Ahmadinejad, New York ja sananvapaus!

"Herra presidentti, teissä on kaikki pikkumaisen ja julman diktaattorin piirteet," totesi New Yorkin Columbia yliopiston rehtori Bollinger alustuspuheessaan Iranin presidentti Ahmadinejadin vieraillessa yliopistolla tänään.

Satuin parahiksi nettiin tänään CNN uutisyhtiön sivulle juuri kun Bollinger oli aloittanut avauspuheensa. Seurasin herpaantumatta loppuun saakka livenä netissä Ahmadinejadin koko vierailun Columbian yliopistolla. Tai noh, pakko tunnustaa, että Ahmadinejadin saarnan aikana kävin pari kertaa jääkapilla. Sen sijaan Bollinger ei nöyristellyt esittäessään kriittisiä huomioitaan maailman tämän hetken kenties vaarallisimman miehen edessä: haluaako Ahmadinejad hävittää Israelin, miksi hänen hallituksensa tukee terrorismia, sortaa naisia, teloittaa homoseksuaaleja julkisesti, valmistelee ydinasetta jne jne. "Monille, teidän lausuntonne juutalaisten joukkotuhosta kertovat, että olette joko äärettömän provokatiivinen tai naurettava, ja käsityksenne juutalaisten joukkotuhosta ovat vastenmielisiä. Miksi te kiellätte historian parhaiten dokumentoidun joukkotuhon historiallisuuden?" Bollinger laukoi rauhallisesti ja tyylikkäästi.

Kun Bollingerin alustuspuhe päättyi opiskelijajoukko antoi raikuvat aplodit. Minä olin niin vaikutettu hänen arvokkaasta esiintymisestään, että en voinut kuin nousta tietokoneeni äärellä spontaanisti seisomaan ja taputtaa yhdessä opiskelijoiden kanssa heidän dekaaninsa esimerkillisen rohkealle puheelle. Tämä on toinen kerta kun netin äärellä katselen jotain vastaavaa live-streamia ja liikutun melkein kyyneliin sellaisen äärellä.

Ahmadinejad koki alustuspuheen loukkaavana. Mikä ei ollut yllätys. Samalla hän ei kyennyt antamaan yksinkertaista kyllä tai ei vastausta mm. kysymykseen suunnitteleeko hänen hallituksensa Israelin valtion hävittämistä. Ahmadinejadin esitelmä oli saarnaa tieteen ja uskon välisestä filosofisesta suhteesta, ja toimi lähinnä ponnahduslautana epäsuoraan kritiikkiin Yhdysvaltojen joukkotuhoaseita ja nykyhallinnon Lähi-itä politiikkaa kohtaan. Hän vastaili rauhallisesti ja tyynesti lopussa esitettyihin kysymyksiin. Mutta ei suoraan. Välillä hymyillen lämpimästi.

Katsellessani Bollingerin esitystä heräsin sismpäni syvimpiä sopukoita myöten siihen, miten suuri aarre sananvapaus on. Ahmadinejad ei voinut olla loukkaantumatta esitetyistä väitteistä. Hän väitti, että osa oli täysin valheellista (Iranissa ei kuulemma ole esimerkiksi homoseksuaaleja, naisilla on aidosti vapaus, Iran itse on terrorismin uhri, eikä kannata terrorismia jne.). Hän koki Bollingerin kohtikäyvän avauspuheenvuoron epävieraanvaraisena. Vai oliko diktaattori kenties vain tottunut siihen, että kaikkialla minne hän menee häntä nuoleskellaan, koska protokolla niin vaatii toimimaan valtion päämiehiä kohtaan? Bollingerin puhe oli asiallisesta ja tyylikkäästä esitystavasta huolimatta kaukana mistään muodollisesta juhlakestityksestä. Siksi juuri tuo suoraselkäinen esiintyminen oli niin rohkaisevaa ja koskettavaa katseltavaa. Hän antoi moraalisen esimerkin koko maailman silmien edessä.

Ahmadinejad voi olla oikeassa siinä, että kysymkset olivat hänen kannaltaa loukkaavia, ja Columbian yliopiston rehtori ei niitä esittäessään osoittanut sellaista muodollista kunnioitusta vierasta kohtaan, joka olisi ollut protokollan mukaista (vaikka Bollingerin tavassa esittää kritiikkinsä ei ollut mitään loukkaavaa). Ehkä jopa Bollingerin irantiedoissa oli jotain epätarkkuuksia ja virheitäkin. Ehkä, ehkä, ehkä. Siis teoriassa.

Mutta juuri tässä on sananvapauden ydin: Vapaudessa esittää rohkeaa ja suoraselkäistä kritiikkiä poliittisia päättäjiä kohtaan, vaikka se perustuisikin osin tai kokonaan virheellisiin tietoihin. Moni republikaani ei pidä siitä miten presidentti Bushia vedetään kölin ali milloin missäkin amerikkalaisessa liberaalissa talk-showssa. Mutta sellaista tehdään viikosta toiseen. Sen sijaan, että Teheranissa on järjestetty juutalaisvastainen pilakuvanäyttely, miksei maan pääkaupungissa ole joka viikko hallitusta, sen päättäjiä ja politiikkaa irvailevaa pilakuvanäyttelyä? En siis tarkoita mitään muhammedkuvia, vaan polittisia päättäjiä. Kaksi maata, jossa toisessa saa avoimesti kritisoida johtajia ja heidän politiikkaansa, ja toisessa ei!

Mitä meihin suomalaisiin tulee, niin kaikesta muodollisesta ja usein hurskastelevasta anti-amerikkalaisuudesta huolimatta meillä on paljon enemmän yhteistä Yhdysvaltojen kuin Iranin kanssa - niin hyvässä kuin pahassa. Oltiinpa miten kriittisiä tahansa vaikka jonkun Irakin sodan suhteen. Ja yksi merkittävä asia mikä meitä yhdistää toisen kanssa ja erottaa toisesta on Sananvapaus. Columbian yliopiston rehtorin puhe oli esimerkki siitä miksi sananvapautta tarvitaan. Ja miksi ajoittain on siedettävä sen väärinkäyttöä.

Ihan kylmät väreet meni selkäpiissä Bollingerin puhuessa. Kiitos. Kunhan dekaanin puhe julkaistaan netissä laitan siitä linkin tänne. Sillä välin kannattaa käydä CNN:n ja BBC:n sivuilla tutustumassa Columbian yliopistossa järjestetystä tapahtumasta kertoviin juttuihin.

Minä alan väsäämään Bollingerille sähköpostia... "Dear, Mr. Bollinger, Thank you for your corageus speech infront of president Ahmadinejad. I am from Finland and I was watching live when you..."

• Ahmadinejad speaks; outrage and controversy follow (CNN)