torstai 24. toukokuuta 2012

Kun Pyhä Henki tulee...

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani, sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka…” (Apt. 1:8).

Alkuseurakunnalla ei ollut 3G verkkoa, internetiä, sähköpostia, Twitteriä, Facebookia, kristillistä radio- ja tv-asemaa, kirjapainotaitoa, keskuslämmitystä tai sähkövaloja. Kaikkea mitä nykyihminen pitää itsestäänselvyytenä nopean tiedonvälityksen (ja oman mukavuutensa) kannalta.

Kuitenkin evankeliumi levisi yhden sukupolven aikana silloisen tunnetun maailman ääriin, mursi kivisydämet, antoi toivon ja muutti kokonaiset sivilisaatiot.

Evankeliumi saapui Eurooppaan Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen voimassa. Nyt Euroopasta on tulossa jälkikristillinen manner, lähetyskenttä, jossa kristinuskon merkitys ohenee ohenemistaan. Sen sijaan evankeliumi leviää voimakkaasti muilla mantereilla.  

Kalevi Virtanen kirjoitti Suomen Kuvalehden vuoden 2007 viimeisessä numerossa laajan ja mielenkiintoisen artikkelin Uusi usko kasvaa etelässä (SK 52/2007). Virtasen mukaan maailmalla on käynnissä todellinen vallankumous hengellisesti, vaikka sitä ei pelkästään eurooppalaista todellisuutta tarkastelemalla voisi uskoa. Kristinuskon painopistealue on muuttumassa, mutta kristinusko ei ole katoamssa. Päin vastoin.

Virtasen analyysi on mieleen palauttamisen arvoinen erityisesti helluntaina:
 Maailman mantereista Eurooppa on ainoa, jossa kristittyjen määrä vähenee ja uskon merkitys ohenee. Kaikilla muilla mantereilla kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan [–] Etelässä kasvaa uusi kristikunta [–] Elämme keskellä vallankumousta. Kristikunnan painopiste siirtyy etelään [–] Se levittäytyy kaikkialle maailmaan. Sen hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan [–] Etelän kirkkojen hengellisen elämän avainsanoja ovat raamatullisuus, mystisyys ja terve moraalinen elämä. Arkipäivää lukuisten etelän kristittyjen elämässä ovat profetoiminen, uskolla parantaminen, henkien manaus ja uskominen uniin ja näkyihin. Jumala elää ja puhuu tänään, hän ohjaa elämääni tänään. Hän kuulee rukoukset ja tekee ihmeitä [–] Vuonna 2005 tällaisia kristittyjä laskettiin olevan 427 miljoonaa. Vuonna 2025 heitä arvioidaan olevan 613 miljoonaa, lähes 20 prosenttia kaikista kristityistä. ”
Kaikkialla missä kristinuskon sanomaa on pyritty valistuksen ajan järkeisuskon pohjalta liberaaliteologian ehdoilla päivittämään nykyihmiselle sopivampaan muotoon, tuloksena ovat olleet alati tyhjemmiksi käyvät kirkot ja näivettynyt hengellinen elämä.

Siellä missä sen sijaan uskotaan Pyhän Hengen johdatukseen ja luotetaan Raamatun sanaan, annetaan tilaa armolahjoille, evankeliumi leviää ja seurakunnat kasvavat. 

Mitä tästä voidaan päätellä? Jeesuksen sanat Pyhän Hengen voimassa tapahtuvasta todistamistyöstä ovat edelleen avain evankeliumin leviämiselle ja seurakuntakasvulle maailman ääriin. Myös suomalaisessa kristillisyydessä. Vaikka meillä on kaikki nykyteknologian hienoudet, joista alkuseurakunta ei osannut edes uneksia, emme saa aikaan mitä he saivat aikaan ellemme täyty Pyhällä Hengellä!

Jos Jeesus olisi tiennyt evankeliumin voittokulun edellyttävän internetiä hän olisi taivaaseen astuessaan käskenyt odottamaan langattoman verkon, Twitterin ja Facebookin ym. keksimistä.

Mikään näistä, sinänsä hyvistä asioista, ei ole edellytys sille, että evankeliumi saavuttaa sydämet. Vaikka olisi kuinka paljon menemistä kaikkeen maailmaan, olisi kaikki sellainen meneminen turhaa ilman Pyhän Hengen täyteyttä ja voimaa.

Virtasen artikkeli osoittaa, että käynnissä on parhaillaan valtava maailmanlaajuinen herätys. Sitä emme huomaa jos tarkastelemme jatkuvasti makaroniperspektiivistä vain suomalaista todellisuutta, jolle on enemmänkin leimallista se, että joko muistelemme mennyttä herätystä tai odotamme sellaista tulevaksi. Tässä ”välitilassa” on helppo vaipua epätoivoon, kun samalla näyttää siltä, että kristinuskon elintila on käymässä entistä ahtaammaksi maassamme.

Mutta tälle kehitykselle voi helluntaina tulla loppu!

On aika astua ulos henkisesti lamauttavasta välitilasta – herätysten muistelemisesta ja odottamisesta – ja pyydettävä, että Jumala täyttäisi meistä jokaisen Pyhällä Hengellään nyt. 

Miten se tapahtuu? Ei siihen ole mitään muuta ”salaisuutta” kuin pyytää Jumalalta.  Ei tarvita pinnistelyä tai ponnistelua tai hengellisiä urotekoja. ”Anokaa, niin teille annetaan … Sillä jokainen anova saa,” lupasi Jeesus (Luuk. 11:9,10).

Usein unohdetaan, että tämä valtava lupaus liittyy Jumalan haluun antaa meille Pyhä Henki. Jeesus näet jatkaa samassa yhteydessä: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat” (Luuk. 11:13).  

Mistä sitten tiedät saaneesi Pyhän Hengen? Voin vakuuttaa sinulle, että saatuasi tiedät sen kyllä. ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajani…” (Apt. 1:8). Kun Pyhä Henki tulee sinuun et yksinkertaisesti enää pysty pitämään Jeesusta salaisuutenasi. Suu alkaa käydä.

Muutos alkaa siitä, että Sinä ja minä täytymme Hengellä. Siitä, että emme odota jotain tapahtuvaksi jossain muualla, jollekin toiselle, jossain tulevaisuudessa, vaan että täytymme itse Hengellä tässä ja nyt.

5 kommenttia:

Pertti kirjoitti...

Pyhä Henki on ihmeellinen. Olin rukoiltavana meidän kotikokouksessa, henkilö joka rukoili minun kuuloni puolesta. Otin ensin kuulolaitteet pois korvistani en kuullut mitään mitä rukoilija sanoi ja kysyi, hän näki hengen maailmassa korvasimpukkani oli vaurioitunut. Hän kysyi minulta tämän jälkeen kun laitoin kuulokojeet takaisin korviini oliko simpukka vaurioitunut hän ei tiennyt mitä korvissani oli vikana, olin äimän käkenä. Minun pitää jatkossa uskoa ja kiittää, että Jumala parantaa vaikean kuulovammani.

Kaisa kirjoitti...

Joskus olen ihan ihmeissäni, että ihmiset pohtivat teologiselta kannalta Pyhää Henkeä. Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen - ja niin se on Pyhä Henki täyttää ihmisen, ja se on sellaista, jota ei ole koskaan ennen kokenut tai tiennyt olevan olemassakaan, niin kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, Hän ilmoittaa ihmisen rakkaudessaan. Rakkaudessa, jonkalaista ei tiennyt olevan olemassa, eikä kukaan voi sitä sitä selittää, eikä teologisoida, eikä tehdä tyhjäksi. Se on ihan niin kuin Jumala. Se On! Mutta valtava rakkaus se on, ei mikään selitettävissä oleva asia paitsi Raamatussa Hänestä puhutaan. Tuo Rakkaus kattaa kaiken, ihan kaiken, eikä jää epäselväksi etteikö kyseessä ole Raamatun Jumala! Kiitos taivaan Isälle, että näin Hän itsensä meille ilmentää. Jos sen päälle joku yrittää jotain vielä selvitellä teoreettisesti niin se tyhjäksi jää.

MIrjami Ivanov kirjoitti...

Kaisa, joitakin ajatuksia teologisesta pohdinnasta ja Pyhästä Hengestä omiesi jatkoksi:

Seurakunnassa, johon kuulun, oli jokin aika sitten teologinen opetussarja rukouksesta Pyhässä Hengessä. Kielilläpuhumista käsitelleen luennon jälkeen eräs kuulija totesi: ”En tiennyt, että se, mikä minulla on ollut jo kauan, on oikeasti näin ihmeellistä ja että siihen sisältyy näin paljon!”

Tämä kommentti heijastaa jotakin siitä, mikä on kristillisen teologian todellinen tarkoitus: tutkimme systemaattisesti Raamatusta Jumalan omaa ilmoitusta täydellisyydestään, ominaisuuksistaan ja tahdostaan, jotta voisimme ymmärtää Häntä, Hänen mieltään ja suunnitelmiaan entistä paremmin, palvoa ja palvella häntä kokonaisvaltaisemmin, rakastaa Häntä kaikesta sielustamme, sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Kun tietomme Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä lisääntyy, huomaamme, että Jumala on vielä suurempi kuin olimme ymmärtäneetkään, ja että se, mikä meitä varten on valmistettu, on ihmeellisempää kuin tiesimmekään tai olimme tähän asti kokeneet!

Oikein vastaanotettuna ja sovellettuna teologinen tieto rakentaa meitä uskossa, ja meidän kauttamme muita, ja syventää meissä Jumalan tuntemista ja kunnioitusta. Mutta jos teologinen tieto on itsetarkoitus, se voi Jumalan kunnian korottamisen sijasta paisuttaa ihmisen omaa minää, kuten Paavali varoittaa (1 Kor. 8:1-2). Olennaista on se, mitä varten hankimme teologista tietoa, miten ajattelemme käyttää sitä.

Yksi historian tunnetuimmista saarnaajista, Charles Spurgeon, julisti 1800-luvun puolivälissä eräässä kuuluisassa puheessaan näin:

”Joku on sanonut, että ihmiskunnan varsinainen tutkimuskohde on ihminen. En vastusta tätä ajatusta, mutta uskon, että vähintään yhtä oikein on sanoa, että Jumalan valittujen varsinaisen tutkimuskohteen tulee olla Jumala. Korkein tiede ja tutkimus, ylevin pohdinta ja voimallisin filosofia, mikä koskaan voi saada Jumalan lapsen huomion, on se, että hän tutkii Jumalan nimeä, luontoa, Hänen persooniaan, toimintaansa, tekojaan - suuren Jumalamme ja Isämme olemusta ja olemassaoloa. - Jumalan ja jumaluuden tutkimisessa on jotakin, mikä kehittää mieltämme aivan erityisellä tavalla. Jumala on aihe, jonka valtavuuteen uppoavat kaikki ajatuksemme; se on niin syvä, että sen loputtomuuteen katoaa ylpeytemme. - Mikään muu aihe ei saa aikaan ihmisen mielessä sellaista nöyryyttä. Mutta mikään muu aihe ei myöskään samalla tavalla laajenna ajattelumme aluetta. Henkilöllä, jonka ajatukset viipyvät Jumalassa, on laajempi mieli kuin sillä, jonka ajatukset matelevat tämän maailman rajallisissa asioissa.”

Nämä kuuluvat varmasti hienoimpiin sanoihin, joilla on perusteltu teologian tutkimisen merkitystä ja Jumalan itsensä tutkimuksen kohteena olemisen tärkeyttä jokaiselle uskovalle.

Kaisa kirjoitti...

Mirjami Ivanoville suurkiitos upeasta vastauksesta. Allekirjoitan ja olen ihan samaa mieltä, rukoilen Herraa etten ylpistyisi kun laitoit Charles Spurgeonin tekstiä vastaukseesi. Olen lukenut suurella mielenkiinnolla ja innostuksella näitten nk. suurten julistajien kirjoja. Vaikka tärkeintähän on aina, että jos vaikka yksi kuulisi evankeliumin suuren tai pienen julistajan suusta, ja tulisi uskoon, niin se on jo hänen kohdaltaan se suuri voitto! Siunausta ja kaikkea hyvää. Bloginpitäjälle suurkiitos upeasta blogista!

Nimetön kirjoitti...

Iloitsen Jeesuksen sanoista Isälle: Isä minä tahdon, että ne jotka sinä olet minulle antanut, ovat minun kanssani siellä missä minäkin olen.