maanantai 7. maaliskuuta 2011

Rukouskoulussa Koivukylän pysäkillä

Siihen aikaan kun vielä opiskelin teologiaa kuljin kampukselle julkisilla. Kerran odotin bussia keskustaan Koivukylän pysäkillä, kun paikalle hoippui pari maistissa olevaa kaveria. He tuntuivat olevan puheliaalla tuulella. Minä en.

Mahtoivatko pyytää tupakkaa vai mistä juttu lähti kuitenkin liikkeelle, kun yhtäkkiä huomasin meidän vaihtavan ajatuksia Jumalasta ja Jeesuksesta toisen kaverin kanssa.

”Vai Jumala,” tuhahti toinen kaveri kädet syvällä taskuissa. ”Mitä sekään on mun hyväkseni koskaan tehnyt? Ei mitään.”

Siinä olisi pitänyt apologeetalla olla tietysti heti joku terävä evankeelinen vastaus, mutta menin aivan sanattomaksi.

Silloin toinen kaveri puuttui keskusteluun ja heitti todellisen one-linerin: ”Ethän sä siltä koskaan ole edes mitään pyytänytkään!”

Touché.  En voinut olla hymyilemättä. Oli keskustelukumppanini vuoro mennä sanattomaksi.

Joitakin vuosia myöhemmin vaimoni odotteli linja-autoa keskustaan samalla Koivukylän pysäkillä, kun pysäkin penkille pelmahti kaksi nuorta koululaista. Vaimoni ei voinut olla kuulematta poikien keskustelua sivukorvalla ja kertoi kotiin palattuaan mitä oli tapahtunut.

Pojilla oli ilmeisesti kova nälkä koulupäivän jälkeen ja kaipasivat jotain syötävää. Kauppaan ei voinut mennä koska ei ollut rahaa.

Silloin toinen pojista yllättäen sanoi: ”Hei, rukoillaan! Mun äiti on sanonut, että jos tarvitsee jotain voi rukoilla Jeesusta.”

”Joo,” sanoi toinen, ”pyydetään vaikka suklaapatukkaa”.

Pojat rukoilivat hiljaa ja lyhyesti.

Kun he saivat pikku rukouksensa päätökseen ja nostivat päänsä, tien toiselta puolelta Ärrältä tuli ilmeisesti joku pojille tuttu mies, joka jo kaukaa heilutti kättä ja huusi: ”Hei pojat! Onko nälkä? Kelpaisko suklaapatukka?”

Mies toi pojille juuri ostamansa suklaapatukat ja pojilta loksahti suu ihan auki. Vaimoni kertoman mukaan he katsoivat toisiansa silmät suurina ihmeissään tapahtuneesta.

Elämässä on tietysti suurempia ja vaikeampiakin asioita kuin suklaapatukka. Mutta jos ei koskaan pyydä ei myöskään saa. ”Teillä ei ole, sentähden ettette ano” (Jaak. 4:2).

Ai niin, kuvan pysäkki ei ole Koivukylästä. Ehkä se on Sinun pysäkkisi.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä tarina ja kirjoittajan siitä vetämät johtopäätökset osoittavat harvinaisen selvästi sen, että jokaisen ylioppilaaksi (puhumattakaan yliopistosta) valmistuvan suomalaisen pitäisi suorittaa tilastotieteen peruskurssi.

Mikael Isoaho kirjoitti...

Tilastotieteen peruskurssin olen käynyt, ja voi olla että kyseisen tarinan kertominen luennolla olisi saanut lehtorin lähinnä vaivautumaan ja mutisemaan jotakin subjektiivisesta todennäköisyydestä.
Mutta yhtä kaikki kiehtova tarina, Pasi! Sen opetus tukee sitä mitä omassa elämässänikin olen kokemuksen kautta oppinut, eli rukous kannattaa - niin yliopistolla, lähiössä kuin muuallakin.

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Voi, miten mukava juttu :D ! Kivasti kirjoitettu ja muutenkin hauska kertomus. Tilastotieteeseen viittaaminen tämän jutun yhteydessä kertoo enemmän lukijan kyvyttömyydestä erottaa eri tekstilajeja toisistaan (sitä opetetaan jo peruskoulussa). Tämän kaltaisessa pakinoinnissa ei tarvita tilastotiedettä, vaan kykyä samastua.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Tämä tarina ja kirjoittajan siitä vetämät johtopäätökset osoittavat harvinaisen selvästi sen, että jokaisen...suomalaisen pitäisi suorittaa tilastotieteen peruskurssi."

Mitähän mahdat tarkoittaa? Että tilastollisesti joskus joku tuo suklaapatukan tuntemattomalle? Mutta miksi henkilö toi patukan oikealla hetkellä, oikeaan paikaan sitä rukoilleille, eikä esim. Pasin vaimolle pullollista limsaa?

Kalle

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Ei tilastoille tee mitään. Muistaa vaan miten ympäri maailmaa eri uskontojen edustajat ovat kokeneet samanlaisia ihmeitä.

Mikael Isoaho kirjoitti...

"Muistaa vaan miten ympäri maailmaa eri uskontojen edustajat ovat kokeneet samanlaisia ihmeitä."

Eri uskontojen edustajien piirissä tapahtuu paljonkin supranaturalismin piikkiin meneviä ilmiöitä, joihin verrattuna suklaapatukan saaminen rukousvastauksena lienee jo varsin lähellä tilastollisesti todennettavaa tapausta. Silti kaikki hengellisyys ei ole yhtä terveellistä eivätkä kaikki uskonnot palvele samaa Jumalaa.

Nimimerkki Paholaisen Asianajaja tuntuu rajanneen ajattelunsa valmiiksi näkökulmaan, joka sulkee toisenlaiset mahdollisuudet pois.
Tämä naturalistinen lähtökohta on varsin ahdas; esim. minulle ei kristittynä ole lainkaan vaikeaa myöntää, etteikö Tapaus Suklaapatukka voisi mennä sattuman piikkiin ilman jumalallista väliintuloa (mutta en halua sulkea jumalallista väliintuloa pois laskuista).

No, jokainen toki tekee oman ratkaisunsa suhtautumisessaan Jeesukseen Kristukseen ja viettää sen perusteella ikuisuutensa joko Luojansa yhteydessä tai erossa Hänestä. Mutta minusta (uus-)ateistinen maailmankuva on aika erikoinen siinä mielessä, että se on rakennettu jotakin [uskontoa] vastaan sen sijaan että se olisi rakennettu jonkin jäsentyneen tietoteorian ja ihmiskäsityksen pohjalle. Niin ollen se ei anna aihetta ihmetellä, ettei ateismin suosio ole ollut kasvamaan päin, ja ettei siihen pohjautuen ole voitu rakentaa yhtään kovin kestävää yhteiskuntajärjestystä tai eettistä arvojärjestelmää.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta minusta (uus-)ateistinen maailmankuva on aika erikoinen siinä mielessä, että se on rakennettu jotakin [uskontoa] vastaan sen sijaan että se olisi rakennettu jonkin jäsentyneen tietoteorian ja ihmiskäsityksen pohjalle.

En tiedä olenko uusateisti, vaikka heidän kirjojaan ja artikkeleitaan luen. En rakenna nykyistä maailmankuvaani kristillisyyttä vastaan. On vain niin että entisenä kristittynä ihmettelen miksi monet muut edelleen uskovat Raamattuun ja Jumalaan. Ehkä on myös jotain "antipatioita" tuota uskoa kohtaan.
Minusta uusateismi ei sinänsä rakenna maailmankuvaansa kristillisyyttä vastaan, mutta koska uusateistit ovat länsimaista, ja suurin uskontomme on kristinusko, jonka näkemyksiä he haluavat haastaa, että heidän julkisuuskuvansa vaikuttaa siltä kuin he olisivat ainoastaan kristinuskon vastustajia. Näin näen asian.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava pakina! Kiitos, Pasi, taas kerran!

Epäilijöille suosittelen tutustumista mahtavaan Jumalaamme...voin itsekin sanoa, kuten tunnettu evankelista Billy Graham kuulemma aikoinaan: "I know God exists because I talked to him this morning." Suosittelen! =)

Anonyymi kirjoitti...

Tarkentaisin edellistä kommenttiani, tuli harmillinen virhe lainaukseen. Kiitos, Pasi, jos ehdit/voit editoida sitä ennen julkaisua seuraavasti: "I know God exists because I talked with Him this morning."

Tässä on iso ero, ekaan sanamuotoon (talked TO him) ateistilukijat tarttuvat heti...turha käydä sitä kierrosta...