Elämä on sarja epäonnistumisia. Myös minulla. Olen lähes kaikessa, mihin olen ryhtynyt, epäonnistunut. Lapsena hoitotätini jätti minut yksin keinuun. Hetken kuluttua laskin alleni ja sottasin keinun. Koulumatkalla kerran oikaisin pellon poikki ja putosin ojaan. Kengät kastuivat.Loput kirjoituksesta voi lukea Riikosen kolumnista seurakuntalainen.fi sivulta
Lasten leirillä juoksukisassa valitsin väärän tien ja jäin viimeiseksi. Nuorena menin mukaan jääkiekkojoukkueeseen ja minusta tehtiin nelosketjun keskushyökkääjä. Siihen laitettiin kaikki ne, joilla ei ollut kaikkia varusteita. Minulta puuttuivat mm. hartia- ja alapääsuojukset. Ekassa pelissä pääsin yksin läpi, mutta kompastuin luistimiini. Toisen kerran vastustajan maalilla sain syötön, lämäsin ja lensin takamukselleni kiekon lipuessa ohi...
--------
1 kommentti:
Ihminen, joka todella on epäonnistunut elämässään, ei laskisi leikkiä omista epäonnistumisistaan. On helppo laskea leikkiä tällaisista asioista kristillisen opiston rehtorin paikalta. Joskus tuntuu, että tämä suomalainen kristillisyys on niin pinnallista juuri sen vuoksi, että kaikki on pohjimmiltaan niin helppoa ja mukavaa.
Lähetä kommentti