keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Elävän kristillisyyden virta voi muuttaa Suomen!

Viime vuosina on käynyt ilmeiseksi, että monet haluaisivat, suorastaan vaativat, kristinuskon näkyvän aseman kaventamista julkisessa tilassa suomalaisessa kulttuuriperinteessä. Olisiko vertauskuvallisesti jo aika riisua koristeet, kantaa rapistunut kuusi ulos ja lakaista neulaset lattialta? Tästä kehityksestä esimerkkinä on nähty milloin Suvivirrestä, Enkeli taivaan laulusta, joulukuvaelmasta, uskonnonopetuksen asemasta, päiväkotien ruokarukouksista tai perinteisestä avioliitosta käyty julkinen suukopu. Eräät haluaisivat kenties varjella lapsensa uskonnollisilta ja kristillisiltä vaikutteilta, kuin konsanaan pahoilta tavoilta. Niistä kiinnipitämistä sen sijaan joudutaan puolustelemaan kuin jos haluaisi sytyttää sätkän julkisella paikalla. Passiivinenkin tupakointi on terveysriski.

Toisinaan tuntuu siltä, että aina ei ole kyse vain vaatimuksesta saada vapaasti kieltäytyä harjoittamasta uskontoa, vaan myös pyrkimyksestä kieltää muita harjoittamasta uskontoaan vapaasti. 

Pakko todeta, että tästä kehityksestä ei nykyisellään voida syyttää maahanmuuttoa tai islamisaatiota. Eivät Suomessa asuvat ulkomaalaiset, edes muslimit, ole tietääkseni vaatineet suvivirren ja joulukuvaelmien lopettamista kouluista. Suomalaiset itse ovat viiltäneet omat kulttuuriset ranteensa auki. 

Mitä kristityn pitäisi tehdä tilanteessa, jossa hänelle rakkaat arvot joutuvat jatkuvasti julkisesti kyseenalaistettavaksi, jopa pilkan kohteeksi, kuin jokin suuri paha? 

Yksi reaktio, johon itsekin joskus olen ajoittain sortunut, on tarttua kristillisiin perinteisiin ja verbaalirystyset valkoisina riuhtaista: ”Suomi on kristitty maa!” 

Tarkemmin ajateltuna joudun toteamaan: Eikä ole. Ei ole koskaan ollutkaan. Mikään maa ei ole ”kristitty”. Ihmiset ovat, jos ovat. Ja jos he eivät sitä ole sydämessään siksi, että Jumala Pyhän Henkensä kautta uudestisynnyttää heidät, mitkään ulkoiset kristillisperäiset puitteet ja riitit eivät tee maasta ”kristittyä”, vaan lähinnä museon. 

Kun kuusi ei saa vettä, se kuivuu, oksat taipuvat ja pallot ja neulaset alkavat putoilla. 

Siksi on niin tärkeää pitää nykyisen kehityksen keskellä itse kunkin huolta siitä, että elävä usko ja suhde Kristukseen, ja sen myötä ne kristilliset arvot, säilyvät elinvoimaisena omassa elämässä ja kodissa. 

Tämä ei tarkoita uskonsa sulkemista vain kodin seinien sisäpuolelle. Usko saa, ja sen tuleekin näkyä ja loistaa ympäristöön hyvinä tekoina sekä todistuksena Vapahtajasta. 
Ei lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä…  (Matt. 5:15). 
Tämä merkitsee käänteisesti sitä, että lamppua, jota ei sytytetä, ei laiteta lampunjalkaan, vaan vakan alle. Tämän maailman keskellä kristinusko ei kelpaa koristeeksi, jos siitä puuttuu sille ominainen lämmin valo mikä tulee elävästä Kristus-uskosta. 

Jeesukseen uskovien vaikutusta tarvitaan kaikilla elämänaloilla ja kaikkialla yhteiskunnassa. Ei ainostaan seurakuntien tai kotien seinien sisäpuolella. Seurakunnan ja elävän kristillisyyden kutsumus menee kuitenkin pidemmälle kuin vain pyrkimykseen koristella suomalainen kulttuuri kristinuskolla. 

Elävän kristillisyyden on kristinuskosta vieraantuvan yhteiskunnan mukanaan tuomien haasteiden keskellä ennen kaikkea pysyttävä uskollisena seurakunnan Herralle. Silloinkin, kun joku pyrkii sisustamaan kansankodin uudestaan, siivoamaan tutut ja rakkaat kristilliset koristeet pois, koska ne eivät heille merkitse mitään, meidän tulee huolehtia siitä, että Jeesuksen Hengen liekki lepattaa ja säilyy oikeana, lämpimänä ja aitona elämässämme. 

Koska tämä kirjoitus on muutenkin täynnä vertauskuvia, niin otan yhden vielä. 

Muutama vuosi sitten käsiini osui edesmenneen piispa Aleksi Lehtosen, vuonna 1944 kirjoittama kirja KAIKKIVALTIAAN SUOJASSA  (WSOY, 1944). Lehtosen kuvaus merenpinnan alaisesta Golf-virrasta (jos et tiedä mikä on Golf-virta, katso täältä) vertauskuvana elävän kristillisyyden vaikutuksesta maailman keskellä on mielestäni osuva ja rohkaiseva tähänkin hetkeen: 

"Mielessäni on usein, seurakunnan tehtävää maailmassa ajatellessani, välähtänyt näinä viimeksi kuluneina vuosina kuva Golf-virrasta, joka menee väkevin, lämpimin aalloin valtamereen eikä muuta sitä kokonaan kaltaisekseen. Se ei luovu suunnastaan, vaan on uskollinen itselleen. Mutta kun valtameren ylitse matkustettaessa tullaan Golf-virtaan, havaitaan, kuinka koko ilmasto muuttui toisenlaiseksi kuin aikaisemmin. Se on lämmin ja hyväätekevä. Kaikki tämän tuntevat. Valtamerimatkalla ovat Golf-virran kohdalla vietetyt päivät toisenlaisia kuin muut päivät. Eikä tuon ihmeellisen virran vaikutus suinkaan rajoitu sen omaan väylään, vaan se tuntuu hyvin laajalti sen oman alueen ulkopuolella. Koko ilmastossa jopa varsin etäisillä seuduilla tunnetaan tämän virran vaikutus. Kun poikkeuksellisen kylmiä kausia meidänkin maassamme joskus sattuu, kuuleekin toisinaan kysyttävän: liekö Golf-virta muuttanut suuntaansa? 
Seurakunnan ja elävän kristillisyyden kutsumus maailmassa on olka tällainen "Golf-virta" kansojen meressä. Emme voi muuttaa toisenlaiseksi Jumalalle vierasta maailmaa, joka ei ole Hengestä syntynyt, eikä Jumalasta välitä, mutta tämän maailman lävitse tulee elävän kristillisyyden virran väkevänä kulkea. Sen tulee kulkea meidän oman kansamme lävitse. Jos se voimakkaana kulkee, on sen vaikutus ei vain sen omassa piirissä, vaan laajalti ympäristössäkin, tavattoman suuri. Tästä yksin on siis kirkon ja kristittyjen huolehdittava, että se taivaallinen vaikutus, joka Jeesuksessa tuli maailmaan ja joka Hänen Henkensä vaikutuksesta jatkuu seurakunnassa, on oikea ja aito. Siitä on huolehdittava, että elävän kristillisyyden virta pysyy uskollisena itselleen. Kaikkien ihmisten pitäisi kristittyjen piiriin tullessaan saada tuntea "ilmaston muutos", kuinka täällä on toisenlaista ja kuinka täällä on lämpimämpää kuin kylmässä, itsekkäässä maailmassa.”
Piispa ALEKSI LEHTONEN kirjassa KAIKKIVALTIAAN SUOJASSA (WSOY 1944).

3 kommenttia:

Firefox kirjoitti...

Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Tosi hyvää asiaa kutkuttavan taitavasti ilmaistuna! :) Vertauskuvat (sekä omasi että lainattu) menivät perille ja kolahtivat - just näin asiat ovat...

Siunausta kaikkeen työhösi ja kiitos, kun jaksat kirjoitella!

Nimetön kirjoitti...

nyt ollaan ytimessä

Pertti Eskelinen kirjoitti...

Kiitokset kirjoituksesta.

Tuo kirkon perusviestin pysyvyys on tärkeä. Siihen voi tarttua, kun sopiva hetki elämässä tulee.

Haasteena varmaan on se, kuinka avoimeksi kirkon ovet pitää avata, jotta kirkko palvelee nykyihmistä.

(Lisää: rationaalisuusjausko.com)

t. Pertti