Kirkolliskokokus on saanut valmiiksi apokryfikirjojen uuden suomennoksen ja ehdottanut, että ne voitaisiin halutessa painaa erillisenä liitteenä uusiin raamattupainoksiin.
Mitä nämä apokryfikirjat oikein ovat? Kuuluisiko niiden olla osa Jumalan sanan kaanonia? Kirkolliskokousedustaja, päätoimittaja Leif Nummela (TM) jätti kirkolliskokoukselle eriävän mielipiteen apokryfikirjojen ottamisesta Raamattuihin.
Nummelan kirkolliskokouspuheenvuoro oli hyvin perusteltu katsaus apokryfikirjojen historialliseen asemaan kristillisessä kirkossa, sekä niiden suhteesta kanonisiin kirjoituksiin.
Luvalla liitän oheen linkin, josta Leifin hyödyllinen puheenvuoro on luettavissa kokonaisuudessa. Se löytyy myös kirkon internetsivuilta.
4 kommenttia:
Hienoa tekstiä apokryfikirjoista ja minäkin tiedän nyt millä kannalla kannattaa olla. Raamattu entisellään ja perusta on varma. UT ja VT yhdessä ja luemme niitä.
Hei!
Olen jo aiemminkin lukenut blogiasi, mutta nyt ajattelin kommentoidakin. :)
Minäkin olen sitä mieltä, että apokryfikirjat tulisi pitää erillään Raamatun kaanonista - sille, että niitä ei ole sieltä koskaan löytynyt, on täytynyt olla hyvä syy. Onhan nykyään saatavilla apokryfikirjat yksissä kansissa erikseen, ja mielestäni se on ihan hyvä.
Apokryfikirjojen lisääminen Raamattuun toisi varmasti myös muitakin ongelmia. Ihmiset alkaisivat ehkä miettiä, miksei esimerkiksi gnostilaisevankeliumeja voitaisi liittää Raamattuun, vaikka ne eivät ainakaan sinne kuuluisi. Parempi pitää Raamattu Raamattuna ja muut kirjat muina. :) Olen siis samoilla linjoilla muiden ihmisten kanssa.
Kannattaa muuten yleensä tutustua myös vastapuolen argumentteihin.
Sekä katolinen kirkko että ortodoksinen kirkko ovat aina pitäneet apokryfikirjoja Raamatussa. Samoin ne olivat Lutherillakin, joka ei tosin pitänyt niitä Jumalan sanana, mutta tämän miehen mielipiteet Jumalan sanastahan me tunnemme mm. "olkikirjeen" kohdalla.
Nämä deuterokanoniset kirjat ovat olleet osa luterilaista Raamattua myös, mutta poistettiin muistaakseni jostain 1900-luvun käännöksestä kustannussyistä. Surullista.
Suomalaisissa Raamatuissa ei Biblian jälkeen ole oikein näitä deuterokanonisia mukana, suuria perheraamattuja lukuunottamatta (ja nekin siis vanhaa käännöstä). Monet viidesläiset (jos oikein olen käsittänyt) lukevat edelleen Bibliaa ja heille nämä kirjat ovat tuttuja, kuten myös ortodokseille ja katolisille.
Muilla kielillä nämä apogryfit on toisin monesti, suomeksikin minusta olisi hyvä että nämä olisivat mukana. Ja nämä kirjat siksi, että juuri nämä VT:n deuterokanoniset ovat tulleet tutuiksi kristikunnan traditiossa siinä sivussa. Uuden testamntin apogryfeillä ja gnostilaisilla teksteillähän ei mitään tekemistä näiden kanssa olekaan ja niiden lisäämiseen ei ole mitään perustetta (eli ei sekoiteta puuroja ja vellejä).
Kirjoina ne ovat hyödyllisiä lukea (kuten täällä on mainittu) ja todella Septuagintankin lukijoille ne olivat tuttuja. Juutalaisessa kanonissa ne eivät ole, kreikkalaisessa kylläkin. Toivoisin ainakin itse kun menen ostamaan seuraavaa Raamattuani että nämä olisivat samoissa kansissa. Nummela on fiksu mies, mutta tässä olen hänen kanssaan siis eri mieltä.
Lähetä kommentti