Sain loman alla käsiini Tapio Puolimatkan uusimman tiiliskiven Tiedekeskustelun Avoimuuskoe – mitä tapahtuu kun tunnettu teisti esittelee ateistifilosofin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan suurimmassa lehdessä? (Uusi Tie, 2010). Minulla on vielä aikaisemmatkin Puolimatkan kirjat kesken.Tästä lähes 550-sivuisesta järkäleestä voi silti hyvinkin tulla Puolimatkan tähän mennessä myydyin teos.
Tämä arvioni johtuu siitä, että, siinä määrin kun olen ennättänyt uutta kirjaa lukea, Puolimatka vastaa nyt aiemman tuotantonsa herättämään keskusteluun. Tämä ote tekee kirjasta mielenkiintoisen, kirjoitustyylistä vähemmän abstraktin ja vähemmän teoreettisen, enemmän vuoropuhelunomaisen ja käytännönläheisemmän. Vaikka kirjassa on paljon aiemmista osista tuttuja asioita, ne avautuvat ihan toisella tavalla vastauksina konkreettiseen palautteeseen. Siksi niidenkin, joilla ei aivan filosofinen kunto ehkä riittänyt aiempien teosten sisäistämiseen kannattaa tutustua nyt käsillä olevaan kirjaan.
Otan tähän yhteyteen pienen välähdyksen kirjan alkupuolelta, jossa Puolimatka pohtii ateististen vastaväittäjien tunteenomaista retoriikkaa. Puolimatka kertoo eräästä väittelytilaisuudesta, jossa hänen vastaväittäjänsä luonnollisesti oli eri mieltä peruskysymyksistä:
Vastaväittäjäni mukaan ”Puolimatka yrittää uskonkiihkossaan epätoivoisesti naamioida valheen totuudeksi”. Puolimatkan tarkoituksena on ainoastaan ”sekoittaa” kuulijoita. Hänen luentonsa on ”täydellinen satutunti”, ”pelkkää propagandaa”, ”pelkkää valehtelua”, ”pelkkää petosta”, ”järjellä käsittämätöntä”. Hän edustaa ”kritiikitöntä fundamentalistista uskoa” ja ”hölynpölyä”. Hän tekee työtään kavalasti ”savuverhon suojassa” puhuen kriittisestä ajattelusta, vaikka tarkoituksena on johtaa ihmisiä sokeaan uskoon. Usko Jumalaan ”perustuu pelkälle valheelle ja petokselle”. Se saa voimansa sokeasta auktoriteettiuskosta, joka ei salli kyseenalaistamista eikä järkiperusteita. Usko Jumalaan on vaarallista ja perverssiä taikauskoa, joka on uhka paitsi tieteelle, myös koko ihmiskunnalle. ”Eri uskonlahkojen appit pelkäävät luonnontieteen edistymistä kuten noidat pelkäävät päivänvalon tuloa ja katsovat karsaasti kohti tulevaa sanansaattajaa, joka ilmoittaa, minkälaisen petkutuksen varassa heidän elantonsa on.” ”Kristillinen oppi on perverssein ihmiskuntaa valaissut järjestelmä.” ”Oikeiden tiedemiesten on totisesti karkotettava taikausko ja sen harhaoppiset levittäjät”. ”Järjen valoa ei saa päästää sammumaan”. ”Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa.” (s. 16)
Melkoista vuodatusta. Mahtoiko tuosta enää jäädä mitään sanomatta. Tällöin nousee kuitenkin väistämättä mieleen kysymys, jonka Puolimatka esittää heti edellisen kappaleen perään – mielestäni täysin oikeutetusti:
Olisiko näistä kommenteista pääteltävä, että on olemassa vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle, vai ettei tällaisia järkiperusteita ole? (s. 16)
Naulan kantaan. Puolimatka jatkaa:
Vahvat mielikuvat ja tunteenomaisten mielikuvien varaan rakentuva retoriikka eivät aina kerro vakuuttavista järkisyistä. Joskus ne kertovat järkisyiden puutteesta. (s. 16)
Niin totta, niin totta. Voimakkaaseen tunneviestintään joutuvat turvautumaan ne, joilla ei ole kunnollisia perusteita näkemyksilleen. Allekirjoittanutkin on saanut osansa vastaavanlaisesta rähjäämisestä. Joskus tälläkin blogilla. Mieleeni tulee vaikkapa aikanaan Jokela-kolumnistani syntynyt palautevyöry. Jos sen tarkoituksena (esim. "ampuisit ittes...") oli osoittaa, että ateismi kykenee kasvattamaan hyvätapaisia ja korkean moraalin omaavia nuoria, niin palautteesta, joka lähinnä muistutti muhammed-pilakuvien aikaansaamaa reaktiota, sitä oli vaikea päätellä.
Maailmalla on enenevässä määrin havahduttu sille, että ns. uus-ateismi on älyllisesti huteralla perustuksella, koska se ei ole kyennyt tarjoamaan uusia ja parempia argumentteja ateistmin puolesta. Teistinen argumentointi sen sijaan on mennyt selvästi eteenpäin. Niinpä värikäs ateistinen retoriikka pyrkii korvaamaan filosofisen argumentoinnin puutteita. Joku onkin sanonut, ettei uusateismissa ole argumenttien tasolla mitään uutta. Uutta on lähinnä uusi asenne. Tuloksena on ollut lähinnä ateistinen uskontovastainen vihanlietsonta. Oma positiivinen sisältö puuttuu, kuten tutkija Ilse Paakkinen Hesarin vieraskynä palstalla kirjoitti.
Puolimatka on saanut aiemmista kirjoistaan paljon asiallista ja haasteellista palautetta lehti- ym. kirjoitusten muodossa. On erittäin kiinnostavaa lukea uudesta kirjasta Tiedekeskustelun Avoimuuskoe, mitä 30 vuotta näidenkin kysymysten parissa työskennellyt kristitty ammattifilosofi vastaa kriitikoilleen. Kirja on hintansa väärtti.
19 kommenttia:
Psykologisointi on aina vähän niin&näin, mutta tuli tuosta Puolimatkan ensimmäisestä sitaatistasi mieleen, etteikö siinä käytetä itsekin tunnekeinoja? Hän näyttäisi tekevän siinä itsestään uhrin, jota on haukuttu, ja mahdollisesti kerjätä tällä myötätuntoa itselleen.
Toisaalta on varmasti totta, että uusateismi käyttää tunteellisia vaikuttimia kampanjoinnissaan. Kysymyksessä on myös poliittis-ideologinen liike, ei vain ateismi/teismi -kysymyksen tiedollista argumentointia pyörittelevä porukka. Siis hyvä, että liikkeen oletettua tieteellis-tosiasiallista neutraliteettia koetellaan.
Mielestäni kritiikki on kuitenkin yleensä (aina) moralistista: siinä pyritään muuttamaan ihmisten mieliä. Nähdäkseni tunnevaikutteet ovat tässä tehokkain taktiikka (kirjoitin tätä sivuten itse asiassa artikkelin, jossa pyrin valottamaan moraalin perustan tunne- ja valtarelationaalisia puolia). Varmasti niin uskonnolliset että ateistit hyödyntävät asioidensa ajamisessa tunnevaikutteita. Tämä ei kuitenkaan ole muuhun vaikuttamiseen pyrkivään toimintaan nähden kovin erityislaatuista (ei edes muiden eläimien kohdalla).
Makislaville: niin, ihmisen on ilmeisen vaikea irrottautua tunteista ja olla kylmän asiallinen. Ehkä onneksi niin.
Olin muuten itse paikalla tuossa s. 16 tilanteessa ja lievästi sanottuna petyin vastaväittäjän esiintymiseen. Olisin todella odottanut tältä omalla alallaan pätevältä ja muuten fiksulta tieteentekijältä asiallista argumentointia. Myönnettäköön, että tuohon filosofiseen puoleen (ja Puolimatkan kyseisessä tilaisuudessa esittämään alustukseen) on vaikea päästä kiinni. Mutta yrittää kai silti voisi?
-Leena
Tunnepitoinen sivuhuomautus: kiva, että Turunen on taas mukana kuvioissa :)
Thaapsaa sanoi:
Tuota, itse asiassa ihminen ei ole mikään eläin. Jotkut ihmiset, kuten esimerkiksi minä, uskovat edelleen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Pieni kommentti tähän Jumalan kuvana komeiluun: Mikä minusta tekee minkäkin näköisen? Eikös homma mene niin, että jos kahdella henkilöllä on 100%:sti sama perimä, ovat he kuvaltaan 100%:sti saman näköisiä?
Jos simpanssin DNA eroaa ihmisestä 98,5% niin onko simpanssi 98,5%:sti Jumalan kuva?
Jännä, että tässä 1,5%:ssa piilee se "taika" joka ei tee meistä enää eläimiä. Itse en lähtisi ihmistä ylentämään pois eläinkunnasta.
Ihmetyttää joskus tämä itsensä ylentäminen ja eläinten alentaminen raamattu nimisen höpö-höpö kirjan mukaan.
Tämä ei ole voimakasta tunneviestintää ja itselläni on roppakaupalla kunnollisia perusteita näkemyksilleni.
Uskoa voi mihin tahansa, vaikka Rauni-Leena Luukanen-Kilden ufologiaan, mutta vakuuttavia todisteita pitää olla jos asiaa alkaa esittämään totena. Valitettavasti raamattu ja pyhähenki eivät kuulu vakuuttaviin todisteisiin.
Anonyymi:
Jos simpanssin DNA eroaa ihmisestä 98,5% niin onko simpanssi 98,5%:sti Jumalan kuva?
Pysytään kuitenkin aiheessa, elikkä tunneviestinnässä, eikä rönsyillä evoluutiopuolelle. Vaikka Thaapsa tämän matopurkin taisi ohimennen avatakin. Siinä vaan näkyy jälleen miten nopeasti netissä keskustelut lipeävät ihan muille urille.
En julkaise jatkossa tähän ketjuun viestejä enkä vastauksia, jotka sisältävät evo-kreo debattia. Aihe ei sinänsä ole sensuurissa, mutta säästetään se sellaisen artikkelin yhteyteen, jossa käsitellään aihetta ihan oikeasti. Jookos.
Kommentoin tähän ajatukseesi genetiikasta vain teologian puolelta sen verran, että esimerkkisi DNA:sta on viime kädessä melko epäolennainen ja epäselväksi jää mitä sen oletetaan todistavan. Jumalan kuvaisuus (imago dei) näet ei Raamatun mukaan ja klassiessa teologiassa koskaan ole merkinnyt ensi sijassa fyysistä samankaltaisuutta ihmisen ja Jumalan välillä. Ja miten olisikaan. Jumalahan ei ole fysikaalinen olento, vaan persoonallinen Henki / Mieli. Imago Dei on siksi käsitetty analogiseksi samankaltaisuudeksi Jumalan moraalisten atribuuttien kanssa, kuten pyhyys, puhtaus, oikeudenmukaisuus, armollisuus jne. 100 prosenttinen Jumalan kuvaisuus ei siksi tarkoita, että olisi täsmälleen sama geneettinen koodi Jumalan kanssa.
Simpanssin ja ihmisen geneettinen läheisyys ei siksikään ole kovin todistusvoimainen mihinkään suuntaan, koska aina on olemassa ainakin teoriassa sekin mahdollisuus, että Jumala on luonut ohjaamalla kehitystä ja polveutumista – siis teistinen evoluutio. Olipa noin tai sitten niin kuten monet ajattelevat (itseni mukaan lukien), että Raamatun valossa ihmisen luominen on ollut erityinen tapahtuma, ihminen ja simpanssit sijoittuvat Raamatun luomiskertomuksessa saman luomisjakson (6. "päivä") puitteisiin ja ovat kumpainenkin luodut maasta – olet varmasti tämän verran Raamatusta lukenut. Tässä kohden tekstille ei ole merkitystä vaikka luomistapahtuma tulkittaisiinkin teistisen evoluution valossa. Näin ollen ei ole yllättävää, että samana ”päivänä” samoista aineksista tehdyt sisältävät varsin paljon samankaltaisuutta mitä genetiikkaan tulee.
Anonyymi:
”…raamattu nimisen höpö-höpö kirjan...”
Kirjoittamasi on höpö-höpöä. Eikä tämäkään ole tunneviestintää vaan ammatillinen mielipiteeni teologina. Kunnollisia perusteita on roppakaupalla.
Välittävänä kantana voisin todeta, ettei ensimmäisessä kommentissani ollut kysymys tunteiden arvottamisessa huonoksi asiaksi. Huomioni koski sitä, että tunteet - ja myös valta - liittyvät olennaisesti moraaliin perustaan.
Halusin myös hieman kontekstualisoida asiaa, ja todeta, että moralistinen, vaikuttamiseen pyrkivä tunnepitoinen retoriikka on evoluution myötä muotoutunut piirre. Moraalisilla tunteilla on sosiaaliseen sääntelyyn kuuluva tarkoitusperänsä (niin ihmisillä kuin monilla muilla evoluution myötä kehittyvillä lajeilla); ne eivät ole vain tietylle porukalle kuuluva ideologia. Kiihkeää vaikuttamista voidaan löytää varmasti yhtä hyvin uskonnollisten ihmisten kuten ateistienkin keskuudesta.
Makislav:
”Varmasti niin uskonnolliset että ateistit hyödyntävät asioidensa ajamisessa tunnevaikutteita”
”Kiihkeää vaikuttamista voidaan löytää varmasti yhtä hyvin uskonnollisten ihmisten kuten ateistienkin keskuudesta.”
Kiitos Makislav osallistumisesta keskusteluun hyvillä ja ajatuksiaherättävillä huomioilla.
Olet täysin oikeassa siinä, että tunnevaikuttamista tapahtuu myös uskonnollisten ihmisten keskuudessa.
Sinänsä tunnevaikuttamisessa ei ole mitään väärää oikein käytettynä oikeassa asiayhteyessä. Sille on paikkansa.
Molemmat osapuolet sortuvat aika ajoin vääränlaiseen tunnevaikuttamiseen. Puolimatkan siteeraamassa tapauksessa siihen sortui hänen ateistinen vastaväittäjänsä nimenomaan siksi, että tarkoituksena oli keskustella teismin / ateismin järkiperusteista. Turvautuminen ad hominen tunneviestintään ei silloin ole paikallaan eikä anna vakuuttavaa kuvaa vastaväittäjän argumenteista.
Yhtälailla minusta olisi kiusallista seurata väittelyä, jossa osat ovat toisinpäin: Ateisti haluaa käydä keskustelua teismin perusteista ja teistinen vastaväittäjä ei pysty muuhun kuin turvautumaan tunneviestintään. Tällaistakin olen nähnyt valitettavasti.
Pasi sanoi:
Pysytään kuitenkin aiheessa, elikkä tunneviestinnässä, eikä rönsyillä evoluutiopuolelle.
Ok, lipesi aiheesta Thaapsaan aasin sillan kautta ...
MUTTA pieni mielipiteeni tähän:
samankaltaisuudeksi Jumalan moraalisten atribuuttien kanssa, kuten pyhyys, puhtaus, oikeudenmukaisuus, armollisuus
Ihminen ei ole pyhä, puhdas, oikeuden mukainen eikä armollinen. Ei myöskään Jumala. Jos et usko, lue vanha testamentti. Jos löydät sieltä armollisen ja oikeuden mukaisen jumalan niin ilmoita toki minullekin. Minä voin vastapainoksi sitten kertoa muutaman kohdan joka kuvaa tämän armollisen hengen oikeudenmukaisuutta.
Hmmm. tarkemmin kun ajattelen juuri kirjoittamaani, huomaan tiettyjä yhtäläisyyksiä ihmisen ja jumalan välillä: kumpikaan ei edusta esittämiäsi moraalisia atribuutteja. Ehkä ihminen tämän perusteella onkin jumalan kuva :)
Ihminen ei ole pyhä, puhdas, oikeuden mukainen eikä armollinen.
Sinänsä ihan osuva huomio. Nyt on kuitenkin syytä huomioida, että edellä ainoastaan valotin ajatusta siitä, että "Jumalan kuva" ihmisessä ei tarkoita fyysistä samankaltaisuutta, kuten esimerkissäsi simpanssin dna:sta virheellisesti oletit, vaan enemmänkin henkistä, hengellistä ja moraalista kuvastavuutta.
Toisaalta tuo pieni sana ”jne.” veistissäni antaa viitettä siitä, että asiaan liittyy muitakin ulottuvuuksia kuin mainitsemani. Esimerkiksi se, että Jumala on rationaalinen ja varustanut luomansa ihmisenkin rationaalisella kyvyllä. Jne.
Ihan eri kysymys on se mihin nyt kiinnität huomioita, nimittäin saavuttaako ihminen nykyisellään jumalakuvaisuuden ja onko se kenties jossain määrin turmeltunut.
Raamattu ja klassinen teologia lähtevät siitä, että alkuperäinen imago dei ihmisessä on paratiisilankeemuksen seurauksena turmeltunut, eikä siksi toteudu alkuperäisellä tavalla. Siitä johtuu, että meissä ei näy eikä ilmene se mihin meidät on tarkoitettu. Olemme – kuten Francis Schaeffer sanoi – ”upeita raunioita”. Niin kuin katsellessa antiikin Ateenan raunioita voi aavistella miltä paikka on alun perin näyttänyt, niin meissäkin näkyy ”raunioina” tuo jumalankuvaisuus.
Siinä mielessä huomiosi on kuitenkin epätarkka, että sekä sinä että minä pystymme varmasti löytämään ihmisten maailmasta esimerkkejä armollisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Aina siellä missä ihminen osoittaa hyvyyttä ja armollisuutta toiselle hän heijastaa tätä Jumalan kuvaa itsessään. Olkoonkin, että vajavaisesti.
Kristillisen teologian valossa päättelet siis virheellisesti ihmisen nykytilasta käsin sen millainen Jumala on kun sanot, että ihminen ei ole oikeudenmukainen eikä armollinen eikä näin ollen myöskään Jumala. Ihmisen nykytila ei Raamatun mukaan ilmennä hänessä olevaa Jumalan kuvaa niin kuin tulisi, vaan ainoastaan vajavaisesti.
Uuden testamentin mukaan pelastuminen ja sovitus sisältää sen, että ihmisessä imago dei pikku hiljaa uudistetaan Kristuksen kautta (Kol. 3:10), kunnes Jumalan valtakunnassa lopulta Jumalan kuva meissä on jälleen täydelleen uudistettu.
Toinen anonyymi:
"Valitettavasti raamattu ja pyhähenki eivät kuulu vakuuttaviin todisteisiin." (Anonyymi)
Ja millä perusteilla?
Siitä yksinkertaisesta syystä että molempien hyväksymiseen todisteina tarvitaan kristillistä uskoa.
Ja jos kristillinen usko jo on, niin ei edes tarvitse etsiä järkitodisteita.
Jos lähdetään siitä että Jumala antaa uskon, niin eikö ole turhaa etsiä todisteita sellaisille joille Jumala ei ole antanut uskoa?
Augustinus taannoin kulki meren rannalla ankarasti miettien ja hahmoitellen kolminaisuusoppia. Pieni tyttö kuljetti tarmokkaan keskittyneesti vettä kaivamaansa kuoppaan. Augustinus kysyessä mitä tämä puuhaa vastasi tyttö: "Tyhjennän tuon meren tähän kuoppaan."
Näkymätön maailma ei ole kahlittavissa ihmisjärjen mittasuhteisiin. Olla jumalan kuva, kaltainen on eri asia kuin olla Jumala. Augustinuksen kolminaisuusoppiselitykset muuten ovat todella antoisia. Jälkipolvien suuret teologit lähinnä oppihahmotelmissaan rakentaneet hänen ymmärrykselleen.
Välillä tuntuu ettei mikään argumentti kelpaa ateisteille - vaikka olisi kyseessä kuinka perusteellisen ja asiapohjaisen tutkistelujen tuloksiset. Jos sitten vetäytyy keskustelusta, loukkaa ehkä selän kääntämisellä - vaikka parempi kenties sekin kun jankuttaa rautalanganvääntöistä pauketta :)
Ateismi on syvä vakaumus, joten ihan ymmärrettävää että hermostuttaa törmätä omaa uskoa loukkaaviin tekijöihin. Joku vaikenee, toiset lähtevät hiekkalaatikkoideologisesti nimittelemään. Kukin valitkoon reittinsä. Kunpa vain jokainen voisi ajoittain ravistaa tunneymmärryksestä kaiken sokeuttavan esiymmärryksen, nähdä jotain uutta ja raikasta. Että voisi mieli laskeutua sydämeen ja hahmottaa maailmaa sieltä käsin, kuten eräs viisas uskonoppinut sanoi.
Kiitos hienoista kirjoituksista - ymmärrys ja usko avartuvat moisten äärellä.
"Valitettavasti raamattu ja pyhähenki eivät kuulu vakuuttaviin todisteisiin." (Anonyymi)
"Ja millä perusteilla?" (Thaapsaa)
Monet ihmiset ovat nähneet ufoja ja niistä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Jotkut ovat jopa vierailleet avaruusolioiden aluksessa. Onko ufoja siis olemassa? Todisteita on, mutta ovatko ne vakuuttavia?
Niihin (todisteisiin) uskovien mielestä tietysti ovat. Meitä muita nämä "todisteet" lähinnä huvittavat.
Samalla tavalla kaikki kristinuskoon liittyvä "todistelu" huvittaa. Ei ole todisteita, mutta silti jankataan, että on ja kuulemma oikein tutkittujakin todisteita. Kenen tutkimia? -Uskovaisten.
Mitä todisteita? -Raamattu, pyhähenki, kääriliina ...
Raamattu -ihmisten kirjoittama ja muokkaama, ei jumalan sana.
pyhähenki - ei todisteita olemassa olosta. Jotkut ovat sen kokeneet samoin kuin toiset ovat olleet avaruusaluksessa ja toiset nähneet joulupukin.
Kääriliina yms. pyhäinjäännökset -väärennöksiä.
Eniten huvittaa kun nämä todisteen naamioidaan tieteeksi, kuten tieteellinen kreationismi, heh...miten onkin keksitty asetella nuo kaksi sanaa peräkkäin, ei mitään tekemistä toistensa kanssa.
Terve,
Puolimatkan ajatukset ovat tosiaan saaneet täysteilauksen asiaa julkisesti kommentoimaan vaivautuneiden suomalaisten tieteentekijöiden osalta. Voin pyrkiä tässä valottamaan mistä moinen luultavasti johtuu.
Kuten on melko tyypillistä kreationistimaailman edustajalta, Puolimatka puhuu ikäänkuin asiantuntevasti luonnontieteistä, vaikka hänellä itse ei ole lainkaan kokemusta alasta. Tämä tulee kiusallisen vahvasti esiin hänen julkisissa esiintymisissään, joissa on käynyt varsin selväksi ettei mies ymmärrä lainkaan miten tiedettä käytännössä tehdään. Surkuhupaisaa on se, että Puolimatka peräänkuuluttaa täysveristä uskonnollista ideologiaa jollakin hämärällä tavalla tieteentekemisen pohjaksi (ei tosin ole selvinnyt mitä hän käytännössä tarkoittaa), jolloin hän osoittaa missaavansa kaksi erittäin perustavanlaatuista tieteelliseen menetelmään ja käytännön tieteentekemiseen liittyvää seikkaa.
Ensimmäinen näistä on se, että mittauksen lopputulos ei riipu tutkijan maailmankuvasta. Aurinko joko kiertää maapalloa tai ei; siihen ei vaikuta tutkijan uskonto sen enempää kuin poliittinen suuntautuminenkaan. Maailmalla toimii mm. muslimi-, mormoni-, ateisti-, hindu-, vapaamuurari-, vasemmistolais-, oikeistolais- ja buddhalaisia tiedemiehiä, ja kas kummaa, oli tutkijan maailmankuva mikä hyvänsä, koko porukka jotenkin onnistuu kuin itsestään ahertamaan yhden ja saman tieteentekemisen ja samojen tulosten parissa. Tiede kun ei ole mikään mystinen filosofinen rakennelma vaan yksinkertaisuudessaan keino yrittää olla huijaamatta itseään. Testataan tuota, testataan tätä, jos toimii niin valitaan jatkoon toistaiseksi, jos ei, niin romukoppaan vaan.
Toinen Puolimatkan unohtama asia on se varsin alkeellinen havainto, että jumalat eivät ole falsifioitavissa, ja siten ne ovat tieteelle yhdentekeviä. Mies toteaa itsekin, ettei hänen Jumalaansa voi falsifioida, joten se siitä.
Luulisin siis, että näistä aineksista löytyy selitys sille, miksi Puolimatka kohtaa vahvan reaktion niissä harvoissa tieteentekijöissä jotka viitsivät hänelle vastata. Kaikessa lyhykäisyydessään ja turhaa ivaa viljelemättä, miehen touhu on melkoista sekoilua.
Olisiko näistä kommenteista pääteltävä, että on olemassa vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle, vai ettei tällaisia järkiperusteita ole? (s. 16)
Kuten yllä totesin, niin kauan kuin Jumala ei ole falsifioitavissa, se on tieteen ulkopuolella, tieteelle yhdentekevä.
Eero sanoi: "Ensimmäinen näistä on se, että mittauksen lopputulos ei riipu tutkijan maailmankuvasta."
Mistä tiedät, että niin on? Mistä tiedät, että maailma on siinä määrin järjestäytynyt, että se on mitattavissa? Mistä tiedät, että mittaustulos kuvaa jotakin mielekästä? Teet laajaalaisia oletuksia, jotka ovat mielekkäitä Kristillisen teismin pohjalta, mutteivät esim. naturalismin pohjalta.
Eero sanoi: "Tiede kun ei ole mikään mystinen filosofinen rakennelma vaan yksinkertaisuudessaan keino yrittää olla huijaamatta itseään."
Tiede perustuu filosofiselle rakenteelle. Siihen rakenteeseen kuuluvat esim. oletukset, että ihminen voi huijata itseään ja siksi ihmisten havainnot ja päätelmät tarvitsevat kriittistä arviointia.
Eero sanoi: "se varsin alkeellinen havainto, että jumalat eivät ole falsifioitavissa, ja siten ne ovat tieteelle yhdentekeviä."
Myöskään kausaliteetti tai oletus maailmankaikkeudesta suljettuna systeeminä ei ole falsifioitavissa. Silti ne ovat tieteelle sangen oleellisia.
Tämän kaltaisia ajatuksia Puolimatka tuo esiin ja sille osa-aleelle harva keskustelija on pystynyt hänen kanssaan menemään. Joten vastaanväittäjille on jäljelle on jäänyt kehällinen evidenttialismi ja tunne retoriikka.
Kalle
Eero kirjoitti:
"Puolimatkan ajatukset ovat tosiaan saaneet täysteilauksen asiaa julkisesti kommentoimaan vaivautuneiden suomalaisten tieteentekijöiden osalta. "
Olen nähnyt monen teilanneen Puolimatkan ajatuksia. Hyvin harva teilaajista on ollut tiedemiehiä. Itse olen kuullut suosituksia Puolimatkan kirjojen lukemiseen useilta tieteentekijöiltä. Hän kuulemma kuvaa hyvin etenkin Newtonin ajattelua. Vaikutelmani on se, että ne tiedemiehet, joiden kanssa olen Puolimatkan ajattelusta keskustelleet ovat lukeneet jotenkin täysin toisen kirjan kuin monet teilaajat. He ovat nähneet Puolimatkan keskeisinä pointteina ihan toiset asiat, kuin mitä jotkut muut lukijat. Itsekin innostuin Puolimatkan tieteenhistoriaa koskevista osioista. Ne ovat hänen kirjojensa yksi paras anti. Mutta Puolimatkaa kritisoivat eivät yleensä mainitse hänen kirjojensa parhaista osioista sanaakaan. Itsekään en allekirjoita kaikkea, mitä Puolimatka esittää. Mutta ei se tee koko kirjoista huonoja, vaikkei kaikesta olisikaan ihan samaa mieltä.
Suurin osa teilanneista ei ole edes itse lukenut Puolimatkan kirjaa, päätellen siitä ettei moni teilaajista tunnu edes tietävän, mitä Puolimatka väittää ja mitä ei.
Huvittava yksityiskohta on, että Skepsis ry:n jo myönnettyä huuhaa-palkinnon Uudelle Tielle Puolimatkan kirjasta, yksi järjestön hallituksen jäsenistä joka oli huuhaa-palkinnosta päättänyt, otti kustannus Oy Uuteen Tiehen yhteyttä ja pyysi kirjasta ilmaista arvostelukappaletta luettavaksi. Positiivista on se, että kyseinen Vapaa-ajattelija ja Skepsiksen hallituksen jäsen oli ilmeisesti kiinnostunut lukemaan, mitä Puolimatka kirjoissaan esittää. Mutta ulkopuolista kummastuttaa se, millä perusteilla ko. henkilö oli huuhaa-palkinnon jakamispäätöstä ollut tekemässä ja laittanut nimensäkin huuhaa-perusteluiden alle. Ilmeisesti hän ei ole edes ainoa, jolta kirjat olivat jääneet lukematta. Skepsis ry:n puheenjohtaja ei edes pyydettäessä ole suostunut kertomaan, kuinka moni hallituksen jäsen oli lukenut Puolimatkan kirjoja ennen huuhaa-palkinnon kohteen päättämistä.
Tämän Eeron kannattaa kyllä lukea tämä "Tiedekeskustelun avoimuuskoe". Ihan kiitettävästi Puolimatka vastaa noihin viestissä esitettäviin seikkoihin.
"Kuten on melko tyypillistä kreationistimaailman edustajalta, Puolimatka puhuu ikäänkuin asiantuntevasti luonnontieteistä, vaikka hänellä itse ei ole lainkaan kokemusta alasta."
Puolimatka ylipäätään kritisoi luonnontieteiden filosofisia taustaoletuksia. Mielestäni tuosta käy ilmi, ettei tämä kyseinen henkilö ole lukenut näitä Puolimatkan kirjoja, tai jos on, niin ei ole kaikkea sisäistänyt. Mikä on tämä kreationismimaailma?
Puolimatka perustelee kirjassaan väitettä, että on olemassa neutraali tiede, ja että kaikki tieteentekijät saavat samankaltaisia tuloksia, riippumatta tutkijan omasta maailmankatsomuksesta.
Tähän liittyy positivistinen käsitys, jonka mukaan tosiasioita ei tulkita laaja-alaisten oletusten valossa. Positivismihan on kumottu.
Havaintojen luotettavuus ja niiden käyttäminen menestyksekkäästi luonnon kuvaamisessa perustuu juutalais-kristilliseen teismiin. Moderni tiede on syntynyt tälläisessä kulttuurissa. Maailmasta voidaan löytää järjellisiä lakeja, koska kaiken takana on järjellinen olento.
Positivistinen ajattelu on estänyt tieteen kehittymistä, josta Puolimatka antaa esimerkkejä kirjassaan.
Lisäksi Puolimatka kertoo neutraalin tieteen myytin synnyttämistä ongelmista, ottaen esille esimerkkinä sosiaalidarwinismin. Tätä on puolustettu neutraalina tieteenä. Lisäksi Puolimatka kertoo neuvostoliittolaisesta tieteentekijä Lysenkosta, jonka teoriat menivät täysin metsään.
Puolimatka myös argumentoi sen puolesta, että tieteentekijä ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Vaikka hän ajattelee olevansa neutraali tiedemies ja toimii siten, että Jumalalla ei ole mitään roolia tieteessä, on hän käytännöllinen ateisti. Hän siis olettaa, että jos Jumala on olemassa, se on niin merkityksetön, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon tiedettä tehdessä.
Puolimatkan kirjoissa on monesti esimerkki Newtonista. Jokuhan tähän jo viittasi. Puolimatka siis kertoo, kuinka teismi (nimenomaan kristillinen teismi ja vielä spesifimmin kristillinen kolminaisuusoppi) vaikutti Newtonin ajatteluun.
Kun siis Jumala on luonut maailman hän on ollut täysin vapaa luodessaan, myös esineet voivat siis olla vaikutuksissa toisiinsa etäältä. Hän toi tieteeseen dynaamisen käsityksen vanhan mekaanisen tilalle. Kappaleiden ei siis tarvitse koskettaa toisiaan, voidakseen olla vuorovaikutuksessa. Hän siis löysi painovoimalain oman uskonnollisen vakaumuksena tähden.
Muitakin esimerkkejä on runsaasti: Galilei, James Clerk Maxwell, William Harvey. Usko luojaan näkyy myös esimerkiksi siinä, että ns. roska-DNA:n osoitettiin olevan muuta kuin roskaa, koska Jumala ei loisi tälläistä turhuuta. Tälle pätkälle "turhaa" DNA:ta etsittiin siis merkityksiä teismin pohjalta. Lisäksi surkastumat ovat toinen esimerkki. Nykyään monien "surkastumien" tiedetään olevan täysin toiminnallisia. Nämä ovat luonnontieteiden puolella. Humanistisissa aineissa kysymys Jumalan olemassaolosta on vielä vaikeampi ohittaa. Onko olemassa mitään ihmistä? Onko olemassa vapaata tahtoa? Onko universaali moraali olemassa? Näitä kysymyksiä on monia lisää.
Tähän miten usko Jumalaan pitäisi siis huomioida tieteessä, voidaan kai tiivistetysti sanoa jotenkin niin, että sinulla on mahdollisuus tehdä tärkeitä löytöjä olettaessasi monien vallitsevien käsitysten vastaisesti. Tähän sinua kannustaa nimenomaan usko Jumalaan.
Kuinka käy ateistiselle tunneperäiselle retoriikalle jos Jumalan olemassa oloa / olemattomuutta tutkittaisiin tieteellisin menetelmin ennalta ilmoittamisen valossa. Aihetta voisi tarkastella vaikka niinkin suppeassa valossa, kuin Israelin menneisyys ja tulevaisuus koskien ainoastaan maata ja kansaa.
Se mitä on ennakkoon ilmoitettu on ollut toteutuessaan "taakka" myös uskovaisille. Esimerkkinä Israelin valtion uudelleen syntyminen. Monet arvostetut teologitkin olivat nimittäin sitä mieltä vielä viime vuosisadan alkupuolelle asti, että tämä tapahtuma on tulkittava ainoastaan hengellisesti, niin mahdotomana sen toteutumista pidettiin, toisin vaan kävi, miksi? Koska niin oli ennalta ilmoitettu tapahtuvaksi.
Myös Luther oli tuon hengellistetyn näkemyksen takana jopa niin vahvasti, että rienasi juutalaisia siitä, että he eivät uskoneet vieläkään olevansa Jumalan lopullisesti hylkäämiä, vaikka jo 1500 vuotta ( Lutherin eläessä ) oli kulunut heidän karkoituksesta maailman ääriin.....hmmmm, sekin oli etukäteen ilmoitettu. ( tieto löytyy hänen kirjastaan: Juutalaisista ja heidän valheistaan )
Mitä voisikaan sanoa vielä edessä olevista tapahtumista kun koko kansa palaa omaan maahansa Israeliin, vai palaako? Kyllä palaa, koska niin on ennakkoon ilmoitettu Raamatussa.
Laittaako vapaa-ajattelijat nämä tapahtumat sattuman piikkiin? Kyllä laittavat, mutta miksi?
Koska he eivät ole vapaita ajattelemaan.
Mahtaako johtua myös siitä, että suomessa ei kannateta ajattelun vapautta.
Kouluisskin uskonto on pakollinen aine, sen sijaan että esim filosofia olisi edes vaihtoehtona.
Lähetä kommentti