Haitin maanjäristys - Hän koko maailmaa pitää kädessään

Haitin maanjäristys on koskettanut syvästi kaikkia. Sen voi päätellä siitä kuinka ihmiset ovat laajalla rintamalla heränneet antamaan tukensa eri avustusjärjestöille. Patmos Lähetyssäätiössä viimeiset päivät ovat olleetkin näissä merkeissä tavattoman kiireiset ja työntäyteiset. Ihmiset ovat vastanneet avunpyyntöihin, avanneet sydämensä ja kukkaronsa Haitin hädälle. Apu on saatu liikkeelle ja se menee perille. Lähetyslääkärimme Marja Rantanen liittyy yhteistyöjärjestömme (Mission of Hope) lääkäritiimiin alkavalla viikolla. Tästä kaikesta voit lukea lisää lähetyssäätiömme nettisivuilta. Toivottavasti myös osallistut ellet jo ole. Uutisyhtiö NBC:n reportaasi yhteistyöjärjestömme toiminnasta Haitilla on myös katsomisen arvoinen sivuillamme. Lue sivuiltamme miten voit osallistua yhteisiin talkoisiin Haitin elämäksi.

Järkyttäviin mittasuhteisiin paisunut järistyskatastrofi herättää, kuten aina tämän kaltaiset tapahtumat, ikiaikaisen kysymyksen kärsimyksen ongelmasta. Koska kyse on luonnonvoimista, maanjäristyksestä, ei vetoaminen ihmisen vapaan tahdon valintoihin vastaa välittömästi siihen miksi Kaikkivaltias ja hyvä Jumala salli yli 100 000 kuolonuhria vaatineen katastrofin.

Kärsimyksen ongelmaa on teologiassa ja filosofiassa pohdittu paljon. Filosofisten vastausten –niin hyviä kuin ne ovatkin – ongelma on vain siinä, että ne eivät kohtaa kärsivän henkilökohtaista hätää ja tuskaa. Tietysti se ei ole edes niiden tehtävä, niin kuin ei selitys siitä miksi painovoima toimii ole tarkoitettu lohduksi rakennustelineeltä pudonneelle. Filosofialla ja sielunhoidolla on kullakin oma tehtävänsä, eikä toista pidä syyttää siitä, ettei se täytä toisen funktiota.

Osa elämisen todellisuutta on, että emme aina löydä vastauksia kaikkiin maailman onnettomuuksiin. Saatikka meitä itseämme kohtaavaan kärsimykseen. Tarvitseeko edes? Toki haluaisimme Jumalan muuttavan olot paratiisimaiseksi, jossa luonnonkatastrofeista johtuvaa kärsimystä ei olisi lainkaan sen enempää henkilökohtaisella kuin globaalillakaan tasolla. Raamatun mukaan näin tulee aikanaan tapahtumaan – ainakin Jumalan omien kohdalla.

Nyt kuitenkin kärsimyksen todellisuus, ja siihen kuuluva kärsivistä välittäminen, kuuluu erottamattomasti todellisuuteen jossa elämme. Saimmepa vastauksia tai emme, kärsimyksen kanssa joudumme enemmän tai vähemmän toistaiseksi elämään. Se kutsuu meitä ihmisinä ja kristittyinä rakkauteen ja hyviin tekoihin lähimmäisiämme kohtaan. Kuten Äiti Teresa sanoi: ”Kun lapsi jossain kuolee nälkään, se ei tapahdu siksi, että Jumala ei tehnyt mitään, vaan koska me emme tehneet.”

Itselleni olen kokenut hyödylliseksi tarkastella kärsimyksen ongelmaa yleisellä tasolla osana laajempaa kokonaisuutta. Viimeksi huomasin ajattelevani näitä kysymyksiä katsellessani joitakin päiviä sitten televisiosta Tom Selleckin pääroolittamaa elokuvaa kenraali Dwight Eisenhowerista, jonka tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa Normandian maihinnousu. Operaatiolla oli ratkaiseva merkitys Saksan lyömiseksi ja Euroopan vapauttamiseksi natseista.

”Yö laskeutuu pian moniin koteihin,” sanoi Selleckin esittämä Eisenhower ajatuksiinsa vaipuneena miettien suruviestejä, jotka pian kantautuisivat moniin amerikkalaiskoteihin. Hän ymmärsi viime kädessä olevansa vastuussa siitä, että muutaman päivän päästä hän lähettäisi kymmeniä tuhansia nuorukaisia matkalle, jolta nämä eivät koskaan enää palaa.

Tavallinen rivisotilas ei tiennyt Normandian maihinnousun strategisia yksityiskohtia. Nähdessään Omahan rannikon jyrkät kalliot moni varmasti kysyi mielessään ”Miksi?”. Eisenhower esikuntineen kyllä tiesi miksi. Paikka ja aika oli huolella valittu. Ilman kohtaloa ja sääolosuhteita uhmaavaa maihinnousua Normandian rannikolle, mistä sitä vähiten odotettiin tapahtuvaksi, ei natsi-Saksaa olisi lyöty. Euroopan kohtalo riippui tästä operaatiosta.

Jäin elokuvan äärellä miettimään kysymystä Jumalan vastuusta pahan ja kärsimyksen suhteen maailmassa. Vain koska me emme tiedä miksi Jumala sallii onnettomuuksien ja katastrofien tapahtua ei tarkoita, etteikö hän itse tietäisi miksi, ja ettei hänellä olisi riittävän hyviä syitä sallia suurtakin kärsimystä niin yksilö- kuin yhteisöllisellä tasolla. Normandian maihinnousukin aiheutti suurta kärsimystä sekä yksittäisille sotilaille, että tuhansille perheille, jotka menettivät isän, puolison, veljen, ystävän. Tuo kärsimys, vaikkakin kauheaa, ei ollut merkityksetöntä. Kuten elokuvassa Eisenhower ja hänen esikuntansa, samoin Jumala tietää suunnitelman ja siten kaikkien osasten merkityksen kokonaisuudessa.

Korkeimpana sotilasjohtajana Eisenhowerilla oli kaikki valta ja voima käytössään sotilaallisessa mielessä. Hänellä oli valta perua hyökkäys tai panna se täytäntöön. Vastuu maihinnousun aiheuttamasta kärsimyksestä lankesi viime kädessä hänelle. Oli kuitenkin olemassa kokonaisuuden valossa moraalisesti riittäviä syitä maihinnousun toteuttamiseksi Normandiassa. Olkoonkin, että tavallinen sotilas ei ollut niistä lainkaan tietoinen ja saattoi jopa kyseenalaistaa koko tehtävän.

Voidaksemme sanoa, että Jumalalla ei ole moraalisesti riittäviä syitä sallia maailmassa kärsimystä ja pahaa meidän tulisi tietää kaikki se mitä Jumala tietää. Mutta me emme ole hänen esikunnassaan.

Salliessaan kärsimystä maailmassa Jumala ottaa viime kädessä vastuun sallimastaan kärsimyksestä. Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja hyvä Jumala kykenee kantamaan vastuunsa. Tähän vastuun kantamiseen kuuluu osaltaan sekin, että me ihmiset huudamme, kapinoimme, arvostelemme ja syytämme Häntä silloin kun emme kykene ymmärtämään kärsimyksen määrää omalla tai toisten kohdalla. Jumala kestää tämän. Me arvostelemme Jumalaa omasta rajoittuneesta näkökulmastamme, josta käsin monikin kärsimys näyttää täysin merkityksettömältä. Jumala tietää kokonaisuuden. Sen valossa ei ole olemassa merkityksetöntä kärsimystä, vaikka usein tuntuu siltä. Arvioimme asioita usein ajallisen valossa. Jumala arvioi asioita iankaikkisuuden valossa.

Kristittynä uskon ja luotan Jumalaan, vaikka en aina ymmärräkään Häntä. En voi käsittää mitä merkitystä saattoi olla Haitin kaltaisen järistyksen aiheuttamalla kärsimyksellä. Varsinkin menehtyneiden pienten lasten kohdalla, joilla tosin nyt on hyvä olla taivaassa Herran luona. Saatan toki löytää yksittäisiä vastauksen aihioita – Haitissa on syntynyt hengellistä herätystä ja tuhansia on tullut uskoon, länsimaailma on vihdoin havahtunut Haitin hädälle, ihmiset ympäri maailman ovat ryhtyneet tekemään hyvää Haitin puolesta jne. Mutta monet tällaisista vastauksista tuntuvat usein kantavan vain puolitiehen. Tarvitaan toinen vastuksen puolikas, joka vie lopun matkaa. Löydän sen Jumalan ilmoituksesta, joka vakuuttaa, että Jumalalla rakastaa maailmaa ja Hänellä on Kristuksessa hyvä suunnitelma, vaikka emme sitä aina huomaa.

Siksi voin Raamatun valossa luottaa siihen, että Jumala tietää mitä Hän tekee ja jaksaa varsin hyvin kantaa kaikesta perimmäisen vastuun, joka olisi aivan liian suuri kenenkään muun luodun kannettavaksi. Siksi juuri Hän on Jumala ja maailma kaikesta huolimatta hyvissä käsissä. Tästä kaikesta saamme aavistuksen omaisesti rehellisen ja lohdullisen vakuutuksen Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa katsoessamme kahta raamatunjaetta: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46) – ”Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi.” (Matt. 28:6).

-------