lauantai 6. huhtikuuta 2013

Sopiva määrä ahdasmielisyyttä on kristillinen hyve

Suomessakin esiintyy äänenpainoja, joiden mukaan kristinuskon on mukauduttava nykyaikaan tai se kuolee. Kristinuskon olisi muututtava sanomaltaan sellaiseksi, että se paremmin vastaa ympäröivässä kulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin tai siitä tulee täysin epärelevantti nykyajan ihmisille.

Ongelma tässä teesissä on se, että maailmanlaajuisesti ne kirkot, jotka ovat pyrkineet mukauttamaan sanomansa nykyaikaan näivettyvät ja menettävät jäseniään, ja siellä missä pidetään kiinni kristinuskon vanhan ajan sanomasta siellä seurakunnat kasvavat.

Toinen ongelma on raamatullinen. Paavali sanoi: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto…” (Room. 12:2).

Kristityn ihmisen pitää siis kyetä vastustamaan ulkoapäin, tästä maailmasta tulevia mukautumispaineita. Sen sijaan hänen tulee uudistua sisältäpäin kyetäkseen arvioimaan mikä kussakin maailmanajassa on Jumalan tahto.

Valitettavan usein ne, jotka vaativat mukautumista eivät etsi uudistumista, jossa tavoitellaan Jumalan tahtoa, vaan päinvastoin etääntymistä siitä.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole tietenkään mitään uudistumista vastaan sinänsä, kunhan se auttaa Jumalan tahtoa toteutumaan omassa elämässäni entistä paremmin.

Paras ratkaisu olisi tietysti, että kristityt eivät tyytyisi vain vastustamaan Jumalan tahdon vastaisia muutospaineita, vaan kykenisivät itse uudistumaan ja uudistamaan ympäröivää kulttuuria.

Yhdysvalloissa keskustelua on herättänyt pastori Rob Bell. Hänen nimensä ei välttämättä sano paljoakaan suomalaisille, mutta Yhdysvalloissa hän on ollut erittäin suosittu ja vaikutusvaltainen nuorekkaan evankelikaalisen Emergent Church –liikeen johtohahmo.

Ensin Bell hätkähdytti julkaisemalla kirjan, jossa hän käytännössä kielsi helvetin olemassaolon ja opetti universalismia l. kaikki pääsevät taivaaseen. Perinteinen oppi helvetistä ei Bellin mukaan ole kiva, eivätkä nykyihmiset halua kuulla tuomiosta.

Pastori Francis Chan vastasi tähän tärkeässä kirjassaan, joka on julkaistu suomeksikin Kuvan ja Sanan kustantamana: Helvetti. Ei kovin kiva kirjan otsikko, mutta tavattoman tärkeä ja lukemisen arvoinen kirja silti. Ja ennen kaikkea raamatullinen.

Nyt Rob Bell on lopulta  tullut teologisesti ulos kaapista ilmoittamalla kannattavansa samaa sukupuolta olevien avioliittoja! Bellin mukaan kulttuuri on muuttunut ja meidän on muututtava sen mukana. Kristinuskosta on tullut kapea-alaista alakulttuuria, joka on menettämässä merkityksensä. 

Lee Grady, Charisma –lehden entinen päätoimittaja vastaa Bellin huoleen tuoreimmassa kirjoituksessaan. Gradyn vastaus sisältää kolme ajattelemisen arvoista pointtia:

1.   Kapea-alaisuudessa ei välttämättä ole mitään vikaa. Eikö Jeesus itse opettanut meille, että pelastuksen tie on kaita, siis kapea. Hän sanoi: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13-14). ”Sen lisäksi, että Jeesus näissä jakeissa viittasi helvettiin, Hän sanoi, että meidän pitää olla kapea-alaisia välttääksemme sen”, Grady toteaa. 

     Vanhurskaus edellyittää Gradyn mukaan rajoja. Jeesus tosin nuhteli fariseuksia tuomitsevuudesta, mutta toisaalta Hän myös veti rajoja ja vaati pyhyyttä. Emme voi olla Jeesuksen kaltaisia ja osoittaa aitoa rakkautta, jos hyväksymme kaikki mahdolliset elämäntavat ja kaiken käytöksen.

2.  Meidän alakulttuurimme ei kuole mihinkään. Grady huomauttaa, että nykytrendit osoittavat Jumalan sanasta luopuneiden valtavirran kirkkokuntien menettävän jäseniään. ”Minä käyn lähes joka viikko eri seurakunnissa Amerikassa (pääasiassa karismaattisissa ja helluntailaiseurakunnissa) ja näen elinvoimaisia ja kasvavia seurakuntia ja seurakuntajohtajia, jotka tulevat eri etnisistä taustoista” Grady summaa havaintojaan.

Suomen näkövinkkelistä katsottuna valtavirran luterilainen kirkko potee jäsenpakoa, mutta pienemmillä luterilaisilla jumalanpalvelusyhteisöillä ei ole ongelmia saada kävijöitä jumalanpalveluksiinsa. Ainakin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaisten parissa on sekä luterilaisella että helluntaipuolella erittäin elinvoimaista ja alati kasvavaa seurakuntaelämää.

3.   Meidän pitää muttaa asennettamme. Grady on yhtä mieltä Bellin kanssa siitä, että kristityt vieraannuttavat ulkopuoliset Jeesuksesta mikäli meidät tunnetaan vain siitä mitä me aina vastustamme.  Vaikka Grady ottaakin kantaa pääasiassa amerikkalaiseen keskusteluun hänen sanansa soveltuvat silti hyvin myös suomalaiseen tämän hetken tilanteeseen, kun hän sanoo:

”On mahdollista, että homoavioliitoista tulee maan laki, aivan niin kuin Korkein oikeus sääti aborttilain vuonna 1973. Se, että hallitus teki syntymättömän lapsen tappamisesta laillista ei kuitenkaan tarkoita, että minun tarvitsee tukea sitä mahdollisuutta henkilökohtaisesti. Mutta minun tulee osoittaa rakkautta ja tarjota Kristuksen anteeksiantamusta naiselle, joka on tehnyt abortin lapselleen. Huutaminen ja tuomitseminen eivät synnytä hänessä uskoa Jeesukseen. Samalla tavalla meitä kutsutaan osoittamaan rakkautta ja kunnioitusta homoseksuaaleja kohtaan. Jeesuskin osoitti hämmästyttävää myötätuntoa aviorikoksesta kiinnijäänyttä naista kohtaan. Hän nuhteli uskonnollisia öykkäreitä, jotka halusivat kivittää naisen. Mutta kun he olivat laskeneet kivet käsistään ja poistuneet paikalta Hän sanoi naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä tästedes enää syntiä tee.” (Joh. 8:11). Jeesuksen ei ollut vaikea käyttää sanaa synti samalla kun hän osoitti rakkautta ihmistä kohtaan. Ja tämän osan Jeesuksen evankeliumista Rob Bell sivuuttaa.”

Grady on oikeassa. Rob Bell ja muut kristinuskon mukautumista vaativat väärässä.

Mitä pidemmälle valtakulttuuri erkaantuu ennen itsestään selvyytenä pidetyistä kristillisistä arvoista sitä ahtaammalle kristityt, jotka vielä pitävät kristinuskosta kiinni, joutuvat. Kristityt joutuvat enenevässä määrin valmistumaan siihen, etteä heitä pidetään ahdasmielisinä.

Mutta tämä voi tulla yllätyksenä vain niille, jotka ovat unohtaneet Jeesuksen sanat: ” Menkää ahtaasta portista sisälle … se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään.”

Ahdasmielisyys ei saa koskea ihmisiä. Heidän suhteensa kristityn tulee olla avoin ja rakastaa kaikkia. Mutta sopiva määrä ahdasmielisyyttä, sellainen, joka nimittelystä piittaamatta sitoutuu pitämään kiinni Jumalan tahdosta, on kristillinen hyve.

Kristuksella on edelleen ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt. 28:18). Ihmisiä ei voi eikä pidä pakottaa elämään kristillisesti. Heidän puolestaan pitää rukoilla, heitä tulee rakastaa ja evankelioida. Kristittyjen on jälleen kerran opittava voittamaan ihmisten sydämet puolelleen. Ei mukautumalla tämän maailmanajan vaatimuksiin, vaan osoittamalla, että Kristus tarjoaa jotain parempaa ja enemmän, Itsensä ja Jumalan rakkauden.

4 kommenttia:

Tommy Rusanen kirjoitti...

Jumala on nykyihmisen mielestä ikävä tyyppi. Jumala kun ei taivu ihmisen mielen mukaiseksi.

Kaisa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus taas! Suvaitsevaisuus on juuri se vaikea asia kaikessa, missä kulkee raja. Sitä pohtivat niin kirkonmiehet/naiset kuin muut tärkeät tuolla paneeleissaan ja seminaareissaan, mutta välttelevät sitä mitä Raamatussa sanotaan. Ottavat ohjat omiin käsiinsä. Eihän sen niin pitäisi olla, vaikka onneksi vapaassa demokratiassa on mahdollista ilmaista vapaasti mielipiteensä. Se minua aina vaan harmittaa, kun ne jotka johtavat tätä maata ja kirkollisia elementtejä eivät tajua että Jumala suhtautuu sen saman mukaan meihin kansakuntana. Että kuka alkaisi johtaa Suomen kirkkoja ja kertoa, että heidän tulisi uskoa Jumalaa ja Hänen sanaansa. terv. jatkuvasti ihmettelevä

Nimetön kirjoitti...

Se minua aina vaan harmittaa, kun ne jotka johtavat tätä maata ja kirkollisia elementtejä eivät tajua että Jumala suhtautuu sen saman mukaan meihin kansakuntana.

En oikein tajunnut mitä tarkoitat.

Tarkoitatko mahdollisesti, että meitä kohtaa kansana jokin kollektiivinen rangaistus Jumalan taholta, jos kristinuskoa ja kristillistä lainsäädäntöä ei aseteta ensisijaiseksi.

V.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä tässä ahtaalla ollaan,huh.Ei ole portti levinnyt sitten Jeesuksen aikojen.Meitä Herran omia möyhennetään ties missä kouluissa,lihaa säästämättä,laadusta tinkimättä.Aitouteen meitä kai riisutaan,mutta Jumalan rakkaus on kuitenkin aina sitä rakkautta,joka iloitsee yhdessä totuuden kanssa.