perjantai 24. heinäkuuta 2009

Helsinkiläiskuljettajat boikotoivat ateistibusseja

Juuri luin uusimmasta RV:stä (22.7.2009), että uskovaiset kuljettajat olivat Helsingissä boikotoineet ateistien mainoksin varustettuja busseja. Parhaimmillaan toistakymmentä ateistibussia jäi varikolle, kun osa kuljettajista käytti työnantajan suomaa mahdollisuutta käyttää vara-autoa. Työnantajaa oli myös yritetty saada luopumaan mainoskampanjasta keräämällä noin 80 nimen adressi, johon osallistui adventisteja, ortodokseja, helluntailaisia, Jehovan todistajia ja muslimeja.

Ymmärrän toki Jumalaan uskovien kuskien tuntemuksia. En kritisoi sydämenlaatua. Toimintatapaa kylläkin. Mahtoiko boikotinti olla tarpeetonta ylireagointia ja ryppyotsaisuutta? Yhtäältä halutaan kovasti evankelioida uskosta osattomia, mutta kun siihen avautuu tuhannen taalan paikka osoitetaan mieltä ja boikotoidaan. Sellainen saattaa olla ilmausta kristittyjen kyvyttömyydestä kohdata tämän ajan haasteita. Haluamme kyllä kertoa uskosta osattomille, että Jeesus on vastaus, mutta emme kuuntele heidän kysymyksiään. Kysymys Jumalasta ei askkarruta vain kovaksi keitettyä ateistia, vaan aivan tavallistakin ihmistä.

Kuten aiemmin alla blogissani kirjoitin olisi kannattanut ennemmin suunnata energiansa evankeliointiin ja käyttää aggressiivisesti ateistien kampanjaa siinä hyväksi. Aiheesta kirjoittamani blogitekstin synnyttämä keskusteluketju osoittaa mielestäni, että mainoskampanjaa olisi aivan hyvin voinut hyödyntää keskustelunavauksena. On vain tartuttava härkää sarvista, eikä itse nähtävä punaista turhasta.

Mainosviesti ”Jumalaa tuskin on olemassa”- oli sisällöltään tavattoman laimea, eikä lainkaan rienaava. Kotimaa-lehdessä – vai missä se oli – luin, että edes ateistit itse eivät olleet tyytyväisiä mainosviestiin. On monia hyviä syitä kerätä adresseja ja boikotoimisen arvoisia asioita, mutta tämä ei mielestäni ollut sellainen. Ruudin tuhlausta. Nyt saivat vain vapaa-ajattelijat taas aiheen narista miten heitä syrjitään. Mukamas.

Yritetään Jeesuksen tähden ensi kerralla tarttua tilaisuuteen, eikä boikotoida sitä.

4 kommenttia:

Sami Anttila kirjoitti...

Telkkarissa oli joskus pätkä Rautatietorilta, jossa tähän bussikampanjaan liittyen ateistit ja muhamettilaiset kinasivat keskenään. En ihan heti muista, koska olisin kuullut hölmömpiä argumentteja puolin ja toisin. Tuo pätkä vain laittoi miettimään sitä, kuinka pitkään meillä suvaitaan tuollaisa bussikampanjan kaltaista mielipiteen ilmaisua muhamettilaisten toimesta. Saadaankohan joskus nähdä esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden ja jonkun paikallisen talebanin yhteenottoa.

Nimetön kirjoitti...

Vaikka "Jumalaa tuskin on olemassa" -iskulause onkin laimea, niin ymmärrän kyllä boikotoivia bussikuskeja. En itsekään lähtisi sellaista bussia ajamaan, jos vaihtoehtoja on. En haluaisi valehdella ihmisille bussini välityksellä.

Karjalaisen Kyösti kirjoitti...

Kun kuulin tästä vapaa-ajattelijoiden kampanjasta (olisikohan ollut alkuvuodesta 2009) minulle tuli vähän samansuuntaisia ajatuksia, kuin Pasilla: tilanne pitää hyödyntää, ei vastustaa sitä.

"Jumalaa tuskin on" -kampanja on mielestäni ollut ehkä tehokkain julkinen evankeliointimainoskampanja tänä kesänä pääkaupunkiseudulla.
Aivan varmasti ihmisillä on ollut kampanjan aikana Jumala sekä tuonpuoleisuus mielessään.

Seurasin mielenkiinnolla kampanjakeräystä netissä. Toivoin, että keräykseen saataisiin mahdollisimman suuri määrä rahaa.
Itsekin olisin halunnut osallistua keräykseen, mutta maailmankatsomukseni kuitenkin esti sen: liekö ennakkoluuloja vai mitä - en tiedä.

Mielessä oli, että olisi voinut ehkä olla hyvä idea, että kristityt olisivat tarjonneet lainaa vapaa-ajattelijoille, että kampanjasta olisi tullut mahdollisimman laaja.
Tällä tapaa vapaa-ajattelijoiden rahat olisi mahdollisimman tehokkaasti hyödynnetty evankeliointiin pitkälle tulevaisuuteen. Velkaa maksaessaan olisi heidän rahalliset mahdollisuutensa olleet jonkin aikaa poissa muusta "pahanteosta", sellaisesta, josta mahdollisesti ei olisi ollut niin paljoa hyötyä evankeliumin asialle.


Hivenen harmitti, että Turun ja Tampereen seudulla Jumalasta kertovat mainokset kiellettiin. Vähän laimean tuntuinen teksti sitten valittiin Turkuun ja Tampereelle, verrattuna pääkaupunkiseudun alueeseen.

Kampanja mielestäni onnistui hyvin.
Mikä tahansa järjestö ei pystyisikään tuollaista organisoimaan. Itse en kokenut mainoksessa mitään sellaista, josta pitäisi loukkaantua.
Koko mainoksen ja siihen liittyvät muut pienemmät tekstit ja www-osoitteet luettuani, olin ikäänkuin havaitsevinani rivien välistä jonkinlaista huumorinkin pilkahdusta. Ilmeisesti mainosta ei ole tehty naama irvessä, vaan oman ideologian esilläpitämisen lisäksi huumorin pike on nähtävästi ollut silmäkulmassa.
Kaikki kunnia vapaa-ajattelijoille hyvin läpi viedystä kampanjasta.


Minulla (saan kait jatkaa itseni kehumista?) on ollut eräässä hyvin näkyvässä paikassa Mannerheimintiellä
http://www.saunalahti.fi/~kyostik/m43avalokuvat/
näyteikkuna, jossa on pidetty esillä erilaisia uskonnollisia, pääosin Raamatun tekstejä.
(Ikkunan historiasta puuttuu jokunen kuukausi, jonka joskus tallennan myös nettiin)
Paika soveltuu erittäin hyvin minkä tahansa sanoman mainostamiseen.
Mm. Kauppalehden keskustelufoorumilla yritin kerätä ideoita vapaa-ajattelijoiden mainoskampanjan ajaksi tuonne Mannerheimintien näyteikkunaan.
Eräs kirjoittaja ehdotti tällaista: "Jumala saattaa olla olemassa...". Vapaa-ajattelijathan ikäänkuin keskittyivät lauseellaan "Jumalaa tuskin on" kuvailemaan lähes suljettua ovea, kun taasen "Jumala saattaa olla" ikäänkuin tarkastelee sitä oven auki olevaa osaa.

Halusin valita ikkunaan tekstin, joka on kantaa ottava, hyvällä tavalla humoristinen sekä sellainen, joka ei lyö ketään päähän.

Ikkunalle tuli sitten vapaa-ajattelijoiden kampanjan ajaksi lause
"
Jumala saattaa
olla olemassa,
etsi siis
rohkeasti Häntä ja
nauti elämästä
"

Olisi mukava, jos kristitytkin saisivat jonkinlaisia mainoskampanjoita bussien kylkiin.
Sellaisia kampanjoita, joiden tarkoituksena ei ole aiheuttaa vastakkainasettelua kenekään kanssa. Raamatussa on äärimmäisen pajon esim. Jeesuksen lausahduksia, jotka sopivat hyvin bussin kylkiin taikka bussin penkkien selkänojiin, joihin myös myydään mainospaikkoja.
Ainakin minua kiinnostaisi olla tämänkaltaisessa uskonnollisen propagandan esilläpitämisessä.

Marianne kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo Karjalaisen Kyöstin ajatus että kristityt olisivat tarjonneet rahaa vapaa-ajattelijoille. Muistuttaa itämaisten taistelulajien taktiikkaa - hyödynnä vastustajan voimaa kanavoimalla sen suunta toisaalle kuin mitä hän alunperin oli tarkoittanut. Nousee vain kysymys onko tällaisissa tilanteissa mahdollista tietää miten vaikutukset kumuloituvat. Kyseessä on suuria ihmismassoja, kollektiivisia ja individualistisia ajatusrakennelmia, joilla on niin suuri valta henkilökotaiseen jumalasuhteeseen.

Taisi olla hieman epämääräaisesti ilmaistu... Kaiken kaikkiaan pidän kunnioitettavana helsinkiläiskuljettajien ratkaisuja. Kyseessä on selkeä värin tunnustaminen ja rohkea reaktio siihen, ettei halua oman työyhteisönsä sisällä mukisematta kuljettaa eteenpäin valheita Jumalasta. Vapaa-ajattelijat saavat vettä myllyynsä kaikesta mahdollista. Ihmisen arvomaailma kykynee kääntämään nurin kaiken, minkä Jumala on tarkoittanut kauniiksi ja ihmisen parhaaksi. Ja monet vielä uskovat nurinkääntämisiä. Voi vain toivoa että se jokin, mikä kunkin sisimmässä vastustaa Jeesuksen tuntemista voisi tulla valoon ja uudelleen punnittavaksi. Sovitus alunperinkin valmistettiin nurjamieliselle ja ymmärtämättömälle maailmalle. Sovitus ei tosin täytä tarkoitustaan, jollei se laskeudu pienen ihmisen nöyryyteen ja tarvitsevuuteen. Vain Pyhän Henki voi meitä joka päivä auttaa näkemään arjen ihmeet (aivan ihana tuo kertomus Pasi Turusen äidin paranemisesta). Jumalan lapsilla on lupa pyytää asioita Isältä. Helppo elämä ei ehkä avaudu, mutta näkökyky Jumalan suuruuteen on kaikkea muuta kallisarvoisempaa. Voi pyytää silmien avautumista omassa sisimmässä, koko kristittyjen joukolla ja niillä jotka eivät vielä Jeesusta arvosta.

Hieman maailmoja syleilevää ehkä... Mutta kenties Jumalan maailmoja syleilevä rakkaus kanavoi pyynnön kuten itse kussakin kohteessa on hedelmällistä. Jaksetaan me vain pyytää lannistumatta. Se lisännee Jumalan valtakunnan pinta-alaa.