kannattaa miettiä siltäkin kannalta, että jos nämä "veljeysrituaalit" tosiaan olisivat olleet nykyisiin homosuhteisiin rinnastettavia ilmiöitä, niin voisi kuvitella mainittujen kirkkojen kautta aikain olleen homosuhteiden esitaistelijoina, eikö vain? Kuitenkin näitäkin kirkkoja on aina syytetty historiallisesti homojen oikeuksien polkemisesta ja seksuaalikielteisyydestä. Ja samaan aikaan on ollut julkisesti tunnustettu kirkollinen riitti, jossa kirkko on muka siunannut homoja? Jokin tässä logiikassa mättää.

Omituisten keisarien ja anakronistisesti tulkittujen kirkollisten hengellisten riittien varaan ei voida rakentaa väitettä, että homoavioliitot olivat historiallisesti tunnettuja instituutiota. Otos ja tulkinnat ovat äärimmäisen kiistanalaisia, ja kyseenalaisia, Kannattaa harrastaa hiukan enemmän lähdekriittistä harkintaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka kirkko ja uskovat pitävätkin samansukupuolisten tai usemaan kuin kahden ihmisen avioliittoa vääränä, uskonsa takia, niin mikä oikeus heillä on määrätä niitä ihmisiä, jotka eivät kuulu heidän uskontoonsa, toimimaan heidän uskontonsa lakien mukaan.

Näinhän toimitaan kyllä uskoknollisissia diktatuureissa, mutta demokratiassa sellaista ei voida sallia.

Haluatko Suomeen uskonnollisen totalitarismin?

Anonyymi kirjoitti...

Homoliittojen taustalla lienee jonkinlainen paine(eli homot ja heidän ystävänsä "painostavat". Huonosti sanottu mutta kaiketi ymmärrätte mitä tarkoitan).

Kolmen tai useamman ihmisen liittoihin ei vastaavaa painetta ole ja tietääkseni homo- ja lasboparit pystyvät kasvattamaan lapsia yhtä hyvin kuin heterot.

Lainsäädäntö ei perustu raamattuun.

Anonyymi kirjoitti...

Avioliitto on yhteiskunnan tukema (verovaroista) sopimussuhde. Veronmaksajana en haluaisi verovarojani käytettävän tukemaan riskikäyttäytymistä (lääketieteellisesti todistettu homoseksuaalisilla miehillä olevan jopa 10x riski HIV)vain sen takia, että ihmiset saavat toteuttaa omia himojaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kirkko ja valtio pitää erottaa toisistaan lopullisesti.

Jos kristityt saavat muokata Suomen lakeja mieleisikseen, niin miksei samoin perustein voitaisi tehdä Koraanin mukaista lakia meille? Ihan kunnioittaaksemme islaminuskoisten uskoa?
Mikä oikeus Suomen valtiolla muka on määritellä se mikä on oikea ja väärä liitto?

Kaija

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Mitä ajat takaa tuolla? Avioliitto ei ole kristillinen asia, vaan se on ollut olemassa kauan ennen kristinuskoa.”

Toki, tässä yhteydessä en viitannut kristillisyyteen, vaan se oli vain täsmennys jolla ennakoin tiettyjä saivarteluja, mutta onneksi niitä ei tullut.

Anonyymi sanoi: ”Kirkot ja lahkot ovat erikseen, mutta mielestäni yhteiskunta ei voi ottaa uskonnosta pohjaavaa kantaa, kun päätetään jostain laista. Se ei ole reilua.”

Päätökset eivät aina ole reiluja, ei edes demokratioissa. 51% voi päättää mitä kaikkien on seurattava. Suomessa itse asiassa 101 ääntä riittää ja aina ei tarvita sitäkään. Mutten ymmärrä miksi yhteiskunta ei voisi ottaa pohjaa päätöksenteolleen esim. kristillisyydestä?

Anonyymi sanoi: ”Ajatteletko, että ihmissuhteiden ainoa merkitys on lasten hankkiminen? Pitäisikö avioliitto sitten kieltää kaikilta niiltä pareilta jotka eivät halua hankkia lapsia tai eivät siihen pysty?
Monilla vähemmistöihin kuuluvillakin on lapsia ja avioliitto on myös lasten etu, jos ajatellaan esim heidän asemaansa monissa asioissa.”

En, mutta ajattelen, että sen tyyppinen parisuhde on ainoa, jota kannattaa yhteiskunnallisesti tukea. Ne ihmiset, jotka eivät voi tai halua hankkia lapsia, eivät kuitenkaan ole vaatimassa lisäoikeuksia itselleen. Toisin kuin homoseksuaaleille, heille riittää nykyinen avioliittoa koskeva laki. Sikäli kuin tunnen lakia, lasten edut eivät ole avioliitosta riippuvaisia suhteessa biologisiin vanhempiinsa. Toisekseen ei mielestäni ole lasten etu joutua tekemisiin terveydelle vahingollisen seksuaalisuuden muodon kanssa. Yhteiskunnan pitäisi (niin kuin se monen asian kohdalla tekeekin) varjella ja varoittaa kansalaisia riskikäyttäytymisestä, ei hankkia sille lainsuojaa.

Anonyymi sanoi: ”Nykyinen laki ei ole suvaitseva…Avioliitto voidaan jatkossakin ihan hyvin pitää kahden ihmisen välisenä, koska lukumäärän rajaaminen johonkin ei syrji ketään, lain ollessa kaikille sama. On eri asia rajata sukupuolta kuin määrää!”

Nykyinenkin laki avioliitosta koskee kaikkia! Siellä ei ole pykälää, etteivät seksuaalisenvähemmistön edustajat saisi mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa (!) sikäli kuin on täysi-ikäinen, ei toisaalla naimisissa oleva, lähisukulainen jne.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

"Mutten ymmärrä miksi yhteiskunta ei voisi ottaa pohjaa päätöksenteolleen esim. kristillisyydestä?"

Onhan monia maita, jossa uskonto sanelee lait, mutta täällä varmaan vain olematon vähemmistö haluaisi sellaista. Ja eikö täällä suomessa ole ennenkin haluttu lähteä siitä, ettei lakeja päätetä uskontoon perustuen, koska maallisten lakien pitää olla kaikille oikeudenmukaisia.

"Ne ihmiset, jotka eivät voi tai halua hankkia lapsia, eivät kuitenkaan ole vaatimassa lisäoikeuksia itselleen."

Ei varmaan lisäoikeuksista ole edes puhuttu, vaan siitä että olemassaolevat oikeudet olisivat tasa-arvoisia kaikille. Ja kysehän tässä kommentissa oli alunperin siitä, ettei ihmissuhteita voi katsoa pelkästään lisääntymisnäkökulmasta käsin.

"Siellä ei ole pykälää, etteivät seksuaalisenvähemmistön edustajat saisi mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa"

Ei se huomioi kaikkia, koska se jakaa sukupuolen mukaan. Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa arvo tulevat esille jo perustuslaissa. Myös euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyy syrjintäkielto.

"Omituisten keisarien ja anakronistisesti tulkittujen kirkollisten hengellisten riittien varaan ei voida rakentaa väitettä..."

Ainakin kerroin mistä käsitys oli peräisin. Olisihan se kiva, jos historiasta löytyisi jotain esimerkkiä asiaan liittyen, mutta luulen että kysymys on melko vähämerkityksellisestä asiasta nykyisen päätöksenteon kannalta.
Mutta ainahan historia on kiinnostavaa.

"Yhteiskunnan pitäisi (niin kuin se monen asian kohdalla tekeekin) varjella ja varoittaa kansalaisia riskikäyttäytymisestä"

Eikös tämä laki ole jo voimassa lähes kaikissa pohjoismaissa Suomea ja Tanskaa lukuunottamatta ja monissa muissakin maissa? Sinuna pelottelun sijasta selvittelisin, kuinka asiat on toimineet ja järjestyneet muualla.
Ettet vain nyt levittäisi pelkkiä asenteita?

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Onhan monia maita, jossa uskonto sanelee lait, mutta täällä varmaan vain olematon vähemmistö haluaisi sellaista. Ja eikö täällä suomessa ole ennenkin haluttu lähteä siitä, ettei lakeja päätetä uskontoon perustuen, koska maallisten lakien pitää olla kaikille oikeudenmukaisia.”

Itse viittasin kristillisyyteen, en mihin tahansa uskontoon. Toisaalta uskontoa ei voida siirtää syrjään yhteiskunnallisesta keskustelusta, vaikka moni niin haluaisi.
Vetoat oletukseen ja siihen että uskontoon perustuva laki olisi joka tapauksessa epäoikeudenmukainen. On pakko esittää oma kysymyksesi. ”Ettet vain nyt levittäisi pelkkiä asenteita?” Toisekseen uskomuksiin ne maallisetkin lait perustuvat, mutta se on eri keskustelu.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Ei varmaan lisäoikeuksista ole edes puhuttu, vaan siitä että olemassaolevat oikeudet olisivat tasa-arvoisia kaikille. Ja kysehän tässä kommentissa oli alunperin siitä, ettei ihmissuhteita voi katsoa pelkästään lisääntymisnäkökulmasta käsin.”

Ajattelussasi on ristiriita. Ensinnä toteat, että oikeudet eivät ole tasa-arvoisia, koska ne eivät koske kaikkia. Mutta kun ositin niiden koskevan, samalla logiikalla kuin itse perustelit: ”…ei syrji ketään, lain ollessa kaikille sama.” Kuitenkin lukumäärän perusteella olit valmis ”syrjimään” ihmisiä, niin kuin Turunen Stubbin lausunnosta heränneestä kysymyksestä osoitti. Lisäksi, jos homoliitto saa avioliittoon rinnasteisen aseman, on kysymys lisäoikeudesta, koska silloin lakiin lisätään oikeuksia.

Anonyymi sanoi: ”Ei se huomioi kaikkia, koska se jakaa sukupuolen mukaan. Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa arvo tulevat esille jo perustuslaissa. Myös euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyy syrjintäkielto.”

Vetoat sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta sinun pitäisi pystyä osoittamaan, että homoseksuaalisuus on kolmas sukupuoli, jotta väitteesi olisi perusteltu. Syrjintä on myöskin ongelmallinen, koska vähemmistöt saavat mennä naimisiin samoilla reunaehdoilla kuin enemmistökin.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Eikös tämä laki ole jo voimassa lähes kaikissa pohjoismaissa Suomea ja Tanskaa lukuunottamatta ja monissa muissakin maissa? Sinuna pelottelun sijasta selvittelisin, kuinka asiat on toimineet ja järjestyneet muualla. Ettet vain nyt levittäisi pelkkiä asenteita?”

Sinänsä on epäoleellista miten moni maa on asiasta mitenkin päättänyt. Mielestäni ei ole oleellinen kysymys toimiiko joku, koska mistä tahansa voidaan sanoa, että toimiihan se.
Homosuhteen rinnastaminen avioliittoon on ongelmallinen yhteiskunnallisesti, esim. siksi että homoseksi on terveydelle riskialtis seksuaalisuuden muoto lääketieteen tutkimusten mukaan. Se on merkittävästi riskialttiimpaa kuin heteroseksi, vaikka ei huomioitaisi sukupuolitauteja. Homoseksuaalisuuden terveydellistä riskiluonnetta ei voida muuttaa lainsäädännöllä, eikä siinä ole mitään pelottelua.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

"Ajattelussasi on ristiriita."

Ei ole. Avioliittolaki on syrjivä, jos se se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sukupuolen, seksuaalisen suuntauksen tai esim etnisen taustan vuoksi. Määrää voidaan rajata, mutta rajausta ei voida tehdä muulla esim sukupuolen perusteella. Lain pitää olla kaikille sama, mutta tasa-arvoisella tavalla. Määrän rajaaminen ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan, jonkun ihmisyyteen kuuluvan ominaisuuden perusteella.

Rekisteröidyssäsuhteessa ei ole samoja oikeuksia kuin avioliitossa, joten lainsäädäntö ei tältä osin toteuta yhdenvertaisuutta. Sitä ei voi syntyä jos seksuaalisen suuntautumisen perusteella varataan ihmisille erilainen instituutio eikä samoja oikeuksia uloteta koskemaan kaikkia. Lainsäädännön tulee olla sukupuolineutraalia tässä ja muissakin asioissa.

Pasi Turunen kirjoitti...

"...syrjivä, jos se se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sukupuolen, seksuaalisen suuntauksen tai esim etnisen taustan vuoksi..."

Keskustelu jatkukoon. Tähän väliin puoleltani vain yksi kommentti:

Yllä olevassa lauseessa käsitellään täysin eri kategorioihin kuuluvia asioita ikäänkuin verrannollisina. Sukupuoli ja etninen tausta ovat 100 prosenttisesti synnynnäisiä, geneettisesti määräytyviä ja muuttumattomia. Lisäksi ne ovat ns. a-moraalisia, ei moraalin alueeseen kuuluvia. Ei ole "oikein" tai "väärin" eettisesti olla mies tai nainen, valkoinen tai keltainen.

Sukupuolinen suuntautuneisuus sen sijaan ei ole synnynnäinen, geneettisesti determinoitu eikä täysin muuttumaton asiantila. Sukupuolinen suuntautuminen saattaa iän myötä vaihdella. Sukupuolisen suuntautuneisuus kuuluu myös vahvasti eettisen arvioinnin piiriin, koska siihen olennaisesti liittyy kysymys sukupuolikäyttäytymisestä.

Ihonväri ja homous, tai sukupuoli ja homous eivät siis ole lainkaan verrannollisia käsitteitä. Siksi niitä ei pidä keskustelussa sotkea toisiinsa. Homous ei ole jokin "kolmas sukupuoli".

Homouden pitäminen synnynnäisenä (johon rinnastuksen etnisyyteen ja sukupuoleen viittaavat) on populaari ruohojuuritason myytti ja vetoaa asiasta tietämättömiin. Akateemisen homoliikkeen parissa tätä essentialistista näkemystä ei kuitenkaan pidetä vakavastiotettavana siihen sisältyvien ilmeisten heikkouksien vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Lähden siitä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, myös seksuaaliselta suuntautumiseltaan siinä missä ihovärin tms ominaisuudenkin osalta. Kuten laissakin todetaan, ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvien syiden perusteella, johon tämä seksuaalisuuskin kuuluu. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat muutoinkin laajasti hyväksyttyjä asiota. Mielestäni jokainen saa sitoutua haluamansa ihmisen kanssa, sen sukupuolesta riippumatta, elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan ja toteuttaa yksilöllisyyttäään ja ominaislaatuisuuttaan ihmisenä, kunhan hänen toimintansa ei muita loukkaa.

Synnynnäisyyden pohtiminen ei mielestäni ole välttämättä oleellisinta. Tunne-elämän kannalta ei ole merkityksellistä kumpaan sukupuoleen rakkaus kohdistuu, koska samoista perustarpeista on kyse. Välillä eri lehdistä saa lukea kiinnostavia tutkimuksia aiheesta, jotka antavat tukea sille, että suuntautuneisuus on jossainmäärin sellainen piirre, johon on taipumus olemassa.Luulisi ettei ole sattumaa, miksi joku tykkää pelkästään samasta ja joku toinen vain vastakkaisesta sukupuolesta. Ne jotka pystyvät puhumaan omasta kokemuksestaan, antavat sille varmasti sille erilaisia näkemyksiä suuremman arvon. Olipa asia miten tahansa, ihmiset vain asettuvat jollekin "viivalle" hetero ja homoseksuaalisuuden väliin, eivätkä sille sen kummemmin mitään voi. Synnynnäisyyden pohjalta en itse tätä kysymystä ratkaise,olipa se miten tahansa. Voivathan jotkut "pahatkin asiat" olla synnynnäisiä, eikä niitä välttämättä voi pelkästään sillä perusteella hyväksyä?

Kyllä suuntautuminen kuitenkin suhteellisen pysyvä ominaisuus kuitenkin on. Bi seksuaaleja lukuunottamatta ihmiset ovat selkeästi jompaa kumpaa identiteetiltään. Kukaan ei voi tietoisesti valita tai muuttaa suuntautumistaan, vaikka seksuaalisuutensa voikin tukahduttaa. Ketään ei voi käännyttää homoksi tai heteroksi. Se, että bi seksuaaleilla suuntautuneisuus voi elää, ei tarkoita että sitä voitaisiin muuttaa. Monet ovat taistelleet suuntautumistaan vastaan elämänsä, eikä se miksikään ole muuttunut. Seksuaalinen identiteetti ei ole halusta kiinni. Entäpä, jos vain homoliitot olisivat sallittuja ja yleisesti hyväksyttyjä, ja muille todettaisiin vähättelevästi, että " kyllähän se teilläkin voi muuttua, eikä ole synnynnäistäkään".Tuntuisiko todennäköiseltä? Mielestäni tätä synnynnäisyysasiaa käyttämällä ei saisi yrittää hakea oikeutta esim vähätellä jonkun ryhmän ihmisoikeuksia. Suurimmalla osalla ihmisistä ei tule elämänsä aikana olemaan kuin yhdenlainen seksuaalinen identiteetti. Jos hetero tai homoseksuaaliset tunteet ovat olleet koko elämän ajan itsestäänselvyys, niin tuskin se siitä useimmilla muuksi muuttuu.
Ja mielestäni ei ole sen huonompaa olla homo kuin heterokaan. Ihmiset ovat onnellisempia, kun heitä kohdellaan yhteiskunnassa tasavertaisesti ja jokainen saa elää omannäköistänsä elämää. En halua olla estämässä sitä.

Pasi Turunen kirjoitti...

Lähden siitä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia...

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kaikki sukupuolinen käyttäytyminen ei. Myös pedofiilit näet vetoavat siihen, että heillä on seksuaalinen suuntautuneisuus.

Toistat tässä tuota täysin virheellistä rinnastusta ihonvärin ja seksuaalisen suuntautumisen välillä. Näin keskustelu on palannut takaisin lähtöruutuun.

Kuten laissakin todetaan, ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvien syiden perusteella, johon tämä seksuaalisuuskin kuuluu.

I Agree. Kuitenkin, seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole ihonvärin kaltainen ”ominaisuus”, joka loisi valtiolle velvollisuuden suoda yhteiskunnallisia kannustimia (kuten avioliittolain muodossa) vain poikkeavan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Miehinä ja naisina kaikki ovat lain edessä tasavertaisia. Myös homot. Heiltä ei puutu mitään niistä oikeuksista, jotka kuuluvat muillekin miehille ja naisille.

Mielestäni jokainen saa sitoutua haluamansa ihmisen kanssa, sen sukupuolesta riippumatta, elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan ja toteuttaa yksilöllisyyttäään ja ominaislaatuisuuttaan ihmisenä, kunhan hänen toimintansa ei muita loukkaa.

Takaisin lähtöruutuun. Tälläisillä kauniilta kuulostavillla, mutta anarkistisilla, perusteilla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa. Mitä muuten sanoisit siihen, että monet yhä kokevat homoseksuaalisuuden loukkaavana (offensive)?

Synnynnäisyyden pohjalta en itse tätä kysymystä ratkaise,olipa se miten tahansa. Voivathan jotkut "pahatkin asiat" olla synnynnäisiä, eikä niitä välttämättä voi pelkästään sillä perusteella hyväksyä?

Jos minulla olisi hattu, nostaisin sitä sinulle tässä kohden. Olen täysin samaa mieltä. Tämä on naulankantaan todettu.

suuntautuminen kuitenkin suhteellisen pysyvä ominaisuus kuitenkin on

Niin ovat huonot ja turmiolliset tavatkin.

...ei saisi yrittää hakea oikeutta esim vähätellä jonkun ryhmän ihmisoikeuksia

Kukaan ei ole kieltämässä tai riistämässä homojen ihmisoikeuksia. Homoavioliitot vain eivät ole ihmisoikeuskysmys.

Jos hetero tai homoseksuaaliset tunteet ovat olleet koko elämän ajan itsestäänselvyys, niin tuskin se siitä useimmilla muuksi muuttuu.

Entä sitten? Eihän kirjoituksessani ollut lainkaan kyse siitä mitä tunteita kenelläkin on tai saa kotonaan olla, vaan siitä onko yhteiskunnallisesti ja moraalifilosofisesti perusteltua saattaa yhdenlainen poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen avioliittolainsäädännön piiriin. Polyamoristipariskuntien ja pedofiilienkin tunteet ovat heille itselleen – usein koko elämän ajan – itsestäänselvyys. Kuten edellä hyvin totesit ”pahatkin asiat” voivat olla synnynnäisiä, tai subjektiivisesti itsestäänselviksi koettuja.

Kommenttisi ei ole tuonut mitään uutta keskusteluun. Päinvastoin. Olet palauttanut keskustelun lähtöruutuun ja alkuperäiseen kysymykseeni, jonka tekstissäni esitin: Jos kaksi rakastaa toisiaan … entä jos kolme?

Anonyymi kirjoitti...

”Toistat tässä tuota täysin virheellistä rinnastusta ihonvärin ja seksuaalisen suuntautumisen välillä. Näin keskustelu on palannut takaisin lähtöruutuun.”

Kirjoitin, että perustuslain mukaan ihmiset ovat samanarvoisia seksuaaliselta suuntautumiseltaan, siinä missä esim ihonvärinkin osalta. Lain osalta ketään ei saa syrjiä sen enempää ihonvärin kuin seksuaalisuudenkaan perusteella. Lakia ajatellen rinnastuksessa ei ole mitään virheellistä, vaan kohtelun on oltava yhteiskunnassa tasavertaista olipa kyse ihonväristä tai seksuaalisuudesta. Rinnastuksen oletetulla virheellisyydellä ei voi perustella epätasa-arvoisen kohtelun jatkamista.

”Jos kaksi rakastaa toisiaan … entä jos kolme?”

Mielestäni siihen on jo vastattu. Vähemmistöjen tavoitteena ei ole erityisoikeudet vaan tasa- arvo. Jos suomessa joskus halutaan moniavioisia suhteita, niin yritetään sitten vaikuttaa asiaan, ettei seksuaalinen suuntautuminen vaikuta liittojen solmimiseen.On myös todettu, että on eriasia tehdä päätöksiä numeroiden kuin ihmisten ominaisuuksien perusteella. Avioliiton osapuolten lukumäärä ei liity tähän asiaan. Se voi olla minun puolestani mikä tahansa, kunhan samat oikeudet annetaan kaikille.

”Heiltä ei puutu mitään niistä oikeuksista, jotka kuuluvat muillekin miehille ja naisille.”

Ei sukupuolen tasolta, mutta nykyinen laki kuitenkin tekee rajauksia sukupuolten seksuaalisen suuntautumisen mukaan, eikä se ole reilua. Nykykäytäntö ei siis tältäosin toteuta lakiin kirjattua yhdenvertaisuutta seksuaalisuudenkin osalta, ja sukupuolten tasa-arvoa.

”Mitä muuten sanoisit siihen, että monet yhä kokevat homoseksuaalisuuden loukkaavana (offensive)?”

Myöskin vähemmistöt kokevat että heitä loukataan. Kyllä minuakin loukkaa lukuisat asiat, vaikkapa jotkut uskonnolliset vakaumukset ja toiminta, joihin en voi yhtyä. Maailma on täynnä erilaisia asioita ja ihmisiä. Emme voi lähteä siitä, että meidän pitäisi pystyä kaikki asiat jakamaan ja hyväksymään henkilökohtaisella tasolla, ennenkuin voisimme hyväksyä sen toisille ihmisille ja heidän oikeudekseen.Kun on kysymys kaikista ihmisistä, niin kyllä ihmisoikeudet täytyy laittaa esim, henkilökohtaisten ajatusten ja vakaumusten edelle, ainakin itse pyrin siihen. Ja minkään ryhmän oikeuksia ei saa lähtä käytännön tasolla estämään.

”Tälläisillä kauniilta kuulostavillla, mutta anarkistisilla, perusteilla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa”

Kaunista se onkin. Nuo ovat sellaisia hyvin laajasti jaettuja eettisiä periaatteita, jotka tulevat esille hyvin monista yhteyksistä ja jotka kannattaa muistaa. Jokaisesta asiasta myös tehdään päätös erikseen, eikä uudistukset johda itsestäänselvästi aina seuraavaan. Myöskin käytännön puoli kannattaa muistaa. Monissa muissa maissa vähemmistöillä on jo laajemmat oikeudet. Onko esittää näyttöä millä tavalla se olisi ollut pois muilta ja enemmistöltä? Jos meillä on perusteluina vastustaa esim pelkät asenteet ja perinteet, niin tarvitseeko ihmetellä miksi vähemmistöjen oikeuksia huomioidaan yhä laajenevassa määrin maailmassa?


”Homoavioliitot vain eivät ole ihmisoikeuskysmys. ”

Mielipiteitä saa olla monia. Laajasti on kuitenkin tultu toisenlaiseenkin näkemykseen ja myöskin se kanta on oikeutettu. Monet eivät vain pysty löytämään perusteluja nykyisen käytännön jatkamiseksi.

”vain poikkeavan sukupuolisen suuntautumisen perusteella.”

Itse en käsittele asiaa poikkeavuusnäkökulmasta. Mielestäni seksuaalisuus on monimuotoinen asia, aivan kuten luontokin on täynnä variaatioita, eikä se voi eikä tarvitse ilmetä yhdellä ainoalla suppealla tavalla. Mielestäni lainsäädäntö saa huomioida sen.

”Niin ovat huonot ja turmiolliset tavatkin”

Onkohan tuo nyt ehkä vähän turhan typistetty näkemys näinkin huomattavasta ihmisyyteen liittyvästä asiasta?

Anonyymi kirjoitti...

Vielä tässä itsekin olen papin siunausta vailla vaikka heteroavioliitossa olen ollut miltei 30 vuotta. Puoliso kirkosta eronnut, minulle kristinusko tärkeää. Kävimme siviilivihkimisen jälkeen pyytämässä saisimmeko erikseen tilaisuuden jossa pappi siunaisi liittomme. No emme saaneet. Pappi siinä vain kätteli meidät ja sanoi:"Onnea." Siinä kaikki. Tulipa avioliitto rekisteröityä. Luterilaisuudesta ei kotiuskontoa tullut.

Ammattikasvattajana ja katolilaisena pohdin tätä homokielteisyyttä. En ymmärrä sitä. Olisi niin onnellista jos hylätyt lapset saisivat hyvän ja rakastavan kodin ja vanhemmat. Kyllä sukupuolineutraaleille avioliitoille!

Pasi Turunen kirjoitti...

Vähemmistöjen tavoitteena ei ole erityisoikeudet vaan tasa- arvo.

Julkilausutuista ja sinänsä kenties vilpittömistä tavoitteista huolimatta seurauksena de facto on juuri erityisoikeudet yhdelle nimenomaiselle vähemmistölle. Tasa-arvoon vetoaminen ei yksinkertaisesti ole legitiimisti perusteltua tässä yhteydessä, sillä sisarukset voivat yhtälailla ”tasa-arvoon” vedoten vaatia avioliitto-oikeutta. Sinähän tarkastelet tasa-arvo kysymystä varsin simplistisestä näkökulmasta. Karrikoiden: Kaikilla pitäisi olla tasan sama mitä muillakin, eikä keneltäkään pitäisi kieltää mitä toisilla on. Muuten eri ihmiset eivät ole tasa-arvoisia / yhdenvertaisia. Jos kuitenkin tasa-arvoa tarkastellaan eettisesti näin abstraktilla tasolla tilanne ei ole korjattavissa muuten kuin totaalisella anarkialla, jossa joka ikiselle annetaan kaikki mitä muillekin. Kuten itse sanot myöhemmin: samat oikeudet annettava kaikille. Tämä on perinjuurin marxilaista ajattelua.

Avioliiton osapuolten lukumäärä ... voi olla puolestani mikä tahansa, kunhan samat oikeudet annetaan kaikille.

Mielestäsi valtion pitäisi siis taata esim. kymmenelle samaa sukupuolta olevalle miehelle, vaikkapa sukulaismiehelle, valtiollinen ”siunaus” tällaiselle kymppi-kivalle tai muutoin ei tasa-arvo toteudu?

nykyinen laki kuitenkin tekee rajauksia sukupuolten seksuaalisen suuntautumisen mukaan, eikä se ole reilua.

Nykyinen laki tekee myös muita rajauksia suuntautuneisuuden perusteella – kuten vaikkapa lähisukulaisten suhteen. Onko se mielestäsi reilua? Toisiaan rakastavien sisarusten mielestä se ei näet välttämättä ole.

Myöskin vähemmistöt kokevat että heitä loukataan...

Yhteiskunnallisten päätösten perustana ei voi olla eri ihmisryhmien loukkaantumisen tunne. Kenen loukkaantumisen mukaan pitäisi lakeja sitten säätää? Insestisessä sisarussuuhteessa eläviä loukkaa, ettei heidän suhdettaan pidetä tasavertaisena lain edessä, niin että he saisivat avioitua. aKuten sanoin, homoseksuaalinen käyttäytyminen loukkaa yhä monia. Silti he ovat valmiita hyväksymään homoseksuaalien oikeuden oman elämäntapansa toteuttamiseen yksityisyydessä, koska, kuten sanoit, maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja asioita. Mutta kaikkia asioita ei tarvitse yhteiskunnallisesti tukea.

niin kyllä ihmisoikeudet täytyy laittaa esim, henkilökohtaisten ajatusten ja vakaumusten edelle...

Tähän minäkin pyrin. Mutta kuten totesin homoseksuaalinen käyttäytyminen ei ole ”ihmisoikeus”. Se että kutsut sitä ”ihmisoikeudeksi” ei sellaista siitä tee. Hiihoo sanoi piipoo ja maata polkaisi...

Monet eivät vain pysty löytämään perusteluja nykyisen käytännön jatkamiseksi

Eivät pysty vai eivät edes halua? Makes big difference.

...luontokin on täynnä variaatioita … mielestäni lainsäädäntö saa huomioida sen.

Mieti hetki kirjoittamaasi ja kerro, mihin olisit lainsäädännöllisesti valmis vetämään rajan, jos mihinkään. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että kaikki mitä luonnossa tapahtuu pitäisi lainsäädännöllisesti vapauttaa (sitähän huomioimisella tässä yhteydessä tarkoitat) myös ihmisten parissa?

Pasi Turunen kirjoitti...

Vielä tässä itsekin olen papin siunausta vailla vaikka heteroavioliitossa olen ollut miltei 30 vuotta.

Onneksi olkoon. Itsekin tänä vuonna hopeahääpäivää vietämme ja maistraatissa asia tuli hoidettua aikanaan de jure. Oman, tuolloin ei-kirkollisen seurakuntayhteyden puitteissa pidettiin sitten juhlat ja siunaukset. Papin siunausta ei tähän päivään mennessä ole ollut.

Kävimme siviilivihkimisen jälkeen pyytämässä saisimmeko erikseen tilaisuuden jossa pappi siunaisi liittomme. No emme saaneet. Pappi siinä vain kätteli meidät ja sanoi:"Onnea." Siinä kaikki.

Ikävä kuulla, että kohdalle sattui noin – sanoisinko töykeä ja ammattitaidoton pappi. Olen pahoillani.

Ammattikasvattajana ja katolilaisena pohdin tätä homokielteisyyttä. En ymmärrä sitä. Olisi niin onnellista jos hylätyt lapset saisivat hyvän ja rakastavan kodin ja vanhemmat. Kyllä sukupuolineutraaleille avioliitoille!

En kyseenalaista kristillisen uskosi vilpittömyyttä millään muotoa, mutta silti kysyisin mitä katolilaisuus todella sinulle merkitsee, jos kirkkosi uskon kannalta näin olennaisessa ihmiskuvaan ja teologiaan liittyvässä kysymyksessä olet aivan eri linjoilla, kuin yhteisösi?

Suurempana kysymyksenä näen tämän keskustelun kannalta kuitenkin tämän: Haluaisit lapsille rakastavan kodin ja vanhemmat, mutta samalla haluaisit lasten kasvavan kodissa ilman isää tai äitiä? En ymmärrä ammattikasvattajan logiikaasi. Kyse ei ole homokielteisyydestä, vaan siitä mikä on perusteltua yhteiskunnallisesti. Ei ole perusteltua luoda uutta yhteiskunnallista instituutiota, jossa lähtökohtaisesti lapsilta kielletään toinen vanhemmista. Kaksi isää ei korvaa äitiä, eikä kaksi äitiä korvaa isää. Jos kaksi homoäitiä adoptoi lapsen, siis "perheen" sisäisenä adoptiona, sillä de jure ja de facto torjutaan lapsen elämästä toinen biologinen vanhempi. Ammattikasvattajana varmasti olet tietoinen myös lasten kehitykseen liittyvistä ongelmista kodeissa, joista toinen vanhempi puuttuu. Eikä kyse siis ole vanhemmuudesta numeerisesti. Tilanne ei ole korjattavissa ”sedillä” ja ”tädeillä”, jotka pyörivät ympärillä muka ”sosiaalisina vanhempina”. Niin tärkeitä kuin tällaiset ihmissuhteet lapselle kieltämättä ovatkin.

Anonyymi kirjoitti...

Perinteinen ydinperhemuoto: alkuperäinen äiti, isä ja näiden kahden aviopuolison lapset - on käymässä kovin harvinaiseksi näinä päivinä. Mitä katolisuuteen tulee, se on minulle rakas ja täynnä jaloja ihanteita joihin kilvoittelen joka hetki. En ole pyhimys, sydämeni ei kykene sokeasti tottelemaan kysymättä. Ja siksi rakastan paitsi Jumalaa niin myös yhteisöäni, että minun sallitaan keskustella vapaasti, olla sitä mitä olen.

Insestistä parisuhdetta ei muuten siksi suosita, koska sisäsiittoisuudesta tulee sairaita jälkeläisiä. Siksi myös polygamia on tässä sukupuolineutraaliavioliittokeskustelussa huono esimerkki. Molemmat esimerkit johtavat pian sisäsiittoisuuteen ja sairaisiin jälkeläisiin.

Anonyymi kirjoitti...

"sillä sisarukset voivat yhtälailla ”tasa-arvoon” vedoten vaatia avioliitto-oikeutta."

Eivät mielestäni voi. Tuollaisia vaikkapa sisarusten välisiä suhteita (ja muita "omituisuuksia") voi olla sekä hetero että homoseksuaaleilla, siis se ei katso suuntautumista, vaan niitä on molemmilla. Jos ne eivät ole laillisia heteroavioliitossa, niin ei niiden tarvitse olla sitä homoillekaan. Jos vain eri sukupuolta olevat sisarukset voisivat vaikkapa solmia jonkinlaisen suhteen, niin silloin samaa sukupuolta olevat voisivat vaatia samaa tasa-arvon nimissä, mutta ei muuten.

"mihin olisit lainsäädännöllisesti valmis vetämään rajan, jos mihinkään"

Puhun ainoastaan sukupuolineutraalisuuden puolesta. Mun mielestä laki voi olla millainen tahansa, kunhan se on sukupuolineutraali.Nykyinenkin kelpaisi sukupuolineutralina. Rajanvetämiskeskustelu on minusta vähän asia erikseen.

"Mielestäsi valtion pitäisi siis taata esim. kymmenelle samaa sukupuolta olevalle miehelle, vaikkapa sukulaismiehelle, valtiollinen ”siunaus” tällaiselle kymppi-kivalle tai muutoin ei tasa-arvo toteudu?"

Ei pitäisi.Moniavioisuus ei ole erillinen seksuaalinen suuntaus, vaan hetero ja homoseksuaalisuuden sisällä oleva asia.Molemmat voivat haluta sitä samallalailla. Rinnastus ei ole oikein. Moniaviosuutta ei voida sallia pelkästään homoille, kuten esitit, tai heteroille, vaan se on sallittava molemmille, jos niin päätetään.Lukumäärään liittyvät asiat koskettavat samalla lailla heteroita kuin homojakin.

Anonyymi kirjoitti...

"Insestistä parisuhdetta ei muuten siksi suosita, koska sisäsiittoisuudesta tulee sairaita jälkeläisiä. Siksi myös polygamia on tässä sukupuolineutraaliavioliittokeskustelussa huono esimerkki. Molemmat esimerkit johtavat pian sisäsiittoisuuteen ja sairaisiin jälkeläisiin."

mutta tietenkinhän myös insestinharjoittajilla tulisi tällöin olla samat adoptio-oikeudet? Eikö esittämäsi perustelu oli siis aika huono kieltämään isän ja tyttären tai vaikka äidin ja tyttären välisen liiton? Eikö tässäkin tapauksessa olisi kysymys marginaalisesta ryhmästä?

Itse koen ehkä ongelmana keskustelussa myös sen, että kristityt (joihin myös itseni luen) yrittävät nähdä tämän koko nykyisen sukupuolineutraalin laajemmassa perspektiivissä.

Mitäs sen jälkeen kun tämä suokupuolineutraali avioliitto runnotaan läpi?

Kun taas varmasti monet lesbo- ja homoseksuaalisesti suuntautuneet eivät ole välttämättä kiinnostuneita siitä mitä sitten.

Ei se kiinnosta mitä sen jälkeen tapahtuu tai eivät he välttämättä ole ajamassa enää seuraavaa asiaa, joka sitten on polygamia tai mikä villitys nyt sitten onkaan. Aina löytyy oma ryhmänsä, joka vie taas seuraavaa asiaa eteenpäin, eivätkä äänitorvet ole enää samoja.

Vili kirjoitti...

Voisiko avioliitto olla sukupuolineutraali?
http://raapustus.net/?id=118

Itsekin olet päässyt mukaan tekstiin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Juuri näin.. Hyvä blogi!
Kaikki on vain alkua, ja pian yhteiskunnassa saa tehdä ihan mitä tahansa! Juuri näin ajattelin itsekin. Pian varmaan saa mennä lastenkin kanssa naimisiin ja käyttää väkivaltaa jne. Kristittyjen on pistettävä kampoihin ja tuotava Raamatun näkemys tämän maailman keskelle. Vaikka kivillä heitetäänkin..

Hihhuli kirjoitti...

Luterilainen kirkko perustettiin sille pohjalle, että karsittiin niitä tapoja ja menetelmiä, joille ei löytynyt perustetta raamatusta. Näin mm. anekirjeet katosivat meidän kirkkokunnastamme.

Nyt, 500 vuotta kirkon perustamisen jälkeen, olemme unohtaneet tämän alkuperäisen ajatuksen. Raamattu ilmoittaa sanatarkasti, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Kuinka nyt ollaan tilanteessa, jossa toimitaan päinvastoin? Luterilainen kirkko on hylännyt perustuksensa näin sanoakseni.

Toivon herätyksen tulevan pian, jotta pääsisimme tästä epävarmasta ajasta ja osaisimme kääntyä.