Iltalehdessä 1.6. silmiini sattui Kuopion piispan,
Jari Jolkkosen päätös jättää lapsensa pois heidän koulunsa lauantain
kevätjuhlasta, koska siellä ei lauleta Suvivirttä: "Piispa sai tarpeekseen Suvivirsi -kiellosta".
Kiistely Suvivirrestä koulujen kevätjuhlissa, ja sitä myöten eeppinen kamppailu
kristinuskon asemasta suomalaisessa kulttuuriperinnössä, siis jatkuu ja saa
uusia ulottuvuuksia.
Olisi ehkä mielenkiintoista nähdä seuraavatko muut piispan esimerkkiä jäämällä tulevaisuudessa pois suvivirsittömistä kevätjuhlista. Eihän oikeutta tällaiseen maailmankatsomukselliseen mielenilmaukseen ole yksin vapaa-ajattelijoilla. Hehän leppyvät vasta kun Suomesta on tullut jonkin sortin sekulaari ”Saudi-Arabia”, josta kaikki kristinuskon symbolit on suljettu julkisista tiloista näkymättömiin neljän seinän sisään.
Myös toinen kiinnostava kehityssuunta löytyy Suvivirsikiistassa. Lauluyhte PMMP:n Paula Vesala on sanoittanut Suvivirren uudestaan. Se oli kuunneltavissa Radio Novan nettisivuilla.
Olisi ehkä mielenkiintoista nähdä seuraavatko muut piispan esimerkkiä jäämällä tulevaisuudessa pois suvivirsittömistä kevätjuhlista. Eihän oikeutta tällaiseen maailmankatsomukselliseen mielenilmaukseen ole yksin vapaa-ajattelijoilla. Hehän leppyvät vasta kun Suomesta on tullut jonkin sortin sekulaari ”Saudi-Arabia”, josta kaikki kristinuskon symbolit on suljettu julkisista tiloista näkymättömiin neljän seinän sisään.
Myös toinen kiinnostava kehityssuunta löytyy Suvivirsikiistassa. Lauluyhte PMMP:n Paula Vesala on sanoittanut Suvivirren uudestaan. Se oli kuunneltavissa Radio Novan nettisivuilla.
Vesalan Suvilaulu on traditionaalisella melodialla
ratsastava hempeä humaanin ja kaikkivoittavan rakkauden sekä luonnon ylistys.
Siinä kannetaan huolta vihreistä arvoista, luonnonsuojelusta ja utooppisesta
maailmanrauhasta kansojen kesken, kuin konsanaan vihreiden puoluekokouksessa.
Sanoituksessa on paikoin jopa panteistisia sävyjä. Luonto personoidaan ja siltä
rukoillaan suloisuutta ja runsaita anteja ja ”ikuista metsää” ylistetään
armollisista ja virvoittavista lahjoista.
Vapaa-ajattelijat tarjosivat puolestaan jo 2007
Helsingin kouluvirastolle hiukan toisenlaista, sanoittaja Miiroskarin lyhyempää
(vain kolme säkeistöä) versiota Suvilaulusta koulujen yhteisissä kevätjuhlissa
käytettäviksi. Uskontoneutraalia laulua perusteltiin sillä, ettei kenenkään
”tarvitse kevätjuhlan kesken poistua katsomuksellisista syistä.”
Toistaiseksi eivät koulut ole taineet syttyä näistä
uusversioista.
Laulujen uudelleensanoituksessa ei sinänsä tietenkään ole mitään erikoista tai
luvatonta. Onhan maallisiakin lauluja sanoitettu historian varrella uudestaan
hengellisin sanoin. Eikä mikään estä tekemään sellaista jatkossakin.
Suvivirrellä on kuitenkin suuri tunnearvo ja kulttuurinen merkitys. Se on osa yhteistä kristillistä kulttuuriperintöä ja kollektiivista muistia. Siksi Suvivirteen kajoamisessa on kieltämättä jotain erityistä.
Mikä tunne se olikaan kun kouluvuoden jäädessä taakse lapset kajauttivat yhdestä suusta kevätjuhlassa ilmoille riemullisen laulun ja kiitoksen Jumalalle edessä olevasta kesästä ja sen luonnon kauneudesta.
Suvivirrellä on kuitenkin suuri tunnearvo ja kulttuurinen merkitys. Se on osa yhteistä kristillistä kulttuuriperintöä ja kollektiivista muistia. Siksi Suvivirteen kajoamisessa on kieltämättä jotain erityistä.
Mikä tunne se olikaan kun kouluvuoden jäädessä taakse lapset kajauttivat yhdestä suusta kevätjuhlassa ilmoille riemullisen laulun ja kiitoksen Jumalalle edessä olevasta kesästä ja sen luonnon kauneudesta.
Myönnettäköön, ettei siinä varmaan kovin moni
laulaessaan pysähtynyt ajattelemaan sanojen hengellistä merkitystä. Se tarjosi
kuitenkin kevätjuhlissa vuosi vuodelta toistuvan vertaansa vailla olevan
mieleen painuvan yhteisöllisen kokemuksen.
Mutta Suvivirsi on enemmän kuin pelkkä lapsuuteen kuuluva yhteinen
kulttuurikokemus ja siksi siitä on tullut suomalaisen uskontovastaisen
taistelun maalitaulu.Suvivirressähän on kyse rukouksesta ja kiitoksesta
Jumalalle.
Niin Vesalan kuin Miiroskarin versioissa tämä kaikki
on ”siivottu” pois.
Poissa on ajatus auringon lämmöstä Jumalan
siunauksena, Jumalan kunniasta luonnon kauneudessa sekä Herran kansan kiitos
Luojalleen hänen armostaan ja luomisteoistaan. Poissa ovat alkuperäisessä
sanoituksessa iloisesti soiva kiitos Jeesukselle Kristukselle,
"kirkkaimmalle paisteelle", pois riemu Pyhän Hengen virvoituksesta ja
Jumalan sanan suloisuudesta sielulle.
Suvivirren taustalla voi kuulla apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvussa esiiintyvän ajatuksen Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä ja kunniansa ihmisille luomisteoissaan:
Suvivirren taustalla voi kuulla apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvussa esiiintyvän ajatuksen Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä ja kunniansa ihmisille luomisteoissaan:
…se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä…” (Room. 1:19-20).
Ihmisen vastaus Jumalalle tästä kaikesta on Paavalin
mukaan Jumalaa kaiken Luojana kunnioittava riemullinen kiitos ja ylistys (1:21,
25). Tämä kiitos soi ilmoille Suvivirren säkeissä.
Suvivirren alkuperäinen teema on uudelleensanoitetussa
versioissa nyt korvattu - ja niin on tietysti ollut tarkoituskin - ympäripyöreällä ja osoitteettomalla kiitollisuudella luonnon kauneudesta tai,
kuten Vesalan versiossa, peräti hämmentävän panteistiselta kuulostavalla
kiitoksella personoidulle luonnolle!
Tämä muutos Luojasta luotuun on kuin suoraan Paavalin
Roomalaiskirjeen luvusta 1. Kun ihmiset eivät halua kunnioittaa, kiittää ja
ylistää Jumalaa kaiken Luojana he tulkitsevat henkisyyden luomakunnan
sisäisesti ja kääntyvät ilmaisemaan Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta ja
kiitollisuutta sen sijaan luoduille ja tekevät ihmisestä ja muista luoduista
ylistyksen ja kiitoksen keskipisteen:
…he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisen ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi … nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.” (Room. 1:21-23, 25).
Ketään ei tietenkään pidä pakottaa vastoin tahtoaan laulamaan Suvivirttä jos ei halua.
Minun puolestani saa olla laulamatta tai osallistumatta juhlaan. On lauluja, joita
minäkään en suostuisi laulamaan tietyissä tilanteissa. Ymmärrän siis kyllä, ettei joku kiihkeä
ateisti halua lastensa laulavan silmät loistaen riemullista ylistystä
Jumalalle, jonka olemassaolo on heille yhtä vähän todellinen kuin joulupukin.
Mutta eivätpä ateistit toisaalta ole kouluvirastolle esittäneet pukista ja
tontuista kertovien laulujen uudelleensanoittamista, jottei kenenkään
vapaa-ajattelijan lapsen tarvitsisi ”joulujuhlan kesken poistua juhlasta
katsomuksellisista syistä”.
Tästä tuli mieleeni, että jos tämä suvivirsijupakka menee läpi seuraavana tulilinjalla ovat koulujen joulujuhlat ja perinteiset joululaulut. Sanokaa minun sanoneen.
Tästä tuli mieleeni, että jos tämä suvivirsijupakka menee läpi seuraavana tulilinjalla ovat koulujen joulujuhlat ja perinteiset joululaulut. Sanokaa minun sanoneen.
Kaikesta huolimatta hyvää ja siunausrikasta kesää
kaikille koululaisille.
34 kommenttia:
Olen ollut tosi tyytyväinen tässä vuosien varrella kun Suvivirttä on laulettu eri kouluissa. Iso miinus kuitenkin siitä, että missään koulussa ei ole jaksettu laulaa kuin kolme ensimmäistä säkeistöä! Jeesus Kristus on jätetty pois! Niinhän hänelle täällä maan päällä tahtoi käydä, ei löytynyt sijaa majatalossa. Eikös niitä voimia riittäisi useamman säkeistön laulamiseen?! Aina on pitänyt todeta, että hyvä kun edes kolme!
Kiitos, Pasi Turunen, selkeistä, hienoista ajatuksista! Herkkähipiäisiä tuntuu olevan taas liikkeellä, mutta toivottavasti löytyy vielä niitäkin, jotka sydämestään laulavat suvivirttä oikeilla sanoilla. - Miten ihmeessä ketään voi loukata se, jos joku kiittää Jumalaa?
Kyllä tuntui ihanalta kuunnella lasteni koulun kevätjuhlassa, kun kaikki koululaiset lauloivat koulun jättäville kuudesdluokkalaisille "tahtoisin toivoa sinulle..." ja yhdessä säkeessä sanotaan, että "Jeesus vierellesi aina jää". Ajattelin, että ihanaa, kun koulussa uskalletaan vielä sanoa Jeesuksen nimi juhlissa!
Ja toivon, että Suvivirteen ei kajota!
Hyvä blogikirjoitus, joka vielä syventää Radio Dein Ristitulta-ohjelmassa esitettyjä näkökohtia.
On selvää, ettei mikään myönnytys riittäisi hiljentämään näitä kristinuskoa vastustavia aktivisteja. Toisaalta ei ole mitään syytäkään muuttaa kristinuskoon, länsimaisiin arvoihin ja suomalaisuuteen perustuvia hienoja ja arvokkaita tapoja.
Luonnon personointi laulun sanoissa on yksi tapa yhdistää positiivisia mielikuvia herättävä, näennäis-ekologinen ajattelu ja äärivasemmistolainen arvoliberaalisuus taisteluun perinteisiä arvoja ja Raamatun sanaa vastaan.
Samoja piirteitä on nähtävissä ns. ekoteologien möläyksissä ja ikävä kyllä myös kirkon sisällä ekopaastossa, joka pyrkii suuntamaan paaston näkökulmaa oman itsen ja Jumalan Sanan tutkiskelusta ihmisen ulkopuolelle, punavihreän agendan näennäisesti positiivisiin kohteisiin.
Roomalaiskirjeen lainaukset kertovat toisaalta, ettei eksyttäjien usein mainitsema ns. nykyajan ihminen eroa millään tavalla 2000 vuoden takaisista ihmisistä. Sama Raamatun Sana joko tavoittaa tai on tavoittamatta ihmiset.
Ketään ei tietenkään pidä pakottaa vastoin tahtoaan laulamaan Suvivirttä jos ei halua. Minun puolestani saa olla laulamatta tai osallistumatta juhlaan. On lauluja, joita minäkään en suostuisi laulamaan tietyissä tilanteissa. Ymmärrän siis kyllä, ettei joku kiihkeä ateisti halua lastensa laulavan silmät loistaen riemullista ylistystä Jumalalle, jonka olemassaolo on heille yhtä vähän todellinen kuin joulupukin. Mutta eivätpä ateistit toisaalta ole kouluvirastolle esittäneet pukista ja tontuista kertovien laulujen uudelleensanoittamista, jottei kenenkään vapaa-ajattelijan lapsen tarvitsisi ”joulujuhlan kesken poistua juhlasta katsomuksellisista syistä”.
Näinhän se menee. Ketään ei pidä pakotaa... Ajetaan yhteisistä tilaisuuksista ateistit pois. Niin ongelma ratkeaa...
Etkö todellakaan tajua eroa tonttulaulujen ja virsien laululla?
Minäpä kerron: Toinen niistä ei ole uskonnon harjoitusta, toinen on. Ja ketään ei pitäisi pakottaa uskonnon harjoitukseen.
Ehkä mielellään ottaisit juhliin mukaan vaikkapa muslimien Muhammedia ja Allahia ylistävän laulun niissä kouluissa, joissa on useita muslimilapsia. Muuthan voisi poistua, ei ole pakko osallistua...
Kukaan ei ole kieltämässä uskovia pitämästä omia koulunlopetusjumalanpalveluksiaan. Mutta koulun ei kuulu niitä järjestää. Koulun kuuluu järjestää kaikille yhtein juhla. Ei vain yhdelle uskonnolle.
V.
Anonyymi sanoi...
Miten ihmeessä ketään voi loukata se, jos joku kiittää Jumalaa?
Loukkaisiko Sinua, jos kaikille alunperin tarkoitetussa juhlassa laulettaisiin kristinuskon vastaisia lauluja? Ja sanottaisiin, että mene pois, jos ei kelpaa...
V.
V. sanoi: "Näinhän se menee. Ketään ei pidä pakotaa... Ajetaan yhteisistä tilaisuuksista ateistit pois. Niin ongelma ratkeaa..."
Ketään ei ole ajettu pois. Suvaitsevaisuiteen niin monesti vetoavat ateistit ovat jääneet protestina pois juhlista. Se on ollut heidän oma ratkaisunsa, niin kuin piispa päätyi nyt omaansa.
V. sanoi: "Etkö todellakaan tajua eroa tonttulaulujen ja virsien laululla?"
Tuo rinnastus on hyvin usein ateistien käyttämä argumentti. Perus ero on siinä miten ateismi ymmärretään. Jos ateismi ymmärretään uskon puutteena (niin kuin nykyään monet ateistit mielellään väittävät), rinnastus on relevantti. Mutta jos ateismi ymmärretään Jumalan olemassa olon kieltämisenä silloin noilla kahdella voi olla jonkin laista eroa edellyttäen, että tonttujen yhteys muinaisiin uskomuksiin kiistetään.
V. sanoi "Minäpä kerron: Toinen niistä ei ole uskonnon harjoitusta, toinen on. Ja ketään ei pitäisi pakottaa uskonnon harjoitukseen."
Uusi versio suvivirrestä itseasiassa on siinä määrin panteistinen, että sitä voidaan pitää uskonnon harjoittamisena ja vahvan aatteellinen se on myös.
V. sanoi: "Ehkä mielellään ottaisit juhliin mukaan vaikkapa muslimien Muhammedia ja Allahia ylistävän laulun niissä kouluissa, joissa on useita muslimilapsia. Muuthan voisi poistua, ei ole pakko osallistua..."
On hyvä huomata, etteivät muslimit ole vaatimassa suvivirren poistoa se on ateistien ihan oma juttu. Ja nyt suvivirttä korvaa toinen uskonnollinen laulu.
V. sanoi: "Kukaan ei ole kieltämässä uskovia pitämästä omia koulunlopetusjumalanpalveluksiaan. Mutta koulun ei kuulu niitä järjestää. Koulun kuuluu järjestää kaikille yhtein juhla. Ei vain yhdelle uskonnolle."
Eli olet periaatteessa sitä mieltä, että ei ole ongelmaa siinä, jos myös ateistit pienenä vähemmistönä pitävät oman uskonsuuntansa mukaisen juhlan ja antavat valtaväestön pitää omansa. Uskonnon tuntemus ja harjoitus on osa kulttuurillista sivistystä ja näin kuuluu kouluun siinä kuin muuhun yhteiskuntaan, eikä sitä pääse pakoon.
Perus ongelmahan on siinä, etteivät herkkänahkaiset ateistit kestä sitä kuinka joku voi nauttia uskostaan ja sitä, että Jumala tulee iholle. Se on ikävä tunne, kun sellainen ahdistaa, jota ei pitäisi olla. Muutenhan ateisteilla ei olisi mitään ongelmaa kuunnella laulua Jumalasta siinä kuin tontuista.
Suvivirsi joutaa mielestäni kevätjuhlasta pois. Mitkäät perinteet eivät ole itsestäänselvyys ja niitä voidaan muuttaa. Uskonto tulee karsia pois sieltä, minne se ei kuulu. Se on kaikkia kohtaan tasapuolista ja reilua. Virsiä voidaan laulaa muualla. Koulu on kaikenlaisille ihmisille, ja sinne uskonto ei kuulu missään muodossa. Ei ole perusteltua vaatia virttä laulettavaksi.
Eli olet periaatteessa sitä mieltä, että ei ole ongelmaa siinä, jos myös ateistit pienenä vähemmistönä pitävät oman uskonsuuntansa mukaisen juhlan ja antavat valtaväestön pitää omansa. Uskonnon tuntemus ja harjoitus on osa kulttuurillista sivistystä ja näin kuuluu kouluun siinä kuin muuhun yhteiskuntaan, eikä sitä pääse pakoon.
Periaatteessa kyllä olen sitä mieltä. Kukin saa järjestää erillisjuhlia ihan rauhassa...
Koulu sitten voisi järjestää yhteisen juhlan, johon kaikki voivat osallistua.
Uskonnon harjoitus ei kuulu kouluun.
V.
Suvivirren ”kannattajien” ja ”vastustajien” näkemyksissä on kaksi perustavanlaatuista lähtökohtaeroa, jotka voisi olla hyvä ottaa esiin asetelman selventämiseksi: Kumpikin taho pitää suvivirren esittämistä erilaisena semioottisena (merkkiopillisena) ilmiönä, ja sen lisäksi viiteyhteisöt ovat erilaisia.
Vastustajat näkevät virren laulamisen kevätjuhlassa indeksimerkkinä: signaalina, joka osoittaa suoria syy-yhteyksiä samaan tapaan kuin savu on merkkinä tulesta. Päättely on tämä: ”Jos lauletaan kristillistä laulua, se osoittaa, että sitä laulava ryhmä koostuu kristityistä.”
Kannattajat taas näkevät virren esittämisen juhlassa ennen muuta symbolisena merkkinä. Symboli on merkki, joka saa oman merkityksensä lisäksi laajemman merkityksen ja edustaa jotain. On sopimuksenvaraista symboliikkaa, esim. valkolakki ylioppilaan tunnuksena, ja myös sellaista, jossa elementti saa toistuvan, korostuneen ja harkitun esiintuonnin vuoksi symbolista lisämerkitystä (esim. elokuvien ja romaanien symboliset elementit). Suvivirrellä on kristillisen musiikkikappaleen perusluonteensa lisäksi symbolinen merkitys, joka rakentuu juuri toistuvuudelle ja esittämiselle tietyssä tilaisuudessa.
Symbolina kevätjuhlan Suvivirsi edustaa jatkuvuutta kautta sukupolvien ja sellaisia arvoja kuin kiitollisuus, nöyryys, toivo. Se edustaa esteettisiä arvoja, sanataide- ja musiikkiperinnettä ja tuo esiin henkisten ja hengellisten arvojen tärkeyttä materiaalisen ja maallisen hyvän ohella. Kristillisen sisältönsä vuoksi se edustaa maailmankatsomusta, joka on ollut erittäin merkityksellinen tälle kansakunnalle historiallisena yhteisönä.
Kun katsotaan asiaa sosiologisesta näkökulmasta, olennainen kysymys on se, millaisen yhteisön tunnusmerkkinä Suvivirsi voi toimia ja millainen yhteisö voi käyttää sitä symbolisessa tehtävässä. Kenen näkemyksiä virsi heijastaa? Ovatko kevätjuhlan ohjelman viiteyhteisönä kyseisen koulun oppilaat ja heidän perheensä? Kaupungin väestö? Kansakunta tällä hetkellä? Kansakunta historiallisena yhteisönä?
Kun Suvivirsi on jätetty pois koulun juhlasta,viiteyhteisö on määritelty suppeasti: ”Suuri osa koulumme oppilaista ja heidän perheistään ei ole kristittyjä eikä Suvivirren teksti heijasta heidän maailmankatsomustaan - siksi emme laula sitä.” Vasta-argumenttina tälle sinänsä perustellulle päättelylle on kuitenkin se seikka, että virren tarkoituksena ei olekaan toimia esim. jonkin helsinkiläisen kouluyhteisön uskontunnustuksena. Kevätjuhlia Suvivirsineen on vietetty maan lähes kaikissa kouluissa vuosikymmeniä, ja symboliikan viiteyhteisönä on ollut kansakunta historiallisena yhteisönä. Taustayhteisön suppealla määrittelyllä tulee sivuutetuksi koko kansallisen yhteisön perinne.
Tästä syystä Suvivirren uudelleensanoitus oli tarpeeton. Sillähän pyrittiin poistamaan laulusta kristillisyyttä ilmentävän indeksimerkin luonne, vaikka laulua ei edes esitetä kevätjuhlassa indeksisessä ominaisuudessa. Tässäkin blogikeskustelussa on tullut esiin, että virren esittäminen ei ensisijaisesti liity juhlaväen hengelliseen tilaan. Uudelleensanoituksella ei voiteta mitään, mutta sillä menetetään virren symbolinen arvo kansakunnalle historiallisena yhteisönä ja tuodaan mukaan kokonaan uusia maailmankatsomuksellisia merkityselementtejä. - USA:ssa on menty pitemmälle ja kielletty joidenkin koulujen ”talvijuhlista” perinteisten kristillisten joululaulujen soitinversiokin ja jopa punainen ja vihreä väri, jottei syntyisi mitään mielleyhtymää jouluun ja kristillisyyteen.
Varsinainen ongelma tässä asiassa on sosiologisessa mielessä se, että kansakunnan yhteinen arvopohja, kulttuurinen ymmärrys ja henkinen perintö voidaan julkisessa koululaitoksessa hämärtää siten, että esim. kukin koulu valikoi itse oman perinteensä. Jos toimitaan johdonmukaisesti tällä periaatteella, mihin se johtaa ajan kuluessa? Tällainen menettely ei rakenna kansallisen yhteisön yhteenkuuluvuutta. Yhteisöllisyys ei tule pelkästään siitä, että jäsenet asuvat samalla alueella, vaan tarvitaan yhteisiä arvoja ja merkityksiä.
V. sanoi: " Periaatteessa kyllä olen sitä mieltä. Kukin saa järjestää erillisjuhlia ihan rauhassa..."
Silloin ei liene ongelmaa, jos ne kulttuurin vastaiset ateistit joiden sielunmaisema suvivirrestä järkkyy, pitävät omat juhlansa.
Noin 80 % kuuluu kirkkoon muutama prosentti vapaisiin suuntiin katolisiin ja ortodokseihin. Osalle kirkkoon ja muihin yhteisöihin kuulumattomista ei ole ongelmaa Mirjamin mainitsemista syistä laulaa suvivirttä, joten jäljelle jäävän osanko pitäisi päättää mitä koulussa lauletaan.
V. sanoi: "Koulu sitten voisi järjestää yhteisen juhlan, johon kaikki voivat osallistua"
Kaikki voivat osallistua juhliin jo, se että kaikki eivät halua osallistua on toinen juttu. Itse tulen muutaman vuoden päästä mahdollisesti seuraamaan piispan esimerkkiä mikäli aihe on ajankohtainen, kun lapseni menevät kouluun. Näin ollen oletuksesi konsensuksesta ei toimi ainakaa jos sitä muutetaan nyt esitettyyn suuntaan.
V. sanoi: "Uskonnon harjoitus ei kuulu kouluun. "
Päinvastoin, koulun ei tule rajoittaa lapsen oikeutta uskonnon harjoittamiseen, vaan tukea sitä. Sen sijaan kolun ei pidä lähteä poliittisen propagandan ja kulttuurin radikaalin uudelleen muotoilun tielle. Siitä on ihan tarpeeksi hunoja esimerkkejä maailmalta.
Päinvastoin, koulun ei tule rajoittaa lapsen oikeutta uskonnon harjoittamiseen, vaan tukea sitä. Sen sijaan kolun ei pidä lähteä poliittisen propagandan ja kulttuurin radikaalin uudelleen muotoilun tielle. Siitä on ihan tarpeeksi hunoja esimerkkejä maailmalta.
Tässähän tämä näkemysero onkin.
Mielestäni koulu pitäisi olla paikka, jossa kaikki uskonnostaan ja maailmankatsomuksestaan riippumatta saavat oppia.
Uskonnon harjoitus kuuluu jonnekin muualle.
Haluatko Sinä koraanikoulu-tyyppisen koulun, jossa uskontoa harjoitetaan ja vääräuskoiset voivat olla menemettä kouluun, jos se ei sovi...
V.
Koulu on osa julkishallintoa. Julkishallinon toimintaa ohjaa viimekädessä Suomen Perustuslaki. Perustuslain 2:6 §:n toinen ja kolmas momentti kuuluvat:
"Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."
Tämä säännös tekee valtiosta neutraalin suhteessa kaikkiin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Perustuslain nojalla julkinen valta ei saa asettaa toista vakaumusta parempaan asemaan verrattuna toiseen. Käsite vakaumus kattaa myös uskonnottomat vakaumukset.
Kolmannessa momentissa mainitaan lapsien tasa-arvoinen kohtelu erityisesti.
Perustuslain 11 § kuuluu:
"Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
Tämä säännös kattaa sekä uskonnolliset että muut elämän- ja maailmankatsomukset. Pykälä ei velvoita julkista valtaa järjestämään uskonnollisia tilaisuuksia.
Jos koulu järjestää kaikille oppilaille ja vanhemmille tarkoitetun päättäjäisjuhlan, joka ohjelmansa puolesta edes osaksi on tulkittavissa uskonnolliseksi tilaisuudeksi, luopuu koulu siitä neutraaliudesta, jota Perustuslaki julkiselta vallalta edellyttää.
Kun koulun ainoa ratkaisu taata uskonnottomien oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen, on oven osoittaminen, se asettaa uskonnottomat eri arvoiseen asemaan kristittyjen kanssa ja kohtelee uskonnottomia epätasa-arvoisesti.
Jos uskonnoton tai ei-kristitty lapsi jää pois tällaisesta juhlasta, se ei ole kiukuttelua eikä kannanotto. Kenenkään ei tarvitse osallistua omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslaissa ei sanota: "Enemmistön vakaumus on otettava huomioon kun järjestetään julkisia tilaisuuksia."
Perustuslaissa ei sanota:"Julkinen valta on tilaisuuksia järjestäessään velvollinen lisäämään niihin kristittyjä elementtejä."
Perustuslaissa ei sanota:"Julkisen vallan on tuettava uskonnon harjoittamista."
Kari
Pykälä ei velvoita julkista valtaa järjestämään uskonnollisia tilaisuuksia. Jos koulu järjestää kaikille oppilaille ja vanhemmille tarkoitetun päättäjäisjuhlan, joka ohjelmansa puolesta edes osaksi on tulkittavissa uskonnolliseksi tilaisuudeksi, luopuu koulu siitä neutraaliudesta, jota Perustuslaki julkiselta vallalta edellyttää.
Kari,
Muutama ahdasmielinen henkilö, jotka tykönänsä ”tulkitsevat”(?) päättäjäisten ohjelman ”edes osaksi”(?) uskonnolliseksi tilaisuudeksi voisivat siis estää enemmistön oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan.
Perustulaki ei luonnollisesti velvoita julkista valtaa järjestämään uskonnollisia tilaisuuksia. Mutta koulujen päättäjäiset tai joulujuhlat eivät ole uskonnollisia tilaisuuksia vain koska niissä lauletaan jokin virsi.
Viittasit perustuslakiin. Perustuslakivaliokunnan uskonnonvapautta koskevassa lausunnossa todetaan nimenomaan että: ”Tämän esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisiä käytäntöjä erilaisten koulun perinteisiin kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten osalta. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvien yksittäisen virren laulamisen johdosta voida suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina.”
Case closed.
"Muutama ahdasmielinen henkilö, jotka tykönänsä ”tulkitsevat”(?) päättäjäisten ohjelman ”edes osaksi”(?) uskonnolliseksi tilaisuudeksi voisivat siis estää enemmistön oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan. "
Jos nyt ei kuitenkaan nimiteltäisi toisiamme. Uskovaisetkin voivat mielestäni olla ihan kivoja ihmisiä.
Kyse ei ole uskonnon harjoittamisen kieltämisestä vaan siitä, mikä on julkisen vallan osuus sen järjestämisessä kaikille tarkoitetussa tilaisuudessa silloin kun kaikki eivät ole kristittyjä. Uskontoaan voi hyvin harjoittaa koulun ulkopuolella ilman, että "ahdasmieliset henkilöt" estävät sitä. Muistaakseni sitä varten on tähän maahan rakennettu ihan omia rakennuksiakin.
Joissakin kouluissa (kuten omakohtaisesti olen kokenut) lukukauden päättäjäiset saatetaan viettää kirkossa sisältäen jumalanpalveluksen elementtejä rukouksineen, saarnoineen... Vastaavasti joulujuhlat saattavat sisältää hyvinkin paljon uskonnollisia elementtejä. Jos yksi virsi ei tee juhlasta uskonnon harjoittamista, niin mitäpä jos juhlassa on Jeesuksen opetuksia läpikäyvä näytelmä, jouluevankeliumi, Enkelitaivaan ja pari muuta virttä... Missä menee raja?
Perustuslakivaliokunna mietinnössä tuskin on tarkoitettu, että jos koulun juhlat ovat jo valmiiksi sisältäneet uskonnollisia elementtejä enemmän kuin yhden virren, niin nämä käytännöt ovat Perustuslaissa määritellyn uskonnon- ja omantunnonvapauden mukaisia eikä niitä ole syytä muuttaa.
Toki ymmärrän, että kristityt eivät niitä halua muuttaa, mutta kun meitä on täällä muitakin.
Kari
Kyse ei ole uskonnon harjoittamisen kieltämisestä vaan siitä, mikä on julkisen vallan osuus sen järjestämisessä kaikille tarkoitetussa tilaisuudessa silloin kun kaikki eivät ole kristittyjä.
En puhunutkaan sen kieltämisestä. Sanoin, että muutama - anteeksi, joudun taas käyttämään rumaa sanaa - ahdasmielinen henkilö voisi vaatimuksillaan e s t ä ä enemmistön uskonnonharjoituksen. Olettaen, että tässä tapuksessa, joku suvivirsi tai joulukuvaelma, joka perinteisesti on kuulunut koulun päättäjäisiin, mutta joka ei valtaosalle ole mikään ongelma ja useimmat osaavat arvostaa näitä osana suomalais-kansallista perinnettä. Nämä elementit pitäisi tulkintasi mukaan siivota pois, koska on muutama, jotka sanovat niistä loukkaantuvansa. Minusta tämä on ahdasmielisyyttä.
Uskontoaan voi hyvin harjoittaa koulun ulkopuolella ilman, että "ahdasmieliset henkilöt" estävät sitä. Muistaakseni sitä varten on tähän maahan rakennettu ihan omia rakennuksiakin.
Päätösjuhlat virsineen ja joulukuvaelmineen eivät ole uskonnonharjoittamista. Tämä on perustuslakivaliokunnan mietinnön selkeä kanta. Saivarrella siitä, että "yksi" virsi ei ole, mutta entä"kaksi tai kolme" osoittaa vain, ettei ole ymmärtänyt perustuslain tulkintaa auttamaan laaditun mietinnön intentiota. Ei siinä jokaista yksittäistapauksta tarvitse lhteä rautalangasta vääntämään.
Miksi "te muut" ette osaa suvaita meille muille rakkaita Suomen kristillis-kansallisia perinteitä? Jos minä asuisin muslimimaassa, niin en veisi lapsiani paikallisten koulujen päättäjäisiin, koska en voi laulaa lauluja Allahille, koska se olisi vastoin uskonnollista vakaumustani. Mutta toisaalta jos olisin tuollaisessa juhlassa tuollaisessa maassa niin en minä kampanjoisi sitä, että heidän pitäisi lakata viettämästä kulttuurisia ja uskonnollisia juhliaan koska ne sattuvat loukkaamaan minua. Ja sitä paitsi ei minua mitenkään loukkaa se, että muslimimaiden kouluissa lauletaan islamiliaisen perinteen mukaisia lauluja. Miksi ihmeessä sen pitäisi minua loukata? Mistä päästäänkin siihen, että muslimit ovat tässä suhteessa suvaitsevaisempia, sillä he eivät ole vaatimassa virsiä ja joulukuvaelmia pois meidän koulujemme päätösjuhlien ohjelmistosta.
V. sanoi: "Mielestäni koulu pitäisi olla paikka, jossa kaikki uskonnostaan ja maailmankatsomuksestaan riippumatta saavat oppia."
Tästä ei ole erimielisyyttä. Mutta erimielisyys koskee sitä, koskeeko kulttuuristen tapojen ja perinteiden tuntemus tätä opetusta vai onko koulujen tehtävä välittää aivan vierasta kulttuuria ja onko koulun tehtävä kieltää ihmisen uskonnollinen
V. sanoi: "Haluatko Sinä koraanikoulu-tyyppisen koulun, jossa uskontoa harjoitetaan ja vääräuskoiset voivat olla menemettä kouluun, jos se ei sovi..."
Aika kaukaa haettu rinnaatus. Mutta se ehkä osoittaa kuinka fanaattista kristillisyyden vastaisuutesi on. Kysymyksessähän on suvivirsi koulun loppu juhlassa, virsi jolla on merkittävä kulttuurillinen asema. Mutta ilmeisesti kulttuuri pitää muuttaa täysin, jotta saat sielullesi rauhan (vaikka tuskin silti saat). Pieni vinkki rajan takana yritettiin sitä huonolla menestyksellä vuosikymmenien ajan. Siellä muuten luovuttiin paikoin esim. viikottaisista lepopäivistä liian kristillisinä.
Kiitos Pasi, että esitit kysymyksen. Se on näissä keskusteluissa harvinaista. Ajattelin äsken saunassa, että katson blogisi ja vastaan ainoastaan kysymyksellä, koska muuten keskustelu menee toisen suuhun huutamiseksi. Ohitan muun tekstisi ja vastaan viimeisen kappaleesi kysymykseen, esitän puolestani uuden kysymyksen ja toivon, että vastaat siihen. Vastaan ainoastaan omasta mielipiteestäni. Siksi vastaan minä-muodossa.
Me emme asu muslimimaassa vaan Suomessa. Minä olen syntyjäni suomalainen, sukujuureni ovat suomalaiset. Perheeni, vanhempani, isovanhempani, kaikki läheiseni ovat uskonnottomia ja kaikki suomalaisia. Olen käynyt armeijan, luvannut puolustaa Suomea henkeni uhalla, maksan veroni (joilla mm. koulutus kustannetaan), noudatan lakia, työssäni jopa toteutan sitä, yritän kasvattaa lapsistani suomalaisia, lainkuuliaisia ja toisia ihmisiä ja maailmankatsomuksia kunnioittavia ihmisiä.
Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat kristillis-kansallisella suomalaisella perinteellä, koska uskonnottomilla ei sellaista ole. On vain kansallisia perinteitä. Minun maailmankuvassani kristillinen usko kuuluu samaan kategoriaan kaikkien muiden maailmankatsomusten kanssa ja julkisen vallan pitäisi kohdella kaikkia uskonnollisia ja uskonnottomia maailmankatsomuksia tasa-arvoisesti riippumatta siitä kuinka moni minkäkin maailmankatsomuksen piiriin kuuluu. Julkinen valta, valtio on kaikille yhteinen maailmankatsomukesta riippumatta. Lisäksi mielestäni demokratian toteutuminen edlellyttää kasvamista yhdessä maailmankatsomuksista riippumatta.
Jotta jotakin väestön osaa ei mariginalisoida ja kaikki tuntevat valtion, isänmaan, tämän meidän Suomemme yhteiseksi, niin julkisen vallan järjestämien tilaisuuksien tulisi olla tunnustuksettomia. Tämä koskee erityisesti koulua, koska kyse on kuitenkin lapsista joita on kohdeltava erityisen tasa-arvoisesti.
Minä suvaitsen kristillisiä perinteitä ja kunnioitan kaikkien muidenkin maailmankatsomuksia mutta minusta julkisen vallan tehtävä on pysyä neutraalina. En tavoittele ateistisia joulujuhlia mutta mielestäni ei ole oikein sekään, että jos osa porukasta ei halua perustuslaissa annetun oikeutensa mukaan uskontoa harjoittaa niin heille tarjotaan ovea.
Jossain radio-ohjelmassa haastateltiin muslimien ja kristittyjen Helsingissä yhdessä ylläpitämää äitien ja lasten päivä keskusta tms. Haastattelijan ihmettelyyn "kuinka kristityt ja muslimit tässä yhdessä onnistuvat" vastasi muslimiäiti, että kunhan kaikki ovat Jumalaan uskovia niin ongelmia ei ole. Muslimienkin suvaitsevaisuus taitaa rajoittua vain uskoviin.
Miksi teille kristityille ei riitä se, että teillä on vapaus harjoittaa uskontoanne julkisen vallan kansalaisille järjestämien tilaisuuksien ulkopuolella? Latokartanonkin tapauksessa oltiin koulun ja seurakunnan yhteistyönä järjestetty oma päättäjäistilaisuus kristityille, jossa Suvivirsi laulettiin mutta tämäkään ei tulevalle piispalle riittänyt. Miksi teidän on pakko saada uskonnolliset elementit mukaan myös niihin tilaisuuksiin, jotka lähtökohtaisesti on tarkoitettu yhteisiksi meille kaikille?
Kari
Keskustelussa vilahtelee muotitermi "neutraali" ja vaatimu, että valtion pitäisi olla tällainen. Ongelma on siinä, että esim. V ja Kari pyrkivät määrittelemään oman maailmankatsomuksensa vaatimukset "neutraaleiksi" ja muiden näkemykset epäneutraaleiksi, jotta he voivat esittää omaa maailmankatsomustaan edistäviä vaatimuksia neutraaleina.
Suomalaisen kulttuurin valtavirta ja sen kehitykseen satoja vuosia vaikuttanut eetos saadaan näin määriteltyä epäneutraaliksi ja ei-toivottavaksi ja suorastaan loukkaavaksi.
Valtion tehtävä ei ole olla neutraali, vaan ajaa edustaa ja valvoa niitä arvoja, jotka suomalaisille ovat tärkeitä. Nyt neutraalisuus vaatimus koskeekin vain muutamia kysymyksiä, jotka sattuvat sopimaan V.:n ja Karin ohjelmaan. Tämä osoittaa, että heidän neutraalisuus vaatimus on vain sumutusta ja todellisuudessa takana radikaali yritys kulttuurin uudelleen muotoilemiseksi.
Suomalainen kulttuuri ei ole syntynyt valtiovallan mahtikäskyllä, eikä valtiovalta pyri lisäämään juhliin kristillisiä elementtejä. Vaan kristilliset elementit ovat tulleet osaksi suomalaista kulttuuria satojen vuosien kuluessa ja valtion tehtävä on suojella niitä ja jossain määrin välittää niitä koulukasvatuksen myötä eteenpäin. Valtion tehtävä ei ole tarjota neuvostoliittolaista kulttuuria tai jotakin muuta traditiota vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. Ts. valtion tehtävä ei ole radikaali kulttuurin uudelleen muokkaus ja kristillisyyden häivyttäminen kulttuurista neutraaliuden nimissä, sillä me olemme suomalaisia emme neutraaleja.
"Mutta eivätpä ateistit toisaalta ole kouluvirastolle esittäneet pukista ja tontuista kertovien laulujen uudelleensanoittamista"
Pieni ero tässä kuitenkin on. Nimittäin se, että koulussa ei opeteta joulupukin ja tonttujen olevan olemassa. Sen sijaan opetetaan kyllä, että tämä eräs taruolento on olemassa.
Omasta mielestäni tämä on väärin, sillä koulun opetuksen pitää perustua siihen mitä sillä hetkellä parhaiten tiedetään. Siis Tiedetään , ei uskota!
Neuvostoliitto??!! Mistähän tuo nyt tupsahti?
Maailmassa on kyllä ihan läntisiäkin valtioita, jotka ovat vielä Suomeakin enemmän sekulaareja ja joissa kristinusko voi vallan mainiosti. Onko tässä maassa tosiaan kristillisen kulttuurin säilyminen kiinni Suvivirren laulamisesta koulun kevätjuhlassa?
Jos julkinen valta on tunnustukseton, niin eikö sen seurauksena valtio ole velvollinen myös välttämään ateistisia piirteitä julkisissa tilaisuuksissa, esim. koulun kevätjuhlassa? Eikö tämä periaate silloin suojele myös teitä kristittyjä?
Oletko Kalle todella sitä mieltä, että nyt on suomalaisessa kulttuurissa saavutettu se hetki, että mitään ei saa enää muuttaa? Kuka tai mikä taho määrittelee ne arvot ja sen kulttuurin sisällön, jota valtion on "suojeltava"? Sinäkö?
Meitä suomalaisia on täällä 5 miljoonaa. Aiotko pistää kaikki samaan kulttuuri-, uskonto- ja arvomuottiin? Kuullostaa neuvostomeiningiltä.
Kari
Valtion tehtävä ei ole olla neutraali, vaan ajaa edustaa ja valvoa niitä arvoja, jotka suomalaisille ovat tärkeitä.
No mitä nämä arvot ovat?
Entä me, jotka emme pidä samoja arvoja tärkeänä kuin Sinä? Olemmeko Sinun Suomessasi suomalaisia ollenkaan?
Ja mitä haluaisit tehtävän meille?
V.
V. sanoi: "No mitä nämä arvot ovat?"
Sanooko, esim. sana demokratia mitään? Länsimainen oikeusvaltio -periaate, sananvapaus, ihmisoikeudet, luterilainen työmoraali, jokamiehen -oikeus jne.
V. sanoi: "Entä me, jotka emme pidä samoja arvoja tärkeänä kuin Sinä? Olemmeko Sinun Suomessasi suomalaisia ollenkaan?"
Kyllä olette, mutta ette edusta suomalaista valtavirtaa niin kuin kirjoitin. Sadan vuoden päästä tilanne voi olla toinen tai sitten ei, mutta tänään ei.
V. sanoi: "Ja mitä haluaisit tehtävän meille?"
Pitäisikö teille jotakin tehdä?
Kari sanoi: "Neuvostoliitto??!! Mistähän tuo nyt tupsahti? "
Se oli esimerkki radikaalista kulttuurin uudelleen muokkauksesta, joka aikanaan tapahtui.
Kari sanoi: "Maailmassa on kyllä ihan läntisiäkin valtioita, jotka ovat vielä Suomeakin enemmän sekulaareja ja joissa kristinusko voi vallan mainiosti. Onko tässä maassa tosiaan kristillisen kulttuurin säilyminen kiinni Suvivirren laulamisesta koulun kevätjuhlassa?"
Huomaatko, että perustelusi muuttui maanitteluksi. Toivotteluksi siitä, että suvivirrestä pitäisi luopua, jotta markinaali vähemmistö saisi sielunrauhan. Meillä ei ole mitään velvollisuutta muuttua samanlaisiksi kuin jotkin muut kulttuurit.
Kari sanoi: "Jos julkinen valta on tunnustukseton, niin eikö sen seurauksena valtio ole velvollinen myös välttämään ateistisia piirteitä julkisissa tilaisuuksissa, esim. koulun kevätjuhlassa? Eikö tämä periaate silloin suojele myös teitä kristittyjä?"
Nyt tarjottu vaihtoehto oli panteistissävytteinen. Millainen olisi ei teistinen ei-ateistinen vaihtoehtosi?
Kari sanoi: "Oletko Kalle todella sitä mieltä, että nyt on suomalaisessa kulttuurissa saavutettu se hetki, että mitään ei saa enää muuttaa?"
En suinkaan. Sen sijaan ajattelen, että on hieman kaksinaamaista vihjailla valtion lisäilevän uskonnollisia elementtejä juhliin ja samaan aikaan huutaa valtiota apuun muuttamaan kulttuuri joksikin toiseksi kulttuuriksi ja sen uskontoon viittaava sisältö joksikin toiseksi uskonnoksi.
Kari sanoi: "Kuka tai mikä taho määrittelee ne arvot ja sen kulttuurin sisällön, jota valtion on "suojeltava"? Sinäkö? "
Suomalaisten valtauoman mukaa ne on tähän asti muotoutuneet. Sinun kannaltasi tietysti on ikävää, ettei ateismi ole ollut koskaan valtauomaa. Ehkä se on jonain päivänä tai sitten ei.
Ateismissa minua häiritsee jatkuva kristillisyyden vastustaminen, ilman että he kykenevät luomaan kunnon kestävää vaihtoehtokulttuuria. Tuollainen enemmistön tahdonvastainen neutraloimispyrkimys, joka pitäisi toteuttaa valtion mahtikäskyllä ei pitkälle kanna.
"Se oli esimerkki radikaalista kulttuurin uudelleen muokkauksesta, joka aikanaan tapahtui."
En kyllä edelleenkään ymmärrä, mistä kulttuurin muokkauksesta on kyse tässä tapauksessa, jos kaikille tarkoitettua julkista tilaisuutta muutetaan sellaiseksi, että kaikki siihen voivat omantuntonsa puolesta osallistua. Valtio on kaikkia varten, ei vain kristittyjä. Neuvostoliitto oli vain kommunisteja varten joten vertauksesi on aika omituinen.
"Huomaatko, että perustelusi muuttui maanitteluksi. Toivotteluksi siitä, että suvivirrestä pitäisi luopua, jotta markinaali vähemmistö saisi sielunrauhan. Meillä ei ole mitään velvollisuutta muuttua samanlaisiksi kuin jotkin muut kulttuurit."
Ei muuttunut. Totesin sen faktan, ettei valtion sekulaarisuus ole uhka kristilliselle kulttuurille. En ymmärrä miten se edes olisi mahdollista. Tietysti jos lähtökohta on kristillinen diktatuuri niin sitten...
"Nyt tarjottu vaihtoehto oli panteistissävytteinen. Millainen olisi ei teistinen ei-ateistinen vaihtoehtosi?"
Miktä panteistisia sävyjä tarjotussa vaihtoehdossa on?
"En suinkaan. Sen sijaan ajattelen, että on hieman kaksinaamaista vihjailla valtion lisäilevän uskonnollisia elementtejä juhliin ja samaan aikaan huutaa valtiota apuun muuttamaan kulttuuri joksikin toiseksi kulttuuriksi ja sen uskontoon viittaava sisältö joksikin toiseksi uskonnoksi."
Nyt pistät sanoja suuhuni. En ole vaatimassa valtiota muuttamaan kulttuuria. Kyse on perusoikeuksien kunnioittamisesta.
Vastaat V:lle, että suomalaisia arvoja ovat demokratia, länsimainen oikeusvaltio, sananvapaus, ihmisoikeudet jne. Unohdat täysin, että länsimainen demokraattinen oikeusvaltio ei toimi yksin enemmistöä varten ja sen tahdon mukaisesti vaan suojaa perustuslailla myös vähemmistöjen aseman eikä pelkästään suojaa vaan takaa näille tasa-arvoisen kohtelun mm. uskonnosta tai mielipiteestä riippumatta. Tekstistäsi kuitenkin paistaa koko ajan ajatus, että vähemmistöillä ei nyt niin ole väliä. Niinkuin tässä alla.
"Ateismissa minua häiritsee jatkuva kristillisyyden vastustaminen, ilman että he kykenevät luomaan kunnon kestävää vaihtoehtokulttuuria. Tuollainen enemmistön tahdonvastainen neutraloimispyrkimys, joka pitäisi toteuttaa valtion mahtikäskyllä ei pitkälle kanna. "
Ateismi on vastaus teistiseen väitteeseen, se kuvaa yksilön ajatuksia vain suhteessa uskontoon eikä sen tehtävä tässä roolissa ole "luoda kestävää vaihtoehtokulttuuria." Miksi olisi? Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että uskomalla ufoihin ollaan saatu aikaan paljon elokuvia, kirjoja ja muuta kulttuuria mutta ei-uskomalla ufoihin ei olla kyetty luomaan kunnon kestävää vaihtoehtokulttuuria. Pitäisikö siis kulttuurin nimessä uskoa ufoihin?
Kulttuuria on olemassa ilman uskontoa joten kulttuuri ei tarvitse uskontoa.
Kari
Anonyymi (10.6.), Näkemyksesi, että ”koulun opetuksen pitää perustua siihen mitä sillä hetkellä parhaiten tiedetään - tiedetään, ei uskota”, vastaa itse asiassa kristillisen apologetiikan visiota kouluopetuksen suhteen. Me tunnustavat kristitythän juuri toivoisimme, että opiskelijat saisivat tietoa siitä, mitä ensinnäkin tarkoittavat tietäminen, rationaalinen päättely ja uskominen, ja että he sen jälkeen saisivat uusinta, tieteellisesti pätevää tietoa sekä riittäviä filosofisia valmiuksia maailmankuvansa rakentamiseen.
Jos koulussa, kuten kommentissasi sanot, opetetaan teististä näkemystä, se on perusteltavissa tieteellisesti ja filosofisesti. Jos sen sijaan opetettaisiin, että Jumalaa ei voi olla olemassa vaan Hän ja tontut ovat samankaltaisia olentoja (mielikuvitushahmoja), koulu ensinnäkin puoltaisi kysymyksessä abstraktien ja aineettomien objektien olemassaolosta tiettyä metafysiikan suuntausta, jonka perustelu on haasteellista. Toiseksi opetus olisi tällöin myös tietoteoreettisesti kyseenalaista. Vakuuttuneisuus Jumalan olemassaolosta perustuu kumulatiivisen evidenssin (sitä puoltavien positiivisten seikkojen) seuraamiselle ja rationaalisesti pätevälle päättelyprosessille. Tontuista taas ei ole minkäänlaista evidenssiä, jota voisi odottaa ja jolle voisi rakentaa rationaalisen oletuksen niiden olemassaolosta. Opiskelijoille tulee selvittää nämä eri tiedolliset lähtökohdat.
Koulun opetuksen sisältö on huomattavasti tärkeämpi kysymys kuin kevätjuhlan suvivirsi. Miksi virsiasia on kuitenkin saanut niin paljon kristittyjen huomiota? Tämän voi selittää neutraalilla tavalla siten, että vakiintuneen symbolin poistaminen on semioottisesti merkityksellisempää kuin symbolin perinteisen olemassaolon jatkuminen. Kun Yhdysvaltain presidentti pitää puheen kristillisessä yliopistossa ja hänen vierailunsa televisioinnin ajaksi peitetään kankaalla puhujanpaikan taustalla näkyvä koulun logo, jossa on kristillisiä elementtejä, se on merkkinä ja toimena merkityksellisempi ja enemmän huomiota ja kysymyksiä herättävä kuin perinteisen logon pysyminen näkyvissä. Tai jos jotkut alkaisivat vaatia olympiatulesta luopumista, koska se perustuu mytologialle, tai Gaudeamus Igiturin laulamisen lopettamista lakkiaisjuhlissa raittiuskasvatuksellisin perustein (kyseessähän on juomalaulu), nämä symbolit saisivat ylisuuria mittasuhteita ja niiden sisältö kontekstissaan vääristyisi. Vaikka Gaudeamus Igitur on alunperin juomalaulu, onko sen esittämisen tarkoituksena kannustaa uusia ylioppilaita viettämään lyhyt nuoruutensa käyttämällä runsaasti alkoholia? Ei varmasti sen enempää kuin Suvivirren tarkoituksena on vaikuttaa tai ottaa kantaa salissa olevien ei-kristittyjen uskonnollisiin näkemyksiin. En itse omissa lakkiaisjuhlissani silti periaatteellisista syistä laulanut mukana Gaudeamusta, mutta tuskin sitä kukaan huomasi, ja jos huomasi, toivon, ettei se häirinnyt hänen juhlamieltään.
Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat kristillis-kansallisella suomalaisella perinteellä, koska uskonnottomilla ei sellaista ole. On vain kansallisia perinteitä.
Olen lukenut tätä lausetta uudestaan ja uudestaan. Olen aivan hämilläni siitä mitä tämä voi tarkoittaa. Miten on mahdollista, että joku ei ymmärrä mitä kristillis-kansallisella suomalaisella kulttuuriperinteellä tarkoitetaan?
Suomen kirjakielen on kehittänyt kristitty pappi, Mikael Agricola, kääntäessään Raamatun suomen kielelle. Meidän kalenterimme juhlapyhät rakentuvat kristillisten juhlien ympärille. Suomen Lakikokoelmissa on säilytetty 1500-luvulta Olaus Petrin perinteiset tuomarinohjeet, jotka alkavat näin:
”Tuomarin pitää ensin ajatella, että hän on Jumalan käskynhaltija ja että se virka, jota hän hoitaa, ei ole hänen omansa, vaan Jumalan; jonka tähden tuomiokin, jonka hän julistaa, on Jumalan tuomio, koska se julistetaan Jumalan virassa ja Jumalan puolesta, niin että se tosiaankin on Jumalan tuomio eikä ihmisten.”
Kansallisrunoilijat ja lauluntekijät Runebergista Leinoon ym viittaavat tämän tästä kristillisyyteen, Luojaan, Jumalaan ym. Valtiopäivät avataan jumalanpalveluksella, koulujen lukukaudet päätetään sillä. Meillä on siniristilippu! Jne jne.
Ymmärrän, että tämä kaikki aiheuttaa angstia uskonnottomissa, mutta että joku vakavissaan sanoo ettei ymmärrä mitä tarkoitetaan ”kristilis-kansallisella suomalaisella perinteellä” is beyond comprehension!
Toisaalta tällainen ”on vain kansallisia perinteitä” ajattelu heijastaa jonkinsortin postmodernia atomismia ja idealismia, jossa kuvitellaan, että eletään jossain historiattomassa ”tyhjiössä” vailla minkäänlaista kulttuurihistoriallista jatkumoa perinjuurin kristilliseen menneeseen. Ikään kuin "kansallisuus" olisi jokin abstrakti käsite irrallaan minkäänlaisista historiallisista vaikutteista, varsinkin uskonnosta. Tämä on eräänlaista historian mentaalista uudelleenkirjoittamista ja heijastaa tosiasioita enmmän pikemminkin jonkinlaista toiveajattelua siitä millaisena Suomen historiaa halutaan tarkastella ilman minkäänlaista (loukkaavaa?) viittausta rikkaaseen kristilliseen vaikutukseen Suomen kulttuuriin.
Sanoit Kallelle, että ”Kulttuuria on olemassa ilman uskontoa joten kulttuuri ei tarvitse uskontoa”. Suomen kulttuuria ei historiallisesti kuitenkaan ole olemassa ilman uskontoa, tarkemmin sanottuna ilman kristinuskoa. Se tarvitseeko suomalainen kulttuuri jatkossakin kristinuskoa ja kykeneekö uskonnottomuus ihan oikeasti luomaan elinvoimasempaa kulttuuria jää nähtäväksi.
Vastaus:
Ehkä muotoilin lauseen ajattelemattomasti. Selitän hieman ajatustani ja täytyy ottaa huomioon, että se lähtee uskonnottamalta pohjalta.
Tottakai suomalaisessa kulttuurissa on kristinuskosta omaksuttuja asioita mutta myös muista kulttuureista, uskonnoista, antiikista ja maailmankatsomuksista imuroituja sekä myös puhtaasti täällä syntyneitä piirteitä. Tästä sekoituksesta syntyy sitten se, jonka minä ainakin miellän mielluummin kansalliseksi kulttuuriksi kuin kristillis-kansalliseksi kulttuuriksi. Jos me alamme määritellä kansallista kulttuuria kristillis-, pakanallis- , ruotsalaisperäiseksi... niin aikamoisessa suossa ollaan.
Eivät nuo mainitsemasi asiat ainakaan minussa mitään angstia aiheuta sen enempää kuin joulukuusi olohuoneen nurkassa tai jälkikasvun lähettäminen virpojaisiin pääsiäisenä (eli ei yhtään).
Suomen kulttuuria ei historiallisesti ole olemassa myöskään ilman Ruotsia tai Venäjää mutta emme me silti niitä kulttuurin takia tällä hetkellä tarvitse.
"Meidän kalenterimme juhlapyhät rakentuvat kristillisten juhlien ympärille." Jotka on ainakin osin varastettu pakanallisesta perinteestä.
"...kykeneekö uskonnottomuus ihan oikeasti luomaan elinvoimasempaa kulttuuria jää nähtäväksi." Tarkoittanet: voidaanko elinvoimaisempaa kulttuuria ihan oikeasti luoda ilman uskontoa jää nähtäväksi. Muutoin tuossa lauseessa ei ole mieltä.
Kysymys:
Koska et vastannut aikaisempaan kysymykseeni, niin uusin sen:
Miksi teille kristityille ei riitä se, että teillä on vapaus harjoittaa uskontoanne julkisen vallan kansalaisille järjestämien tilaisuuksien ulkopuolella? Latokartanonkin tapauksessa oltiin koulun ja seurakunnan yhteistyönä järjestetty oma päättäjäistilaisuus kristityille, jossa Suvivirsi laulettiin mutta tämäkään ei tulevalle piispalle riittänyt. Miksi teidän on pakko saada uskonnolliset elementit mukaan myös niihin tilaisuuksiin, jotka lähtökohtaisesti on tarkoitettu yhteisiksi meille kaikille?
Kari
Kari, toistamaasi kysymykseen ”miksi teille kristityille ei riitä se, että teillä on vapaus harjoittaa uskontoanne julkisen vallan kansalaisille järjestämien tilaisuuksien ulkopuolella” on itse asiassa jo vastattu tässä ketjussa. Viittaisin omaan ensimmäiseen kommenttiini, jossa mainitsin, että suvivirren puolustajat ja vastustajat katsovat asiaa eri viiteryhmän näkökulmasta, ja siksi näkemykset eivät kohtaa toisiaan.
Mitä tulee kristittyjen ryhmään, kyllähän se meille riittäisi, että laulaisimme suvivirttä keskenämme omissa tilaisuuksissamme. Mehän voimme laulaa sitä vapaasti kaikkine säkeistöneen kaiken kesää. Tunnustavien kristittyjen ryhmällä ei toki ole tarvetta laulattaa jotakin laulua kaikilla muilla.
Mutta suvivirsi perinteenä ei olekaan meidän tämän hetken aktiivisten kristittyjen keksimä. Kuten kommentissani totesin, tässä asiassa ei ole kysymys kristittyjen ryhmästä, vaan viiteryhmänä on kansakunta historiallisena yksikkönä. Suvivirsi perinteenä ja sen edustamat arvot kuuluvat siihen kulttuurikäsitteeseen, joka määritellään sosiologiassa "shared understandings" - yhteisön käsitys itsestään, taustoistaan, arvoistaan, tavoistaan, tavoitteistaan.
Perinteet muuttuvat ajan kuluessa spontaanisti ja luonnollisesti. Kun ihannekulttuuri ja reaalikulttuuri (ihanteelliset ja tosiasiallisesti noudatettavat arvot) etääntyvät toisistaan, perinteet seuraavat reaalikulttuuria. Tätähän tapahtuu jatkuvasti, joissakin asioissa joskus hyvinkin nopeasti. Mutta jos perinteitä ja vakiintuneita symboleja aletaan muuttaa tai poistaa muuten kuin spontaanisti tai vaikkapa kaikkien tuntemia tekstejä kirjoittaa uudestaan poliittisesti korrektiin muotoon, syntyy kulttuurillista merkitysten hämmennystä, josta kirjoitin toisessa kommentissani.
Mirjam hyvä
Unohdetaan se Suvivirsi hetkeksi. Se ei minulle itselleni ole mikään ongelma mutta te kristityt ette siihen tyydy. Minun kysymykseni koskee sitä kaikkea muuta.
Kari
Miksi teille kristityille ei riitä se, että teillä on vapaus harjoittaa uskontoanne julkisen vallan kansalaisille järjestämien tilaisuuksien ulkopuolella?
Suvivirsi kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista. Tämä on perustuslakivaliokunnan lausunnonkin tulkinta.
Miksi teille uskonnottomille ei riitä, että harjoittaisitte uskonnottomuuttanne jossain muualla kuin koulujen kevätjuhlissa?
Vaatimus uskonnollisten symbolien sulkemisesta julkisen elämän ulkopuolelle henkii Neuvostoliiton aikaista uskonnonvastaista totalitarismia. En koe mitään tarvetta alistua suosiolla tällaisiin vaatimuksiin nykymaailmassa.
Miksi teidän on pakko saada uskonnolliset elementit mukaan myös niihin tilaisuuksiin, jotka lähtökohtaisesti on tarkoitettu yhteisiksi meille kaikille?
Tässä menee kronologiasi väärin päin. Ei kukaan ole yrittänyt saada uskonollisia elementtejä mukaan mihinkään. Uskonnolliset elementit - Suvivirsi lähinnä - ovat näissä tilaisuuksissa olleet mukana vuosisatoja. Siksi juuri niitä pidetään osana suomalaista kulttuuriperintöä. Jos joku on jotain yrittänyt niiden suhteen niin uskonnottomat hartiavoimin yrittävät saada niitä pois näistä yhteisistä tilaisuuksista.
PASI:
"Miksi teille uskonnottomille ei riitä, että harjoittaisitte uskonnottomuuttanne jossain muualla kuin koulujen kevätjuhlissa? "
Olen tätä lausetta tuijottanut koko aamupäivän enkä saa siitä mitään tolkkua.
En tunnista elämässäni yhtään sellaista piirrettä, mikä olisi "uskonnottomuuden harjoittamista". Minkälainen harrastus on jalkapallon pelaamattomuus?
Voitko antaa esimerkkejä "uskonnottomuuden harjoittamisesta"?
PASI:
"Vaatimus uskonnollisten symbolien sulkemisesta julkisen elämän ulkopuolelle henkii Neuvostoliiton aikaista uskonnonvastaista totalitarismia. En koe mitään tarvetta alistua suosiolla tällaisiin vaatimuksiin nykymaailmassa. "
Oletan, että tarkoitat julkisella elämällä julkista tilaa ja valtion toimia. En nyt kuitenkaan vaadi, että julkkikset eivät saa tunnustaa uskoaan.
Totesin jo Kallelle, että maailmassa on Suomea sekulaarimpia läntisiäkin valtioita kuten Ranska. Ranskalaiset tuskin tykkäisivät tuosta Neuvostoliitto-vertauksestasi.
Ja olen asiasta täysin toista mieltä. Valtion ja julkisen sfäärin tunnustuksettomuus sopii paremmin yhteen länsimaisten oikeusvaltio-, demokratia- ja perusoikeuskäsitysten kanssa kuin tuon Neuvostoliitto-vertauksen kanssa.
Itse asiassa valtion taholta harjoitettu enemmistön uskonnollisen maailmankatomuksen tukeminen muistuttaa mielestäni kommunismin ja valtion suhdetta Neuvostoliitossa.
Totesin Mirjamille, että unohdetaan se Suvivirsi hetkeksi. Onko mielestäsi nykypäivää, että koulun kaikille tarkoitetut lukukauden päättäjäiset järjestetään jumalanpalveluksen omaisena tilaisuutena kirkossa?
Kari
Kari sanoi: "En kyllä edelleenkään ymmärrä, mistä kulttuurin muokkauksesta on kyse tässä tapauksessa, jos kaikille tarkoitettua julkista tilaisuutta muutetaan sellaiseksi, että kaikki siihen voivat omantuntonsa puolesta osallistua."
Muutetaanko kulttuurista perinnettä? Ja muutetaanko se kokonaan toiseksi (sellaiseksi, joka ei koskaan ole ollut suomalaista kulttuuria)? Jos vastaat molempiin kyllä (niin kuin näytätä tekevän sanomalla: "muutetaan sellaiseksi, että...") olet muokkaamassa kulttuuria. Takaisin alkuun, mikä on sellainen malli, johon kaikki voivat osallistua. Piispa osoitti, ettei nykyinen uudistus ainakaan. Eli olet velvollinen perustelemaan mikä malli? Koska kierrät tätä kysymystä vain heitellen retorista "kaikille sopii" -ajatusta emme pääse asiassa eteenpäin.
Kari sanoi: "Valtio on kaikkia varten, ei vain kristittyjä. Neuvostoliitto oli vain kommunisteja varten joten vertauksesi on aika omituinen."
Rinnastuksessasi vaihdoit vertailukohdetta, ja yritit muuttaa keskustelun suuntaa muualle vain välttääksesi ikävän tosiasian kulttuurin muokkauksesta ja sen rinnasteisuudesta historiassa tapahtuneiden tosiasioiden kanssa.
Kari sanoi: "Ei muuttunut. Totesin sen faktan, ettei valtion sekulaarisuus ole uhka kristilliselle kulttuurille. En ymmärrä miten se edes olisi mahdollista. Tietysti jos lähtökohta on kristillinen diktatuuri niin sitten..."
Ai, tiesitkö, että Ranskassa aikanaan sekulaarisuuden nimissä ajettiin kristillisiä seurakuntia konkurssiin määräämällä niille suunnattomia jälkiveroja takautuvasti? Toistat kuitenkin samaa voivottelua uudelleen "muuttakaa itseänne, kun meillä ei ole muuta perustelua" ja Pasille mariset samalla tavalla: "Miksi teille kristityille ei riitä se...".
Käytät voimakasta retoriikkaa, kuten sanaa "diktatuuri". Useiden viestien jälkeen argumentaatiosi junnaa paikallaan retoriikka vain kiihtyy.
Kari sanoi: "Miktä panteistisia sävyjä tarjotussa vaihtoehdossa on?"
Pasi totesi postauksessaan aiheesta näin: "Luonto personoidaan ja siltä rukoillaan suloisuutta ja runsaita anteja ja ”ikuista metsää” ylistetään armollisista ja virvoittavista lahjoista."
Kari sanoi: "Nyt pistät sanoja suuhuni. En ole vaatimassa valtiota muuttamaan kulttuuria. Kyse on perusoikeuksien kunnioittamisesta."
Keskustelussa on todettu kuitenkin jo moneen kertaan, että suvivirsi ei loukkaa sinun oikeuksiasi, kuten perustuslakivaliokunta on aiheesta linjannut.
Kari on tietysti ihan hienoa, että osoittaa asiansa puolesta innostusta, mutta jos kuitenkin olisit edes yhden postauksen sisällä looginen. Tämän postauksesi alussa vaadit: "...tilaisuutta muutetaan sellaiseksi..." ja samaa muuttamista ole koko ajan penännyt eli totesin vain tosiasian, enkä pistänyt sanoja suuhusi. Haluat muuttaa, mutta heti perään kiistät olevasi muuttamassa mitään. Ajatuksen juoksusi on kummallista, ellet sitten ajatellut pystyväsi osoittamaan, että suvivirsi ei ole osa suomalaista kulttuuria ja koulujenloppua? Tosin, jos sen pystyt osoittamaan herää kysymys, että mistä oikein kenkä hiertää?
Kari sanoi: "Vastaat V:lle, että suomalaisia arvoja ovat demokratia, länsimainen oikeusvaltio, sananvapaus, ihmisoikeudet jne. Unohdat täysin, että länsimainen demokraattinen oikeusvaltio ei toimi yksin enemmistöä varten ja sen tahdon mukaisesti vaan suojaa perustuslailla myös vähemmistöjen aseman eikä pelkästään suojaa vaan takaa näille tasa-arvoisen kohtelun mm. uskonnosta tai mielipiteestä riippumatta. "
Niin, V epäili, ettei ole mitään suomalaiselle valtakulttuurille ominaisia arvoja olemassa ja siihen viittasin. En ole suinkaan unohtanut mitä länsimainen oikeusvaltio ajatus pitää sisällään, joten väitteesi on virheellinen. Sinun argumentaatiosi vain törmää jatkuvasti perustuslakivaliokunnan linjaukseen - sinun oikeuksiasi ei rikota suvivirren kohdalla.
Kari sanoi: "Tekstistäsi kuitenkin paistaa koko ajan ajatus, että vähemmistöillä ei nyt niin ole väliä. Niinkuin tässä alla...."
Kyseisellä viittauksella viittasin siihen, että ateismi tulee aina olemaan häviöllä, koska se on elimellisesti riippuvainen teismistä, ilman sisäistä uusiutumiskykyä (ja tästä ajatuksesta olit kanssani samaa mieltä). Sillä viittauksella ei ollut mitään tekemistä juridisen ajatuksen kanssa, siitä että vähemmistöjä voi sortaa. Sen sijaan sinun ajattelussasi paistaa jonkinlainen oletus, että lait ovat sitä varten, että vähemmistöt voisivat tyrannisoida enemmistökulttuuria.
Lähetä kommentti