- Perusoikeudet sitovat luterilaista kirkkoa Artikkelissa kerrottiin meneillään olevasta kirkon parisuhdelakiseminaarista (28.-29.11.), jossa keskusteltiin rekisteröityjen parisuhteiden juridisista kysymyksistä sekä pitäisikö luoda oma siunauskaava parisuhteen rekisteröineille. Kannattaa lukea koko juttu.
Aiemmin kirjoittamaani liittyy jutussa varatuomari Matti Mäkisen toteamus ja varoitus: ”Jos kirkko oman tunnustuksensa pohjalta hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen kaavan ja pappi kieltäytyy tällaisen suorittamasta, joudutaan helposti samanlaisiin pohdintoihin kuin naispappeuteen torjuvasti suhtautuvien kohdalla”.
Hallintoneuvos Irmeli Telivuo oli tosin sitä mieltä, että reiksteröidyn parisuhteen siunaaminen ei lainsäädännöllisesti ole avioliittoon vihkimiseen rinnastettava asia, eikä siitä siksi seuraa kirkolle velvollisuutta siunata rekisteröityjä parisuhteita.Voi olla, että juridista "velvollisuutta" ei ole. Siunauskaava loisi kirkkoon kutienkin työyhteisön sisäisen moraalisen velvoitteen, jonka puitteissa erilaisten työaikajärjestelyjen ja väistämisoikeuksien soveltaminen ennen pitkää kävisi mahdottomaksi. Siunauskaavalla olisi kirkollinen merkityksensä samoin kuin muilla siunaustoimituksilla, joita jäsenet pyytävät.
Miten pappi voi jatkossa kieltäytyä toimittamasta näitä siunaamisia, jos kirkko, Mäkisen sanoin,"oman tunnustuksensa pohjalta hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen"? Jos päädytään näkemykseen, että homo- ja lesboparien siunaaminen (missä muodossa tahansa) ei ole ristiriidassa kirkon tunnustuksen kanssa, miten papit työyhteisönsä sisällä voivat kirkon palvelijoina perustella kieltäytymisensä sellaisista siunauksista? Vetoamalla Raamattuun, luterilaiseen tunnustukseen vaiko omaantuntoon? Millä perusteella, jos kerran rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen on kirkon tunnustuksen mukaista? Olisihan hassua, että kirkkoo hyväksyisi siunauskaavan ja samalla antaisi ymmärtää, ettei se oikein ole kirkon tunnustuksen mukainen.
Kirkko tekee jatkuvasti tässä asiassa pieniä myönnytyksiä, koska haluaa olla ihmisille mieliksi. Nyt tarvittaisiin kuitenkin piispoilta rohkeutta ja todellista hengellistä johtajuutta, jossa ei mielistellä tämän maailmanajan henkeä.
"Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista..." - Gal. 1:10-11.
3 kommenttia:
Moi. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Olen maallikkona koittanut puhua samankaltaisista asioista blogissani. Vilkaise toki linkkiä
http://ruttuvaari.wordpress.com/category/kristinusko jos aihe kiinnostaa..
Kiitos Pasi terävistä kirjoituksista. Nämä kysymykset tuntuvat nyt - syystäkin - olevan pinnalla. Kansankirkkomme kohtalon hetket tuntuvat monella tapaa olevan kysymyksessä; kirkosta eroamisten määrän kasvu ja virallisen kirkon (epätoivoiset) yritykset vastata tähän problematiikkaan.
Se mikä mietityttää on se, että eipä näihin sinunkaan kahteen viimeiseen, nasevaan kirjoitukseen ole juurikaan tullut palautetta & kommentteja. Ihan niinkuin asia ei ketään juurikaan kiinnostaisi...
No, minä kommentoin. Ks. myös http://timokoivisto.blogspot.com/
Timo Koivisto
timo koiviston sivujen kautta löytyi Helsingin Sanomien uutinen, jonka mukaan pedofilia olisi selitettävissä aivoissa olevien virheiden perusteella.
Tutkimusryhmän johtajan kommentti asiaan on mielenkiintoinen:
"Cantor korostaa, ettei tuloksesta voi vetää sitä johtopäätöstä, etteivät pedofiilit olisi vastuussa teoistaan.
"Se, ettei voi valita seksuaalisen kiinnostuksen kohdetta, ei tarkoita, ettei voi valita, mitä tekee""
Jotenkin tuo viimeinen lause kuulostaa siltä, kuin olisi kuullut sen ennenkin. Uskovien suusta. Tämä vetää mielenkiintoisella tavalla yhteen homoseksuaalisuudesta käytyä keskustelua ja etenkin sen puolustamisessa käytettyjä argumentteja.
Lähetä kommentti