Juutalaiset Israelissa, ja ympäri maailman, viettivät tänä viikonloppuna Yom Kippur juhlaa. Kyseessä on Mooseksen lakiin perustuva joka vuotinen suuren sovituspäivän juhla (3 Moos. 16). Juhlan alla tehtiin Israelissa merkittävä arkeologinen löytö. Kristitylle suuri sovituspäivä puhuu Jeesuksen aikaansaamasta sovituksesta.Toisen temppelin aikana, siis vielä Jeesuksenkin päivinä, ylimmäinen pappi suoritti Mooseksen lain mukaista tehtäväänsä astumalla kerran vuodessa suurena sovituspäivänä temppelin kaikkein pyhimpään. Siellä hän vuodatti mukanaan viemänsä uhrieläimen veren liiton arkin juurelle toimittaen näin sovituksen koko Israelin kansalle. Tämä ei enää ole ollut mahdollista vuoden 70 jKr. jälkeen, jolloin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin. Ilman verenvuodatusta ei ole sovitusta. Siksi temppelin hävitys oli juutalaisten jumalanpalveluselämän yksi kaikkein traagisimpia tapahtumia.
Juutalaisen perimätiedon mukaan Jumalan kasvojen eteen meneminen kaikkein pyhimpään oli tapahtuma, johon valmistauduttiin seitsemän päivän ajan huolella. Mikäli Jumalan säätämiä rituaaleja ei suoritettu tarkasti lain mukaan, pappi saattoi kuolla astuessaan kaikkein pyhimpään Jumalan kasvojen eteen. Juutalaisen historioitsija Josefus kertoo, että ylimmäisen papin nilkkaan oli sidottu naru, jolla hänet tarvittaessa saatiin vedetyksi ulos kaikkein pyhimmästä, jos hän sattui kuolemaan Herran edessä.
Yom Kippur juhla sai tänä vuonna Israelissa erityistä huomiota osakseen siksikin, että arkeologit tekivät aivan juhlan alla merkittävän löydön, joka vahvistaa temppeli-instituution olleen olemassa, sekä juutalaisten historiallisia siteitä Jerusalemiin. Jerusalemin pohjoispuolelta, Nebi Samuelin alueelta löydettiin nimittäin yli 1900 vuotta vanhan sarkofagin kannen pala, johon on kaiverrettu toisen temppelin ajan heprealaisella kirjoitustyylillä sanat: ”Ylimmäisen papin poika”. Löytö on näin ollen ajalta ennen vuonna 70 jKr. tapahtunutta Jerusalemin hävitystä. Löytöä esitellään lähemmin Haaretz –lehden nettisivuilta löytyvällä videolla ja siihen liittyvissä jutuissa.
Kristitylle suuri sovituspäivä puhuu merkittävällä tavalla Jeesuksen sovitustyöstä. Uuden liiton valossa Jeesus on sekä ylimmäinen pappi että uhrilammas. Heprealaiskirje opettaa Jeesuksen työstä käyttäen suuren sovituspäivän teemaa:
”Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta. Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit. … Uuden liiton uhri Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Hepr. 9:6–14).
Yhtäältä Jeesus itse on ylimmäinen pappi, sovituksen suorittaja, ja samalla itse sovitusuhri. Mutta siinä missä Mooseksen säädösten mukaan kaikkein pyhimpään sai astua vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa, Jeesuksen työ on avannut mahdollisuuden jokaiselle meistä päästä joka päivä Jumalan kasvojen eteen, kaikkein pyhimpään. Miten tämä hengellinen ”demokratisoituminen” on mahdollista?
Kun ylimmäinen pappi kerran vuodessa astui kaikkein pyhimpään, hän tiesi menevänsä sinne henkensä edestä. Mikäli Jumala löytäisi jotain vikaa uhrissa, ylimmäinen pappi olisi kuoleman oma Mooseksen lain mukaan. Jos sen sijaan uhri oli otollinen, virheetön ja oikein suoritettu, pappi oli turvassa. Jumala siis katsoi uhriin, ei siihen minkälainen pappi itsessään sattui ihmisenä olemaan. Pappihan oli itsekin syntinen.
Tässä on suuren sovituspäivän viesti myös meille: Olemme Jeesuksen vuoksi saaneet ylimmäiselle papille kuuluvan etuoikeuden lähestyä Jumalaa. Ehtona ei ole meidän virheettömyytemme. Jumala etsii virheetöntä uhria, ja kristityllä on sellainen: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”, sanoi Johannes Kastaja (Joh. 1:29). Jeesus on Jumalalle otollinen uhri.
Jeesukseen luottaen saat lähestyä Jumalaa turvallisin mielin. Synnit on sovitettu. Jumala on hyväksynyt Poikansa uhrin meidän edestämme. Jeesuksen ylösnousemus on siitä historiallisena todistuksena. Jumala ei siksi katso meidän puutteitamme. Pojassaan Jeesuksessa Jumala on saanut täydellisen sovituksen. Tähän perustuen Heprealaiskirje rohkaisee meitä astumaan kaikkein pyhimpään armon valtaistuimen eteen:
”Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta
saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr. 4:14–16).
Evankeliumin hyvä uutinen meille kaikille on, että Jeesus sai aikaan täydellisen ja iankaikkisen sovituksen. Veriuhreja ei enää tarvita. Jeesuksen uhri merkitsee täydellistä syntien anteeksisaamista jokaiselle Häneen turvaavalle. Jeesus on Suuri Sovituspäivä joka päivä!
-------------
Sarkofagi löydöstä lisää:
1 kommentti:
Todella ,meillä on sovituspäivä jokaisena päivänä,myös juutalaisilla kun uskovat Jeesuksen sovituksen.
Kiitos uutisesta argeologisesta löydöstä Jerusalemissa!
Mielenkiintoista!
Lähetä kommentti