Halla-aho, Helsingin käräjäoikeus ja uskonnollisten väitteiden totuusarvo

Minulta on mennyt täysin ohi tämä halla-ahokohu, enkä tunne henkilöä tai tapauksen yksityiskohtia. Asiasta kirjoitetaan kaikissa lehdissä ja olen yrittänyt epätoivoisesti saada käsityksen mistä on kysymys. Mies siis sai sakkotuomion ”uskonrauhan rikkomisesta”. Okei. Oliko tuomio oikea vai ei, en ota kantaa, kun en tunne yksityiskohtia. Halla-ahon asianajajan mielestä tietysti ei ollut. Mutta tämän ruotiminen suuntaan tai toiseen ei ole nyt pointtini.

Uuden Suomen nettisivuilta silmiini kuitenkin osui aiheeseen liittyvä uutinen "Halla-ahon perustelut näennäiset", jossa siteerattiin käräjäoikeuden päätöstä. Pari yksityiskohtaa irrallaan syyllisyys-syyttömyys keskustelusta ansaitsee tulla nostetuksi esiin.

”Käräjäoikeuden mukaan”, Uusisuomi.fi kirjoittaa, ”uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida keskustella samoilla totuusarvoilla kuin esimerkiksi luonnontieteistä. ’Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.’" Tästä johtuen sanotaan, että "Halla-ahon perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät loogisilta".

Olipa omituisesti sanottu. Ehkä luin huonosti, mutta jutusta minulle ei täysin aukene miten tämä perustelu liittyy Halla-ahon saamaan sakkorangaistukseen (pitäisi lukea koko oikeuden päätös). Mutta ettei ”logiikalla ja järkiperusteilla” ole merkitystä kun keskustellaan uskonnollisista kysymyksistä?

Käräjäoikeuden käsitteellinen kömmähdys

Jos tuo käräjäoikeuden lause pitäisi edes lähimainkaan paikkaansa on vaikea käsittää millä ihmeen järkiperusteella tuomio ”uskonrauhan rikkomisesta” oikein on annettu. Sellainenhan edellyttää loogista ja järkiperusteista kannanottoa uskonnollisiin kysymyksiin. Eikö käräjäoikeuden oma perustelu näin ollen ole ”tosiasiassa näennäinen siitä huolimatta, että se näyttää loogiselta?”

Nämä kysymykset ovat täysin perusteltuja, koska käräjäoikeus näyttää olettavan, että ”totuus” on tietoa, joka saadaan yksin luonnontieteiden menetelmin. Mutta tämän oletuksen valossa edes oikeustiede kaikilta keskeisiltä osin ei sisällä sellaista ”totuusarvoa”, että sen käsitteistä voitaisiin keskustella logiikan ja järkiperusteiden avulla.

Mitä vaikkapa ”uskonrauhan rikkominen” merkitsee luonnontieteellisesti? Tai (tämä nyt ei liity tietenkään tähän juttuun, mutta esimerkkinä) mitä ”rikos ihmisyyttä vastaan”? Mitä on luonnontieteellisesti se, että jokin kirjoitus on kirjoitettu ”loukkaustarkoituksessa”? Mikä on oikeuskäytännön kannalta niin keskeisen kuin ”motiivin” ja intention totuusarvo luonnontieteellisesti? Miten voidaan perustella lauseen ”syytön kunnes todistetaan syylliseksi” totuusarvo luonnontieteellisesti? Se kyllä vaikuttaa varsin loogiselta lauseelta, mutta kenties se vain näyttää siltä, koska sen ”totuusarvosta” ei voi keskustella samoilla totuusarvoilla kuin esimerkiksi luonnontieteistä.

Tietenkään en puolusta uskonrauhan rikkomista. Enkä minkään uskonnollisen ryhmän uskonvakaumuksen pilkkaamista, jos sellaisesta on ollut kyse. Puhumattakaan jostain kansankiihottamisesta ja rasismista. Pois se. Tuo käräjäoikeuden lausahdus on vain niin sangen käsittämättömästi tempaistu. Se vaikuttaa joka lukukerralla entistä hassummalta. Siihen on sisäänrakennettu hyvin kapea ja filosofisesti kestämätön (ja vanhentunut) käsitys ”tieteestä” ainoana "tiedon" ja "totuuden" lähteenä (filosofinen positivismi). Tällainen käsitys kaivaa maata käräjäoikeuden päätöksen (ja koko oikeuslaitoksen) alta, vaikka tuomio olisikin ollut kokonaisharkinnan valossa täysin ”oikeudenmukainen” – mitä tahansa se nyt sitten merkitseekään luonnontieteellisesti.

Tosiasiassa tosiasioita on luonnontieteiden ulkopuolellakin

Uskonnoissa ja uskonnollisessa keskustelussa on toki elementtejä, jotka ovat luonnontieteellisen tutkimuksen ulkopuolella. Ei minulla ole mitään luonnontieteellistä keinoa todistaa, että Jumala on kolmiyhteinen ja Jeesus on tämän kolmiyhteisen jumaluuden toinen persoona, yhtä aikaa ihminen ja Jumala, kuten kristinusko opettaa. Nämä väittämät perustuvat kristilliseen ilmoitukseen pyhissä teksteissä. Jos joku haluaa osoittaa sivistymättömyyttään pilkkaamalla näitä uskomuksia, se on vähintäänkin merkki huonosta kotikasvatuksesta.

Toisaalta kristillisessä uskossa on asioita, jotka avautuvat myös tieteelliselle tutkimukselle. Oliko Pontius Pilatus nimistä henkilöä olemassa ja toimiko hän koskaan Juudean käskynhaltijana tai kuulusteliko Kaifas niminen ylipappi Jeesusta tai naulittiinko Jeesus Nasaretilainen niminen henkilö ristille? Nämä eivät sellaisenaan ole uskonnollisia väitteitä vain koska niistä voi lukea Raamatusta. Niitä voi olla vaikea tutkia luonnontieteellisesti, kuten kaikkea muutakin historiaa, jota ei voida palauttaa koeputkeen tai mikroskoopin lasin alle.

Luonnontiede ei yksinkertaisesti ole ainoa todellisen tiedon ja totuuden lähde. Tietoa saadaan myös muulla tavoin. Esimerkiksi loogisen päättelemisen, eli ns. ajattelun lait, eivät ole luonnontieteellisen tutkimisen tulos. Ne ovat sen edellytys. Moraaliset totuudet eivät avaudu luonnontieteellisen tutkimuksen avulla. Silti lause "viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen tappaminen on väärin" on ehdottoman totta. Jos joku on lauseesta toista mieltä hänet kannattaa kiertää kaukaa.

Muhammedin lapsivaimo

Tämä tuo minut Uusi Suomi –lehden uutisessa toiseen detaljiin, jota haluan lopuksi lyhyesti kommentoida.

Halla-ahon oikeudenkäyntiin liittyi keskustelu Muhammedin lapsivaimosta. Halla-ahon sanottiin jossain kirjoituksessaan viitanneen asiaan tavalla, joka loukkasi ja leimasi kokonaisen uskonnollisen ihmisryhmän ja sen pyhinä pitämiä asioita. Kenties näin oli. En ole perehtynyt yksityiskohtiin, kuten sanottu, koko kohu on lipunut ohitse silmieni ja korvieni, joten seuraavia rivejä ei pidä tulkita loukkausmielessä kirjoitetuksi tai Halla-ahon puolustukseksi.

Luonnontieteelliseti on mahdotonta todistaa nousiko Muhammed näkykokemuksessa hevosenkaltaisella olennolla taivaaseen Jerusalemin temppelivuorelta, kuten islamin perimätieto esittää. Mutta kiistatonta historiallisesti on, että Muhammed otti vaimokseen Aisha nimisen tytön tämän ollessa vasta 6-vuotias, ja ainakin jossain päin maailmaa Muhammedin esimerkkiä seurataan. Saudi-Arabiassa käytäntö on saanut eräät rohkeat ihmisoikeus- ja naisaktivistit vaatimaan muutosta nuorten tyttöjen suojelemiseksi.

Tri Ahmad Al-Mu'bi, saudiarabialainen avioliittoviranomainen valotti paikallista käytäntöä ja sen perusteluita LBC TV:n haastattelussa 19. Kesäkuuta 2008: ”Me seuraamme profeetta Muhammedin esimerkkiä. Hän otti Aishan vaimokseen tämän ollessa kuusivuotias, mutta aloitti seksin hänen kanssaan vasta, kun hän oli yhdeksän.” Kenties tämä ei ollut pedofiliaa Muhammedin aikana tai tänään Saudi-Arabiassa kaikkien mielestä, mutta eräissä kulttuureissa sitä kyllä edelleen pidetään sellaisena. Islamin kannalta on ongelmallista, että tällaista käytäntöä on mahdollista perustella vetoamalla Muhammedin omaan henkilöhistoriaan.

Tosin Saudi-Arabia edustaa erittäin tiukkaa wahabilaista islamintulkintaa. Siksi olisi virhe yleistää ja sanoa kaikkien muslimien kannattavan näin virtaviivaista Muhammedin esimerkin seuraamista. Ainakin toivon niin.

-----------------------