Vaikeatajuinen Raamattu?

”Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” 2 Piet. 3:15-16

Rakastan Raamattua. Olen tutkinut sitä yli 30 vuotta. Sen ääreltä olen lähtenyt lähes aina yhtä lukukokemusta rikkaampana, lohdutettuna ja haastettuna. Sen lehdiltä olen oppinut paremmin tuntemaan Jumalaa, joka on kaiken Luoja, ja Vapahtajaa Jeesusta, joka löysi minut ollessani 15-vuotias.

Vaikka oma rakkauteni Jumalaa kohtaan ei ole aina leiskunut niin kirkkaana kuin ehkä olisi pitänyt, tiedän, että Hänen rakkautensa minuun ei ole hetkeksikään himmentynyt Golgatan ensisäteistä. ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa,” sanotaan lastenlaulussa.

Jeesus Kristus on koko Raamatun punainen lanka (Luuk. 24:27). Kaikki pelastukselle välttämätön, oppiaksemme tuntemaan Jumalan rakkauden Kristuksessa ja luottaaksemme häneen, on Jumalan sanassa ilmoitettu selvästi ja ymmärrettävästi. Kristinuskon keskeiset ja luovuttamattomat ydinasiat on helppo löytää tekstin yleisluontoisenkin lukemisen perusteella. Ne on mainiosti tiivistetty myös historiallisissa uskontunnustuksissa (Apostolinen, Nikealainen ja Athanasioksen tunnustus).

Vuosikymmenien varrella on Raamatussa tullut silti vastaan myös useita kiperiä kysymyksiä. Kaikki ei Raamatussa ole yhtä selvää ja kirkasta. Kuten Pietarikin jo myöntää pelkästään Paavalin uuden testamentin kirjeiden osalta, pyhissä kirjoituksissa on paikoin ”yhtä ja toista vaikeatajuista”.

Jotenkin tämä on lohdullista. Ei tarvitse pelätä tai hätääntyä ja ajatella, että on jotain  yllättävää siinä, että jotain asiaa ei ymmärrä. Raamattuhan itse jo ennakoi lukijalleen, että ”hei, jos avaat minut, niin vaikeatajuistakin asiaa on tulossa”. Ei tarvitse hätkähtää sitäkään, että joistakin kysymyksistä (esim. eskatologiassa) on siksi olemassa erilaisia tulkintoja, joiden välillä on toisinaan haasteellista ratkaista mille kannalle kallistua. Joskus on helpompi sanoa mitä teksti ei merkitse, kuin mitä se merkitsee, ja näin päästä lähemmäs oikeaa vastausta.

Pietarin toteamus myös panee lukijan vastuuseen siitä kuinka hän lukee Jumalan sanaa. Jumalaa ei kunnioiteta lähestymällä Raamattua kuin lastenkirjaa. Tarkoitan, että lukija kuvittelee löytävänsä kysymyksiinsä Raamatusta vastauksia näkemättä lainkaan vaivaa. Jos Raamatun työntää syrjään heti, kun tekstissä tulee vastaan jotain mitä ei oikein ymmärrä ja se vaatisi vähän enemmän paneutumista, hengellinen kasvu voi tyrehtyä.

Raamatun lukeminen omaksi lohduksi on tärkeää. Jumala kohdataan hänen sanassaan. Joskus siunaus on kuitenkin kätkössä juuri niiden vaikeatajuisten asioiden takana, joiden kanssa on uskallettava painia. Toisinaan useita vuosia. Vaivannäkö pyhien kirjoitusten parissa kunnioittaa Jumalaa, joka on ne antanut. Se myös palkitaan. 

Kun on kyse niinkin laajasta (66 kirjaa), useita tyylilajeja (runoutta, historiaa, apokalyptiikkaa, viisauskirjallisuutta etc.) ja eri aikakausia edustavasta kirjakokoelmasta, on selvää, että aivan kaikki ei Raamatussa ole yhtä selvää. Toisinaan tekstin ymmärtäminen edellyttää lukijan ja kirjoitushetken tilanteen kuromista umpeen käytössä olevien apuvälineiden, sanakirjojen ja ajan historiaa tai tekstiä muuten käsittelevien kommentaarien avulla. Näiden avulla pyritään varmistamaan, että yhteys alkuperäisen kirjoittajan ajatuksiin ei katkea.

Tavoitteenahan ei ole lukea omia lempiajatuksiaan sisälle Raamattuun ja etsiä niille tukea yksittäisistä jakeista. Pyrkimyksenä tulee olla selvittää mikä on ollut kulloisenkin tekstin alkuperäisen kirjoittajan ajatus ja sitä kautta miettiä tekstin opetusta meidän ajallemme.

Kun tekstiä malttaa lukea ja se tulee tutuksi oppii kriittisesti vertailemaan vaikeatajuisempien asioiden äärellä esitettyjä tulkintoja, näkemään mikä niistä on Raamatun oman tekstin pohjalta hyvin mikä taas huonosti perusteltu, ja nouseeko se luontevasti itse tekstistä vai edustaako se enemmän tulkitsijan omia lempiteorioita.

Eikö Pyhä Henki avaa Raamattua lukijalle? Pyhä Henki tuli jo 2000 vuotta sitten ja on siitä lähtien valaissut pyhiä kirjoituksia niitä lukeville. Myös meitä edeltäneille sukupolville, joiden vaivannäön hedelmistä mekin saamme nauttia Raamattua tutkiessamme. Pyhä Henki valaisee Raamattua nykylukijallekin siten, että tämä löytää kirjoituksista Hänet, joka on pyhien kirjoitusten sydän, Kristuksen (Joh. 16:14). Pyhään Henkeen vedoten kukaan ei voi kuitenkaan perustella sellaista tekstin tulkintaa, joka ilmeisellä tavalla poikkeaa siitä mitä Pyhä Henki on sillä alun perin tarkoittanut. Näissä merkeissä tekstin ”vaikeatajuisuus” voi ajoittain olla itse aiheutettua, jos lukija ei lainkaan piittaa siitä mitä teksti merkitsee omassa asiayhteydessään.

”Lukeminen kannattaa aina”, murahteli Jörn Donner aikoinaan TV-mainoksessa. Mitään oikotietä Raamatun ymmärtämiselle ei ole. Raamattuun pätee sama kuin mihin tahansa muuhun kirjallisuuteen: Mitä enemmän luet sen paremmin ymmärrät. Raamattu on pääpiirteittäin selkeä ja ymmärrettävä, jos vain malttaa siihen tutustua. Ensimmäisen lukukerran myötä herääviin kysymyksiin löytyy usein vastauksia seuraavilla lukukerroilla ”maaston” tullessa tutummaksi. Yksityiskohdat erottuvat tutulla reitillä paremmin.

Loppujen lopuksi suurimman haasteen eivät muodosta ne vaikeatajuiset asiat Raamatussa, vaan kaikki se minkä me hyvin kyllä ymmärrämme, mutta jota emme millään tahtoisi noudattaa. Raamattua on näet paljon helpompi ymmärtää, kuin on olla sille kuuliainen.