sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kambrikauden räjähdys ja Darwinin pahentuva epäilys

Sain juuri päätökseen STEPHEN C. MEYERIN erinomaisen uutuuskirjan "DARWIN'S DOUBT - The Explosive Origin of Animal Life and The Case for Intelligent Design." Amazonin kaikkien aikojen myydyimpien kirjojen kymmenen kärkeen välittömästi noussut kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hyvin kirjoitettu. Maallikkokin pysyy kärryillä

Jo Darwin itse myönsi Lajien Synty -teoksessaan kambrikauden uusien eliömuotojen nopeasti, ilman edeltäviä välimuotoja tapahtuvan ilmaantumisen fossiiliaineistoon (ns. kambrikauden räjähdys) muodostavan vaikean haasteen teorialleen.

Standardi darwinismin mukaan kehitys eläinkunnassa kohti kehittyneempiä ja monimutkaisempia eliömuotoja on tapahtunut yhdestä kantamuodosta käsin, äärimmäisen pienin askelin ja suunnattoman pitkän ajan kuluessa.

150 vuotta myöhemmin Darwinin kohtaama ongelma ei kuitenkaan ole ratkennut teorian eduksi. Päin vastoin. Välimuotoja ei edelleenkään ole löytynyt ja kaiken kukkuraksi molekyylibiologian tuomat uudet löydöt (esim. populaatio genetiikka, epigenetiikka ym. ym.) ovat entisestään syventäneet ja pahentaneet neo-darwinistiseen selitykseen sisältyviä ongelmia.

Meyer tiivistää kambrikauden räjähdyksen fossiiliaineiston synnyttämän ongelman darwinismille todistusaineiston valossa seuraavasti:

Kun paleontologit vuosien varrella ovat pohtineet kambrikautista ja sitä edeltävää fossiiliaineistoa . . . he ovat huomanneet kambrikauden räjähdyksessä useita darwinistesta näkökulmasta odottamattomia piirteitä. Aivan erityisesti: (1) kambrikauden eliömuotojen nopea ilmestyminen; (2) kambrikauden eläinten esikambrikauden yksinkertaisempiin eliöihin kytkevien fossiilisten välimuotojen puuttuminen; (3) hätkähdyttävän suuri joukko täysin uusia eliömuotoja uusine ruumiinrakenteineen; ja (4) malli, jossa radikaalisti erilaiset (eliö)muodot fossiiliaineistossa nousevat ennen pieniä, pienen skaalan monimuotoistumista ja variaatioita. Tämä malli käytännössä kääntää päälaelleen darwinistiset odotukset, joiden mukaan meidän pitäisi nähdä äärimmäisen pieniä muutoksia, joista vasta asteittain seuraa suurempia ja suurempia eroavaisuuksia (eliö)muodoissa." (Darwin's Doubt, s. 34).

Lisäksi kambrikauden räjähdys ei merkitse ainoastaan täysin uusien eliöiden ja uusien ruumiinrakenteiden esiintymistä, vaan myös niiden rakentamiseksi vaadittavaa aiva uutta informaatiota. Niinpä on alettu puhua myös kambrikauden informaatioräjähdyksestä.

Kambrikauden fossiiliaineisto sekä uudet tutkimukset genetiikan alueella eivät tue ajatusta yhteisestä kantamuodosta, eikä darwinistisen mekanismin (mutaatiot+luonnonvalinta) kykyä luoda uusia ruumiinrakenteita ja niiden syntymiseen vaadittavaa informaatiota siinä ajassa, jota kambrikausi edellyttää. Edes maapallon koko historia ei siihen riittäisi. Tämä on kyetty matemaattisesti osoittamaan.

Neo-darwinistinen evoluutioteoria onkin uusien löytöjen myötä muodostumassa uppoavaksi laivaksi.

Meyer osoittaa laajalti eri evoluutiotutkijoiden tutkimuksista miten useat heistä itse ovat alkaneet näiden ongelmien kasaantuessa etsimään uutta teoriaa, joka tekisi oikeutta kambrikauden todistusaineistolle, johon neo-darwinismi on osoittautunut kykenemättömäksi tarjoamaan selitystä. Meyer arvioi kirjassaan myös näitä uusia yrityksiä.

Meyer, jonka aikaisempi kirja Signature in the Cell herätti myös paljon keskustelua, edustaa itse ns. älykkään suunnittelun (intelligent design) teoriaa. Hänen mielestään se tarjoaa lupaavimman ja selitysvoimaisimman vaihtoehdon neo-darwinistiselle selitykselle.

Ohessa yksi sitaatti kirjan loppupuolelta, joka summaa kambrikauden todistusaineiston kahdelta kannalta (käännös on omani): 

"Sekä Kambrikauden eliömuodot että malli, jolla ne ilmestyvät fossiiliaineistoon osoittavat juuri niitä piirteitä, joita me voimme odottaa näkevämme siinä tapauksessa jos ne ovat älykkään syyn aikaansaamia. Lisäksi, Kambrikauden eliömuodot sekä tapa, jolla ne ilmestyvät on ristiriidassa sen kanssa mitä meidän tulisi odottaa näkevämme fossiiliaineistossa sekä eläinmaailmassa mikäli taustalla olisi puhtaasti materialistinen 'alhaalta-ylös' tapahtuva evoluutioprosessi. Vaikka tämä saattaa loukata monien tieteilijöiden materialistista herkkätunteisuutta, on erittäin vaikea välttyä siltä johtopäätökseltä, että suunnitteluhypoteesi tarjoaa itse asiassa paremman, kausaalisesti selitysvoimaisemman vaihtoehdon Kambrikauden tapahtuman synnyttämille piirteille." STEPHEN C. MEYER - Darwin's Doubt (Harper One, 2013, p. 379). 

Paleontologi Tri. MARK MCMENAMIN toteaa kirjan takakannessa: 

"Meidän darwinistisen analyysin läpitunkemien paleontologien on vaikea myöntää neo-darwinististen selitysten epäonnistuneen surkeasti kambrikauden räjähdyksen selittämisessä. Viime vuosina on saatu uutta tietoa, joka ei suinkaan ole ratkaissut Darwinin dilemmaa, vaan pikemminkin pahentanut sitä. Meyer kuvailee tämän ongelman eri dimensioita selkeästi ja täsmällisesti. Hänen kirjansa muuttaa pelin luonnetta evoluutiotutkimuksen osalta ja osoittaa meille oikean suunnan etsiessämme teoriaa, joka selittäisi eläinkunnan alkuperän." 

Todistusaineisto neo-darwinistista evoluutioteoriaa vastaan on kasaantumassa kovaa vauhtia. Evoluutiotutkijat tietävät neo-darwinismiin sisältyvät ylitsepääsemättömät  ja kasvavat ongelmat. Puhuessaan toinen toisilleen he myöntävät, kuten Meyer osoittaa lhdelainauksin, nämä ongelmat avoimesti, vaikka usein dogmaattisesti kieltävät evoluutioteorian sisältävänä yhtään mitään ongelmia joutuessaan julkisesti vastaamaan neo-darwinismiin kohdistettuun kritiikkiin.

Tieteen suunta darwinismin osalta on kuitenkin kääntymässä. Hitaasti mutta varmasti.

Meyerin kirja löytyy edullisesti vaikka Adlibris.com verkkokaupasta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0062071475

Suosittelenko? Ehdottomasti! 

------
PS: Käännökset Meyerin kirjasta ovat omiani. Jos niissä on jotain epätarkkuuksia terminologian tai tieteen suhteen vastuu niistä on minun.

13 kommenttia:

Eero Junkkaala kirjoitti...

Kiinnostavaa, Pasi. Uskot siis kambrikauden olemassaoloon (noin 542-488 miljoonaa vuotta sitten). Kambrikauden eliöiden nopea lisääntyminen ei ole mikään uutuus evoluutiossa. Tuon ajan eliöt ovat kuitenkin paljon yksinkertaisempia kuin esimerkiksi devonikauden (416-359 miljoonaa vuotta sitten) kalat tai triaskauden 251-200 milj.) dinosaurukset myöhemmistä nisäkkäistä puhumattakaan. Eikö tämä kerro jonkinlaisesta kehityksestä?

Anonyymi kirjoitti...

Ei kambrikausi ole mikään ongelma evoluutiolle. Taas lisää kreationisten disinformaatiota ja quote-minig tekniikalla haettuja "ongelmia".

Täällä hieman tietoa:
http://biologos.org/questions/cambrian-explosion

V.

Pasi Turunen kirjoitti...

Terve Eero,

Kiva tavata näinkin ☺

En pidä kambrikauden, tai muidenkaan, geologisten kerrostumien olemassaoloa erityisenä uskon asiana. Olen pitkälti toistakymmentä vuotta ajatellut ettei näiden kerrostumien olemassaolo, joka vaikuttaa kiistattomalta, ole mitenkään ongelmallinen ajatus sinänsä.

Vahvistaako niiden sisältämä fossiiliaineisto ynnä muu molekyylibiologinen tutkimus neo-darwinistisen oletuksen sekä mekanismin elämän kehittymisestä sattumanvaraisten mutaatioiden ja ohjaamattoman luonnonvalinnan kautta yhdestä yhteisestä kantamuodosta kohti monimuotoisempia elämänmuotoja on sitten toinen kysymys. Meyerin kirja haastaa pätevän tuntuisesti tämän neo-darwinistisen oletuksen itsestäänselvyyden. Ei tosin eliökunnassa tapahtuvaa muutosta ja muuntelua ja sopeutumista sinänsä, jota Meyer pitää annettuna.

Sen sijaan hän asettaa kysymysmerkin siihen kykeneekö luonnonvalinta luomaan uusia ruumiinrakenteita ja – aivan erityisesti – niiden edellytyksenä olevaa uutta informaatiota solutasolla, kuten neo-darwinismi edellyttää.

Luonnonvalinta aivan ilmeisesti toimii mikroevoluution tasolla, joten ”jonkinlaista kehitystä”, kuten sanoit, varmasti on tapahtunut. Ongelmaksi tuntuisi muodostuvan tämän laajentaminen makroevoluutioon, koska se edellyttää uusien toiminnallisten ruumiinrakenteiden lisäksi aivan uutta informaatiota, joka ohjaisi niiden kehittymistä, mutta jota informatiota kuitenkaan missään solutasolla ole olemassa. Meyer perustelee kirjassaan kuinka DNA:ssa tapahtuvat mutaatiot eivät saa aikaan elinkelpoisia variaatioita. Lisäksi muutoksen pitäisi koskettaa DNA:n lisäksi samanaikaisesti myös epigeneettistä tasoa, joka on DNA:sta riippumaton informaatiohierarkia, sekä proteiinien syntymistä sääteleviä verkostoja (joilla on joku hieno tieteellinen nimi). Siis elinkelpoinen mutaatio pitäisi yhtäaikaisesti tapahtua usealla eri informaatiotasolla mikä asettaa neo-darwinistiselle sattumanvaraiselle mekanismille mahdottomalta tuntuvan haasteen vaikka aikaa ja uusia yrityksiä annettaisiin kuinka paljon.

Ymmärrykseni sinänsä näihin liittyvistä tieteellisistä detaljeista on aika vaatimatonta ja rajoittunutta. Joten ottanet tämän huomioon vastauksessani. En edelleenkään välttämättä osaa puhua näistä asioista tieteellisen eksaktisti. Mutta Meyerin luettuani kiinnostukseni virisi uudestaan pitkästä aikaa ja alan pikku hiljaa ymmärtämään oikeasti mistä tiedemiehet puhuvat näistä asioista keskustellessaan. Ja sekin on ”jonkinlaista kehitystä” ☺

Pidätkö itse kambrikauden räjähdystä minkäänlaisena haasteena neo-darwinistiselle selitykselle?

Pasi Turunen kirjoitti...


Ei kambrikausi ole mikään ongelma evoluutiolle. Taas lisää kreationisten disinformaatiota ja quote-minig tekniikalla haettuja "ongelmia".

V, hieman yllätyin, että sinä moitit ”kreationistien disinformaatiota” laittamalla linkin ”kreationistien” nettisivulle. BioLogoshan on evankelikaalisten kristittyjen nettisivusto, jotka edustavat evolutiivista kreationismia. Siis uskovat, että Jumala on luonut kaiken. Tosin evoluution kautta. Oletko itse myös tätä mieltä?

Toinen asia mikä yllätti minut linkkiäsi suurella mielenkiinnolla lukiessani oli, että minä jopa ymmärsin mitä siinä kerrotaan kambrikauden tapahtumista. Tämän kohdallani tapahtuneen ja itseäni ilahduttaneen ymmärryskyvyn lisääntymisen luen Meyerin kirjan ansioksi.

Kolmas asia mikä yllätti oli se miten hyvin Meyer kirjassaan itse asiassa vastaa niihin moniin väitteisiin, joita juuri linkkaamastasi artikkelista tulee vastaan. Jälleen yksi syy suositella Meyerin kirjaa luettavaksi jokaiselle tästä aihepiiristä kiinnostuneelle. Esimerkiksi tuo ”artefakti” hypoteesi, johon antamassasi linkissä viitataan ja jolla pyritään selittämään miksi ”fossiiliaineisto on surullisen kuuluisasti puutteellinen” (”The fossil record is notoriously incomplete”). Meyer osoittaa pätevästi artefaktihypoteesin (ja eriäiden muiden vastaavien) heikkoudet.

Artikkelin väite, että kambrikauden räjähdyksen miljoonat vuodet antaisivat ”runsaasti aikaa evoluutiolle” ei minusta vaikuta Meyerin valossa uskottavalta. Ensiksi, artikkelin mainitsema 20 miljoonaa vuotta kambrikauden räjähdykselle perustuu 90-lukua edeltäneeseen arvioon. Nykyään varsinainen "räjähdys" on kestänyt korkeintaan 5-6 miljoonaa vuotta ja kambrikausi noin 10 miljoonaa vuotta (ellei Kambrikauden määritelmää väkinäisesti ja keinotekoisesti laajenneta niin että kerrostumien rajat käytännössä häviävät molemmista päistä, kuten jotkut ovat yrittäneet). Tämä tarkempi ajoitus on voitu uudemmassa tutkimuksessa kalibroida radiometrisesti tarkasti Siperian kambrikauden kerrostumien avulla. Ja tämä ei ole kreationistien arvio, vaan alan asiantuntijoiden (Bowrin et. al) suorittama kalibrointi, josta on raportoitu 1993 Science -lehdessä muun muassa. Ei siis missään Creation -lehdessä. Mainittu aika edustaa vain 0.11 prosenttia maapallon elämän historiasta ja on fenomenaalisen lyhyt aika ottaen huomioon mitä kaikkea kambrikaudella fossiiliaineiston valossa on täytynyt tapahtua. Juuri siksi puhutaan ”räjähdyksestä”.

Olisi kiva analysoida tuo linkkisi mainitsema artikkeli tarkemmin sen valossa mitä Meyer sanoo noista samoista asioista kirjassaan, koska lukiessani BioLogoksen asiantuntevaa artikkelia minulla vahvistui se käsitys, että Meyer aivan ilmeisesti on tämänhetkisen kambrikauden räjähdystä koskevan tutkimuksen tasalla aivan täysin. En kuitenkaan tällaiseen analyysiin ryhdy, koska itse en ole näissä asioissa asiantuntija (kuten arvelen, että et sinäkään), enkä halua sellaiseksi heittäytyä. Olemme molemmat sen varassa mitä tiedemiehet keskenään näistä asioista keskustelevat.

Kuitenkin saatesanasi antamaasi linkkiin (”ei kambrikausi ole mikään ongelma evoluutiolle”) on ilmeisen yliampuva ja on ehkä enemmän osoitus oman asiantuntemuksesi riittämättömyydestä. Tuollainen yleistys on perusteettoman itsevarma edes BioLogoksen artikkelin valossa, jonka huolellinen lukeminen osoittaa kirjoittajien olevan kyllä tietoisia kambrikauden räjähdyksen ja fossiiliaineiston haasteista evoluutioteorialle, vaikka he toki pyrkivät esittämään joitakin tieteellisessä keskstelussa niille esitettyjä hypoteettisia ratkaisuja.

Jos olet lukenut Meyerin kirjan niin mielelläni vaihdan ajatuksiasi siitä. Toivottavasti silkka ennakkoluuloisuutesi ei estä sinua tutustumasta Meyeriin, niin kuin minäkään en empinyt tutustua lähettämääsi linkkiin.

Veli-Matti Hammari kirjoitti...

Kiitos Pasi mielenkiintoisista pohdinnoista. Emeritus professori Matti Leisola arvioi samaista kirjaa nettisivuilla www.intelligentdesign.fi

Jukka Rahkonen kirjoitti...

Minua kiinnostaa miten Meyer, Pasi, Eero ja muut progressiiviseen Jumalan ohjaamaan evoluution uskovat tarkemmin ajattelevat asioiden tapahtuneen.

Ainakin Pasi ja Meyer tuntuvat olevan yhtämieltä siitä, että satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta eivät kykene synnyttämään kokonaan uusia ominaisuuksia ja keksintöjä, kuten silmä tai siipi tai läpivirtauskeuhkot ym.

Miten tarkemminottaen Jumala olisi näitä DNA-infon pätkiä vaiheittain koodannut? Uskotteko, että jokin kissaeläinten ja koiraeläinten yhteinen muoto (jota ei ole koskaan löydetty) olisi joskus synnyttänyt Jumalan koodaaman ensimmäisen kissaeläimen ja toisaalta samalla tavalla myös ensimmäisen koiraeläimen (ja näille sopivat puolisot myös)?

Vaiheittainhan tällaiset suuret anatomiset hyppäykset eivät ole mahdollisia, puhumattakaan vaikka Kambrikaudella trilobiitille ilmestyneen huippumonimutkikkaan silmän syntymisestä vaiheittain.

Eli onko teillä jokin tarkempi teoria siitä, miten joku eläin synnyttää sellaisen kokonaan uuden ominaisuuden omaavan eläinyksilön (ja sille myös sopivan naarasyksilön) jotka sitten muodostavat uuden heimon tai suvun?

Eerolta olen jo joskus kysynytkin että syntyivätkö Aadam ja Eeva apina-äidille jossakin. Miten Pasi sinä asian näet?

Progressiivisen evoluution idea vaatii konkreettista määritelmää, jossa mietitään myös käytännön tasolla auki miten nämä asiat olisivat oikeasti tapahtuneet. Synnyttikö ei-ihminen, naaraseläin, oikeasti Adamin?

Pasi Turunen kirjoitti...

Jukka,

Minä en kovin yksityiskohtaisia vastauksia osaa antaa biologian yms tieteenalojen valossa. Mutta uskon Jumalan luoneen ensimmäisen ihmisparin ilman kehittymistä mistään kantamuodoista. Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset. Sitä edeltävtät hominidit, joista on fossiiliaineistoa, kuuluvat eläinkuntaan.

Mutta näihin kysymyksiin ei mainitusta Meyerin kirjasta löydy mitään valoa koska se käsittelee vain kambrikauden räjähdystä.

Kannattaa myös olla sotkematta ns progressiivista kreationismia teistisen evoluution kanssa, kuten tuntuu ehkä tapahtuvan kommentissasi, jossa puhut "progressiivisesa (Jumalan ohjaamasta) evoluutiosta".

Teistisen evoluutionäkemyksen mukaan Jumala "loi" uusia lajeja aemmista ja yksinkertaisemmista elämänmuodoista ja yhdestä alkumuodosta käyttäen neodarwinistista mekanismia (sattuma, mutaatiot, luonnonvalinta).

Progressiivinen kreationismi sen sijaan ei "osta" neodarwinistista mekanismia, vaan katsoo fossiiliaineiston puhuvan Jumalan erityisistä luomisteoista maapallon pitkän geologisen historian kuluessa. Mikroevolutiivista muutosta lajien sisällä on eittämttä tapahtunut, mutta tämä ei todista makroevoluutiosta eliöstä aivan toiseksi.

Näin itse ymmärrän.

http://m.youtube.com/watch?v=7aNG798FQY0




Jukka Rahkonen kirjoitti...

Mayerin kirja on varmasti loistava ja laitoin tilauksen Amazoniin menemään tänään.

Hyvä että Pasi tarkensit eroa progressiivisen kreationismin ja teistisen evoluution välillä. Itse laitoin ne samaan koriin, koska näen niissä samoja ongelmia. Eeron tiedän edustavan teististä evoluutiota ja sinä ilmeisesti uskot progressiiviseen luomiseen satojen miljoonien vuosien aikana?

Eli uskotko että Jumala loi Aadamin maan tomusta, kerralla valmiiksi aikuiseksi ihmiseksi, ilman että Aadam olisi syntynyt vauvana minkään muun eliön lapseksi? Kauanko arvelet Aadamin luomisen kestäneen? Entä Eevan?

Jukka Rahkonen kirjoitti...

Ja lyhyesti kommentoin vielä tuota edellistä vastaustasi. Kaikki "hominidilöydöt" voidaan kyllä lajitella joko ihmis- tai apinalöydöiksi tai molempien luista kasatuiksi väärennöksiksi. Siis kaikki. Kannattaa lukea M.Lubenowin kirja "Myytti apinaihmisistä". Siinä on lueteltu ja analysoitu kaikki tunnetuimmat "hominidi"-löydöt ja mikään niistä ei edusta apinan ja ihmisen välimuotoa. Ei yksikään. Ei kannata ostaa tarinoita "hominideista".

Mikroevoluutio on luotujen lajien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin jo luodun DNA-ohjelmiston parametreja varioimalla tai rikkomalla joitakin ohjelman osia. Sitä sanotaan myös muunteluksi. Esim. Galapagos saaren peippojen nokat muuttuivat kuivalla kaudella eri muotoiseksi, mutta ne muuttuivat myöhemmin takaisin ennalleen, kun olosuhteet myös palasivat ennalleen. Muuntelu ja myös lajiutuminen eristäytyneissä populaatioissa karsivat olemassaolevaa luotua DNA-ohjelmaa, köyhdyttävät sitä. Tämä vain varmuuden vuoksi selvennyksenä, että muuntelu kuuluu kreationismin käsitteisiin ja havaittavaan devoluutioon kaikissa eliölajeissa.

Tippitapitus kirjoitti...

On muuten ensimmäinen kerta, kun kuulen populaatiogenetiikan olevan ongelma evoluutiolle. Populaatiogenetiikka tutkii alleelifrekvenssien muutosta populaatioissa luonnonvalinnan, ajelehtimisen, mutaatioiden ja geenivirran aikaansaamina[1]. Modernia synteesiä ei olisi ilman populaatiogenetiikkaa. Ihmettelen myös kovasti miten epigenetiikka on ongelmallista evoluutiolle. Biologian opiskelijana epigenetiikka on tuttu aihe ja monissa oppikirjoissa sitä käsitellään, mutta jotenkin tämä evoluutiota koskettava ongelma on aivan pimennossa minulta.

"(1) kambrikauden eliömuotojen nopea ilmestyminen"

Nopea ja nopea. Jos kambrikauden räjähdykseksi (KR) lasketaan aika ensimmäisistä kuorellisista eläimistä ensimmäisiin trilobiitteihin, aikaa vierähtää 20 miljoonaa vuotta. Jos KR:ksi lasketaan aika jälkifossiilien yleistymisestä kambrin loppuun, aikaa on 65 miljoonaa vuotta[2]. Muutenkin Bruce Lieberman on osoittanut, että evoluution nopeus oli KR:n aikaan tyypillinen adaptiiviselle radiaatiolle[3].

"(2) kambrikauden eläinten esikambrikauden yksinkertaisempiin eliöihin kytkevien fossiilisten välimuotojen puuttuminen"

Kaksikylkisiä eläimiä löytyy kymmeniä miljoonia vuosia ennen kambria[4]. Näiden fylogeninen asema on epäselvä, mutta on virheellistä väittää etteikö ennen kambria olisi ollut yksinkertaisempia muotoja.

" uudet tutkimukset genetiikan alueella eivät tue ajatusta yhteisestä kantamuodosta"

Mitkä ihmeen tutkimukset?

"Tämä on kyetty matemaattisesti osoittamaan."

Missä? Minä olen lukenut jotain aivan päinvastaista[5].

"Paleontologi Tri. MARK MCMENAMIN..."

Ja paleontologi Donald Prothero kirjoittaa tällaisen arvion kirjasta: http://www.amazon.com/review/R2HNOHERF138DU

Missä ovat kambrikauden nisäkkäät, matelijat, linnut, sammakkoeläimet ja luukalat?

1. http://en.wikipedia.org/wiki/Population_genetics

2. Marshall, C. S. 2006. Explaining the Cambrian ‘explosion’ of animals. Annu. Rev. Earth Planet. Sci. 34:355–384.

3. Lieberman, B.S. 2003. Taking the Pulse of the Cambrian Radiation. Integrative and Comparative Biology 43:229-237

4. Chen et al. 2004. Small Bilaterian Fossils from 40 to 55 Million Years Before the Cambrian. Science 305:218-222.

5. Wilf, H.S. ja Ewens, W. 2010. There’s plenty of time for evolution. PNAS 107:22454-22456.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista. Mukavaa kun myös eri näkökulmia edustavat pystyvät keskustelemaan asiallisesti. Itselläni on aina ajoittain aikoja, jolloin kiinnostun yhtäkkiä jostakin elämän alueesta. Evoluutioon en ole muutamaan vuoteen tarkemmin perehtynyt. Silloin kun joskus siitä olin kiinnostunut, ja luin lukuisia populaarikirjoja mm ks kambrikauden räjähdyksestä, huomasin, että ylitsepääsemättömiä ongelmia ei esiintynyt, vaikkakin ratkaisemattomia kysymyksiä oli edelleen. Yleensä lähden siitä, että tiedelaitokset ovat avoimia ja intersubjektiivisia, joten enemmin tai myöhemmin huonot teoriat ja hypoteesit falsifioidaan. Evoluutiotutkimus ymmärtääkseni on edelleen aika hyvällä perustalla.

Itse olen kuitenkin kristitty ja uskon luomiseen. Hyväksyn samalla myös luonnontieteen havainnot kuten evoluution. Myös makroevoluution. Miten nämä sitten yhdistetään? Itse vierastan sitä, että uskoa sekoitetaan tieteeseen, enkä siis ole edes teistinen evolutionisti. Olen tullut omassa pienessä aivossani siihen tulokseen, että en tule saamaan tähän vastausta. Uskon, että Jumala on luoja, ja mutta sitä en tiedä, miten hän on elämän tänne luonut. Onko hän esim ohjannut evoluutiota, taikka luonut jatkuvasti uutta elämää eri aikakausille, en osaa siihen sanoa mitään. Sen tiedän vain, että itse luonnossa en ole havainnut mitään merkkejä luomisesta. Luonto puhuu paremminkin sattumasta, mutaatioista ja valintapaineista jne. Jumalan luominen jää näin itselleni mysteeriksi niin kuin koko uskokin pohjimmiltaan. Jos taas haluan tutkia luontoa, menen kirjastoon ja etsin tieteellisen kirjan aiheesta. Uskon mysteereihin vastaa puolestaan kristillinen perinne, mihin raamattukin sisältyy. Tässä perinteessä puhutaan enemmän kuvakielisesti ja runollisesti uskon mysteereistä. Minkä sortin kristitty minä sitten olen? Osaako joku vastata.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Anonyymi, pohdit 24.8., ”minkä sortin kristitty olet”.

Sortteja on vain yksi, jos kristitty-nimikkeen kriteerinä on henkilökohtainen usko Jeesukseen: Kun olet kristitty, sinulla on luottamus tiettyyn uskon kohteeseen ja sisältöön ja olet taivaskelpoinen. Olet turvautunut tietoisesti siihen, että Jeesuksen sijaiskuolema ristillä poistaa moraalisten rikkomuksiesi iankaikkiset seuraukset Jumalan edessä, saat ikuisen elämän, ja jo maanpäällisen elämän aikana koet yhteyttä Jumalaan.

Kristityksi tulemiseen ei sinänsä tarvita laajaa tietoa (klassisina esimerkkeinä ristin ryöväri ja purppuranmyyjä Lydia). Uskoontuloon riittää teologinen minimitieto, mutta jotta syntyneestä uskosta kasvaisi aito ”raamatullisen sortin kristillisyys”, tiedollinen ja tunnustuksellinen kokonaisuus on tärkeä. Siihen uskoon, joka meille on annettu (Juuda 3) ja jota tunnustamme, kuuluu joidenkin opillisten totuuksien ymmärtäminen.

Kun katsotaan kristittyjen suhdetta näihin oppikysymyksiin, nähdään kriteerejä, joiden pohjalta hahmottuu erilaisia kristillisyyden ”sortteja”. Pohdintasi, minkä lajin kristitty olet, liittynee siihen, miten omat näkemyksesi suhteutuvat kristinuskon oppikokonaisuuteen (jossa mielestäsi hämärältä tuntuvalta luomisopilla on tärkeä asema), samoin kuin siihen, miten oikean sortin kristityn tulisi nähdä uskon ja opin (erityisesti juuri luomista ja ihmistä koskevien oppien) suhde tieteelliseen tietoon.

Kun puhut ”uskon mysteeristä”, tarkoitat ilmeisesti, että usko kuuluu alueelle, josta ei ole tieteellistä tietoa. On kuitenkin muitakin alueita kuin usko, joihin tiede ei yllä (moraali- ja muut arvot, logiikka, tiedon olemus), ja on rationaalisia uskomuksia, joita tiede ei voi todistaa.

Plantinga toteaa teoksessaan “Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism”, että suurin osa siitä, mitä uskomme, ei ole todistettavissa tieteellisesti, eikä hän tarkoita uskonnollisia uskomuksia. Hän toteaa myös, että tieteen lait eivät välttämättä kiellä yliluonnollista ulottuvuutta ja ihmeiden mahdollisuutta. Sen kieltäminen on ominaista naturalistiselle maailmankatsomukselle, ei tieteelliselle lähestymistavalle itsessään. Tiede ja usko eivät ole erillisiä alueita, joiden välillä on ylittämätön raja. Tiede kuvaa ja ennustaa, mitä tapahtuu universumissa, jos ulkopuolinen yliluonnollinen voima ei puutu asioihin. Tiede ja kristillinen teologia ovat historiallisesti liittolaisia.

Se, että monet kristilliseen elämään liittyvät asiat ovat tieteen selittämättömissä, ei tee niistä epärationaalisia. Oikean sortin kristityn ei tarvitse sijoittaa Jumalaan liittyviä uskomuksia mystiikan ja subjektiivisen kokemuksen lokeroon. Niistä voi puhua muutenkin kuin kuvakielellä. Meillä voi Jumalan luomina järjellisinä olentoina olla tietoa itsestämme, maailmasta ja Jumalasta. Erityisen sanallisen ilmoituksensa ja Jeesuksen persoonan kautta Jumala on antanut jäsenneltyä tietoa itsestään ja suunnitelmistaan.

Yleisluontoista tietoa Jumalasta on saatavissa luonnon, moraalisuuden ja järjellisyyden kautta. Totesit tosin: ”Sen tiedän vain, että itse luonnossa en ole havainnut mitään merkkejä luomisesta. Luonto puhuu paremminkin sattumasta, mutaatioista ja valintapaineista.” Tässä ajatuksessa on se ongelma, että jos jokin on suunniteltu ja luotu toimimaan tietyn mallin mukaan, ja havaitset sen toimivan tietyn mallin mukaan, et voi tietää, että olet tämän havaitessasi havainnut suunnittelun ja luomisen poissulkeutumisen. Jo sille, että on luonto ja jotain havaittavaa, on oltava syy. Maailman olemassaolo ei ole itsessään välttämätön.

Mutta jos ja kun luonnon ja ihmisen olemassaolon alkusyynä, aiheuttajana, on Jumala, olemassaololla on myös tarkoitus. Kun katsot asioita tarkoituksen näkökulmasta, usko ei jää mysteeriksi, vaan se merkitsee osallisuutta Jumalan järjelliseen kokonaissuunnitelmaan niin itseäsi kuin ihmiskuntaa varten. Kun kaiken tarkoitus selkeytyy, oma uskokin selkeytyy ja vapautuu lokerotilasta Jumalan tarkoittamaan kapasiteettiin.

Pasi Turunen kirjoitti...

Tippitapitus

Lämmin kiitos harvinaisen asiallisesti laaditusta vastauksestasi. Valitettavasti en itse kykene yhtä hyvään alaviitteistykseen, koska olen näiltä osin vain suunnattoman suurella mielenkiinnolla varustettu maallikko mitä näihin aiheisiin tulee.

Nopea ja nopea. Jos kambrikauden räjähdykseksi (KR) lasketaan …

Niin, "jos lasketaan". Meyer vastaa mielestäni pätevän tuntuisesti kirjassaan näihin yrityksiin ”venyttää” kambrikauden räjähdystä (sivulla 71-74).

Lisäksi Douglas Erwin ja James Valentine, joita pidetään eräinä johtavina kambrikauden asiantuntijoina toteavat 2013 ilmestyneessä kirjassaan The Cambrian Explosion (p.10):

[A] great variety and abundance of animal fossils appear in deposits dating from a geologically brief interval between about 530 to 520 Ma, early in the Cambrian period. During this time, nearly all the major living animal groups (phyla) that have skeletons first appeared as fossils (at least one appeared earlier). Surprisingly, a number of those localities have yielded fossils that preserve details of complex organs at the tissue level, such as eyes, guts, and appendages. In addition, several groups that were entirely soft-bodied and thus could be preserved only under unusual circumstances also first appear in those faunas. Because many of those fossils represent complex groups such as vertebrates (the subgroup of the phylum Chordata to which humans belong) and arthropods, it seems likely that all or nearly all the major phylum-level groups of living animals, including many small soft-bodied groups that we do not actually find as fossils, had appeared by the end of the early Cambrian. This geologically abrupt and spectacular record of early animal life is called the Cambrian explosion.

Vastaavasti biologi Susumu Ohno toteaa, "this Cambrian explosion, during which nearly all the extant animal phyla have emerged, was of an astonishingly short duration, lasting only 6-10 million years." (Susumu Ohno, "The notion of the Cambrian pananimalia genome," Proceedings of the National Academy of Sciences, USA, Vol. 93: 8475-8478 (August, 1996), emphasis added.) http://www.evolutionnews.org/2013/07/how_sudden_was_074511.html

…virheellistä väittää etteikö ennen kambria olisi ollut yksinkertaisempia muotoja.

Jos tällainen virheellinen käsitys syntyi syy on yksin minun. Meyer ei tällaista väitä.

Silti en itsekään mielestäni sanonut, ettei ennen kambria olisi ollut yksinkertaisempia eliömuotoja. Vain, ettei ole välimuotoja kambria edeltävien ja kambrikauden eliömuotojen välillä.

On muuten ensimmäinen kerta, kun kuulen populaatiogenetiikan olevan ongelma evoluutiolle … Biologian opiskelijana epigenetiikka on tuttu aihe ja monissa oppikirjoissa sitä käsitellään, mutta jotenkin tämä evoluutiota koskettava ongelma on aivan pimennossa minulta.

Opiskelijan ei voida edellyttää tietävän kaikkea. Suosittelen ennakkoluulotonta tutustumista Meyerin kirjaan.

Mitkä ihmeen tutkimukset?

Suosittelen Meyerin kirjaa, jossa niistä kerrotaan.

Missä? Minä olen lukenut jotain aivan päinvastaista

Lue myös Meyerin kirja.

Ja paleontologi Donald Prothero kirjoittaa tällaisen arvion kirjasta…

Protherolle on selvästi jäänyt hampaankoloon hänen heikko debattiesiintymisensä Stephen Meyeria vastaan. Vaikuttaa siltä, että Protherus ei ole huolella lukenut Meyeria koska esittää hänen sanoneen sellaistakin mitä Meyer ei ole sanonut. Vastaus Protheron tunteenpurkaukseen löytyy täältä: http://www.evolutionnews.org/2013/08/darwin_defender_2075711.html

Harvoin blogilleni tulee yhtä hyvin laadittua palautetta kuin lähettämäsi. Sen vuoksi, jos lähetät sähköpostiini nimesi ja osoitteesi tilaan sinulle lahjaksi Meyerin kirjan.