tiistai 24. maaliskuuta 2009

Muinainen sinetti todistaa Raamatusta

Professori Eilat Mazarin (Jerusalemin yliopisto) johtamissa kaivauksissa muinaisen Daavidin kaupungin alueella, aivan Jerusalemin vanhan kaupungin muurin ulkopuolella, on löytynyt n. 2600 vuotta vanha sinetti. Tässä halkaisijaltaan 1 cm:n levyisessä sinetissä (bulla) mainitaan nimi “Gedalja, Pashurin poika” (Gedalyahu ben Pashur). Arkeologit olivat kolme vuotta aikaisemmin samalta alueelta löytäneet toisen sinetin, jossa on nimi “Jehukual, Selemjan poika” (Yehukual ben Shelemyahu).

Kyseessä on Juudan kuninkaan Sidkian (597-586 e.Kr.) kaksi vaikutusvaltaista ministeriä, jotka mainitaan rinnakkain myös Vanhassa testamentissa juonittelemassa profeetta Jeremiaa vastaan. Jeremian kirjan luvussa 38:1-6 heidän kerrotaan olleen vastuussa Jeremian vangitsemisesta ja laskemisesta kuninkaan pojan sadevesikaivoon:
”Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Jukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat kun Jeremia puhui kaikelle kansalle [--] Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: ’Tämä mies on ansainnut kuoleman [--] Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.’ Kuningas Sidkia sanoi heille: ’Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!’ Niin he tarttuivat Jeremiaan ja laskivat hänet köysillä kuninkaan pojan Malkian sadevesikaivoon, joka oli päävartion pihassa. Kaivossa ei ollut vettä, sen pohjalla oli vain liejua, ja Jeremia vajosi siihen.” (Jer. 31:1-6).

“Hyvin harvoin arkeologit löytävät jotain sellaista historian merkkihenkilöihin liittyvää, mikä auttaa heitä pyyhkimään historian pölyjä ja tekemään raamatulliset kertomukset eläväksi näin konkreettisella tavalla,” Mazar kommentoi löytyöä.

Daavidin kaupungista on aiemminkin löytynyt sinettejä. Vuonna 1982 arkeologit Yigal Shilohn johdolla löysivät sinetin, joiden joukossa kuningas Jojakimin aikana (608-597 e.Kr.) toimineen kirjuri Gemarja Saafanin pojan (Gemaryahu ben Shaphan) nimeä kantava sinetti. Tämän jerusalemilaisen kirjurin kammiossa Herran temppelin esipihassa Baaruk luki profeetta Jeremian kirjakääröä, jonka kuningas Jojakim sitten palsta palstalta poltti lämpimikseen piittaamatta neuvonantajiensa vetoomuksista (Jer. 36:10-12, 25).

2 kommenttia:

kunsta kirjoitti...

Mm. olen hyvin vakuuttunut siitä, että Raamatulla on vahvat juuret historiassa ja että se on historiallisesti (siis aikajanallisesti, ajallisesti) hyvin tarkka. Ja tämä on hieno löydös ja todistaa sen, että Raamatun kirjoittajat eivät olleet mitään ei historiallishenkilöitä.

A-K'nostic Believer? kirjoitti...

Voi Jeremia parka!
On se hirveää mitä Herra teettää profeetoillaan.
Ja mitä hyötyä siitä oli? Pakkosiirtolaisuuteen mentiin kuitenkin ja kaikki oli muutenkin sekaisin sikäli kun muistan jotain tuosta kirjasta.

Miksi ihmeessä Jumalan piti kiusata profeettojaan ja kesti niin kauan ennen kuin Jeesus ilmestyi? Enpä voi sanoa ymmärtäväni.

Jeremia kiroaa syntymänsä päivän

14 -- Kirottu olkoon päivä, jona synnyin,
vailla siunausta päivä,
jona äitini minut synnytti!
15 Kirottu se mies,
joka toi isälleni ilosanoman
ja onnitteli häntä:
"Sinulle on syntynyt poika!"
16 Käyköön sille miehelle,
niin kuin kävi kaupungeille,
jotka Herra armotta kukisti!
Kuulkoon hän valitushuudon aamulla,
hälytyksen keskellä päivää,
17 kun ei surmannut minua kohtuun!
Äitini olisi saanut olla minun hautani
ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!
18 Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa! Koko elämäni kuluu häpeässä.