maanantai 10. helmikuuta 2014

Seurakunta tarvitsee Pyhän Hengen voimaa ja tervettä harkintaa

"Ystäväni, jos et kristittynä ole tällä hetkellä ylitse kaiken kiinnostunut siitä, että tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa, niin pelkään pahoin, että minä en ymmärrä sinun kristillisyyttäsi." Näin kirjoittaa lontoolaisen Westminsterin kappelin legendaarinen edesmennyt julistaja D. Martyn Lloyd-Jones (1899–1981) upeassa kirjassaan Joy Unspeakable - The Baptism and Gifts of the Holy Spirit (Kingsaway, 1995). 

Lloyd-Jones osoittaa kirjassaan, kuinka avain elinvoimaiseen kristillisyyteen apostolien päivistä meidän aikaamme on aina ollut Pyhällä Hengellä täytetty elämä. Pyhän Henki kirkastaa Jeesuksen, antaa herätyksen, täyttää ilolla ja varustaa lahjoillaan palvelemaan Kristusta ja Hänen seurakuntaansa.

On siksi normaalia ja Jumalan sanan mukaista, että kristitty ihminen odottaa ja kaipaa kokea Jumalan voiman ja Pyhän Hengen lahjojen toimintaa omassa elämässään sekä seurakuntansa ja kansakuntansa keskellä.
Avain elinvoimaiseen kristillisyyteen on Pyhällä Hengellä täytetty elämä.
Olen toistuvasti vuosien varrella palannut Lloyd-Jonesin kirjan äärelle. Hänen syvällinen raamatullisuutensa, kirkkohistorian vahva tuntemus sekä vilpitön avoimuus Jumalan toimintaa kohtaan muodostavat vertaansa vailla olevan yhdistelmän, jollaista löytää harvoin monista uudemmista karismaattisista teoksista. Hänen kirjansa samanaikaisesti sekä innostaa kaipaamaan Pyhän Hengen täyteyttä että opastaa Raamatun mukaiseen terveeseen hengelliseen harkintaan 

Pyhän Hengen työhön kirkon menneessä historiassa ja nykyisyydessä myönteisesti ja avoimen rohkaisevasti suhtautuva Lloyd-Jones oli laajalti arvostettu Jumalan sanan opettaja. Hän kantoi erityistä huolta siitä, että seurakunnassa ei tukahduteta aitoa Pyhän Hengen työtä, josta kirkkohistorian vaiheissa on lukuisia esimerkkejä, mutta ei myöskään heittäydytä kritiikittömän fanaattisesti mukaan kaikkeen. Siitäkin on esimerkkejä kirkkohistoriassa.

Meidän tulee pitää mielessä apostoli Paavalin ohje kristilliselle seurakunnalle: "Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (1 Tess. 5:19–20). 

Miten kristittyjen tulisi asennoitua kun he kuulevat uutisia hengellisestä liikehdinnästä, jossa Jumalan sanotaan toimivan? Lloyd-Jones näkee ainakin kaksi suurta haastetta. 

Hengen työn tukahduttaminen on niistä ensimmäinen ja yleisempi. 

Ilman Pyhällä Hengellä täyttymisen mukanaan tuomaa hengellisen elämän elävöitymistä kristinusko voi muuttua pelkäksi institutionalismiksi, jossa "kiinnytään arvokkuuteen, juhlaviin seremonioihin ja kaikkeen mitä voidaan hallita ja pitää järjestyksessä, minkä vuoksi kaikkeen tavallisuudesta poikkeavaan aletaan suhtautua vastentahtoisen ryppyotsaisesti."

Lloyd-Jones oli huolissaan siitä, että toiset meistä kaipaamme sellaista kristillisyyttä, joka ei aiheuta häiriötä itsellemme eikä toisille. Haluaisimme sellaisen Pyhän Hengen vuodatuksen, joka ei sotke kellokoneen täsmällisyydellä ja mekanistisesti eteneviä tilaisuuksiamme. 

Joidenkin ihmisten temperamentti on sellainen, että he kaipaavat järjestystä ja arvokkuutta. Näiden ihmisten on oltava erityisen tarkkoja siitä, ettei tämä luonteenpiirre johda Hengen työn sammuttamiseen. "Henkilö voi olla kuolleen oikeaoppinen ja kuolleen kaavamainen samanaikaisesti", Lloyd-Jones varoittaa. 

Kaiken kritiikitön hyväksyminen ja sen seurauksena tempautuminen mukaan kaikkeen uuteen ja epätavalliseen muodostaa toisen haasteen. 

Tässäkin voi olla kyse osin temperamentista. Vilkasluonteinen ihminen pitkästyy nopeasti ja kaipaa menoa ja meininkiä. Hän tulee helpommin lähteneeksi harkitsemattomasti mukaan kaikkeen uuteen, koska arkinen uskonelämä koetaan tylsäksi. Toiset kaipaavat kiihkeästi uusia ja epätavallisia asioita.

Meidän on kuitenkin muistettava, että Raamattu itse käskee meitä koettelemaan kaiken. Täydellinen kritiikittömyys ei ole kristillinen hyve siinä missä kyynisyyskään. Eikä terve harkinta ole epäkunnioitusta Jumalaa kohtaan taikka Pyhän Hengen pilkkaa. 

He pelkäävät niin paljon nousevansa Jumalan työtä vastaan, että sivuuttavat asioita, joita ei saisi sivuuttaa. Tällainen johtaa fanaattisuuteen.

Lloyd-Jones tekee mielestäni kiinnostavan havainnon, kun hän sanoo kritiikittömyyden aiheutuvan pelosta. Kaavamaisuutta rakastavat ihmiset eivät tietenkään pelkää Hengen sammuttamista, koska heillä on valmis mielipide ja he jo ennakkoon tuomitsevat kaiken mikä poikkeaa totutusta. Mutta jotkut hengellisesti vilpittömät ja Jeesusta sydämestään rakastavat kristityt pelkäävät, ovat suorastaan kauhuissaan, että eivät vain tulisi vastustaneeksi Pyhää Henkeä jos he ryhtyvät arvioimaan mistä onkaan kyse. Tämä pelko estää heitä tarkastelemasta asioita tasapainoisesti ja he ovat valmiita uskomaan lähes mitä tahansa ja kaiken. He sivuuttavat kaikki varottavat signaalit ja mieleen nousevan epäröinnin peläten sellaisen merkitsevän nousemista Pyhän Hengen työtä vastaan tai jäävänsä siitä paitsi. Niinpä he heittäytyvät harkitsemattomasti mukaan uuteen. Ihan vain varmuuden vuoksi.

"He pelkäävät niin paljon nousevansa Jumalan työtä vastaan, että sivuuttavat asioita, joita ei saisi sivuuttaa. Tällainen johtaa aina fanaattisuuteen," Martin Lloyd–Jones kirjoittaa. 

Tähän voisi lisätä sen, että kritiikitön ihminen ei kykene erottamaan sitä, mitä Pyhä Henki hänessä vaikuttaa siitä mitä hengellisen kokouksen juhlahumun karismaattinen vertaispaine hänessä vaikuttaa. 

Ihanat tunteet ja vilpittömyys eivät korvaa tervettä harkintaa. Väitettyjen Hengen ilmiöiden ja herätysten arvioimista ei voi perustaa tunteisiin, sillä ne voivat johtaa vilpittömimmänkin ihmisen harhaan. 

Lloyd-Jones kertoo esimerkin lontoolaisesta juristista 1800-luvun alun irvingiläisen liikkeen parista. Richard Baxter oli jumalinen ja hengellinen mies, joka rakasti Herraa. Hän tempautui mukaan irvingiläiseen liikkeeseen, jossa hänelle profetoitiin kaikenlaista kuten, että hänen tuli jättää vaimonsa ja lakimiehen ammattinsa ja mennä oikeussaleihin julistamaan kesken oikeudenkäyntien Jumalan Hengen sanomaa. Baxter oli jo tehnyt valmisteluita vaimonsa ja perheensä jättämiseksi, mutta kaikeksi onnekseen tajusi viime tingassa, ettei kyse voi olla Jumalan Hengestä.

Lloyd-Jones näkee tapauksen opettavaisena:

"Älä anna ihanien tunteiden viedä sinua mukanaan. Sanot kenties: 'No, täytyyhän sen olla aitoa, koska se saa minut tuntemaan suurempaa rakkautta Jumalaa kohtaan.' Robert Baxterilla oli tapana sanoa, ettei hän ollut milloinkaan kokenut sellaista rakkautta Jumalaa kohtaan sydämessään, tai niin paljon Jumalan rakkautta itsessään, kuin tuona aikana elämässään. Hän oli valmis Jumalan tähden jättämään vaimonsa. Hän kertoi olleensa täynnä ennenkokematonta Jumalan rakkauden tuntua. Mutta hän tuli huomaamaan, että se oli harhaanjohtavaa."

Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen emme voi perustaa arvioitamme yksin siihen mitä toiset hengelliset ihmiset kertovat kokeneensa. He ovat vilpittömiä, mutta epätäydellisiä. Lloyd-Jones kirjoittaa:

"Usein kaikkein parhaimmat ja vilpittömimmät ihmiset voivat erehtyä kaikkein vakavimmin. Kyynikot seuraavat sivusta ja sanovat: 'Minähän sanoin ja tiesin, että se oli väärää.' Tietenkin he sanovat näin, koska he sanovat niin kaikesta! He tuomitsevat ihan kaiken. Jumala heitä armahtakoon. Mahtanevatko he edes olla kristittyjä? Kuitenkin paholainen koettelee useimmin juuri hyviä, vilpittömiä ja totuuteen pyrkiviä sieluja tietäen heidän olevan lähimpänä Herraa. Hän ei tuhlaa aikaansa ylimielisiin formalisteihin, jotka, vaikka nämä istuvatkin kristittyjen seurakunnissa, ovat jo syvässä paholaisen huumaamassa unessa. Paholainen ei tuhlaa aikaansa heihin. Sen sijaan hän on huolissaan niistä ihmisistä, joilla on halu seurata Herraa varauksetta."

Meistä ei pidä tulla kyynikkoja, jotka torjumme teologisten tai liturgisten ennakkoluulojemme vuoksi kaiken Pyhän Hengen työn, joka ei tapahdu ihmisten säätämässä järjestyksessä. Mutta emme  saa olla kritiikittömiä fanaatikkojakaan, jotka heittäytyvät mukaan kaikkeen uuteen, koska väärän pelon tähden välttelemme vastuutamme tehdä sitä, mikä on välttämätöntä ja Raamatun mukaista: Koetella kaikki.

Martin Lloyd-Jones päättää henkien erottelemista käsittelevän lukunsa upeassa kirjassaan terveeseen huomautukseen:

"Minä sanon sinulle, ettei sinun pidä tehdä päätöstä vain siksi, että kuulet asiasta hyvämaineisilta ihmisiltä, eikä edes heidän kokemuksensa perusteella, sanoivatpa he sinulle mitä tahansa. Ole avoin ja valmis kuuntelemaan, mutta älä milloinkaan ole kritiikitön. 'Koetelkaa kaikki, pitäkää se mikä hyvää on."

Pyhän Hengen täyteys ja terve harkinta kuuluvat yhteen. Avoimuus on hyve. Harkitsemattomuus ei.

“Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.” (2 Tim. 1:7)
----------------
Käännökset D. Martin Lloyd-Jonesin kirjasta Joy Unspeakable ovat blogistin.

5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kiitos tästä hienosta kirjoituksesta Pasi! Luin tämän vasta nyt, ensimmäisen blogiisi kirjoittamani kommentin jälkeen ja huomasin sen liittyvän minua huolettavaan aiheeseen.

Toivon todella, että kirjoitat menestysteologian ja Toronton herätyksen juurista, alusta ja niiden nykyisestä salakavalasta vaikutuksesta maamme hengellisellä kentällä.

Monet ovat menneet tai menossa näille harhapoluille.

Yhtäällä liberaaliteologia ja toisaalla väärien henkien vaikutuksen alla toimivat "herätykset" ja "uudistukset" ja harhaopit vaanivat meitä uskovia ja monia seurakuntia. Sielunvihollinen vaanii kuin leijona etsien kenet niellä.

Emmekö tarvitsekin rohkeita kristittyjä, jotka uskaltavat varoittaa vaaroista, vaikka moni rakas ja tärkeä ystävä tai lähimmäinen voisikin suuttua. Joskus jopa puoli seurakuntaa voi lähteä, jos näitä harhaoppeja esim seurakunnissa uskalletaan nousta vastustamaan.

Mutta eikö ole tärkeintä, mitä Isä ja Jeesus Kritus ajattelevat. Vain Sanaan nojaamalla ja seuraten tarkoin Jeesuksen askelissa, saamme aidon rauhan ja onnen, hyvän omantunnon ja läheisen suhteen Jumalaamme.

Sinä Pasi selvästi ymmärrät paljon, auta lisää vielä pyydän. Kirjoita lisää ja tarkemmin näistä eksytyksistä, jotka edelleen ovat monien keskuudessa voimissaan.

Maria

Nimetön kirjoitti...

Loistava kirjoitus! Juuri tälläistä Suomi tarvitsee nyt!

Tasapaino tulee säilyttää, jottemme lähde mukaan vilpittömän innoissamme monenmoisiin eksytyksiin, jotka eivät ole Isästä lähtöisin. Ihmeitä ja parantumisiakin voi tapahtua, vaikka voimakas henki niitten takana ei olisi Isästä vaan Vastustajasta, joka osaa muuttaa itseään uskovien ansaksi valkeuden enkeliä muistuttavaksi. Etsikäämme Isän tahtoa ja pysykäämme vakaasti Sanassa !Mikään tunnetila ei ole riittävä todistus, että joku ilmiö on Jumalasta ja, että se on Pyhä Henki, joka vaikuttaa jossain tilanteessa.

Isä haluaa puhtautta lapsiltaan! On oltava rohkeutta punnita ilmiöt ja tapahtumat Raamatun sanaa mittana käyttäen.

Puhdistuksen ja katumuksen ja oikeaan kääntymisen tulee aina ensin lähteä Herran huoneesta, meistä uskovista. Sitten Herra siunaa työtämme ja voi käyttää meitä runsain mitoin auttamaan ihmisiä löytämään synnintunnon ja aidon uskon Kristukseen.

Siunausta työllesi Pasi!

Nimetön kirjoitti...

Mitä mieltä olet, Pasi, Toronton ja Lakelandin herätyksestä? Olivatko ne mielestäsi epäraitista vai raitista hengellisyyttä? Huomasin vain että olet puhumassa myös Healing Roomsin tilaisuuksissa. Kävin siellä kerran ja huomasin että myyntipöydällä oli Bill Johnsonin kirjoja. Mitä mieltä olet hänen opetuksistaan, hänhän on edellämainittujen herätysten seuraaja?

Nimetön kirjoitti...

On myös hyvä muistaa, että Pyhää Henkeä ei voi saada omilla ansioilla eikä poppaskonsteilla. Pyhän Hengen täyteys meissä on täyttä armoa, alusta loppuun. On oltava tarkkana, ettei armolahja muutu ansiolahjaksi!

Siunausta Pasille kirjoitustyöhön!

Nimetön kirjoitti...

Miksi sinä Pasi Turunen olet niin herkkähipiäinen nynnerökristitty, että et vastaa sinulle lähetettyihin s-postiviesteihin. Ties vaikka sinua pidemmälle ehtinnet olisivat lähettäneet sinulle sinulle jotain.