perjantai 14. elokuuta 2009

Vainajien tuhkasta tehdään timantteja?

"Tuhkasta nostit, timantiks teit" lauletaan eräässä ylistyslaulussa. Nyt se on totta enemmän kuin koskaan kun perinteiset arkku- ja polttohautaus ovat saamassa kilpailijakseen menetelmän, joka puristaa vainajan tuhkat timanteiksi.

Sveitsistä meillekin levinnyt ”timanttihautausmenetelmä” on herättänyt keskustelua. Toistaiseksi lähinnä siksi, että asiasta on Helsingin Sanomien tuoreen numeron (HS. 14.8.2009) mukaan puhjennut riita kirkon ja menetelmän Suomeen tuoneen heinolalaisyrittäjän välillä.

Kyse ei ole periaatteellisesta tai uskonnollisesta riidasta, vaan arkisemmin hautaustoimilaista. Pykälien mukaan vainajan tuhkaa ei näet saa luovuttaa, jos sitä ei haudata tai sirotella yhteen paikkaan, todetaan Hesarissa otsikon ”Vainajien tuhkatimanteista kiista kirkon ja yrittäjien välille” alla. Toisaalta laissa ei myöskään ole pykälää, joka kieltäisi timanttien teon. Oikeuskansleri lopulta ratkaisee.

Taitaa joka tapauksessa jäädä rikkaiden harrastukseksi tämä. Timantiksi puristaminen näet maksaa 3500-12500 euroa. Ensimmäinen asiakkaaksi ilmoittautunut onkin ollut Tuurin kyläkauppias Vesa Keskinen, joka aikoo testamentata itsensä 0,7 karaatin timantiksi (7 on Keskisen onnenluku). Eräs yhdysvaltalaisyritys on kuulemma ottanut Michael Jacksonin hiuskiehkuran ja aikoo siitä otetusta hiilestä puristaa timantin.

Esineellistääkö tämä teollisuudenala kuolemisen? Mahtaako näiden timanttien arvo (en tarkoita valmistuskustannuksia) määräytyä ajan myötä myös sen mukaan kenestä ne on tehty ja saako ilmaisu ”ihmisarvo” ihan uuden ulottuvuuden? Onko Michael Jacksonin ja Matti Möttösen huutokauppa-arvo eri? Milloin tehdäänkään ensimmäinen jalokiviryöstö, koska halutaan joku timantiksi ikuistettu kuuluisuus kokoelmiin tai pimeille markkinoille? Keräilijöitähän riittää.

Toisaalta, kuten eräs uutista pohdiskellut Hesarin keskustelupalstalla totesi: ”Onhan se tosi kiva kantaa isomummoa vasemmassa korvassa ja kummisetää oikeassa. Siis ihan oikeasti, kuka haluaa kuolleen ihmisen korukseen?... [Ja kuitenkin] Tässä pitää ehdottomasti noudattaa vainajan omaa toivomusta, jos joku haluaa timantiksi napakoruun niin mikäs siinä…”

Mutta lisää tilanteita on tiedossa. Timantit ovat ikuisia. Samoin perintöriidat: Kuka saa kesämökin, metsätontin ja "mummon". Tai odottakaapas näitä keskusteluita: "Ai Liisa miten ihana vihkisormus! Mistä noin ihanan timantin...". Don't ask.

Syvällisemmin: Mahtaako kuolemisen ajatuksesta tehdä jotenkin siedettävämmän jos tietää voivansa ikuistaa itsensä jalokiveksi? Timantithan ovat ikuisia, eikö? Ihmisillä, jotka eivät usko iankaikkiseen elämään kehittävät sille kuitenkin korvikkeita. Oli kyse kloonauksesta, kryoniikasta tai tuhkasta timantiksi menetelmästä, haluamme itsestämme jäävän jotain pysyvää. Kuolema on luonnotonta. Jollakin tavalla ihmiset sisimmässään tiedostavat tämän ja kaipaavat elämää.

Raamatunkin mukaan kuolema on jotain luonnotonta, se on tunkeilija Jumalan alun perin hyvässä luomakunnassa. Ylösnousemuksellaan Kristus kukisti kuoleman vallan esikoisena kuolemaan nukkuneista. Häneen turvaaville on syntien anteeksisaamisen lisäksi tarjolla jotain mistä uurnatuhkista puristetut timantit ovat vain kelmeä varjo: Tosi kuolemattomuus ja uusi ikuinen elämä uudessa ruumiissa.

Jeesuksen palatessa lupauksensa mukaan se mikä on kylvetty katoavaisuudessa, alhaisuudessa ja heikkoudessa nousee katoamattomuudessa, kirkkaudessa ja voimassa: ”…yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’” (1 Kor. 15:42-43, 52-54).

Tämä on todellinen toteutuva toivo ja lohtu. Ei korvike.
------------

PS: Aiheesta lisää sunnuntaina 16.8. klo 21 Turunen -ohjelmassa Radio Deissä, jossa studiovieraiden kanssa pohdiskellaan lisää timanttihautauksen synnyttämiä ajatuksia. Vieraana mm. heinolalainen kultaseppä, joka tuona tämän jutun Suomeen.

3 kommenttia:

makislav kirjoitti...

Elämän välineellistäminen ei ole mitenkään uusi ajatus. On kai selvää, että alistavia ihmissuhteita on ollut koko ihmiskunnan historian ajan, ja nyky(inenkin)kapitalismi on hyvä esimerkki välineellistämisestä, kun se tuottaa näennäisen tarpeellisia brändituotteita, joiden oletettu yksilöllisyys perustuu kuitenkin siihen, että juuri "minun" vaatteni, koruni, kampaukseni, juomapulloni, parfyymini jne. huomioidaan. Kapitalismi esineellistää ihmissuhteita, kun ihmisen ja ihmisen suhde ottaa tavaran ja tavaran suhteen. Tästä on nykypäivänä mm. kasvatussosiologista tutkimusta.

Eli pointtina on se, etten puhuisi ihmisarvon uudesta ulottuvuudesta. Tämä oli nyt ehkä hieman spesifi kommentti, eikä tee oikeutta koko kirjoituksellesi, mutta on huomioitava, että esineellistäviä tekijöitä on rutkasti.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi pitäisi ajatella että kuolema on luonnotonta?

En ole koskaan ajatellut että kuolema olisi jotenkin luonnotonta. Ikuinen elämä sitävastoin tuntuu hieman oudolta ajatukselta, vaikka siihen olen aiemmin halunnut uskoakin.

Kuolema on osa luonnon kiertokulkua, jopa elottomilla asioilla on oma kestoaikansa, miksei siis ihmisellä?
Tähdetkin syntyvät ja kuolevat,
samoin siis ihmisen koko materia maatuu ja joutuu takaisin kiertoon.
Miksei tietoisuuskin tai henki voi sammua?
Miksi Kaikkivaltiaalle sellainen olisi mahdotonta?

On mahdollista luoda tajunta, täytyy siis olla mahdollista myös hävittää se.
Vai olemmeko Jumalan "osia"?
Ei kai se näin kristinuskon mukaan mene..

Anonyymi kirjoitti...

Siellä missä on elämää on myös kuolemaa. Kaikelle löytyy ja on aina vastakohtansa.

Tuhkasta timantti on aivan mielettömän upea idea!
Itse kun ensimmäisen kerran kuulin tästä päätin, että minun tuhkastani kyllä puristetaan timantti. Sen verran säästöjä on pidettävä aina tilillä, että se onnistuu :)

Itse jos saisin aikanaan pois nukkuneesta rakkaani tuhkasta puristetun timantin joka olisi upotettuna johonkin koruun.. se vasta olisi aarre jota mukanani kantaisin ja rakkaani ikuisena loistaisi.

Kristinuskon ym. höpöhöpö juttuja on aivan turha sotkea tähän aiheeseen.
Jokainen ajatelkoon, uskokoon ja tehköön miten parhaakseen näkee. Kiitos.