Jos kaksi rakastaa toistaan... Entä jos kolme?

Kesään kuuluu hengellisten juhlien lisäksi Gay Pride tapahtuma. Ulkoministeri Alexander Stubb avasi tämän vuoden pride-tapahtuman ja vaati puheessaan homopareille täyttä adoptio-oikeutta sekä lisäksi sukupuolineutraalia avioliittoa. "On aivan käsittämätöntä, etteivät kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi adoptoida lasta vain seksuaalisen suuntautumisen vuoksi", Stubb sanoi.

Kaksi toisiaan rakastavaa? Miksi ei saman tien kolme tai neljä?

Kesäkampanjaan kuului myös oikeusministeri Tuija Braxin ulostulo ja ilmoitus, että oikeusministeriö ryhtyy syksyllä selvittämään miten Suomeenkin saataisiin pohjoismaisessa hengessä toteutettu sukupuolineutraali avioliitto. Sellainen voi olla todellisuutta jo 2012.

Tähän liitettyä lupausta siitä, että kirkolliseen vihkimiseen sukupuolineutraalilla avioliitolla ei olisi vaikutusta, sillä kirkko päättää itse, keitä vihkii kristilliseen avioliittoon, on pidettävä poliittisena bluffina.

Näinhän meille lupailtiin hartaasti nykyistä parisuhdelakia valmisteltaessa – jos nyt joku vielä muistaa edes reilu kymmenkunta vuota taaksepäin - ettei se vaikuta kirkkoon, ja ettei mitään homojen adoptiolakia valmistella. Kun alettiin valmistella adoptiolakia vakuuteltiin, ettei se suinkaan ole mikään askel kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia. Bluffi meni täydestä ja sillä saatiin ns. ”epävarmat päättäjät” lain taakse. Samoin kuin sinisilmäiset kristityt, jotka haluaisivat kovasti, että kaikki vain rakastaisivat toisiaan.

Braxin lupauksella ei ole mitään todellista katetta siksikään, että päättäjät tietävät kirkon johdossa olevien tahojen kääntäneen aikaa sitten selkänsä Jumalan sanalle sekä kristillisen kirkon historialliselle avioliittonäkemykselle ja olevan yhteiskunnallisen kehityksen talutusnuorassa. Helsingin piispaksi valittu Irja Askola kannatti ensi töikseen samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista. Sinä päivänä kun kirkko tähän ryhtyy lupaan laittaa blogini Top 10 linkkilistaan kolmeksi kuukaudeksi suoran linkin Vapaa-ajattelijoiden eroakirkosta.fi sivulle.

Jo tässä vaiheessa yhdyn täysin Uusi Tie –lehden päätoimittaja Leif Nummelan ajatuksiin siitä, että Raamatun arvovaltaan sitoutuvien kristittyjen on ”kirkon nykyisessä hengellisessä tilanteessa lakattava kokonaan käyttämästä harhaopettajien hengellisiä palveluja”.

Mutta palaan hetkeksi Stubbin ajatuksiin. Argumentit eivät näköjään ole vuosien saatossa lainkaan muuttuneet. Vain ”tyhjään tilaan” laitettu perusteltava asia on muuttunut: ”On käsittämätöntä, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät voi _____________ vain seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.” Tyhjän viivan päällä on lukenut milloin ”rekisteröidä parisuhdettaan”, ”mennä keskenään naimisiin”, ”saada kirkolta siunausta”, ”adoptoida lapsia” ynnä muuta. Retorisesti rakkausargumentti on kätevä, koska sillä voidaan perustella lähes mitä vain ja se sopii minkä tahansa homopoliittisen päämäärän ajamiseen.

Rakkausargumentti on kuitenkin yhteiskunnallisesti absurdi ja moraalifilosofisesti heikko. Kuten alussa kysyin, jos on käsittämätöntä, että kaksi toisiaan rakastavaa eivät saa adoptoida lapsia vain seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, eikö ole yhtälailla käsittämätöntä, että kolme tai neljä toisiaan rakastavaa eivät saa oman suuntautumisensa vuoksi adoptoida lasta tai mennä kolmistaan ja nelistään naimisiin, jos kerran kaksi toisiaan rakastavaa saa? Ja miksi yhteiskunta estää kahta tai kolmea toisiaan rakastavaa sukulaismiestä tai naista ”avioitumasta” ja adoptoimasta?

Eikä tähän ole mikään vastaus sanoa, että kukaan ei nyt suinkaan pyri toteuttamaan mitään noin älytöntä. Ei ole kauaakaan kuin monet pitivät samaa sukupuolta olevien parisuhdelakia – puhumattakaan homoadoptioista – täysin älyttömänä. Ajat muuttuvat. Rakkaus pysyy.

Haluan kysyä Stubbilta millä perusteella hän pyydettäessä kieltäisi kolmelta tai neljältä samaa sukupuolta olevalta mieheltä oikeuden rekisteröidä suhteensa, saada yhteisen sukunimen ja adoptoida lapsen, jos he kerran rakastavat toisiaan? Siis, jos yhteiskunnassa vahvistuvat äänet, jotka tahtovat venyttää avioliittolakia edelleen polyamorian, polygamian ynnä muihin, nyt käsittämättömiltä tuntuviin suuntiin, millä perusteella Stubb ja Brax rajoittaisivat näiden toisiaan rakastavien oikeutta siihen, mihin he samoilla rakkausperusteilla ovat valmiita antamaan oikeuden vain kahdelle? Ellei sitten ole niin, että todellisuudessa pyrkimyksenä onkin paljon pidemmälle menevää yhteiskunnallinen vallankumous, kuin mitä rohjetaan vielä ääneen lausua ja tämä on vain yksi askel siihen suuntaan.

Stubb siis käyttää rakkausargumenttia täysin absurdilla tavalla olosuhteisiin, joihin se ei lainkaan ole tarkoitettu. Se, että rakkausargumentilla voidaan perustella tällaisia yhteiskunnallisesti täysin anarkistisia ratkaisuja osoittaa, että sillä ei voida perustella avioliiton ja adoptio-oikeuden laajentamista miehen ja naisen välisen parisuhteen ulkopuolelle. Rakkausargumentti soveltuu korkeintaan hyvin suppeasti yksilöeettisiin perusteluihin siitä mitä joku omassa yksityisyydessään haluaa tehdä: ”Mitä se kenellekään kuuluu mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään tekevät ja sopivat”.

Tällaisenaankin minimalistinen rakkausperustelu on eettisesti kiistanalainen. Mutta perustelun soveltamisala pysyy sentään siellä minne se asianmukaisesti edes jollakin tavalla kuuluu: yksilöeettisiin ratkaisuihin yksilöiden välisessä yksityisessä kanssakäymisessä. Yhteiskunnallisten ratkaisujen perusteluna rakkausargumentti johtaa kaaokseen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole tehdä mahdolliseksi kaikki mitä ihmiset keskinäisestä rakkaudesta vain sattuvat saamaan päähänsä. Ja tällaiselle kaaokselle Stubb ja muut vaikuttajat ovat avanneet ovet.

Uutisten mukaan kaikki suurpuolueet ovat sukupuolineutraalin avioliiton kannalla. Tämä, samoin kuin Stubbin ja Braxin lausunto, on syytä pitää mielessä. Vaaliuurnilla tavataan.


----------