Lähtölaskenta on alkanut

Muutama otsikko ja uutinen Hesarissa mennä viikolla kiinnitti huomioni. Niistä kaksi ensimmäistä on saman päivän lehdestä keskiviikolta 28.11.

• Homo- ja lesbopareille valmistellaan perheen sisäistä adoptio-oikeutta (HS 28.11.2007). Uutisen mukaan syyskuussa voimaan tullut hedelmöityshoitolaki mahdollistaa naispareille lasten saamisen yhteiskunnan tarjoamien palvelujen avulla. Näin syntyneellä lapsella ei kuitenkaan ole oikeudellista asemaa toiseen "sosiaaliseen vanhempaansa", joten tätä epäkohtaa pyritään korjaamaan homoperheiden sisäisellä adoptio-oikeudella oikeusministeri Tuija Braxin johdolla.
• Homoliittojen siunaamiseen suhtaudutaan aiempaa suopeammin (HS 28.11.2007). Uutisen mukaan viisi vuotta sitten homo- ja lesboliittojen kirkollista siunaamista kannatti vain kolmannes suomalaisista. Tuoreimman kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan kannattajia on nyt noin 40 prosenttia. Vastustajia 45 prosenttia.
• Käräjäoikeus: Niaspapin poistuminen kirkosta Hyvinkäällä oli syrjintää (HS 30.11.2007). Uutisen mukaan oikeus tuomitsi naispapin kanssa jumalanpalvelusyhteistyöstä kieltäytyneen evankeliumiyhdistyksen papin syrjinnästä 20:een päiväsakkoon. Samoin vs kirkkoherrana tuolloin toiminut pappi tuomittiin 20:een päiväsakkoon työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Miten nämä uutiset liittyvät toisiinsa?

Ensimmäinen uutinen kertoo pyrkimyksestä lähentää ja rinnastaa rekisteröidyt parisuhteet lainsäädännöllisesti aiemmin normatiivisena pidettyihin heteroparien muodostamiin perheisiin. Kuten parisuhdelaissa jokunen vuosi sitten, on tässäkin, minun tulkintani mukaan, ensi sijassa kysymys homo- ja lesboparien aseman lujittamisesta ja tietyn poikkeavan elämäntavan normittamisesta.

Tämän normittamiskehityksen rinnalla (johon tietysti kuuluu muitakin ulottuvuuksia kuin keskustelu adoptio-oikeudesta) suomalaiset ovat alkaneet suhtautua entistä suopeammin homoparien kirkolliseen vihkimiseen. Ja miksi eivät suhtautuisi? Jos homoparien muodostamat perheet voivat olla ovat perheitä siinä missä heteroperheet miksi heiltä tulisi evätä samat palvelut kuin heteroilta - aina kirkollista vihkimistä myöten?

Tähän liittyy epäsuorasti viimeinen uutinen naispapin syrjinnästä. Yhdenvertaisuus periaatteen mukaan ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Niinpä yhteiskunnassa ei käy päinsä, että työnantajana toimiva kirkko poikkeaisi muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja sallisi työntekijöidensä kieltäytyä yhteistyöstä sukupuolen perusteella. Sellainen johtaa käräjille ja vähintään sakkoihin.

Tässä vaiheessa hampaisiin ovat joutuneet vain ne konservatiivipapit, jotka katsovat naispappeuden olevan vastoin Raamattua. Mutta kirkon sisällä on toisenkinlaisia pappeja, konservatiiveja hekin, jotka eivät näe naispappeuden ja Raamatun välillä ristiriitaa. He ovat toistaiseksi voineet hengähtää, ja melkeinpä seurata sivusta kuinka heidän konservatiivisia kollegojaan ajetaan entistä ahtaammalle entistä avarakatseisemmaksi käyvässä kirkossa. Kuitenkin heillä on suhteessa Raamattuun enemmän yhteistä naispappeutta vastustavien kollegojensa kanssa kuin sitä ajavien kirkollisten poliittisten painostusryhmien kanssa.

Voi olla, että maalaan liian synkin värein. Edellä lainaamani uutiset osoittavat kuitenkin mielestäni, että myös näiden jälkimmäisten kirkon konservatiivityöntekijöiden lähtölaskenta on jo alkanut. Homo- ja lesbopariskunnat saavat alati vahvemman juridisen aseman yhteiskunnassa ja samaan aikaan suhtautuminen heidän kirkolliseen vihkimiseensä muuttuu entistä suopeammaksi. Muutaman vuoden kuluttua kärjäoikeudessa tullaan puimaan joidenkin pappien työtehtävistä kieltäytymistä ja virkavelvollisuuksien rikkomista, koska nämä eivät ole suostuneet toimittamaan kirkollista vihkimistä sitä pyytäneelle homoparille. Kirkollahan on vihkioikeuden omaavana laitoksena velvollisuus suorittaa vihkimisiä, jos jäsenensä sitä pyytävät. Siinä se toimittaa myös yhteiskunnallista tehtävää siinä missä kantaessaan vastuun jäsentensä hautauksistakin. Sitä vartenhan kirkollisveroja kerätään, että "palvelut pelaavat".

Millä perusteella papit voivat tulevaisuudessa kieltäytyä vihkimästä luokseen tulevia homo- ja lesbopareja, joiden asema parisuhde- ja adoptiolakia myöten on rinnastettu heteroparien perheisiin? Raamattuun ja omaantuntoonko vetoamalla?

Lähtölaskenta on alkanut.