maanantai 19. maaliskuuta 2012

Vieraskynä: Kristitty, Raamattu ja yhteiskunnallinen eettinen päätöksenteko

Julkaisen ensimmäistä kertaa blogillani Vieraskynä -kirjoituksen. Olen oppinut tuntemaan Mirjami Ivanovin tarkkanäköisenä kristittynä ajattelijana ja kirjoittajana, jolla on kyky ilmaista vaikeatajuisiakin asioita selkeästi ja ymmärrettävästi. 

Pyynnöstäni Mirjami on kirjoittanut oheisen lukemisenarvoisen ja valaisevan jutun. Siinä hän pohdiskelee lähemmin blogini aiemmissa keskusteluissa nousutta kysymystä kristillisen etiikan ja yhteiskunnan kosketuskohdista: Miten ja milloin uskova perustelee etiikkaansa Raamatulla? Mitä yhteistä on yleisellä etiikalla ja kristillisellä etiikalla? Vai ovatko kaikki yleiseettiset perustelut kristityn suusta viime kädessä vain verhottuja uskonnollisia mielipiteitä?  

Suurella mielihyvällä suosittelen huolellista tutustumista Mirjamin kirjoitukseen.  Hän varmasti mielellään myös vastaa tekstinsä herättämiin kysymyksiin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


KRISTILLISEN ETIIKAN JA YHTEISKUNNAN KOSKETUSKOHDAT:
Miten ja milloin uskova perustelee etiikkansa Raamatulla?

Mirjami Ivanov


Kristillinen lähestymistapa liittyy yhteiskunnallisessa keskustelussa ennen muuta etiikkaan: Mikä on lainsäädännön ja yhteiskunnan käytäntöjen moraalinen perusta? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on hahmotella, miten kristillistä etiikkaa voi soveltaa yhteiskunnassa.

Ketä kristillinen etiikka koskee?

Lääketieteen etiikka koskee lääketieteen toimijoita, kristillinen etiikka kristittyjä.  Jeesus käski tehdä kansat hänen opetuslapsikseen ja opettaa pitämään kaikki, mitä hän on käskenyt pitää. Tähän opetukseen sisältyy etiikka, jonka lähteenä ovat Raamatun moraalilait, periaatteet, toiminta- ja henkilömallit: 1 Moos. 1-3:n perustavat totuudet Jumalasta, ihmisestä ja luomakunnasta; kautta Vanhan testamentin suhde Jumalaan ja lähimmäiseen; Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta; Paavalin opetus uskovan uudesta olotilasta ja Hengen hedelmästä.

Tätä etiikkaa uskovat soveltavat itseensä ja seurakuntaan. Siihen sisältyy hyveitä, joita ei edes voi olla muilla kuin uskovilla, koska ne edellyttävät jumalasuhdetta (luottamus Jumalaan, usko, toivo ym).  Näkemyksissä kristillisen etiikan olemuksesta voi erottaa kaksi vastakkaista korostusta: toinen keskittyy uskovien elämän ja Jumalan palveluksen pyhyyteen - toisen, modernimman ja liberaalimman näkökulman mukaan olennaista on se, mikä kohdistuu sosiaalisiin kysymyksiin.

Kristillisen etiikan kaksi puolta: moraalinormit ja luonteen muutos 

Kristillinen etiikka on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta:    

Velvollisuuseettisellä puolella korostuvat absoluuttiset moraalinormit, oikeat ja väärät teot. Jumala ei ole säätänyt mielivaltaisesti, mikä on hyvää. Mittapuuna on Hänen luontonsa. Raamatullinen näkemys antaa hyvälle ja pahalle sekä moraaliselle velvollisuudelle parhaan ja filosofisesti eheän selityksen. Monet etiikan teoriat esittävät oletuksia moraalin alkuperästä, mutta moraalisen velvoitteen selittäminen on niille mahdotonta.

Raamattu ei sano hyväksi sitä, mikä ei ole hyvää. Kristillinen etiikka ei ole sitä, että uskova täyttää Raamatun normeja konemaisesti, vaikka ei pitäisi niitä parhaina. Hän tietää ne sisimmässään oikeiksi. Niiden noudattaminen voi silti olla vaikeaa. Hän joutuu usein tekemään tahtoratkaisuja luontaisten mieltymystensä vastaisesti sen perusteella, minkä ymmärtää oikeaksi Raamatusta. Jeesuksen seuraajien tavoitteena on puhtaus niilläkin alueilla, jotka näkee vain Jumala - ajatustenkin tasolla.

Toinen, hyve-eettinen puoli korostaa uskovan muuttumista Pyhän Hengen vaikutuksesta persoonaksi, joka toimii Jumalan tahdon mukaan. Jeesuksen seuraamiseen kuuluva etiikka ei ole vain yksi monista hyvän elämän ohjeistoista, jonka kuka tahansa voi omaksua tunnistamalla moraaliset velvollisuudet älyllisesti. Se on sisimmästä nousevaa pyhyyttä, Jumalalle erottautumista, tavoitteiden ja toiminnan linjausta Jumalan ja Hänen valtakuntansa luonteen, järjestyksen ja ilmapiirin mukaisesti. Se on koko elämän läpäisevä asenne, joka etsii Jumalan kunniaa ja lähimmäisen parasta.

Miten kristillinen etiikka näkyy ja kuuluu yhteiskunnassa?

Kun uskova on muiden ihmisten keskellä, hänen toiminnassaan ilmenevät nämä etiikan kaksi puolta: hän toimii toisaalta Hengen uudistamana persoonana, toisaalta tuo esiin Raamatun moraalinormeja. Kristillisen etiikan ääni kuuluu yhteiskunnassa sekä suoraan että epäsuoraan uskovien esimerkin, heidän yhteiskunnallisen toimintansa ja profeetallisen sananjulistuksen kautta. Seuraavassa tästä enemmän:

1. Uskovien esimerkki


Raamatun etiikan toinen peruspylväs Jumalan rakastamisen ohella on lähimmäisen rakastaminen. Toimiessaan lähimmäisen parhaaksi uskova näyttää maailmalle esimerkkiä kristillisestä elämästä ja etiikasta.

Matt. 5:16: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

1 Piet. 2:11: ”minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.”  (Kristinuskon alkuaikana ulkopuolisilla oli virheellisiä käsityksiä uskovien opetuksista, niitä pidettiin jopa moraalittomina. Apologetiikka sai alkunsa erityisesti moraalia koskevien väitteiden oikaisemisesta. Nykyäänkin on virhekäsityksiä kristillisestä etiikasta, ja uskon puolustus on tarpeen.)

2. Yhteiskunnallinen toiminta

Uskovat noudattavat yhteiskunnallisissa asemissaan kristillistä etiikkaa, mutta heidän arvoissaan on myös yhteistä muiden kanssa. Roomalaiskirjeen 1 ja 2 luvut viittaavat intuitioon, jonka avulla kaikki ihmiset tunnistavat oikean ja väärän. Luonnollinen moraalilaki on ajaton ja universaali. Yhteiskunnassa uskovat toimivat muiden rinnalla elämän, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin puolesta pahuutta, sortoa ja vääryyttä vastaan toteuttaen kristillisiä arvoja, jotka ovat sopusoinnussa yleisten arvojen kanssa. Näitä yhteisiä normeja heidän ei tarvitse perustella Raamatulla.

Entä kun kristillinen moraali on ristiriidassa muiden kanssa, esim. kysymyksessä sukupuolineutraalista avioliittolaista? Olennainen kysymys on, vastaako lakimuutoksen kannattajien etiikka luonnollista moraalilakia vai onko se pikemminkin jonkin ryhmän etiikkaa vastaavasti kuin kristilliset normit ovat krisittyjen etiikkaa. Jeesuksen seuraajat eivät pyri teokratiaan ja uskosta osattomien ihmisten moraalin kriminalisointiin. He soveltavat tiukempia standardeja itseensä ja omiin yhteisöihinsä, ei muihin (1 Kor. 5:12). Samalla on ilmeistä, että sekulaari "uskonto" juuri tavoittelee tietynlaista teokratiaa legalisoidakseen oman moraalinsa, jonka mukaan kaikkien tulisi toimia jopa omantuntonsa ja uskonvakaumuksensa kustannuksella.

Jos jonkin ryhmän moraali on kristillistä tai yleistä moraalia vastaan, kristityillä on ryhmänä sama puheoikeus kuin muilla. Moraali perustellaan filosofisesti – ja kun mennään todellisuuden perimmäisen luonteen alueelle metafysiikkaan, uskovat pystyvät Raamatun pohjalta perustelemaan näkemyksensä pätevästi, rationaalisesti ja objektiivisesti. Raamatun oppi esim. elämän pyhyydestä, ihmisyyden arvosta ja oman ja toisen ruumiin kunnioittamisesta on kaikkien kannalta rakentavaa ja moraalia kohottavaa.

3. Profeetallinen ääni


Raamatun etiikkaa ja Jumalan tahtoa tuodaan julki suoraan erityyppisen sananjulistuksen kautta. Profeetat ovat aina ojentaneet kansaa, kun siihen on ollut moraalisesti aihetta kutsuen sitä korjaamaan suhteensa Jumalaan ja lähimmäisiin. Profeetallista toimintaa ja yhteiskunnallista aktiivisuutta ei tule sekoittaa keskenään. Usein luullaan, että poliittisesti aktiiviset uskovat esiintyvät profeetallisesti silloinkin, kun he toimivat puhtaasti yhteiskunnallisesti. Heidän puheensa leimataan kaitsemiseksi ja tuomitsemiseksi, vaikka he Raamattuun viittaamatta sanoisivat jotain, mitä ei-kristittykin voisi sanoa.

Uskovan toimijan on itsensäkin pidettävä roolit erillään. Hänen ei tarvitse olla profeetta, ja vaikka hän olisikin, profeetan rooli ei aina ole sama kuin herätyssaarnaajan, hän voi olla myös moraalinen uudistaja. Mielenkiintoinen tapaus on Daniel, joka oli julkinen esimerkki periaatteistaan tinkimättömästä Jumalan miehestä, palveli korkeassa virassa ja oli myös profeetta, joka toi rohkeasti esiin Jumalan sanan, kun oli sen aika.

Vaikka kristillisellä ja yleisellä etiikalla on yhteisiä elementtejä, ne eroavat toisistaan olemukseltaan ja rajanvedoiltaan. Yleinen, luonnollinen etiikka pyrkii pahuuden hillitsemiseen yhteisen hyvän saavuttamiseksi, kristillisen etiikka menee syvemmälle pyrkien pahan vastustamisen lisäksi luonteen,  tahdon ja mielen uudistamiseen. Kristillistä etiikkaa ei voi sellaisenaan soveltaa uskosta osattomiin. Mutta silloin kun yhteiskunta on valmis kuuntelemaan, Raamatun etiikka tarjoaa perustelut perimmäisiin arvokysymyksiin, joihin sekulaari etiikka ei pysty vastaamaan, ja myös tavan, jolla moraalisissa konfliktitilanteissa voidaan soveltaa absoluuttisia arvoja ja ratkaista ongelmia.

30 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu. Olen pitkälle samaa mieltä, vaikka ei-uskova olenkin.

Ikävää on, että käytännössä joidenkin uskovien toiminta ei aina ole noin hienoa, kuin tässä kirjoituksessa kuvataan.

Demokratiassa tulee ottaa huomioon vähemmistöjenkin oikeudet. Demokratiahan ei ole enemmistön diktatuuria. Enemmistö ei siis voi oman ideologiansa perusteella syrjiä mitään vähemmistöä.

Esimerkissä, sukupuolineutraalissa avioliitossa, kyse on yhden vähemmistön oikeudesta, joka ei ole pois toisten oikeuksista. Siksi sitä on kannatettava. Vaikka me heterot olemmekin enemmistö.

V.

Kalle kirjoitti...

V: "Demokratiassa tulee ottaa huomioon vähemmistöjenkin oikeudet. Demokratiahan ei ole enemmistön diktatuuria. Enemmistö ei siis voi oman ideologiansa perusteella syrjiä mitään vähemmistöä."

Demokratia on kansanvaltaa ja siinä enemmistö päättää tai antaa päätösvallan mieleisilleen edustajille. Sinänsä demokratia ei vielä itsessään ratkaise kysymystä syrjimistä, koska demokratia on osa poliittista filosofiaa, ja näin ollen riippumaton siitä millaista moraalista filosofiaa sen välityksellä harjoitetaan. Demokratioissa voidaan syrjiä ja diktatuurissa olla syrjimättä. Ts. demokratiassa mikään ei velvoita enemmistöä antamaan vähemmistöille ylimääräisiä oikeuksia.

V: "Esimerkissä, sukupuolineutraalissa avioliitossa, kyse on yhden vähemmistön oikeudesta, joka ei ole pois toisten oikeuksista."

Tälläkin blogilla on esitetty useita esimerkkejä siitä, että seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien ajajat ovat samalla rajoittaneet heidän kannaltaan epämieluisien toimijoiden oikeuksia esim. sananvapauteen.

Sukupuolineutraali avioliitto ei ole ihmisoikeus kysymys. Se ei edusta kestävää moraalia, vaan heikentää esim. kansanterveyttä, siksi sitä ei ole syytä kannattaa.

Nimetön kirjoitti...

Kalle:"Sinänsä demokratia ei vielä itsessään ratkaise kysymystä syrjimistä, koska demokratia on osa poliittista filosofiaa, ja näin ollen riippumaton siitä millaista moraalista filosofiaa sen välityksellä harjoitetaan."

Kyllä nykyään länsimaisen demokratian filosofiaan katsotaan kuuluvan myös vähemmistöjen suojeleminen enemmistön diktatuurilta.


Kalle:"Tälläkin blogilla on esitetty useita esimerkkejä siitä, että seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien ajajat ovat samalla rajoittaneet heidän kannaltaan epämieluisien toimijoiden oikeuksia esim. sananvapauteen."

Vai sananvapauteen? Pitäisikö mielestäsi sananvapauden turvata kansanryhmään kohdiustuva kihotus?

Kun eri vapaudet ovat ristiriidassa, toista vapautta rajoitetaan.

"...vaan heikentää esim. kansanterveyttä, siksi sitä ei ole syytä kannattaa."

En kyllä tajua miten pysyvän parisuhteen virallistaminen heikentää kansanterveyttä. Luulisin kyllä sitouttamisen yhteen kumppaniin olevan kansanterveydellisesti edullisempaa, kuin promiskuiteetti.

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Kiitos V.

Olet oikeassa, raamatullinen kristillisyys ei useinkaan ole sellaista, millaisen kuvan kristityt itse ovat antaneet siitä tai millainen kuva muille ihmisille on muodostunut erilaisin perustein.

C.S. Lewis pohtii samaa kuuluisassa kirjassaan ”Mere Christianity” (suom. ”Tätä on kristinusko”) - mitä on todellinen kristillisyys, kun siitä riisutaan perinteiden ja mielipiteiden painolasti.

Otin sukupuolineutralin avioliittokysymyksen esiin etiikan eli jutun aiheen viitekehyksessä. Pointti oli se, että tietty moraali halutaan nyt sisäänrakentaa moraalisesti neutraalin instituution määrittelyyn.

Jos asiaa lähestytään vähemmistön oikeus- ja tasa-arvokysymyksenä, mihin viittasit ja mikä on lakialoitteenkin lähestymistapa, mennään etiikan ulkopuolelle. Tasa-arvo perustellaan identiteettikriteerein ja tiedollisella sisällöllä, mikä on on logiikkaan ja tietoteoriaan kuuluva kysymys.

On tunnistettava, missä suhteissa A ja B ovat samanarvoiset , miksi perustelut ovat pätevät ja miksi on olemassa tiedollinen velvollisuus uskoa niihin. Etiikkaan syntyy linkki vasta tämän jälkeen siten, että jos tasa-arvon kriteerit täyttyvät loogisesti ja perustelut ovat rationaaliset, on olemassa moraalinen velvoite toimia niiden pohjalta. Yksinkertaistettu esimerkki: Jos mies ja nainen (tai vastaavsti tumma- tai vaaleaihoinen, homo tai hetero, syntymätön tai syntynyt, sairas/vammainen tai terve) voidaan kumpikin loogisesti osoittaa ihmisiksi eikä ole perusteita kyseenalaistaa havainnon ja päättelyn pätevyyttä, heille kummallekin kuuluvat ihmisoikeudet ja on olemassa moraalinen velvoite kohdella kumpaakin samanarvoisina ihmisinä – ja näin tietysti tulee tehdä.

Mitä tulee sukupuolineutraaliin avioliittoon instituutiona, ennen kuin on rationaalisin ja loogisesti pätevin perustein osoitettu, että homo- ja heteroliitto ovat funktionaalisesti ja olemuksellisesti täsmälleen samanlaisia niin itsessään kuin suhteessa yhteisöön, ei ole moraalista velvoitetta kohdella niitä lainsäädännössä täsmälleen samalla tavalla.

Lainsäätäjä kohtaa joissakin asioissa kysymyksen, toimiako vähemmistölähtöisesti, josta on esimerkkinä positiivinen syrjintä, vai oikeuslähtöisesti, jolloin tietyt oikeudet tai etuudet annetaan yleisesti tietyt kriteerit täyttäville ryhmille. Jos lainsäädäntö on epäonnistunut, syntyy väliinputoajia, epäoikeudenmukaisia etuja tai etujen kasaantumista.

Edellämainitut oikeus- ja tasa-arvomäärittelyt eivät ole kristillisiä kysymyksiä vaan kysymys on yleisestä rationaalisesta päättelystä. - Kristitty uskoo, että Raamattu vastaa todellisuutta. Julkisilla foorumeilla, joilla suuri osa ihmisistä ei usko Raamattuun eivätkä monet ole lukeneet siitä muuta kuin ateistisilta nettisivulta poimittuja irrallisia jakeita, mainitun kaltaisissa ”Mere Institution” -kysymyksissä asiat olisi helpompi perustella todellisuudella kuin Raamatulla.

Nimetön kirjoitti...

MI:"Mitä tulee sukupuolineutraaliin avioliittoon instituutiona, ennen kuin on rationaalisin ja loogisesti pätevin perustein osoitettu, että homo- ja heteroliitto ovat funktionaalisesti ja olemuksellisesti täsmälleen samanlaisia niin itsessään kuin suhteessa yhteisöön, ei ole moraalista velvoitetta kohdella niitä lainsäädännössä täsmälleen samalla tavalla."

Minkään asian suhteen tuskin voidaan sanoa, että se on kaikille osapuolille "täsmälleen samanlainen". Riittävän samanlainen riittäköön.

MI:"Lainsäätäjä kohtaa joissakin asioissa kysymyksen, toimiako vähemmistölähtöisesti, josta on esimerkkinä positiivinen syrjintä, vai oikeuslähtöisesti, jolloin tietyt oikeudet tai etuudet annetaan yleisesti tietyt kriteerit täyttäville ryhmille. Jos lainsäädäntö on epäonnistunut, syntyy väliinputoajia, epäoikeudenmukaisia etuja tai etujen kasaantumista."

Mitä "väliinputoajia, epäoikeudenmukaisia etuja tai etujen kasaantumista" näkisit syntyvän sukupuolineutraalissa avioliittolaissa?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V, vastaukset kommenttiisi:

V: Minkään asian suhteen tuskin voidaan sanoa, että se on kaikille osapuolille "täsmälleen samanlainen". Riittävän samanlainen riittäköön.

VASTAUS: Esteettömyystodistuksesta ja avioliiton minimalistisista kriteereistä voi kyllä sanoa, että kriteerit ovat loogisesti kaikille täsmälleen samoja. Sellaiset kriteerit kuin ikä, sukulaisuus ja naimattomuus ovat loogisesti välttämättömiä ja kaikilla on ne samalla tavalla, esim. jokainen on välttämättä jonkin ikäinen. Kriteerien asettelu myös noudattaa loogista poissuljetun kolmannen periaatetta: jokainen on joko naimaton tai naimisissa. Näkisin, että on loogisesti pätevää sanoa, että kahdella liitolla voi olla täsmälleen samat kriteerit. - Avioliitto käytännössä ja yksilöiden avioelämä toki ovat henkilöistä ja lukemattomista eri muuttujista riippuvia asioita, ja siinä mielessä kaksi liittoa eivät loogisesti voi olla samanlaisia.

V: Mitä "väliinputoajia, epäoikeudenmukaisia etuja tai etujen kasaantumista" näkisit syntyvän sukupuolineutraalissa avioliittolaissa?

VASTAUS: Jos laki on rationaalisesti oikeutettu, en näkisi sen synnyttävän niitä vaan päinvastoin korjaavan tilannetta. Mutta ensin tulee osoittaa, että laki on rationaalisesti oikeutettu ja hetero- ja homoseksuaalinen liitto ovat funktionaalisesti ja olemuksellisesti keskenään samanlaisia. En saanut kommentistasi sellaista käsitystä, että itsekään pitäisit niitä tässä mielessä samanlaisina.

Nimetön kirjoitti...

MI: "Jos laki on rationaalisesti oikeutettu, en näkisi sen synnyttävän niitä vaan päinvastoin korjaavan tilannetta. Mutta ensin tulee osoittaa, että laki on rationaalisesti oikeutettu ja hetero- ja homoseksuaalinen liitto ovat funktionaalisesti ja olemuksellisesti keskenään samanlaisia. En saanut kommentistasi sellaista käsitystä, että itsekään pitäisit niitä tässä mielessä samanlaisina."

No, pidän niitä kyllä ihan samanlaisina. Enemmän eroa voi olla kahden heteroparin avioliitolla, kuin hetero ja homoparin avioliitolla.

Pidän siis sitä täysin rationaalisesti oikeutettuna.

Enkä ole kuullut yhtään kommenttia, jossa tämä "rationaalinen oikeutettuus" olisi kiistetty.

Vastustavat kommnetit ovat olleet uskonnollisia tai absurdeja tyyliin "musertaa avioliittokäsityksen".

Joten en näe mitään syytä, miksi ei pitäisi säätää tätä lakia joka korjaisi tilannetta, kuten itsekin totesit.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., selvennän vielä tasa-arvon rationaalista sisältöä ja sitten sen pohjalta palaan eettisiin näkökohtiin.

Jos näkökulma tasa-arvoon on moraalinen, kuten sukupuolineutraalien lakialoitteen kannattajilla, ajatuksena on: ”Syrjintä on väärin”.

Tämän näkökulman pohjalta, syrjimisen välttämiseksi , tasa-arvon sisältö määritellään: ”Kaikkien on saatava yhtä paljon.” Ajatellaan tasa-arvoa tasajakona – yhtä paljon samoja oikeuksia kaikille pareille. Mutta ongelma on se, ettei yhteiskunnallisessa päätöksenteossa noudateta tätä periaatetta muutenkaan. Eivät kaikki esim. saa asumistukea. Oikeuksia ja etuja annetaan suhteessa joihinkin kriteereihin. Tällöin tasa-arvo määritellään suhteellisesti, kategorioittain.

Aiemmassa postauksessa puhuin avioliiton kriteereistä, jotka ovat loogisesti sellaisia, että ne voi määritellä yksiselitteisesti ja kaikkiin soveltuviksi. Niiden avulla voidaan määritellä tarkasti, mitkä liitot ovat samanlaisia, jolloin vältytään mutu-arvioilta. Henkilöt joko täyttävät nämä kriteerit tai eivät. (Syrjintää olisi se, että kriteerit täyttävä pari ei pääsisi naimisiin.) Kriteerit on asetettu ennen kaikkea biologisten faktojen pohjalta: aviopari synnyttää ja kasvattaa jälkeläisiä, ja kahden eri sukupuolen edustajina puolisot täydentävät toisiaan kokonaisvaltaisesti.

Jos noudatetaan tasajakoa ja annetaan avioliiton asema ja etuudet myös mies- ja naispareille, jotka eivät täytä biologisia kriteerejä, suhteellinen tasa-arvo ei toteudu: Jotkut, jotka eivät täytä edellytyksiä 100-prosenttisesti, saavat kuitenkin 100-prosenttiset edut. Etuja annetaan joillekin siis etuoikeutetusti (etuoikeus on ”etuus, lupa, oikeus tai myönnytys, josta voi nauttia vain tietty yksilö, luokka tai ryhmä.”) Tämä olisi väärin sekä yleisen että kristillisen etiikan pohjalta.

Jotta kaikki parit voisivat täyttää avioliiton kaikki kriteerit, lakialoitteella halutaankin muuttaa nämä kriteerit. Biologinen rajanveto halutaan kumota ja avioliiton nykyinen yhteisöllinen institutionaalinen tarkoitus muuttaa. Mutta tässäkin tapauksessa täyttyvät etuoikeuden tunnusmerkit: marginaalisen pienen väestöryhmän vuoksi tehdään myönnytys, joka vaikuttaa monessa tärkeässä suhteessa koko väestöön. (Rekisteröidyissä parisuhteissa elää vain n. yksi tuhannesosa Suomen aikuisväestöstä.)

Katsoi asiaa kummalta kantilta hyvänsä, etuoikeuden tunnusmerkit toteutuvat. Tämä osoittaa sen, että sukupuolineutraali liitto ei ole tasa-arvoinen, vaan epätasa-arvoinen. Yleinen ja tietysti myös kristillinen etiikka ovat tällaista yhteiskunnallista päätöksentekoa vastaan.

Nimetön kirjoitti...

MI:"Kriteerit on asetettu ennen kaikkea biologisten faktojen pohjalta: aviopari synnyttää ja kasvattaa jälkeläisiä, ja kahden eri sukupuolen edustajina puolisot täydentävät toisiaan kokonaisvaltaisesti."

Ahaa... Sitten minun ja vaimoni avioliitto ei varmaan ole mielestäsi oikea avioliitto. Vaimoltani nimittäin oli poistettu kohtu sairauden takia ennen avioitumistamme.

Emme siis ole koskaan voineet olla kuvaamasilainen oikea aviopari.

V.

Nimetön kirjoitti...

MI:"Tällöin tasa-arvo määritellään suhteellisesti, kategorioittain."
Aivan. Mutta silloin nämä kategoriat pitää olla tasa-arvoisuuden mukan määritellyt. Ei jonkin ulkoisen ominaisuuden mukaan.

MI:"Jos noudatetaan tasajakoa ja annetaan avioliiton asema ja etuudet myös mies- ja naispareille, jotka eivät täytä biologisia kriteerejä, suhteellinen tasa-arvo ei toteudu: Jotkut, jotka eivät täytä edellytyksiä 100-prosenttisesti, saavat kuitenkin 100-prosenttiset edut. Etuja annetaan joillekin siis etuoikeutetusta."

Joopa. Onhan se väärin, että meikä saa avioliiton edut, vaikka emme voi saada lapsia....

MI:"Mutta tässäkin tapauksessa täyttyvät etuoikeuden tunnusmerkit: marginaalisen pienen väestöryhmän vuoksi tehdään myönnytys, joka vaikuttaa monessa tärkeässä suhteessa koko väestöön. (Rekisteröidyissä parisuhteissa elää vain n. yksi tuhannesosa Suomen aikuisväestöstä.)"

Oikeuttaako se, että vähemmistö on tarpeeksi pieni, syrjinnän? Ei minusta.

MI:"Katsoi asiaa kummalta kantilta hyvänsä, etuoikeuden tunnusmerkit toteutuvat. Tämä osoittaa sen, että sukupuolineutraali liitto ei ole tasa-arvoinen, vaan epätasa-arvoinen."

En ymmärrä keneltä se olis pois, ja mitä, jos sukupuolineutraali avioliitto sallittaisiin. Jos siis katostaan asiaa ihan neutaalisti. Tämän blogikirjoituksen aloituksen hengessä. Miten voisi perustella, siis ei uskonnollisin perustein sitä, että se pitäisi kieltää? Uskonnollisia perustelujahan löytyy...

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., oli kovin ikävää kuulla vaimosi sairaudesta ja siitä, ettette sen vuoksi ole voineet kokea biologista vanhemmuutta. Mutta uskon, että keskittyessänne yksinomaan toisiinne olette korostetusti saaneet kokea sitä, mitä tarkoittaa ”kokonaisvaltainen toinen toisensa täydentäminen”. Tämänhän mainitsin edellisessä postauksessani avioliiton tarkoitukseksi suvunjatkamisen ohella.

Lyhyempi ilmaisu, jossa yhdistyvät nämä kaksi avioliiton aspektia, voisi olla ”biologisesti yhteensopiva kumppanuus”. Kukaan ei kiistä sitä, etteivätkö myös kaksi miestä tai kaksi naista voisi kokea keskenään syvää kumppanuutta, jakaa elämäänsä ja myös tuottaa toisilleen eroottista mielihyvää – mutta on mahdotonta perustella pätevästi, että heidän kumppanuutensa ja suhteensa olisi biologisesti yhteensopiva. Kahden sukupuolen lisääntymisbiologinen merkitys ja anatomiset faktat on mahdotonta ohittaa rationaalisesti. Siksi yhteiskunta vahvistaa ja tukee nimenomaan miehen ja naisen liittoa instituutioasemalla.

Yhteiskunta ei ole toki milloinkaan ajatellut, että avioliittoinstituutio olisi vain jälkeläistehdas. Muutoinhan avioliitto olisi mahdollinen vain hedelmällisessä iässä oleville, ja lisääntymiskyky ja rakenteellinen terveys tässä suhteessa olisi sen kriteeri. Ikääntyneetkin ihmiset voivat solmia avioliiton, koska heidän liittonsa noudattaa biologisesti yhteensopivan kumppanuuden periaatetta. Lapsettomuus ei ole koskaan juridisessa tai periaatteellisessa mielessä mitätöinyt avioliittoa. Avioliitto katsotaan mitättömäksi, jos sitä ei ole koskaan niin sanotusti pantu täytäntöön, eli fyysinen yhteys on jäänyt puuttumaan, ja silloin se voidaan lain pohjaltakin peruuttaa.

Pohdit kommentissasi, missä kulkee ”liian pienen” vähemmistön raja, ja voiko sellaista ylipäätänsä vetää, kun ajatellaan oikeuksien myöntämistä. Tämä voi olla perusteltu lähestymistapa jossain muussa asiassa, mutta tässä nimenomaisessa kysymyksessä olennaista ei ole ihmisryhmän koko vaan se, että näiltä vähemmistöpareilta kokonaan puuttuu insituution edellyttämä olennainen kriteeri: biologisesti yhteensopiva kumppanuus.

Jos ajatellaan mitä hyvänsä normatiivista etiikkaa, biologisen normatiivisuuden ja luonnon järjestyksen huomioonottaminen on sille perusteltu ja turvallinen ja siksi yleisesti sovellettu lähtökohta. Monet ovat sitä mieltä, että sellaiset asiat kuin geenimanipulaatio ja kloonaus ovat eettisesti väärin tai ainakin arveluttavia siksi, että niissä ylitetään perustavaa laatua olevia biologisia rajoja. Myös tässä sukupuolineutraalin avioliiton asiassa eettinen lähtökohta on sama.

Nimetön kirjoitti...

MI:"Lyhyempi ilmaisu, jossa yhdistyvät nämä kaksi avioliiton aspektia, voisi olla ”biologisesti yhteensopiva kumppanuus”.

Mikä ihmeen itseisarvo tämä on?

Tällaiset iskusanat kuteen tämä "biologisesti yhteensopiva kumppanuus" tuntuvat vain selittelyltä, että avioliitossa tulee olla mies ja nainen. Ilman todellista selitystä miksi näin on oltava.

Kysyin jo aiemmin, että keneltä se olisi pois ja mitä se olisi pois, jos esimerkiksi tuntemani 20v yhdessä asunut lesbopariskunta saisi nimittää yhteiseloaan avioliitoksi?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., kysyit, mikä itseisarvo on biologinen yhteensopivuus.

Ajattelutavastasi näkee selvästi, että kysymys ei ole enää avioliiton tai muun aiheeseen liittyvän asian määrittelystä, vaan perustavaa laatua olevista tietoteoreettisista näkemyksistä ja niiden välisistä eroista. Oma totuusnäkemykseni perustuu vastaavuusteoriaan ja absolutismiin, itse taas edustat kysymyksenasettelussasi postmoderneja näkemyksiä, sellaisia kuin ”totuus, kieli ja ajattelu ovat suhteellisia ja määrittyvät historiallisin ja sosiaalisin ehdoin, eikä ole sellaisia objektiivisia vastakkainasetteluita kuin todellinen-epätodellinen, totuus- epätotuus, rationaalisuus-irrationaalisuus, oikea-väärä”.

Olen tuonut aiemmissa kommenteissa esiin perimmäisen evidenssin, jonka voi esittää ihmisen parinmuodostusta koskevassa kysymyksessä: ”How things are – Miten maailma toimii”. Perusteluissa ei voi mennä enää pitemmälle kuin vedota luonnonlakeihin ja biologisiin faktoihin.

Määrittelin myös tasa-arvon ja etuoikeuden käyttäen perusteena yleisesti tunnustettuja periaatteita. Osoitin lisäksi logiikan lakeja hyväksikäyttäen, että avioliitolle voidaan asettaa kriteerejä, jotka ovat yksiselitteiset ja kaikille samat. Sovelsin epistemologisia rationalisuuden perusteita. Taustalla on ollut koko ajan universaalin etiikan näkökulma.

V., tässä kysymyksessä ei uskontoneutraalilla yhteiskunnallisella keskustelutasolla ole olemassa korkeampia perusteluja kuin biologia, luonnonlait, logiikka, matematiikka, rationaalisuus ja yleinen etiikka.

Mutta jos keskustelukumppani A:n näkemys on lähtökohtaisesti sellainen, ettei ole perimmäistä tapaa, jolla maailma toimii ja josta voidaan johtaa toimintanormeja, eikä mikään edellämainituista lähestymistavoista tuota luotettavia perusteita päättelylle tai luotettavaa tietoa, hän ei voi myöskään edellyttää keskustelukumppania B esittämään evidenssiä – eihän A:n oman filosofian mukaan voi olla evidenssiä jostakin, jota ei itsessään ole olemassa.

Seuraava askel on se, että postmodernisti itse osoittaa, että ei voi tietää, miten maailma toimii ja että mahdollisiin havaintoihin ei voi luottaa, ja että on filosofisesti oikeutettua mennä luonnonlakien ja luonnollisten eettisten universaalien tuolle puolen ja kiistää ne – eli mielestäni todistustaakka on nyt sinulla.

Nimetön kirjoitti...

MI:"Seuraava askel on se, että postmodernisti itse osoittaa, että ei voi tietää, miten maailma toimii ja että mahdollisiin havaintoihin ei voi luottaa, ja että on filosofisesti oikeutettua mennä luonnonlakien ja luonnollisten eettisten universaalien tuolle puolen ja kiistää ne – eli mielestäni todistustaakka on nyt sinulla."

En tajua mistä keksit tuon postmodernismin. Minusta postmodernismi on silkkaa huuhaata.
Ei siis kannata syöttää omia luulojaan toisen ajatuksiksi.

Mutta silti en pysty tajuamaan miksi avioliiton pitäisi olla vain miehen ja naisen välinen. En yksinkertaisesti tajua logiikkaasi. Perustelet sitä "biologisesti yhteensopivalla kumppanuudella" joka ei ole muuta kuin toisella sanamuodolla esitetty kehäperustelu:"Avioliiton pitää olla miehen ja naisen välinen, koska sen pitää olla miehen ja naisen välinen"


"Biologia, luonnonlait, logiikka, matematiikka" ei pakota ihmisiä siinä, millaisia keskinäisiä sopimuksia he voivat yhteiskunnassa tehdä.

Ei ole "rationaalista" syytä miksi pitäisi kohdella eri tavoin homoseksuaaleja kuin muita. Tätä ei myöskään voi edellyttää "yleinen etiikka"

Kyse on siis siitä halutaanko jostain syystä (uskonnolliseta?) pitää heidät eriarvoisina vai ei.


Kysyin jo aiemmin, että keneltä se olisi pois ja mitä se olisi pois, jos esimerkiksi tuntemani 20v yhdessä asunut lesbopariskunta saisi nimittää yhteiseloaan avioliitoksi?

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., kun sanot, että luonnonmukaisuutta ei voi pitää ihmisen parinmuodostuksessa itseisarvona ja että biologialle, luonnonlaeille, logiikalle ja matematiikalle perustuvat totuudet eivät anna päteviä suuntaviivoja yhteisölliselle sopimuksenteolle eikä myöskään voi rationaalisesti perustella esim. sellaista asiaa, että homo- ja heteropari ovat biologisen funktion kannalta erilaisia, näkemys on erittäin radikaali ja asettuu luontevasti tietynlaisen filosofian kehyksiin. Ehkä voit itse ehdottaa toista nimitystä ajattelutavalle, jonka mukaan ihmiset voivat tehdä ja heidän tulee saada tehdä yhteiskunnassa sopimuksia, jotka eivät perustu biologiaan, luonnonlakeihin, logiikkaan, matematiikkaan, ja jonka mukaan luonnonmukaisuus ei ole pätevä peruste ihmiskunnan universaalille etiikalle. - Radikaalista filosofiasta nousee radikaaleja yhteiskunnallisia agendoja.

Minulta jäi tosiaan vastaamatta siihen usein esitettyyn ”miten se olisi minulta pois” kysymykseen. Miten se olisi minun avioliitostani pois, jos myös 20 vuotta yhdessä asunut lesbopari saisi suhteelleen avioliiton statuksen?

Perusteluja on ainakin neljä:

1. Ekslusiivisten oikeuksien soveltaminen inklusiivisesti - tietyn ryhmän legitiimeistä oikeuksista nautitaan myös ei-legitiimisti. Analoginen esimerkki: Oliko se valelääkärin kollegoilta jotenkin pois, että hän toimi lääkärinä? Heillähän oli sama palkka ja työvuorot kuin olisi muutenkin ollut. He eivät edes tienneet asiasta. Ei se ollut konkreettisesti pois heiltä – mutta tässä loukattiin lääkärintoimen institutionaalisia oikeuksia ja rajoja, jotka yhteiskunta on asettanut monista syistä, ja samalla ryhmän jäsenten eksklusiivista asemaa ja identiteettiä. Viime kädessä haitta tässä tapauksessa koitui potilaille – eli kun yhteiskunnallisen instituution rajoja rikotaan, joku jossain kärsii seuraamuksista konkreettisesti. Rajoja ei ole asetettu ilman syytä. – En palaa tässä avioliittoinstituution perusteluihin. Korostan vielä, että tämä analogia koskee koskee ainoastaan ryhmäoikeuksien eksklusiivisuutta instituution kontekstissa eikä tarkoita, että samaa sukupuolta olevat parit ovat ”valelääkäreitä”.

2. Yksipuolinen aiemmin tehtyjen sopimusten muuttaminen: Jos sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan, kaikkien naimisissa olevien yhteisöllinen sopimus, avioliitto, muutetaan luonteeltaan toisenlaiseksi. Silloin, kun minä ja puolisoni täytimme esteettömyystodistukset, olimme menossa liittoon, jonka luonne määriteltiin eri tavalla. Meille ei jäisi vaihtoehtoa, joka vastaisi käsitystämme avioliitosta ja avioliittoinstituutiosta.

3. Siviilisäätyidentiteettini muuttuu. Kun laittaisin rastin ruutuun ”naimisissa”, merkintä voisi yhtä hyvin tarkoittaa, että elän liitossa, jollaista itse henkilökohtaisesti en koskaan solmisi. Yhtä hyvin voisi rastittaa ruudun, että olen ”uskova tai ateisti”, tai ”kristitty tai hindu”, "vihreä tai perussuomalainen". Nimitys sisältää kaksi sisältövaihtoehtoa, jotka eivät täydennä toisiaan vaan sisältävät keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Samaa sukupuolta olevat parit saavat uuden identiteetin, kaikki muut menettävät nykyisensä. Jos identiteetti on tärkeä samaa sukupuolta oleville pareille, kyllä se on ja saa olla tärkeä minullekin.

4. Seurannaisvaikutukset siitä, että yhteiskunnan perusinstituutioon sisäänrakennetaan moraalinen kannanotto, joka on minun ja suuren väestöryhmän moraalin vastainen: Tähänastisella kehityksellä on jo ollut seurannaisvaikutuksia, mutta ne vahvistuvat, jos avioliittolaki muuttuu. Ei ole epäilystäkään siitä, tuleeko se vaikuttamaan monien ihmisten sanan-, toiminnan- ja omantunnonvapauteen, koska se on jo vaikuttanut. Tulen kokemaan epävarmuutta maassa, jossa elän. Näen huolestuttavan kehityssuunnan enkä tiedä, millaisessa moraalisessa ilmastossa ja millaisten ilmiöiden keskellä lapseni ja lapsenlapseni tulevat elämään.

Nämä kaikki oikeuksien loukkaukset ovat mielestäni väärin yleisen etiikan pohjalta, eli näissä perusteluissa ei ole tarvittu tai käytetty kristillistä etiikkaa.

Nimetön kirjoitti...

V: "Ehkä voit itse ehdottaa toista nimitystä ajattelutavalle..."

Ehkäpä humanismi olisi paras nimike. Päätöksiä voidaan tehdä siten, että niistä on mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle ja mahdollisimman vähän pahaa mahdollisimman harvalle. Aika radikaalia, eikö?

Tätä voidaan soveltaa tässäkin tilanteessa. Mitään reaalista pahaa ei kenellekään seuraa tästä laista, mutta kuten itsekin sanoit, se korjaa tilannetta monelle.

MI: "1. Ekslusiivisten oikeuksien soveltaminen inklusiivisesti - tietyn ryhmän legitiimeistä oikeuksista nautitaan myös ei-legitiimisti."

Ei ole mitenkään harvinaista, että lainsäädännössä on laajennettu jotain oikeuksia koskemaan suurempaa ihmisryhmää kuin aikaisemmin, kun on havaittu rajauksen olevan perusteeton. Niissäkin tapauksissa olisi siis voinut sanoa "ei-legitiimisti".

Kun homoseksuaaleille annettiin oikeus vapaasti liikkua, pelkäämättä vangitsemista suuntauksensa takia, niin oliko tämäkin "ei-legitiimi" loukkaus Sinua kohtaan?

MI: "Viime kädessä haitta tässä tapauksessa koitui potilaille – eli kun yhteiskunnallisen instituution rajoja rikotaan, joku jossain kärsii seuraamuksista konkreettisesti."

Aivan. Kuka siis kärsii ja mitä ovat nämä seuraamukset tässä avioliittoasiassa? Puhutko mahdollisista yliluonnollisista uhista?

MI: "Yksipuolinen aiemmin tehtyjen sopimusten muuttaminen:..."

Lakeja on muutettu ennenkin, kuten ekakohdassa kirjoitin...

MI:"Siviilisäätyidentiteettini muuttuu..."

Onko kyse siis jostakin inhon tunteesta, että et halua tulla luokitelluksi samaan ryhmään kuin lesbot? En tajua. Minullekin hetero-identiteetti on tärkeä, ekä koe sitä mitenkään uhatuksi vaikka olisin samassa seurassa homoseksuaalien kanssa.

Vai pitääkö mielestäsi virallisista luokituksista tulla ilmi, kuka on homoseksuaali? Miksi?

MI:"Seurannaisvaikutukset siitä, että yhteiskunnan perusinstituutioon sisäänrakennetaan moraalinen kannanotto, joka on minun ja suuren väestöryhmän moraalin vastainen: Tähänastisella kehityksellä on jo ollut seurannaisvaikutuksia, mutta ne vahvistuvat, jos avioliittolaki muuttuu."

Moraalinen kannanotto se on. Ja moraaliset kannanotot voivat loukata toisenlaisen kannan omaavia.

Mutta tuolla perusteella pitäisi varmaan kieltää eri-ihonvärisiltä oikeuksia, koska ne loukkaavat raisistien moraalia. Siis pelkästään se, että jotain ihmistä loukkaa samojen oikeuksien antaminen toiselle ihmisryhmälle ei voi olla peruste syrjinnälle.

Mitä huonoja vaikutuksia sillä, että homoseksuaaleja ei enää täällä suljeta vankiloihin? Kaipaisitko sitä? Vai mihin asti mielestäsi homoseksuaalien oikeuksia pitäisi poistaa?

MI:"Ei ole epäilystäkään siitä, tuleeko se vaikuttamaan monien ihmisten sanan-, toiminnan- ja omantunnonvapauteen, koska se on jo vaikuttanut. Tulen kokemaan epävarmuutta maassa, jossa elän. Näen huolestuttavan kehityssuunnan enkä tiedä, millaisessa moraalisessa ilmastossa ja millaisten ilmiöiden keskellä lapseni ja lapsenlapseni tulevat elämään."

Mihin sananvapauteen homoiseksuaalien oikeudet ovat muka vaikuttaneet? Ainoastaan siihen, että enää ei sallita syrjiviä ja vihaa lietsovia puheita heitä kohtaan. Miksi tälläiset puheet pitäisi sallia? Pitäisikö samalaiset puheet sallia myös vaikkapa uskovia kohtaan? Minä en ainakaa halua sellaista yhteiskuntaa, jossa kiihotus kansanryhmää kohtaan on sallittua. Oli tämä kansanryhmä mikä tahansa.

MI:"Nämä kaikki oikeuksien loukkaukset ovat mielestäni väärin yleisen etiikan pohjalta, eli näissä perusteluissa ei ole tarvittu tai käytetty kristillistä etiikkaa."

Minusta mikään noista ei ole kestävä perustelu ja itse toin esille monia yleiseen etiikkaan perustuvia argumentteja.

Otto kirjoitti...

Haitoista:

Haitat eivät ehkä ole kovin vahvasti nähtävissä, ja on toki totta että joidenkin arvo-olettamusten pohjalta haittaa ei ole lainkaan. Kuitenkin sen lisäksi että muutokselle ei nähdäkseni ole mitään järkiperusteita, sen on ainakin omien arvojeni puitteissa haitallinen.

Lainsäädännön yhtenäistäminen yksiarvoistaisi yhteiskuntaa, tekemällä arvokannanoton sellaiseen kysymykseen, jonka suhteen kannanottaminen ei ole moniarvoisessa yhteiskunnassa perusteltua. Tämän seurauksena muiden arvokäsitysten asema väistämättä heikkenisi. On toki totta, että yhteiskunnallinen lainsäädäntö sisältää aina arvosidonnaisia kannanottoja, mutta niitä ei saisi uskonnon- ja mielipiteenvapauden vuoksi tehdä tarpeettomasti.

Rekisteröity parisuhde tarjoaa jo nykyään sen tarvittavan juridisen erityisaseman, jota yhteisasuminen tuo mukanaan. Muutoksen takana näyttäisi olevan pyrkimys ulkoisen adoptio-oikeuden myöntämiseen myös muille kuin heteropareille. Jotta tämä ei kuulostaisi salaliitolta tai perustelemattomalta slippery-slope -pelottelulta, voin myös varmuuden vuoksi havainnollistaa, miksi homoavioliittojen pohjalta olisi helpompi argumentoida adoptio-oikeuden puolesta, kuin nykytilassa:

P1. Tasa-arvoisessa lainsäädännössä kaikkille avioliitoille kuuluvat avioliiton oikeudet.
P2. Adoptio-oikeus kuuluu avioliiton tuomiin oikeuksiin.
P3. Adoptio-oikeus kuuluu vain niille avioliitoille, joissa on sekä mies että nainen.
-----------------
JP: Siispä nykyinen avioliittolainsäädäntö ei ole tasa-arvoinen.

Lienee turha mainita, että minun arvokäsitysteni pohjalta adoptoitavan lapsen oikeus isään ja äitiin on tärkeämpi, kuin homoparin oikeus perheen ulkoiseen adoptioon. Kautta historian lapset ovat syntyneet perheisiin joissa on isä ja äiti, ja poikkeamat tästä ovat olleet ei-toivottavia tilanteita, kuten ero tai vanhemman kuolema. Luonnonmukainen adoptioperhe on itsestäänselvästi oikeutettu lähtökohta, josta tulee poiketa vain painavien perusteiden myötä. Tällaisiin en ole törmännyt.

Avioliitto-käsitteen sumentuminen on myös yksi selkeä haitta. Se on toki jo nykyään sen verran sumentunut, että muutoksia ei välttämättä tule huomanneeksi, mutta tehdyt virheet ovat aina olleet huonoin mahdollinen perustelu uusien virheiden tekemiselle. Tämä on puhtaasti arvosidonnainen argumentti, siinä missä ihmissuhteiden väliseen tasa-arvon perustuvat argumentitkin. Moraaliset kannanotot voivat loukata toisenlaisen kannan omaavia.

Nimetön kirjoitti...

Kerrankin täällä on kunnon keskustelua.

Kaija

Nimetön kirjoitti...

Otto: "Lienee turha mainita, että minun arvokäsitysteni pohjalta adoptoitavan lapsen oikeus isään ja äitiin on tärkeämpi, kuin homoparin oikeus perheen ulkoiseen adoptioon. Kautta historian lapset ovat syntyneet perheisiin joissa on isä ja äiti, ja poikkeamat tästä ovat olleet ei-toivottavia tilanteita, kuten ero tai vanhemman kuolema. Luonnonmukainen adoptioperhe on itsestäänselvästi oikeutettu lähtökohta, josta tulee poiketa vain painavien perusteiden myötä. Tällaisiin en ole törmännyt."

Itse näen asian toisinpäin. Pitäisi olla painavia perusteita sille, miksi homopari ei saisi adoptoida.

Tutkimusten mukaan lapset kasvavat ihan samalla tavalla (ovat onnellisia, menestyvät kolussa ja muutenkin elämässä jne) sateenkaariperheessä kuin heteroperheessäkin. Ainut ero joka näkyy on siinä, että sateenkaariperheen lapset keskimääräistä enemmän ovat suvaitsevampia erilaisuutta kohtaan. Ja lasten etuhan on tässä tärkeintä. Ei joidenkin ulkopuolisten moraalinen närkästyminen.

Otto: "Avioliitto-käsitteen sumentuminen on myös yksi selkeä haitta. Se on toki jo nykyään sen verran sumentunut, että muutoksia ei välttämättä tule huomanneeksi, mutta tehdyt virheet ovat aina olleet huonoin mahdollinen perustelu uusien virheiden tekemiselle. Tämä on puhtaasti arvosidonnainen argumentti, siinä missä ihmissuhteiden väliseen tasa-arvon perustuvat argumentitkin. Moraaliset kannanotot voivat loukata toisenlaisen kannan omaavia."

Tuo "sumentuminen" on itsessään jotenkin sumea argumentti, että en oikein tajua mitä sillä tarkoitetaan.

Hyvä, että sanot mielipiteesi olevan puhtaasti arvosidonnainen. Mutta mitkä ovat nuo arvot, joihin tuo mielipiteesi sitoutuu. Tasa-arvo-argumettihan perustuu sille arvolle, että ihmisiä pidetään tasa-arvoisia riippumatta ulkoisista tekijöistä.

Manu kirjoitti...

Avioliittoa miettiessä kannattaa lähteä siitä liikkeelle että mihin se perustuu ja mitä varten sellainen on(?). Omasta mielestäni, kuten myös raamatussa, sen tarkoitus on suojata lapsen asemaa ja rakentaa kahden toisia täydentävän ihmisen välille liitto. Mies ja nainenhan ovat tutkitustikin erilaisia (mutta ei eriarvoisia!) ja yhdessä he vahvistavat toistensa heikkouksia ja vahvuuksia.

Nyt kun länsimaissa tästä perhekäsitteestä ollaan alettu luopumaan, alamme nähdäkin jo hedelmiä perheiden koossa ja suoraan sanoen me olemme kuolemassa sukupuuttoon. Monessa euroopan maassa lapsia syntyy 1.2 lasta perhettä kohti, vaikka luvun pitäisi vähintään olla 2.1 että lukumäärä pysyisi edes ennallaan. Luinpa jutun 80:stä naisesta joka vieläkin yritti varmistua siitä kuka hänen isänsä on. Niin tärkeä meille vanhemmat ovat elämässä.

Tässä pelottava video aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=jyBVDPxHRe8

Lapsen tekemiseenhän tarvitaan sekä mies että nainen, mutta nämä eivät ole avioliiton ainoat rajat, sillä mukana on myös lukumäärä rajoitus (1+1) vaikka sitä Vihreiden nuorten puolelta ollaankin myös muuttamassa moniavioisuutta ajettaessa ja avioliittoon on määritelty minimi ikäraja.

Ja tulee myös muistaa, että siinä vaiheessa kun avioliittolaki muuttuu, sitä aletaan myös opettamaan kouluissa ja päiväkodeissa. Lapsille tullaan esittelemään erilaisia perhemalleja jolloin nykyinen perhekäsite tulee vielä ennestäänkin romuttumaan. Toki jo kouluissa opetetaan monenlaista disinformaatiota sellaista hullutuksista kuin että kaikki olisi tupsahtanut olemaan tyhjästä ja kaikki uskonnot ovat loppujen lopuksi samanlaisia. On hälyyttävää kuinka Islamin uskonnon todellisuutta ei esimerkiksi nähdä ja luterilainen kirkko jopa on tarjoamassa jalansijaa.

Isommassa kuvassa katsottuna nyt ollaankin ajamassa alas näitä kolmea Suomen peruspilaria: Koti, Uskonto ja Isänmaa

Mutta näin on tietenkin tapahduttava...

Pasi Turunen kirjoitti...

Tutkimusten mukaan lapset kasvavat ihan samalla tavalla (ovat onnellisia, menestyvät kolussa ja muutenkin elämässä jne) sateenkaariperheessä kuin heteroperheessäkin.

Mihin tutkimukseen viittaat?

Ja vertaatko näin sanoessasi sateenkaariperheeseen adoptoitua lasta yleensä biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneisiin lapsiin, tai kenties yksinhuoltaja lesboäidin ja heteroäidin biologisia lapsia keskenään? Ei ole kovin uskottava ajatus, että sateenkaariperheessä adoptiolapsilla tai yksinhuoltaja lesboäidin lapsella ei olisi keskimäärin vähintään samoja haasteita ja ongelmia kuin tutkitusti heteroperheisiin adoptoiduilla tai yksinhuoltajaäitien lapsilla verrattuna biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneisiin lapsiin. Että nämä ongelmat yhtäkkiä katoaisivat olemattomiin kun kyseessä on lesbopari. Kehityseroja ei luonnollisesti havaita silloinkaan jos vertailukohtina ovat esimerkiksi yksinhuoltaja lesboäidin ja heteroäidin pienestä pitäen ilman isää kasvaneet lapset (esim. Tasker&Golombok, 1997). Kun vuosikymmenien sosiologisissa tutkimuksissa kuitenkin on havaittu isän puuttumisen merkitys lapselle yleensä verrattuna tilanteeseen jossa lapsi saa kasvaa ehyessä perheessä molempien biologisten vanhempiensa kanssa olisi vaikea ajatella, että kaksi äitiä yhtäkkiä korvaisi puuttuvan isän tavalla, joka kääntäisi nämä tutkimkset isän merkityksestä aivan päälaelleen. Tällä en siis kyseenalaista lesboja kasvattajina niin kuin en yksinhuoltajiakaan, jotka varmasti ovat kykeneviä tekemään parhaansa lastensa eteen olivat nämä biologisia tai adoptoituja. Yksinhuoltajuus ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole ongelmaton lapsen kannalta. Mainitut seikat asettavat kuitenkin ehkä pienen kysymysmerkin väitteelle, ettei tutkimuksissa ole havaittu mitään eroa.

Ainut ero joka näkyy on siinä, että sateenkaariperheen lapset keskimääräistä enemmän ovat suvaitsevampia erilaisuutta kohtaan.

Hienoa jos tämä keskimääräisesti suurempi suvaitsevaisuus pitää paikkaansa. Pinnat. Mutta, että tämä olisi ainut ero ei aivan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Tytti Solantaus kirjoitti jo 2003 kirkollisen homomyönteisen yhteysliikkeen kirjassa, että vaikka Tasker&Golombok tutkiessaan yksinäisten lesboäitien ja heteroseksuaalien sinkkuäitien lapsia ei havainnut yleensä ottaen eroa "homoseksuaalisia kokeiluja sitä vastoin oli enemmän homoseksuaalisissa perheissä kasvaneilla". Vai oliko tämä juuri sitä mainitsemaasi suvaitsevaisuutta? Solantauksen mukaan ilmiö saattoi johtua sosiaalisesta hyväksynnästä tällaiselle toiminnalle lesboperheessä. Muitakin aivan hiljattain saatuja viitteitä on saatu tutkimuksissa siitä, että homoparien kasvattamat lapset antautuvat homoseksuaalisiin kokeiluihin ja myös identifioivat itsensä ei-heteroseksuaaliksi keskimäärin yleisemmin kuin heteroperheissä kasvaneet. Erään näkemäni arvion mukaan 8-21 % homovanhempien kasvattamista lapsista identifioi itsensä ei-heteroseksuaaliksi. Se on merkittävästi enemmän kuin homoseksuaalien osuus väestöstä keskimäärin.

Nimetön kirjoitti...

PT:"Mihin tutkimukseen viittaat?"

Tämän sivun lopulla on linkkejä useisiin tutkimuksiin, joissa vielä viitteitä vielä usemapiin...

Hieno koontiartikkeli suomeksi on tuo ensimmäinen Tytti Solantauksen.


http://www.seta.fi/perheprojekti/opiskelijat/sateenkaariperheista.html


Ainoa negtiivinen asia, joka tutkimuksissa on ilmennyt lasten mielestä on joidenkin ulkopuolisten negatiivinen suhtautuminen

Pitäisiköhän sille tehdä jotain? Mitä luulet?

V.

Nimetön kirjoitti...

PT:"Mutta, että tämä olisi ainut ero ei aivan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Tytti Solantaus kirjoitti jo 2003 kirkollisen homomyönteisen yhteysliikkeen kirjassa, että vaikka Tasker&Golombok tutkiessaan yksinäisten lesboäitien ja heteroseksuaalien sinkkuäitien lapsia ei havainnut yleensä ottaen eroa "homoseksuaalisia kokeiluja sitä vastoin oli enemmän homoseksuaalisissa perheissä kasvaneilla". Vai oliko tämä juuri sitä mainitsemaasi suvaitsevaisuutta? Solantauksen mukaan ilmiö saattoi johtua sosiaalisesta hyväksynnästä tällaiselle toiminnalle lesboperheessä. Muitakin aivan hiljattain saatuja viitteitä on saatu tutkimuksissa siitä, että homoparien kasvattamat lapset antautuvat homoseksuaalisiin kokeiluihin ja myös identifioivat itsensä ei-heteroseksuaaliksi keskimäärin yleisemmin kuin heteroperheissä kasvaneet. Erään näkemäni arvion mukaan 8-21 % homovanhempien kasvattamista lapsista identifioi itsensä ei-heteroseksuaaliksi. Se on merkittävästi enemmän kuin homoseksuaalien osuus väestöstä keskimäärin."

Mihin tutkimuksiin viittaat?

Lisäksi kirjoituksesi jotenkin ottaa ennakko-oletuksena, että lapsi, josta tulee homoseksuaali on jotenkin vähempiarvoinen, kuin heteroksi kasvava lapsi. Minusta sellainen ajatus on moraalisesti arveluttava...

V.

Nimetön kirjoitti...

PT: "Ja vertaatko näin sanoessasi sateenkaariperheeseen adoptoitua lasta yleensä biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneisiin lapsiin, tai kenties yksinhuoltaja lesboäidin ja heteroäidin biologisia lapsia keskenään? Ei ole kovin uskottava ajatus, että sateenkaariperheessä adoptiolapsilla tai yksinhuoltaja lesboäidin lapsella ei olisi keskimäärin vähintään samoja haasteita ja ongelmia kuin tutkitusti heteroperheisiin adoptoiduilla tai yksinhuoltajaäitien lapsilla verrattuna biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneisiin lapsiin."

Kukaan ei ole väittänyt mitään sellaista, että ei olisi samoja ongelmia. Mistä keksit sellaista? Miksi keksit sellaista?

Esimerkiksi tässä tutkimuksessa tuo käy hyvin selkeästi ilmi.

http://www.seta.fi/perheprojekti/documents/ChildrenwithLesbianParents.pdf

Yksihuoltaja-lesbo ja yksinhuoltaja-hetero eivät paljonkaan eroa.

Eikä kaksinhuoltaja-lesbo ja kaksinhuoltaja-hetero.

Mutta selkeästi yksinhuoltajilla on vaikeampaa kuin kaksinhuoltajilla. Oli sitten lesbo tai hetero.

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Vastaus V:lle ja vähän yhteenvetoa:

”Humanismia” ei valitettavasti voi hyväksyä vastaukseksi esittämääni kysymykseen, koska se ei kuulu tietoteorian alueelle. (Huomasin jo edellä, ettet hahmottanut, että kysymys oli nimenomaan rationaalisuuden ja totuuden perusteista.) Lisäksi määritelmä, jonka annoit humanismille (”mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle, ja mahdollisimman vähän pahaa mahdollisimman harvalle”) on kylläkin utilitaristiseen etiikkaan kuuluva periaate – ja humanismihan ei ole etiikan suuntaus.

Se, mitä sanoit, on lisäksi ristiriidassa vähemmistön tasa-arvovaatimuksesi kanssa. Nimittäin tämä periaate ”mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle ja mahdollisimman vähän pahaa mahdollisimman harvalle” ei ole ollenkaan tasa-arvoinen siinä mielessä kuin sinä olet tuonut tasa-arvon tässä kysymyksessä esiin – eli sama hyvä kaikille. (Sitä paitsi periaate on matemaattinen, eikä matemaattisista tosiasioista aiemmin sanomasi mukaan voi johtaa perusteita ihmisten yhteisöllisille sopimuksille.)

Periaate, jota haluat noudatettavan, itse asiassa toteutuu tarkalleen nykyisessä avioliittolaissa! Ylivoimainen enemmistö nauttii tällä hetkellä avioliiton eduista, eli siis mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle, ja ne 1600 rekisteröidyssä parisuhteesa elävää paria eli 3200 yksilöä (promille Suomen aikuisväestöstä) saavat osakseen mahdollisimman vähän ”pahaa”. Se, mitä he saavat osakseen, ei edes ole pahaa, vaan hekin saavat runsaasti hyvää, monia etuja. (Tosin vain n. 10% homoseksuaaleista on halunnut käyttää hyväkseen näitä etuja ja rekisteröidä parisuhteen.)

Utiltarismin pohjalta ei myöskään voi määritellä pätevästi ihmisarvoa. Inhimillisellä amoraalisella hyvällä on välinearvo tai tavoitearvo, ei itseisarvoa. Eli ei tämä ole humanismia. - Mutta ajatusvirheitä tapahtuu helposti, kun kirjoittaa kiireessä, ja varsinkin jos ei ole oikeasti pohtinut, mihin eri periaatteet johtavat, jos niitä todella soveltaa johdonmukaisesti, tai mille totuuksille ne perustuvat. Ehkä ne eivät lainkaan perustu totuuksille.

- Tässä keskustelussa tavoitteeni oli juttuni mukaisesti käsitellä puheena olevaa yhteiskunnallista aihetta kaikille yhteisten tiedollisten ja moraalisten faktojen pohjalta, tuomatta siihen raamatullista näkökulmaa silloin kuin se ei ole välttämätöntä, vaikka olen tunnustava kristitty. Mainitsin jutussani, että vaikka kristitty ei sanoisi mitään kristillisyyteen liittyvää, hänen kuitenkin helposti tulkitaan tarkoittavan sitä ja esiintyvän jonkinlaisessa profeetallisessa roolissa silloinkin, kun hän puhuu samoin kuin kuka tahansa voisi puhua. Niinpä minulta kysyttiin, tarkoitanko ehkä yliluonnollisia uhkia, kun sanoin, että instituutiorajoja ylitettäessä joku kärsii. (Ajattelin kyllä lasten oikeuksia ja joidenkin muiden oikeuksien rikkomista.) Kun puhe oli siviilisäätyidentiteetistä, esiin nousi arvelu, etten toivo avioliittoani luultavan lesboliitoksi, mikä pitääkin paikkansa – mutta ajatus psykologisesta inhontunteesta, jota mahdollisesti koin lesboja kohtaan, perustui kysyjän omalle ennakkoasenteelle ja oletukselle, että uskova kauhistuu ja karttaa syntisiä ihmisiä. - Muiden ihmisten ennakkoasenteet saattavat vaikeuttaa kristityn toimimista neutraalissa roolissa.

Kristillinen ajattelu, kuten jutullani ja kommenteillani halusin osoittaa, on syvästi juurtunut todellisuuteen ja rationaalisuuteen. Se vastaa sitä, miten koemme itsemme, elämämme ja ympäröivän todellisuuden, syvemmin kuin mikään muu maailmankatsomus.

Otto kirjoitti...

Lyhyt kysymys:

V kirjoitti: "Tasa-arvo-argumettihan perustuu sille arvolle, että ihmisiä pidetään tasa-arvoisia riippumatta ulkoisista tekijöistä."

Miten tästä johdetaan se, että kaikki ihmissuhteet ovat yhdenvertaisia?

Otto kirjoitti...

"Itse näen asian toisinpäin. Pitäisi olla painavia perusteita sille, miksi homopari ei saisi adoptoida."

Voi tietysti olla että tämä on sitten vain makuasia, eikä siitä päästä järkiperusteluilla yhteisymmärrykseen. Kysyn silti, miksi ajattelet näin? Juridisesti katsottuna rekisteröity parisuhde on kahden henkilön välinen sopimus, eikä kahden henkilön välisen sopimuksen pitäisi automaattisesti tuoda adoptio-oikeutta. Miksi tälle sopimukselle pitäisi antaa erityisasema, mutta ei muille henkilöiden välisille sopimuksille?

"Tuo 'sumentuminen' on itsessään jotenkin sumea argumentti, että en oikein tajua mitä sillä tarkoitetaan.

Hyvä, että sanot mielipiteesi olevan puhtaasti arvosidonnainen. Mutta mitkä ovat nuo arvot, joihin tuo mielipiteesi sitoutuu."

Ajattelen että avioliitto on miehen ja naisen välisenä elinikäisen uskollisuuden liittona, paitsi monella tapaa hyödyllinen, myös itsessään arvokas. En nyt lähde analysoimaan, voisiko sen arvokkuutta palauttaa joihinkin vielä perustavampiin arvoihin, mutta sekin voi toki olla mahdollista. Sumentumisella viittaan yleiseen avioliiton arvostuksen heikkenemiseen mikä näkyy esim. erotilastoissa tai siinä, että porukka tuntuu aina hämmentyvän jos kertoo avioituneensa parikymppisenä. Samalla kukaan ei ihmettelisi, jos olisi asunut saman ajan tyttöystävän kanssa.

"Tasa-arvo-argumettihan perustuu sille arvolle, että ihmisiä pidetään tasa-arvoisia riippumatta ulkoisista tekijöistä."

Pidän toki itsekin ihmisiä tasa-arvoisina riippumatta sen enempää ulkoisista kuin sisäisistäkään tekijöistä. En vain ymmärrä miten tästä voisi johtaa sen ajatuksen, että ihmissuhteita tulee pitää yhdenvertaisina.

Nimetön kirjoitti...

PT: "Mihin tutkimukseen viittaat?"

Kysyt, mutta sensuroit vastauksen...

Mikä tarkoitus? Viedä kommenteiltani pohja? Tarkoitus pyhittää keinot?

V.

Pasi Turunen kirjoitti...

V,

Ensiksi, minulla on luonnollisesti elämää ja työtä netinulkopuolella. En joka hetki ennätä enkä jaksa seurata sisään tulevia kommentteja. Joten Kärsivällisyyttä. Toisaalta blogin ylläpitäjänä pidätän itselläni oikeuden jättää julkaisematta kommentteja ihan mistä syystä minua huvittaa. Sielunrauhani ei häiriinny sen aiheuttamasta motiiviarvailusta.

Mutta sitten.

Kiitos linkeistä ja lähteistä. Olen laittanut talteen ja varmasti tutustun. Asia on kiinnostava ja tärkeä. Siitä lienemme yhtä mieltä.

Kysyit minun lähteitäni isän puuttumisen merkitykselle ja sille, että ilmaisin epäluuloni väitteille, jonka mukaan lesboparien lapsien kohdalla ei ole havaittu mitään eroa omien biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneisiin lapsiin. Sanoit, ettei kukaan ole väittänyt, ettei mitään eroa ole. Tämä kuitenkin on juuri se jatkuva ”mantra” mitä homoliikkeen taholta kuulee. Halusin vain huomauttaa – ehkä kiireessä hiukan epäselvästi kirjoittamassani kappaleessa – ettei tällainen ”ei mitään eroa” väite ei ole mitenkään itsestään selvästi uskottava. Jos toisen biologisen vanhemman puuttumisella on tutkitusti havaittu olevan merkitystä lapseen kehitykselle, niin miten yhtäkkiä sillä ei olisi merkitystä silloin kun lapsella on vaikka lesbovanhemmat ja häneltä puuttuu isä? Tietysti miehenmalli saadaan silloin muualta ja sillä on oma tärkeä lapsen kehitystä tasapainottava merkitys. Kuitenkin tämä on täysin asiallisen kriittinen huomautus eikä mikään keksitty.

Laitan tähän vaihtarina parit linkit. Ikävä kyllä ne ovat englanninkielisiä. Isän merkitystä lapsen kehitykselle on tietysti Suomessa korostanut paljon esimerkiksi lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen (Mannerheimin lastensuojeluliitto).

Homosexual Parenting: Is It Time For Change? (American College of Pediatricians – March 2012) http://www.acpeds.org/Homosexual-Parenting-Is-It-Time-For-Change.html

Gender Complementarity and Child-rearing: Where Tradition and Science Agree A. Dean Byrd, Ph.D. MBA, MPH* S. J. QUINNEY COLLEGE OF LAW Journal Of Law & Family Studies 2004, 6 J. L. Fam. Stud. 213
http://narth.com/docs/GenderComplementarityByrd.pdf

Minusta on myös huomionarvoista mitä psykologi Trayce L. Hansen sanoo todetessaan:

According to decades of research, the ideal family structure for children is a two-parent, mother-father family.
(1,2,3) That research consistently shows that children raised in such families are more likely to thrive—psychologically, mentally, and physically—than children reared in any other kind of family configuration.
Extensive research also reveals that not only mothers, but also fathers, are critical to the healthy development of children. Swedish researchers reviewed the best longitudinal studies from around the world that assessed the effects of fathers on children’s development. Their review spanned 20 years of studies and included over 22,000 children, and found that fathers reduce behavioral problems in boys and psychological problems in girls, enhance cognitive development, and decrease delinquency.(4)


A Review and Analysis of Research Studies Which Assessed Sexual Preference of Children Raised by Homosexuals By Trayce Hansen, Ph.D. http://www.drtraycehansen.com/Pages/writings_sexpref.html

Studies of Homosexual Parenting: A Critical Review (George A Rekers & Mark Kilgus)
2001 / 2002 14 Regent University Law Review 343
www.clcns.com/Rekers.PDF

NO DIFFERENCE?: AN ANALYSIS OF SAME-SEX PARENTING (George W. Dent, Jr.) Case Western Reserve University School of Law
http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1848184##

Onko sitten lapsi, josta tulee homoseksuaali jotenkin vähempiarvoinen? Näin en ajattele. Tämä on vähän kuin kysyisi onko lapsi, josta tulee tupakanpolttaja jotenkin vähempiarvoinen. Ei tietenkään. Ei se silti tarkoita, että tupakanpoltto on jokin tavoiteltava asia tai että vanhempien tupakanpoltto ei vaikuttaisi esimerkin kautta siihen, että heidän lapsensakin alkavat polttamaan, tai ainakin kokeilemaan.

Pasi Turunen kirjoitti...

Tämä keskusteluketju alkoi Mirjami Ivanovin hyvästä Vieraskynä alustuksesta. Siitä virinnyttä ajatustenvaihtoa nimimerkki V:n ja Mirjamin välillä oli ilo lukea, olkoonkin, että se on painottunut sukupuolineutraalin avioliiton ympärillä käytävään eettiseen keskusteluun. Kiitos molemmille.

Tässä vaiheessa katson, että keskustelua on nyt käyty toistaiseksi tarpeeksi. Se varmaan viriää taas jonkun toisen artikkelin alla uudestaan. Mutta toistaiseki se päättyy tämän ketjun osalta tähän.