perjantai 29. huhtikuuta 2011

Helvetti ja Jumalan rakkaus

Helvetti on aihe, josta on luonnollisesti mahdoton kirjoittaa tyhjentävästi yhdessä kolumnissa. Mutta joitakin huomioita on mahdollista tehdä. Helvetillä ei pidä pelotella. Mutta ei sitä voida tyystin sivuuttaakaan tekemättä väkivaltaa evankeliumille. Jos ei ole mitään tuomiota, mistä Jeesus silloin pelastaa?

Kristillinen totuus helvetistä ei missään tapauksessa ole jokin lastenkasvatuksen metodi. Kysymys helvetistä kuuluu käsiteltäväksi aikuisten maailmaan osana laajempaa raamatullista vastausta koskien lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutumista ja pahan kukistamista Jumalan hyvässä maailmassa.

Kysymystä helvetistä ei voida tarkastella Raamatulle vieraasta ihmiskuvasta käsin ilman, että koko asia tulee mahdottomaksi ymmärtää. Vain Raamatun ilmoittaman maailmankuvan valossa voidaan oppi helvetistä ymmärtää oikein. Se perustuu Jumalan ilmoitukseen eikä inhimilliseen päättelyyn. Sitä ei siksi tule tarkastella irrallaan muusta mitä Raamattu yleensä ilmoittaa Jumalasta, ihmisen synnistä ja kapinasta Luojaansa vastaan. Näin tarkasteltuna ei Jumalan rakkauden ja tuomion välillä ole sovittamatonta ristiriitaa.  Helvetti voi luonnollisesti näyttäytyä kummalliselta materialistisen ja humanistisen ihmiskäsityksen valossa, mutta se ei ole ristiriidassa Raamatussa ilmaistun Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa.

Siinä, että rikkonut saa hänelle kuuluvan ja rikokseen soveltuvan rangaistuksen ei sinänsä ole mitään rakkaudetonta tai epäoikeudenmukaista. Helvetti on oikeudenmukainen. Rikkomukset Luojan säädöksiä vastaan ovat rikkomuksia ikuisessa mittakaavassa. Siksi myös rangaistus on luonteeltaan ikuinen. Tätä meidän on vaikea ymmärtää siksi, että meillä on niin korkea käsitys ihmisestä ja vastaavasti matala käsitys Jumalasta. Olemme kaikki luonnostamme kaappihumanisteja, joille ihminen, ei Jumala, on kaiken mitta. Niinpä tahtoisimme Jumalan muuttavan käsitystään meidän synneistämme vastaamaan omaamme sen sijaan, että itse muuttaisimme omaa käsitystämme omista synneistämme vastaamaan Jumalan käsitystä niistä.

Jumalan rakkaus ei ilmene siinä, että hän ei rankaise yhtään ketään yhtään mistään, koska on kykenemätön toimeenpanemaan synnistä aiheutuvaa oikeudenmukaista rangaistusta. Jumalan rakkaus ei ole luonteenheikkoutta. Mahtaisiko sellainen jumala edes ymmärtää rakkaudesta yhtään mitään, joka ei välitä siitä mitä pahaa ihmiset tekevät toisilleen.

Jumalan rakkaus ilmenee siinä, että hän armahtaa katuvan rikkoneen syntisen ja on valmis Jeesuksen tähden ottamaan jokaisen puoleensa kääntyvän lapsekseen. Jumalan oikeudenmukainen rangaistus katumattomalle syntiselle ei ole ristiriidassa tämän Jeesuksessa tarjotun anteeksisaamisen kanssa.
Jeesuksen ristin kuolemassa näemme etteivät pyhyys ja rakastava armo ole toisilleen vastakkaisia.

Sille, joka torjuu Jumalan rakkauden Jeesuksessa ei tapahdu mitään rakkaudetonta siinä, että hän saa asianmukaisen rangaistuksen synneistään. Hänhän ei ole halunnut tulla pelastetuksi. Jos kuljemme koko elämämme keskisormi pystyssä piittaamatta tästä Jumalan rakkaudesta, miten voimme olettaa, että Jumala yhtäkkiä olisi velvoitettu rientämään avuksemme viimeisellä tuomiolla kun emme hänestä eläessämme välittäneet?

Edesmennyt puritaanisaarnaaja Arthur W. Pink onkin sanonut osuvasti:

Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista se, että sinä jäät ilman Pelastajaa. Vai onko Jumala velvoitettu järjestämään sinulle joku toinen vain siksi, että et pidä tästä nimenomaisesta pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan Henkilön, oman ainosyntyisen Poikansa sovitusuhriksi synneistä. Näin hän valmisti Pelastuksen, jota tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos sinä torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut sinun valitsemallasi tavalla vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä kun hän tarjoaa itseänsä  ja vetoaa sinuun, että ottaisit Hänet vastaan Pelastajanasi?”
Jumala osoitti rakkautensa antamalla Jeesuksen, joka kantoi kuolemallaan rangaistuksen synneistä jokaisen Häneen uskovan puolesta. Siksi Jeesukseen turvaava  voi riemuita Paavalin sanoin: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Rm. 8:1).  Armahdetun ei tarvitse pelätä tuomiota.

-----

16 kommenttia:

Jaakko Kujala kirjoitti...

Hyvä teksti kuten aina sinulla!

Jonkun mielestä ajatus ikuisesta elämästä voi kuuloostaa jopa karmivalta: "Eikö siinä parin miljardin vuoden jälkeen se elämä ala jo vähän kyrsiä?"

Taivaassa kuitenkin on kaikki täydellistä, joten "kyrsiminen" ei ole siellä mahdollista. Aina on hyvä olla, eikä ihminen enää tarvitse alamäkiä, jotta voisi iloita ylämäistä.

Käytän suosittua blogiasi nyt hyväkseni ja mainostan omaani: www.ristituli.blogspot.com. Jos ketään kiinnostaa keskustella kristinuskosta aidosti ja rehellisesti niin käykääpä vilkasemassa!

Jatka samaan malliin, Pasi!

Anonyymi kirjoitti...

Tätä blogia on ollut ja on ilo lueskella. Olen uskossani vasta maidon juonnin asteella, mutta näistä kirjoituksista saa erittäin hyvää oppia ja ajattelemisen aihetta.

Kyseiseen tekstiin liittyen, mieleeni tuli, että tämän elämän jälkeinen aika on ei-uskovalle täysin käsittämätön tila. Meille uskovillekin kun on äärimmäisen vaikeaa hahmottaa ja ymmärtää sanaa "ikuisuus". Tai ymmärtää sitä täydellisyyttä mitä taivas ja Jumalan ikuinen läheisyys merkitsee. Uskon myötä siitä täällä ajassa tulee tutuksi ja todeksi vasta vähän. Taivaassa nuo asiat tulevat todeksi täydellisesti...

Rukoillaan, että mahdollisimman moni ymmärtää Jumalan armon ja valinnan vapuden mahdollisuuden ja tarttuvat myös siihen mahdollisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä jos en halua pelastusta enkä myöskään helvettiä, ts. en halua mitään tekemistä jumalan/jeesuksen kanssa.

Saanko silloin rauhassa kuolla ja raueta tyhjiin?

Tätähän voi verrata siihen, että jumala on luonut ihmisen kysymättä tältä ensin haluaako tämä tulla edes luoduksi (paradoksi).

Jesse kirjoitti...

E. G. Whiten raamatuntulkintaan kuuluu ikuinen tuomio ja rangaistus, mutta ei ikuista helvettiä. Whiten mukaan jokainen saa ansionsa mukaan. Jeesuksen verellä pestyt ovat puhtaita, mutta loput saavat oikeudenmukaisen rangaistuksen ja tuomion. Kaikki syntinen liha kuitenkin hävitetään. Jumala ei säästä pahuutta, vaan hän hävittää sen kertakaikkisesti. Näin on kohtalo jokaisella, jota ei Karitsan verellä ole pesty. Tämä siis E. G. Whiten näkemys, joka poikkeaa Turusen näkemyksestä.

Itse en tuosta tiedä, mutta sen tiedän, että ero Jumalasta on kauheinta, mikä ihmistä voi kohdata. Siksi turvaan Jeesukseen koko sydämestäni, ja toivon että jokainen tulisi tekemään samoin, ja saisi näin sielullensa rauhan ja iankaikkisen elämän.

Siunausta Pasille raamatuntulkintaan! Ja kiitos blogikirjoituksista.

P kirjoitti...

Pasi, olen aina vaikeuksissa kun käytetään uskonnollista kieltä. Siitä ei saa otetta. Sen kanssa ei voi keskustella eikä sitä voi kyseenalaistaa. On siis mahdotonta tutustua kristinuskoon olematta ns uskovainen, koska jos ei ole niin käsittää kaiken aina väärin. Niin tapahtuu aina minulle. Niin nytkin lukiessani kirjoituksesi toisen kappaleen ehtoja helvettitulkinnalle.
Joka tapauksessa on mielestäni Jumalalta, joka halusi myös meidät yksinkertaiset uskomaan itseensä, aikamoinen virhe tehdä oppinsa niin vaikeaksi että sen kanssa ammattiteologitkin ovat vaikeuksissa ja kinassa keskenään. Miksi, kun asian olisi voinut toteuttaa uskosta osattomankin ymmärtävällä kielellä.
Esimerkkinä tuo itsesikin ottama helvetin olemus Jumalan rakkauden osoituksena. Ikuinen kadotus joillekin, ikuinen paratiisi joillekin, ei ansioiden perusteella vaan yksin ulkopuolisen armon ja ulkopuolelta annetun uskon perusteella. Käsittämätöntä ainakin minulle kaiketi helvettiin tuomitulle.
Kuinka voit väittää että ihminen ei halunnut pelastetuksi ja ansaitsee siksi Jumalan helvettituomion. Uskohan on lahja ja ilman lahjaa ei voi haluta pelastusta. On kristittyjen ylemmyyden osoittamista sanoa että kun ei kerran lahja kelpaa niin mene sitten helvettiin, jos mitään lahjaa ei ole edes annettu. Tai se lahja on yksi muiden lahjojen (kristillisestä näkökulmasta harhaan vievien) joukossa niin että lahjan saaja ei voi tietää onko oikea lahja Jehovan Todistajien, Mormonien, Hindujen, Islamilaisten, Kristittyjen, Ateistien, Krishnalaisten.....paketissa koska kaikkien paketissa kerrotaan kuinka ainutlaatuinen heidän lahjansa on.

Anonyymi kirjoitti...

P sanoi: "...aikamoinen virhe tehdä oppinsa niin vaikeaksi että sen kanssa ammattiteologitkin ovat vaikeuksissa..."

Jesajan kirjassa luvataan (35:8) ettei edes hullukaan eksy sillä tiellä, mutta ammattiteologeista ei sanota mitään. Eihän Jumalaltakaan voi kohtuuttomia vaatia ;-)

Kalle

Arttu kirjoitti...

"Rikkomukset Luojan säädöksiä vastaan ovat rikkomuksia ikuisessa mittakaavassa."

Ihmiset ovat epätäydellisiä eivätkä kykene täydellisiin ratkaisuihin. Kuinka voisimme tietää onko Raamattu ultimaattinen totuus kun emme voi luottaa omiin aistihavaintoihimmekaan täydellä varmuudella? Kaikki päätöksemme ovat - ja tulevat aina olemaan - vajaita ja äärellisiä. Ja ääretön rangaistus äärellisestä teosta on epäoikeudenmukaista.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit: "Sille, joka torjuu Jumalan rakkauden Jeesuksessa ei tapahdu mitään rakkaudetonta siinä, että hän saa asianmukaisen rangaistuksen synneistään. "

Entä sellaiselle, joka ei torju, mutta ei vaan usko ihmisten kertomuksiin jumalista?

Kyse ei siis ole aktiivisesta torjumisesta, vaan uskon puutteesta.

Ikuista kidutustako heillekin ilomielin jaat?

Jaakko Kujala kirjoitti...

Anonyymi sanoi:

"Entä sellaiselle, joka ei torju, mutta ei vaan usko ihmisten kertomuksiin jumalista?

Kyse ei siis ole aktiivisesta torjumisesta, vaan uskon puutteesta."


Torjuminen nimen omaan tarkoittaa, ettei usko tai ota vastaan. Evankeliumia kohtaan on vain kaksi suhtautumistapaa: joko otat vastaan tai et ota (torjut, et usko, uskon puute what ever)

"Ikuista kidutustako heillekin ilomielin jaat?"


Raamattu osoittaa selvästi, että ikuinen kadotus on automaattisesti jokaisen ihmisen osa, jos nämä eivät usko Jeesukseen. Pasi ei ole "jakamassa ikuista kidutusta" kellekään saati tekemässä sitä ilomielin. Hän vain ilmoittaa sen, mitä Jumala Sanassaan sanoo, jotta sinä hyvä lukija voisit pelastua ikuiselta kidutukselta ottamalla Jeesuksen vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jaakko Kujala kirjitti: "Torjuminen nimen omaan tarkoittaa, ettei usko tai ota vastaan. "

Torjua voi vain sellaisen, jonka uskoo olevan olemassa.

Torjuminen on omasta halusta lähtevä aktiivinen toimi.

Jonkin asian uskominen taasen ei ole halusta kiinni. Uskominen vain tapahtuu, jos asiasta on riittävät todisteet.

Voithan kokeilla onko uskominen omasta halusta kiinni. Kokeile uskoa vaikkapa vain puoli tuntia, että maapallo onkin litteä.

Kerro miten kävi. Pystyitkö uskomaan halusi mukaan? Oliko uskominen omasta tahdosta riippuvainen?

Jaakko Kujala kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

"Uskominen vain tapahtuu, jos asiasta on riittävät todisteet."

Uskon, että Jumala on olemassa (samoin kuin lukemattomat muut kristityt). Eli sinä siis tunnustat, että Hänen olemassaolostaan on koko valtaisalle uskovien joukolle riittävät todisteet.

"Voithan kokeilla onko uskominen omasta halusta kiinni. Kokeile uskoa vaikkapa vain puoli tuntia, että maapallo onkin litteä."

On vankasti todistettu, ettei maapallo ole litteä, kun taas todisteita Jumalan olemattomuudesta ei ole vielä löydetty. Esimerkkisi on siis täysin off-topic.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Mitä jos en halua pelastusta enkä myöskään helvettiä, ts. en halua mitään tekemistä jumalan/jeesuksen kanssa. Saanko silloin rauhassa kuolla ja raueta tyhjiin?
Tätähän voi verrata siihen, että jumala on luonut ihmisen kysymättä tältä ensin haluaako tämä tulla edes luoduksi (paradoksi).”

Halusitko aikanaan syntyä? Vanhempasi (oletettavasti) eivät kysyneet mielipidettäsi asiaan. Koska elät (Suomessa), niin on myöhäistä itkeä sitä, että sinulla on tiettyjä velvollisuuksia valtiota kohtaan. Esim. jos päädyt onnettomuuspaikalle, jossa joku on hengen vaarassa, et voi vain todeta: ”En halua auttaa, mutta en halua tuomiota heitteille jätöstä, koska en halua olla missään tekemisissä tämän tilanteen ja Suomen lain kanssa”. Tuksin saat silti olla rauhassa?

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

Onko oikein, että ihmistä kidutetaan siksi, että hän uskoo toisin, kuin valtaapitävät määräävät?

Jaakko Kujala kirjoitti...

Anonyymi:
"Onko oikein, että ihmistä kidutetaan siksi, että hän uskoo toisin, kuin valtaapitävät määräävät?"

Ei minusta, mutta on oikein, että Jumala antaa ihmisen mennä sinne, minne ihminen haluaa. Jos ei halua olla Jumalan kanssa niin sitten saa mennä sinne, missä ei tarvitse olla Jumalan kanssa (helvettiin)Jos haluaa olla Jumalan kanssa, saa mennä sinne, missä Jumala on (taivaaseen) :)

Anonyymi kirjoitti...

Jaakko Kujala kirjoitti:
Ei minusta, mutta on oikein, että Jumala antaa ihmisen mennä sinne, minne ihminen haluaa.

Väärin. Kukaan tuskin haluaa mennä mihinkään Helvetinkaltaiseen paikkaan...
Mikään ei voi tehdä ikuista kidutustuomiota oikeudenmukaiseksi millekään elämänmuodolle.

Vili kirjoitti...

Onko oikein, että ihmistä kidutetaan siksi, että hän uskoo toisin, kuin valtaapitävät määräävät?


Tähän voit täsmentää keitä nämä valtaapitävät ovat, mutta jos puhut Jumalasta vallanpitäjänä, niin kyllä, se on oikein.

Tuo sana "määräävät" on mielestäni harhaanjohtava; ketään ei pakoteta (tai ainakaan pitäisi pakottaa, valitettavasti tapauksia on) uskomaan. Kristityn tehtävänä on julistaa ilosanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta, joka kuoli puolestamme sovittaen kaikki syntimme - mikäli me otamme hänet todesta. Jokainen käy itse uskonkamppailunsa, "jaakobinpaininsa".

Alussa ihminen oli pyhässä yhteydessä Jumalan kanssa. Sitten ihminen lankesi ja rikkoi tämän yhteyden. Jumalan läsnäolossa, Hänen täyden pyhyytensä ja kirkkautensa läsnäolossa ei voi olla mitään epäpyhää ilman, että se kuolee/tuhoutuu.

Tässä kohtaa Jeesus astuu kuvioon mukaan. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta." [Joh. 1:14]
Jeesus tarjoaa Jumalan armahdusta epäpyhälle maailmalle. Syntisille, langenneille ihmisille. Samalla Hän kuitenkin kertoo Totuuden, lain säädökset, jotka näyttävät rikkomuksen. Kukaan ei pysty syntisenä täyttämään lakia. Tähän tarvitaan armoa.

Mikäli siis otamme Jeesuksen vastaan, saamme Hänen sovituksensa osaksemme. Hän otti syntimme omille harteilleen, pois meiltä. Näin olemme pyhiä ja kestämme Jumalan kirkkauden edessä - kun aika koittaa.

Itse ajattelen niin, että viimeisellä tuomiolla Jumala ottaa kaikki ihmiset eteensä täydessä pyhyydessään ja täten epäpyhät erottuvat pyhistä. Ajattelen, että kuten Aadam ja Eeva, epäpyhät kuolevat hengellisesti eli joutuvat eroon Jumalasta. Tällä kertaa vain täydellisesti.


Mikään ei voi tehdä ikuista kidutustuomiota oikeudenmukaiseksi millekään elämänmuodolle.

Totta. Vaikka rikkomus olisi maailmankaikkeuden Luojan ja ylläpitäjän aseman, kunnian, oikeudenmukaisuuden, pyhyyden ja täydellisen rakkauden kieltäminen ;)