Kirkkohallituksen jäsen Leena Huima kirjoitti lukemisen arvoisen kolumnin tuoreessa Sana -lehdessä koskien Espoossa tapahtunutta naisparin parisuhderekisteröinnin siunaamista.
Ainoalaatuinen suhde -otsikolla Leena Huima kysyy muun muassa: "[M]iksi juuri tämä yksi parisuhdemuoto kaikkien ei-aviollisten parisuhteiden joukossa on niin poikkeuksellinen, että se vaatii erityisen rekisteröinnin ja siunauksen"? Huima asian ytimeen myös korostaessaan, että periaatteellisesti kysymys on siitä, "voiko yhteisö määrätä rakkausliittojen luonteesta, vai pitääkö kaikkien voida muodostaa niitä omilla ehdoillaan?"
Hän myös peräänkuuluttaa kirkolta tässä tilanteessa rehtiyttä myöntää, että Espoon tapauksessa oli kysymys "häistä" eikä vain yksityisestä "sielunhoidosta": "[M]yrskyn herättäneen lesboparin toinen osapuoli kutsuikin haastattelussa siunausta naimisiinmenoksi ja kertoi rovastin puhuneen kauniisti siitä, miten he nyt liittyvät yhteen Jumalan kasvojen edessä. Ja olihan siinä sormuksetkin vaihdettu. Nyt olisi aika kirkon myöntää, että samaa sukupuolta olevien häitähän nämä tosiasiassa ovat eikä mitään sielunhoitoa. Kun tämä myönnetään, voidaan sitten ryhtyä päättämään, kuuluvatko semmoiset seremoniat tähän kirkkoon vai ei", Huima päättää kolumninsa.
Leena Huiman kolumni kannattaa lukea kokonaisuudessaan Sana -lehden verkkosivuilta tästä linkistä:
3 kommenttia:
Tässä kirkkoinvaasiossa kysymys on osin siitä, että monet homopareja "siunaavat" papit ja "siunattavansa" ovat ateisteja. Itse kirkollinen "siunaaminen" ei tässä ole pääosassa eivätkä sen osapuolet todennäköisesti itsekään usko siinä välittyvän mitään Jumalan siunausta.
Koska kirkko on perinteisesti torjunut homoseksuaalisen käyttäytymisen ja osoittanut sen myös käytännössä antamalla tiukkoja lausuntoja eduskunnan lakiesityksistä, samoin kuin erottanut työtehtävistään homoseksuaalisuutta harjoittavia, ovat homojärjestöt mahdollisesti kokeneet kirkon vihollisekseen, joka on tuhottava.
Helpoimmaksi toteutustavaksi tässä vaiheessa lienee nähty syöminen sisältäpäin ja kirkon perhe-etiikan opetuksen perustan heikentäminen mm. homohäillä, homoparisuhdekursseilla ja sateenkaarimessuiksi kutsutuilla homomessuilla. Unohtaa ei sovi myöskään kirkkohallituksen onneksi tyrmäämää alunperin rippikoulumateriaaliksi suunnattua kirjaa "Jumalan silmissä ihme", jonka seurustelua koskeva osio "luonnollisesti" päättyy kuvaan kahdesta tytöstä käsi kädessä (sivulla 56).
Tulevaisuudessa tultaneen näkemään myös entistä enemmän kiristystä, painostusta ja oikeusjuttuja niissä asioissa, joissa kirkon neutraloituminen ei tapahdu tarpeeksi vikkelästi. Näitähän tapauksia on siis jo ollut.
Valitettavasti tämä härkäpareja suosiva linja on nyt saanut jatkoa jopa erään kirkon päättävistä elimistä, eli kirkkohallituksen taholta. Kotimaa otsikoi, että kirkkohallitus kannattaa homoparien oikeutta adoptoida lapsia. Ks.
Kirkkohallitus hyväksyy perheen sisäisen adoption rekisteröidyissä parisuhteissa
Tämä on niin vakava asia, että voinee ansaita jopa uuden avauksen tästä aiheesta, mutta sääli, että kirkko tällaisia aiheita antaa.
En ole tainnut muistaa laittaa tähän blogiin vielä viitettä oman blogini uusimpaan kirjoitukseen tästä aiheesta:
http://iotulevaisuus.blogspot.com/2008/08/vetoomus-homoadoptiolain-hylkmisest-tai.html
Artikkeli käsittelee vetoomustani eduskunnan lakivaliokunnalle, jotta homoadoptiolaki hylättäisiin tai kompromissina korjattaisiin paremmin biologista vanhemmuutta kunnioittavaksi.
Lähetä kommentti